Lue keskustelun säännöt.
Yh ketjusta tuli mieleen, mikä minä olen?
04.10.2008 |
Tuli niin paha mieli kun tuntuu kaikkien ajattelevan,että yh:t ovat miesten perässä juoksijoita jne :(
Itse olen 21v 2vuotiaan lapsen yh, olen ollut nyt jo puoli vuotta.
Huomaan varsinkin vanhemmissa äideissä kerhoissa yms nihkeää suhautumista minuun.
Mikä ihme siinä on jos satun olemaan hoikka, nätti vaaleahiuksinen yh niin johan kaikki katsoo kieroon ja saavat minut tuntemaan etten ole tervetullut heidän täydelliseen piiriin.
Ja en mainosta ulkonäköäni missään,mainitsin sen tässä jos vaikka se suhtautuminen siitä johtuisi.
Tuntuu, että kaikki säälivät lastani kun on tälläinen nuori äiti, eikä ole miestä.
Samoin kaikki luulevat minun juoksevan miesten perässä, näinhän ei todellakaan ole. Vielä kertaakaan eron jälkeen en ole muita tapaillut, eikä huvitakkaan.
Pärjään niin hyvin kahdestaan lapseni kanssa, miksi haluaisin miehen sotkemaan ja pahaa mieltä aiheuttamaan?
Kommentit (24)
No,
nuori nainen
kaunis
kotiäiti
yh
eronnut
blondi
noi nyt ainakin, ja aika sosiaalinenkin ja aktiivinen kun käyt kerhoissa jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sen takia, koska kaikki tuntuu katsovan minua nenän varttaan pitkin, samoin lastani.
Miksi ei voisi suhtautua kaikkiin ihmisiin samalla tavalla? Mikä punainen vaate härälle tämä yh elämä on?
ap
vastaa ajatuksiimme, eli jos ajattelet non vedäät puoleesi ihmisiä jotka katsovat sinua nenän vartta pitkin. Jos taas arvostat itseäsi (en tarkoita itserakkautta) muutkin alkavat arvostamaan sinua ja tulet saamaa osaksesi arvostavaa suhtautumista!
Mä en pidä lasten tekemistä alle 25-vuotiaana järkevänä. Pidän tällaisia tapauksia joko uskovina tai vahinkoina.
Lisäksi 21-vuotias yh: voiko olla säälittävämpää. Ulkonäöllä ei ole väliä.
Mikä sun koulutuksesi on?
joten sinut voidaan kokea uhkana omalle suhteelle. Useimmat luulee että yh on helppo ja jos oma mies harrastaa ravintolailtoja sinua ehkä pelätään.
Nyt on äänessä varttunut yksinhuoltaja joka viis veisaa itseensä kohdistuneista ennakkoluuloista ja muustakin mitä ihmiset minusta ehkä ajattelee.
Eroni jälkeen ei minulla ole ollut yhtään seurustelusuhdetta, ok yksi vakipano on jota silloin tällöin tapaan mutteivät lapseni ole hänestä edes tietoisia.
Mielestäni olen onnistunut lasteni kanssa hyvin, saan kehuja kasvatuksesta ja lisäksi lapset menestyy koulussa. Arki pyörii ongelmitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olipa yh tai ei. Nytkin IS:ssa se kaunis kokkinainen kertoi kuinka on tullut kiusatuksi kauneutensa takia. Joten syy voi löytyä ulkonäössäsi. Jos olisit 90 kiloa painava homssuinen yh, saisit myötätuntoisen vastaanoton.
Vastaan tietenkin kun kysytään missä mies jne...
Valmistuin viimevuonna ravintolakokiksi. Opiskelin 2 vuotta ennenkuin lapsen sain, ja lapsen saannin jälkeen opiskelin kotona, joskus tietenkin olin koululla.
Miksi alle 25v ei voi lapsia tehdä? En kyllä silloin uskonut, että yh päivät on edessä.
Mies yllättäen löysi uuden naisen ja näin jäin kahdestaan lapsen kanssa.
Olisiko lapsi pitänyt sitten jättää tekemästä sen takia, etten vahingossakaan jää yksin lapsen kanssa jos suhde ei kestäkkään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisesti sinusta ajattelevat ja keskityt ihan vaan nauttimaan omasta ainutkertaisesta elämästäsi yhdessä ihanan lapsesi kanssa? Maailma on sinulle täynnä ihania mahdollisuuksia, keskity niihin äläkä välitä siitä, mitä muut, sinulle merkityksettömät ihmiset ajattelevat. Onnea matkaan!
