Neuvokaas mita olisi paras tehda todella ihmisia pelkaavan esikoisen kanssa? Olen saanut tosi paljon erilaisia ohjeita. Perustelut myos

Jos on noin arka niin itse en laittaisi hoitoon mutta toisaalta olisi hyvä pikkuhiljaa totutella muidenkin seuraan.

Jos todella niin, ettei ole mitään muuta kuin se päivähoito, niin pitäisin lasta siellä kahtena kertana viikossa 2-3 tunnin ajan.



Ja lasta täytyy rauhallisesti totuttaa ryhmään. Voi olla, ettei mitkään kerho tai tarha auta, vaan aika.

Silloin esikoiselle voisi saada hyviä totutteluohjeita ja ammattiapua, jos on kosketuksista ja äänistä noin herkkänä. Mä suosisin itse rauhallista totuttautumista. Perhepäivähoito olisi varmaan paras. Voisiko teille tulla kotiin vaikka au-pair?

Ainoa varma on, ettei tuohon mikään siedätys hoito tehoa. Pahinta mitä voisi tehdä olisi laittaa lapsi kylmiltään kokopäivähoitoon.

Lapsi saisi turvallisessa paikassa turvallisten ihmisten kanssa tutustua uuteen kaveriin. Kysy työssäkäyviltä kavereilta/sukulaisilta/perhekerhon tutuilta! Varmasti löytyy joku joka ottaa mielellään vapaapäivän ja tuo lapsen teille hoitoon, ja siinä samalla sinä ja lapsi saatte tarpeellista harjoitusta.



Minusta päiväkoti olisi aika rankka aloitus, jos lapsi tosiaan pelkää noin paljon. Sitä en suosittelisi missään tapauksessa, paitsi jos sinä ja lapsi voitte yhdessä mennä leikkimään vaikka päiväkodin pihaan. Mutta ei lasta yksinään! Päiväkodissa kyllä hoitajat takuulla ymmärtävät tilanteen ja tekevät parhaansa, mutta jos lapsi tosiaan pelkää kovia ääniä (onko ääniyliherkkyys tai kuulovaikeudet tms. vaihtoehdot suljettu pois?) ja juoksevia ja riehuvia lapsia, niin voin kertoa että päiväkoti voisi siinä tapauksessa tuoda enemmänkin takapakkia kuin edistystä.



Tsemppiä paljon, ja muista että lapsessa ei ole yhtään mitään vikaa vaikka hän olisikin kovin ujo!

kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita ja jopa hyökkääviä. Lapsi on todella tunneherkkä, osaa myös ikäisekseen havainnoida todella hyvin muiden tunnetiloja, osaa kuunnella ja lohduttaa.

Ettekö saisi heistä ketään kylään tai mahdollisesti järjestettyä useammin tapaamisia?

(onneksi asumme kaupungissa, ainakin yksi murhe vähemmän..)



Jos ette näe muita lapsia koskaan, niin laittaisin esikoisen päivittäin esim klo 9-13 päiväkotiin.

Päivittäin siksi, että se parempi kaverisuhteille kun pari kertaa viikossa.

kerran jälkeen, niin eihän lapsi voi mitenkään ehtiä tottua uusiin kavereihinsa. Jatkakaa vain kyläilyjä muiden lasten kanssa ja tule vuoden kuluttua kertomaan, onko yhtään edistystä.

Vierailija:

Lapsella on joskus harvoin käynyt muita kavereita leikkimässä, mutta suurin osa ajasta menee, etä hän kerää sylissäni rohkeutta. Joka kerta on tutustuttava uudelleen.

kotihoito, ja enemmän sosiaalisia kontakteja toisiin lapsin, äidin läsnäollessa. Jotta lapsi saa rauhassa harjoitella toisten lasten kanssa olemista

esikoinen täytti 3 viime syksynä, oli vielä silloin todella arka ja syrjäänvetäytyvä. Puistossakaan ei halunnut leikkiä jos siellä oli muita lapsia. Riehuvien lasten lähelle jos joutui niin meni ihan ahdistuneen oloiseksi.

En halunnut viedä lasta päiväkotiin, jatkettiin vaan kerhoissa.



Tänä keväänä poika on yhtäkkiä muuttunut rohkeammaksi, ei enää arastele muita lapsia ja on saanut kavereitakin :)

Riehuvatkaan lapset ei häntä enää haittaa, on alkanut itsekin riehumaan toisinaan.



Meidän pojan kohdalla kotihoidossa jatkaminen oli hyvä asia.

Silloin voitte yhdessä sopia tarkemmin, mitä lapsesi milloinkin tekee.

lapsilleen. Ymmärrä kyllä hyvin näitä lasaten äitejä. Tuskin minäkään kovin montaa kertaa maanittelisin omaa lastani jonkun kaveriksi, jos kuitenkin joutuu leikkimään yksin.

Vierailija:

kerran jälkeen, niin eihän lapsi voi mitenkään ehtiä tottua uusiin kavereihinsa. Jatkakaa vain kyläilyjä muiden lasten kanssa ja tule vuoden kuluttua kertomaan, onko yhtään edistystä.

Vierailija:

Lapsella on joskus harvoin käynyt muita kavereita leikkimässä, mutta suurin osa ajasta menee, etä hän kerää sylissäni rohkeutta. Joka kerta on tutustuttava uudelleen.