Lue keskustelun säännöt.
Teinillä ei ole ystävää
31.10.2026 |
Mietin ja murehdin teinin kaverittomuutta. Hänet syrjäytettiin kaveriporukasta törkeästi ja uusia tuttavuuksia on, mutta niitä on vain koulussa, ei vapaa-ajalla. Ja tietenkään ne eivät ole muodostuneet vielä sellaisiksi mitä aiemmat ystävyydet oli. Mistä n 20 vuotias voi saada kavereita. Teini kuluttaa valtavasti energiaa siihen minkä harrastuksen aloittaa, miten vastata kaverin viestiin, mitä ehdottaa kaverille sen sijaan että eläisi ja kokisi nuoren elämää. Hän itse ajattelee, että opiskelukavereista ei saa vapaa-ajan kavereita vaan pitää aloittaa jokin uusi harrastus tai tuntityö opiskelun oheen mistä löytää kaveri. Itse ajattelen toisinpäin. Hänellä ei ole ollut koskaan pitkäaikaista harrastusta, saatika että sieltä olisi kaveri löytynyt. Tunnen ärsyyntyväni siitä, että hän puhuu siitä, että ei ole ketään kenen kanssa tehdä jotain ja hän ei itse käy missään vaan suunnittelee aloittavansa harrastuksen, suunnittelee mitä ehdottaa opiskelukaverille. Itse toimisin heti (aloittaisin harrastuksen, ehdottaisin tapaamista kaverille tänään, tekisin ja toimisin nyt), enkä vaan pyörittelisi päässä suunnitelmia.
Kommentit (61)
Mä voin alkaa kaveriksi.
T: Yks Wille vaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin tuon ikäisen valita itse, missä porukoissa haluaa ystävystyä. Jos tahtoo huipputason joukkueeseen, niin tsemppaa sitten siinä. Myös netin kautta voi löytyä ensin viestikavereita ja myöhemmin ne voivat kehittyä live-suhteiksi. Maailma on hyvin erilainen nykyään kun meidän vanhempien ollessa nuoria, joten nuori kyllä varmasti tunnistaa hänelle hyvät tavat ystävystyä. Itse kuulun myös joukkoon, jonka oli vuosikausia vaikea ystävystyä (eli luottaa salaisuuksia) niihin ihmisiin, joiden keskellä vietin arkeni. Vanhemmite olen oppinut ystävystymään myös lähellä arkeani olevien ihmisten kanssa. Parasta, mitä voit tehdä, on rohkaista, mitä ikinä ideoita hän asian tiimoilta saakaan. Ja tarjoutua seuraksi, jos hän haluaa jonnekin seuraa. Ymmärrän kyllä että ihan kaikkialle äitiä ei tahdo ottaa mukaan.
Miten netin kautta löytää kavereita jollei pelaa? Millä alustoilla niitä kavereita löytyy? Snäpissä hän on, mutta ei se tuo kavereita. Luulen, että huipputason joukkueisiin karsitaan hakijat, ei sinne mennä ilman vahvaa harrastustaustaa. Hän ei ole aikeissa harrastaa joukkuelajia (olisikin) vaan mennä harrastamaan yksilölajia, josta en siis usko seuraa löytyvän. Monta harrastusta on aloitettu vuosien aikana, mutta lopetettu.Eikä niistä ole siis ystäviä löytynyt. Hän kaipaa ystäviä vapaa-ajalle, ei aikuisen eli minun seuraa. Tuntuu, että ollaan limbossa tämän ystävien etsimisen kanssa. Lukion kuraattori ei osannut auttaa, ei edes tunnistanut ongelmaa.-ap
Ei kuraattori voi järjestää kellekään ystäviä, varsinkasn aikuiselle ihmiselle. Kyllä ne kaveritaidot kuuluisi oppia jo alakoulussa viimeistään.
Reppanat haluaa yleensä olla yksin.
Ei ystävää saa jos väkisin yrittää, rauhallisesti olemalla oma itsensä ja kuuntelemalla toista.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja ryhmänohjaaja lukiossa.
En ymmärrä, miksi lukion opettaja saa viestejä, että voiko lukio järjestää nuorelle kavereita tai vanhojen tanssien parin.
Hei haloo! Itse ne kaverit pitää ’tehdä’.
Suomessa ei tehdä kavereita, vaan hankitaan tai löydetään. Luulisi opettajan osaavan suomen kieltä edes tuon verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin tuon ikäisen valita itse, missä porukoissa haluaa ystävystyä. Jos tahtoo huipputason joukkueeseen, niin tsemppaa sitten siinä. Myös netin kautta voi löytyä ensin viestikavereita ja myöhemmin ne voivat kehittyä live-suhteiksi. Maailma on hyvin erilainen nykyään kun meidän vanhempien ollessa nuoria, joten nuori kyllä varmasti tunnistaa hänelle hyvät tavat ystävystyä. Itse kuulun myös joukkoon, jonka oli vuosikausia vaikea ystävystyä (eli luottaa salaisuuksia) niihin ihmisiin, joiden keskellä vietin arkeni. Vanhemmite olen oppinut ystävystymään myös lähellä arkeani olevien ihmisten kanssa. Parasta, mitä voit tehdä, on rohkaista, mitä ikinä ideoita hän asian tiimoilta saakaan. Ja tarjoutua seuraksi, jos hän haluaa jonnekin seuraa. Ymmärrän kyllä että ihan kaikkialle äitiä ei tahdo ottaa mukaan.