Miksi ihmeessä kaikki kuvittelevat, että lapseni on päiväkodissa tms hoidossa?
Ei ole ollut, eikä vielä vuoteen mene, menee sitten kun on 3 vuotta täynnä ja kun pääsen töihin.
Ärsyttää vaan niin paljon kun yh on punainen vaate kaikille ja heidän lapset olisivat jotenkin retuperällä :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko tosissas. Itse halusin lapsen nuorena, sillä silloin nainen on hedelmällisimmillään. Onko sulla lapsia ja missä iässä oot ne saanu?
Ja ap:lle Nainen on naiselle susi. Et saa erottua joukosta tai oot uhka.
miksi ei lapsia alle 25v?? ite ainakin haluan lapset nuorina, jaksaa paremmin. Töissä ehtii olla "vanhempanakin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en ole ilkeä tai ilkeile kenellekkään, mutta:
Miksi on 21v yh säälittävä? Voitko kertoa perustelut?
Taidan jättää kirjoittamatta suosiolla mitä sinusta ajattelin...
ap
Mielenkiinnolla odotan perusteluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset nyt vaan ovat tuollaisia.
Ainoa keino millä voit ennakkoluuloja romuttaa, olla ystävällinen, asiallinen, kunnollinen nuori äiti (jos siis sellainen olet) katseista ja mahdollisista puheista huolimatta. Kyllä fiksut ihmiset aikaa myöten huomaavat arvioineensa sinut väärin. Tyhmät eivät sitä ehkä koskaan huomaa, mutta tyhmien mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
Menet vaan rohkeasti kerhoihin ja juttuihin mukaan ja annat ihmisten katsoa. Olet vaan mahdollisimman paljon oma itsesi ja kyllä se siitä suttaantuu.
Oletkohan nyt vähän mustavalkoinen ja kuvittelet, että muut kokevat sut uhkana? Ei nuoruus ja vaaleus ole kaikille naisille uhka, älykkyys niinkin ;-)) Miten itse toimit kerhoissa ym.? Istutko sivulla ja seurailet vai lähdetkö innokkaasti mukaan toimintaan? Ja tosiasia on, että myös yh etsii jossain vaiheessa itselleen puolisoa.
Olen opiskellut yliopistotutkinnon, olen saanut vakiviran, olen aina kaikessa laittanut oman lapseni asiat ensisijalle.
Tällä hetkellä olen jo kolmekymppinen ja lapseni iloinen koululainen. Olen myös hoikka ja suht kaunis nainen ja lapseni on myös ihannelapsi. Olen välillä ollut todella herkkä näkemään kaikessa "yh-vihamielisyyttä", mutta monesti se on ollut vain omassa päässä.
En joka paikassa tuo yksinhuoltajuutta esiin. Töissä olen asiani kertonut ja luulen, että selkäni takana asioista jonkin verran on puhuttu. Mutta luulen, että olen ihan yhtä arvostettu ihmisenä, vaikka minulla ei MIESTÄ olekaan.
Siinä mielessä olenkin erikoinen yksinhuoltaja, että en ole ottanut uutta miestä (olisin kyllä saanut ja saisin) ja laittanut uusioperhettä pystyyn, koska en usko uusioperheiden pysyvyyteen ollenkaan. En ole myöskään koskaan yhtäkään miestä lapselleni esitellyt, vaikka seurustelusuhteita ja miehiä on ollut. Täysin pois suljettu vaihtoehto ei tosin tuokaan ratkaisu ole.
En ymmärrä, miksi kaikkien yksinhuoltajien ajatellaan olevan samanlaisia. Meitä on niin erilaisia.
Itse en voi arvostaa näitä yksinhuoltajia, jotka vaihtelevat miehiä kuin sukkia ja lapsille heti esitellään uusi mies, oli se sitten mikä lutikko tahansa. Heti laitetaan uusioperhe pystyyn ja aletaan tekemään uusia lapsia. Lähinnä mieleeni tulee tanjakarpela-tyyppinen leidi, joka selkeästi ei pysty olemaan ilman miestä hetkeäkään ja heti pitää alkaa "leikkimään" uuttaa perhettä ja lapset tutustuvat TAAS uuteen mieheen.
