Lue keskustelun säännöt.
Yh ketjusta tuli mieleen, mikä minä olen?
04.10.2008 |
Tuli niin paha mieli kun tuntuu kaikkien ajattelevan,että yh:t ovat miesten perässä juoksijoita jne :(
Itse olen 21v 2vuotiaan lapsen yh, olen ollut nyt jo puoli vuotta.
Huomaan varsinkin vanhemmissa äideissä kerhoissa yms nihkeää suhautumista minuun.
Mikä ihme siinä on jos satun olemaan hoikka, nätti vaaleahiuksinen yh niin johan kaikki katsoo kieroon ja saavat minut tuntemaan etten ole tervetullut heidän täydelliseen piiriin.
Ja en mainosta ulkonäköäni missään,mainitsin sen tässä jos vaikka se suhtautuminen siitä johtuisi.
Tuntuu, että kaikki säälivät lastani kun on tälläinen nuori äiti, eikä ole miestä.
Samoin kaikki luulevat minun juoksevan miesten perässä, näinhän ei todellakaan ole. Vielä kertaakaan eron jälkeen en ole muita tapaillut, eikä huvitakkaan.
Pärjään niin hyvin kahdestaan lapseni kanssa, miksi haluaisin miehen sotkemaan ja pahaa mieltä aiheuttamaan?
Kommentit (24)
Miten se ilmenee tuo nenänvarttapitkin katselu? Miten ne keskustelut tyssäävät?
Itse olen 40v yksinhuoltaja, hoikka , kaunis (nämä nyt ovat ne ulkoiset piirteet mistä ketjussa on puhuttu...heh). Uskottelin itselleni aivan samoin aikoinani, että muut naiset luulevat minun olevan miestensä perään. Tämän vuoksi tein heti selväksi kenestä olen kiinnostunut. Olin kiinnostunut näiden muiden äitien ystävyydestä, en heidän miehistään.
Jos tapasin äidin joskus miehensä kanssa, osoitin kaikki puhumiseni naiselle ja miehen jätin tarkoituksella vähemmälle huomiolle(olematta epäkohtelias). Näin naiset huomasivat, että hain vain tavallista ystävyyttä. Ja sitä sain.
Nyt olen seurustellut ihanan miehen kanssa jo monta vuotta, enkä häntä koskaan vienyt keneltäkään.
Avoimuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä syynä ei ole kateus ihanaa ulkomuotoasi ja nuoruuttasi kohtaan?
Voisiko olla, että muista keskustelu kanssasi on vaikka väkinäistä?
varsinkin nuoret, joilla ei ole oikeasta elämästä mitään käsitystä.
olen ystävällinen jne ja yritän olla välittämättä siitä miten tunnen.
Kotona sitten pihisen kiukusta kerhojen jälkeen kun ei sekään kerta menny sen paremmin...
En minäkään ala luokittelemaan ihmisiä ihonvärin, ylipainon, jonkun perhejärjestelyn tms takia. Yritän tutustua kaikkiin, ja toivoisin, että joskus vielä minusta olisi mukavaa käydä kerhossa.
ap