Miten netin kautta löytää kavereita jollei pelaa? Millä alustoilla niitä kavereita löytyy? Snäpissä hän on, mutta ei se tuo kavereita. Luulen, että huipputason joukkueisiin karsitaan hakijat, ei sinne mennä ilman vahvaa harrastustaustaa. Hän ei ole aikeissa harrastaa joukkuelajia (olisikin) vaan mennä harrastamaan yksilölajia, josta en siis usko seuraa löytyvän. Monta harrastusta on aloitettu vuosien aikana, mutta lopetettu.Eikä niistä ole siis ystäviä löytynyt. Hän kaipaa ystäviä vapaa-ajalle, ei aikuisen eli minun seuraa. Tuntuu, että ollaan limbossa tämän ystävien etsimisen kanssa. Lukion kuraattori ei osannut auttaa, ei edes tunnistanut ongelmaa.-ap
Ei kuraattori voi järjestää kellekään ystäviä, varsinkasn aikuiselle ihmiselle. Kyllä ne kaveritaidot kuuluisi oppia jo alakoulussa viimeistään.
Vaikea oppia, jos syrjäytetään porukasta. Tutkimusten mukaa koulukiusatut lapset ja teinit päätyvät yksinäisiksi nuoriksi aikuisiksi. Itseluottamus on vertaisryhmässä nujerrettu. t. yläkoulun ope, yksinäisen kiusatun parikymppisen äiti
Kannattaa vaikka etukäteen miettiä erilaisia keskustelunaiheita ja kysymyksiä, jos tuntuu että juttelu tyrehtyy. Luulisi löytyvän jos on ihmisiä ympäri Suomen ja maailman siellä opinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tykkää teineistä, ei edes teinit itse. Se on vain vaihe, joka on jokaisen lusittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin tuon ikäisen valita itse, missä porukoissa haluaa ystävystyä. Jos tahtoo huipputason joukkueeseen, niin tsemppaa sitten siinä. Myös netin kautta voi löytyä ensin viestikavereita ja myöhemmin ne voivat kehittyä live-suhteiksi. Maailma on hyvin erilainen nykyään kun meidän vanhempien ollessa nuoria, joten nuori kyllä varmasti tunnistaa hänelle hyvät tavat ystävystyä. Itse kuulun myös joukkoon, jonka oli vuosikausia vaikea ystävystyä (eli luottaa salaisuuksia) niihin ihmisiin, joiden keskellä vietin arkeni. Vanhemmite olen oppinut ystävystymään myös lähellä arkeani olevien ihmisten kanssa. Parasta, mitä voit tehdä, on rohkaista, mitä ikinä ideoita hän asian tiimoilta saakaan. Ja tarjoutua seuraksi, jos hän haluaa jonnekin seuraa. Ymmärrän kyllä että ihan kaikkialle äitiä ei tahdo ottaa mukaan.
Miten netin kautta löytää kavereita jollei pelaa? Millä alustoilla niitä kavereita löytyy? Snäpissä hän on, mutta ei se tuo kavereita. Luulen, että huipputason joukkueisiin karsitaan hakijat, ei sinne mennä ilman vahvaa harrastustaustaa. Hän ei ole aikeissa harrastaa joukkuelajia (olisikin) vaan mennä harrastamaan yksilölajia, josta en siis usko seuraa löytyvän. Monta harrastusta on aloitettu vuosien aikana, mutta lopetettu.Eikä niistä ole siis ystäviä löytynyt. Hän kaipaa ystäviä vapaa-ajalle, ei aikuisen eli minun seuraa. Tuntuu, että ollaan limbossa tämän ystävien etsimisen kanssa. Lukion kuraattori ei osannut auttaa, ei edes tunnistanut ongelmaa.-ap
Ei kuraattori voi järjestää kellekään ystäviä, varsinkasn aikuiselle ihmiselle. Kyllä ne kaveritaidot kuuluisi oppia jo alakoulussa viimeistään.
Vaikea oppia, jos syrjäytetään porukasta. Tutkimusten mukaa koulukiusatut lapset ja teinit päätyvät yksinäisiksi nuoriksi aikuisiksi. Itseluottamus on vertaisryhmässä nujerrettu. t. yläkoulun ope, yksinäisen kiusatun parikymppisen äiti
Auttaisiko jos saisi terapiasta työkaluja tämän itseluottamuksen parantamiseksi? Se että on tullu jossain ryhmässä hylätyksi, ei tarkoita ettei löydä toista ryhmää. Täällä planeetalla on seitsemän miljardia ihmistä ja ne oikeat löytyy kun jaksaa etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsi ei ole teini vaan aikuinen 20v
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aloittaa joku harrastus missä näkee ihmisiä. Hyviä harrastuksia ovat esimerkiksi joukkueliikunta. Ystävää ei löydä pakottamalla vaan yleensä sattumalta kun tulee vastaan samoja asioita harrastava ja samaan tapaan ajatteleva ihminen.