Näin (sinua) vanhempana yksinhuoltajan neuvoisin sinua valitsemaan tarkkaan uuden puolisosi, jos sellaisen vielä haluat, että et ota ekaa miestä, joka löytyy. Pitäisi aina muistaa laittaa lapsi miehen edelle.
Suurinta paheksuntaa herätetään me yh:t varmaankin näissä keskiluokkaisissa kahden lapsen ydinperhemammoissa, jotka jostain syystä kuvittelevat esim. että me yh:t viedään heidän miehet tai muuta vastaavaa.
Toisaalta yksinhuoltaja voi olla pelottava esimerkki tällaiselle miehen kautta elävälle ydinperheäidille, ja siis se pahin uhkakuva, johon hän voisi itse joutua. Miten sellainen ehkä huonosti tienaava, ehkä ulkonäkönsä rapauttanut mamma pärjäisikään ilman miestään ja erityisesti miehen palkkaa? Se voi olla pelottavaa, varsinkin jos avioliitto on kulissi tai romahtamispisteessä.
Aika monihan näistä paheksujista jossain vaiheessa kokevat kuitenkin tämän yksihuoltajuuden, koska niin monet avioliitot hajoavat. Odota siis pari vuotta, niin eiköhän niistä sunkin mammakerhojen marimekko-äideistä ainakin pari ole yh:ta.
LOPUKSI VIELÄ IHMETTELEN, ETTÄ MIKSI MIESTEN VASTUUTA EI IKINÄ PERÄTÄ? YKSINHÄN KUKAAN YH EI OLE LASTAAN ALKUUN SAATTANUT!!!
Yritän jutella kerhoissa muiden äitien kanssa ja jossain vaiheessa tulee kysymyksiä perheestä, jossa paljastuu ettei lapsen isä asu kanssamme.
Yleensä siinä vaiheessa asenne muuttuu, kummasti sitten alkaa tulla kysymyksiä miten hoidan lapseni (päiväkoti yms), kamalasti kyselyä myös muusta elämästämme jne
Seuraavan kerran kun menin kerhoon, ei puhe luistanut yhtään, yritin osallistua keskusteluihin, heikoin tuloksin.
Jotenkin sen vain huomasi,että asenne meitä kohtaan muuttui kun selväksi tuli ettei ole miestä.
Hmm, tosiasia on että väistämättä joskus on uuden miehen aika....Miten ihmeessä se liittyy siihen miten minuun suhtaudutaan?
ap
Minulla ei todellakaan yhtään miestä ole eron jälkeen ollut, tuskin edes tulee aikoihin olemaan.
Mikäli mies tulee kuvioihin, lapseni ei häntä näe ennenkuin itse olen varma ettei ole mikään parin kerran juttu.
En halua, että lapseni näkisi vaihtuvia miehiä, jotka katoavat sitten elämästä.
Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan.
Myös se tuntuu olevan suuri ihme, etten ole lastani hoitoon laittanut (pari kertaa mummolla ollut)
Muutaman kerran viikossa hoidan kotonani ystäväni lasta kun hänellä on koulupäivä, hän myös yh. Tämäkin asia on kuulema väärin, ei ole kuulema mitään järkeä että hoitaisin vielä toisen lasta kun on päiväkoti keksitty.
Asia ei liity tähän mitenkään, ihmettelen vain miksi tästäkin järjestelystä joku voi olla ihmeissään.
ap
tajua, miten kaikki voi heti ensimmäisenä tietää, että joku on yh? En mä ainakaan tiedä satunnaisista puisto- tai kerhotutuista mikä heidän sosiaalinen statuksensa mahtaa olla.
Mä olen kyllä kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki johtuu siit, että ap. sä ajattelet itse, että ihmiset suhtautuu suhun kuvaamallasi tavalla, ja siten lietsot sitä itse/tulkitset ihmisiä väärin.
Mä olen itse ylipainoinen kolmen lapsen äiti, eikä muakaan kukaan avosylin mihinkään kerhoon toivota. Niissä on omat piirinsä, ja siinä kestää aikansa ennen kuin niihin piireihin pääsee yhtään mukaan. SIihen asti pitää vaan olla sitkeän ystävällinen ja aloitteellinen itse.
!!!