Jos on huono siinä joukkueliikunnassa, ei varmaan saa joukkueesta kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin tuon ikäisen valita itse, missä porukoissa haluaa ystävystyä. Jos tahtoo huipputason joukkueeseen, niin tsemppaa sitten siinä. Myös netin kautta voi löytyä ensin viestikavereita ja myöhemmin ne voivat kehittyä live-suhteiksi. Maailma on hyvin erilainen nykyään kun meidän vanhempien ollessa nuoria, joten nuori kyllä varmasti tunnistaa hänelle hyvät tavat ystävystyä. Itse kuulun myös joukkoon, jonka oli vuosikausia vaikea ystävystyä (eli luottaa salaisuuksia) niihin ihmisiin, joiden keskellä vietin arkeni. Vanhemmite olen oppinut ystävystymään myös lähellä arkeani olevien ihmisten kanssa. Parasta, mitä voit tehdä, on rohkaista, mitä ikinä ideoita hän asian tiimoilta saakaan. Ja tarjoutua seuraksi, jos hän haluaa jonnekin seuraa. Ymmärrän kyllä että ihan kaikkialle äitiä ei tahdo ottaa mukaan.
Miten netin kautta löytää kavereita jollei pelaa? Millä alustoilla niitä kavereita löytyy? Snäpissä hän on, mutta ei se tuo kavereita. Luulen, että huipputason joukkueisiin karsitaan hakijat, ei sinne mennä ilman vahvaa harrastustaustaa. Hän ei ole aikeissa harrastaa joukkuelajia (olisikin) vaan mennä harrastamaan yksilölajia, josta en siis usko seuraa löytyvän. Monta harrastusta on aloitettu vuosien aikana, mutta lopetettu.Eikä niistä ole siis ystäviä löytynyt. Hän kaipaa ystäviä vapaa-ajalle, ei aikuisen eli minun seuraa. Tuntuu, että ollaan limbossa tämän ystävien etsimisen kanssa. Lukion kuraattori ei osannut auttaa, ei edes tunnistanut ongelmaa.-ap
Ei kuraattori voi järjestää kellekään ystäviä, varsinkasn aikuiselle ihmiselle. Kyllä ne kaveritaidot kuuluisi oppia jo alakoulussa viimeistään.
Vaikea oppia, jos syrjäytetään porukasta. Tutkimusten mukaa koulukiusatut lapset ja teinit päätyvät yksinäisiksi nuoriksi aikuisiksi. Itseluottamus on vertaisryhmässä nujerrettu. t. yläkoulun ope, yksinäisen kiusatun parikymppisen äiti
Näinhän se menee. Jolla on, sille annetaan ja jolla ei, siltä otetaan pois.
Itselläni on 13v tyttö jolla ei ole koskaan ollut minkäänlaista kaveria. Kukaan ei ole koskaan käynyt kylässä, kukaan ei koskaan soita tai laita viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja ryhmänohjaaja lukiossa.
En ymmärrä, miksi lukion opettaja saa viestejä, että voiko lukio järjestää nuorelle kavereita tai vanhojen tanssien parin.
Hei haloo! Itse ne kaverit pitää ’tehdä’.Suomessa ei tehdä kavereita, vaan hankitaan tai löydetään. Luulisi opettajan osaavan suomen kieltä edes tuon verran.
AI-kaverin voi 'tehdä' eli kouluttaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi se kun lopetin liian murehtimisen ja otin hällä väliä asenteen, eli ihan sama oli kavereita tai ei, ei siihen kaverittomuuteen kuole kuitenkaan. Ja aloin pälättää kaikesta turhanpäiväisestä kaikkien kanssa enkä miettinyt enää liikaa että mitä sanon. Ja jos sanoin jotain vähän hassusti niin lohdutin itseäni sillä että kohta koko juttua ei enää kukaan muista. Kavereita alkoi tämän jälkeen ilmestyä kuin sattumalta.
Ei kaikki ole näin vahvoja ja rationaalisia.
Esim koiraharrastus voi tuoda ystäviä.
Pahinta on, jos haluaisi sekä kaverin että seurustelukumppanin. Ja kumpaakaan ei löydy.
Eikä oo hyvä jos seurustelukumppani on ainoa kaveri. Tarvitaan muitakin ihmissuhteita.
Tinderin kautta saa ystäviä jos ei ole liian kranttu
''Teinisi'' on vain sellaista ällöttävää incelgeenijätettä, jonka toivottavasti omatahtoinen poistuminen kuluttamasta happea korjaa.