Lue keskustelun säännöt.
Miksi romanttiset eleet tuntuvat kiusalliselta suomalaisen naisen kanssa, mutta ei ulkomaalaisen?
30.10.2026 |
Tämä ei ole trollialoitus, vaan haluan ymmärtää psykologian tämän ilmiön taustalla. Olen seurustellut koko elämäni suomalaisten naisten kanssa. Romanttiset eleet kuten kukkasten ostaminen tai romanttisen piknikin järjestäminen ovat aina tuntunut jotenkin kliseeltä ja kiusalliselta suomalaiselle naiselle. Mutta nyt seurustelen etelä-amerikkalaisen naisen kanssa ja hänelle kukkasten ostaminen ei tunnu mitenkään erikoiselta vaan luonnolliselta. Jos minulla on perjantaina työpäivän jälkeen hyvä fiilis, käyn ostamassa hänelle kukkasia ja hän ilahtuu niistä. Teen tämän varmaan ainakin pari kertaa kuussa. Suomalaiselle naiselle olen ostanut kukkasia kaksi kertaa elämässäni.
Miksi tuossa on niin iso ero? Onko psykologeja paikalla jotka voisivat diagnosoida tilanteen? Selittyykö vain sillä, että suomalaiset naiset ovat itsenäisiä ja feministejä, niin miehellä ei ole samanlaista tarvetta osoittaa rakkautta?
M31
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuurin vähäeleisyys tahtoo näkyä myös parisuhteissa. Poikkeuksiakin on, mutta omalla kohdalla ulkomaalaisen kumppanin kanssa suhde ei ole arkipäiväistynyt, vaan romanttiset eleet ja huomaavaisuus ovat säilyneet molemmin puolin.
Sama täällä. Vielä vuosien jälkeenkin meillä käytetään sanoja I love you päivittäin.
Miksei suomen kielinen ilmaus minä rakastan sinua kelpaa?
Meillä on kotikielenä englanti.
Voisit silti opettaa vaimollesi kolme sanaa suomea. Samalla teidän lapset oppisivat miten rakkaudesta puhutaan suomeksi.
Vaimo puhuu sujuvasti suomea, mutta englanti nyt vaan on mukavampi kotikielenä ja rakkauden kielenä pehmeämpi kummankin mielestä. Makuuhuoneessakin englantilaiset välikommentit ovat parempia. Myös lasten mielestä I love you kuulostaa paremmalta.
Sinähän tulit vastanneeksi aloittajan kysymykseen. I love you on helppo sanoa, onhan se heppoinen lausuttava. Minä rakastan sinua on enemmän sellainen, että sen sanomista pitää harkita ja se merkitsee enemmän. Itse arvostan enemmän suomen kielistä versiota.
Puhu vain omasta puolestasi. Tänään viimeksi keskusteltiin vaimon kanssa aiheesta ja hän perusteli englannin versiota ihan sillä, että se tuntuu hänelle paljon luontevammalta. Tietenkin hänen kulttuurissaan tunteista puhutaan vapautuneemmin ja esim. jälleennäkemisen ilo on aivan eri luokkaa kuin suomalaisilla. Harvoin täällä näkee, että varsinkin naiset itkevät ilosta, kun tapaavat kavereitaan pitkästä aikaa.
Niin, tai heiluttavat häntäänsä, kun miehensä tulee kotiin töistä. On se niin väärin.
Pylly ei pyöri keittiössä eikö iloinen nauru raikaa kutsuilla vai miten se oli. Onhan se vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ei vaikuta oikein olevan sinut feminiinisen puolensa kanssa ja naiselliset jutut jotenkin nolottaa. Ovat vähän kuin miehiä monet. Liekö aspergerinaisia sitten enemmän Suomessa jotka ovat aivoiltaan käsittääkseni vähän miehen kaltaiset.
Naiset Suomessa ovat älykkäitä ja koulutettuja sekä itseensä luottavia. Miehet, ap:n kaltaiset, ovat kivenalusmatoja, jotka pelkäävät naisia kuollakseen ja öyhöttävät uusnatsipaskaa, ajattelevat 1930-lukulaisen mustavalkoisesti jos lainkaan. Pääasiassahan ap:n kaltaisella ei toimi aivoissa muu kuin tunnekeskus.
Tässä syy, miksi ap ei tule koskaan kohtaamaan suomalaisnaista vertaisenaan, vaan öyhöttäjä kuvittelee itse olevansa ylempi mutta faktuaalisesti on sosiaalisesti, taloudellisesti ja moraalisesti laarinpohjan kuonaa.
Alisteisessa suhteessa taas ei ole minkäänlaista romantiikkaa. Vain tasavertaisessa sitä on puolin jos toisinkin. Olen ostanut paljon lahjoja ja kukkia miehille, mutta itselleni myös, koska minä olen sen arvoinen.
Aamen. Ja kiitos. Naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä on muutenkin ihan erilaiset arvot. Pariutumisessa seksi kuuluu sinne tärkeimpiin kriteereihin. Sitten tulee talous ja sosiaalinen status, jne. Romantiikka vasta siellä viimeisenä häntäpäässä.
Elät Ap omassa mielikuvituskuplassa. Tuntemani parisuhteessa olevat suomalaiset miehet vaikuttavat useimmat romantikoilta, enkä näe naisissa mitään ongelmaa ottaa romanttisia eleitä vastaan. Se, mikä ehkä poikkeaa muihin maihin on pukeutuminen, koska pitkä kylmä kausi, ja hellyydenosoitukset julkisesti. Suomessa ei anneta myöskään poskisuukkoja tai halailla tervehtiessä tuttuja ja tuntemattomia.
Sinähän tässä elät omien mielikuvitelmiesi varassa. Vain ne voivat kertoa todellisista eroista, joilla on ihan omakohtaista vertailupohjaa.
Miksi romantiikan pitäisi olla lahjojen antamista, tai jotain angloamerikkalaisesta kulttuurista (leffoista) tulleita kliseitä? Kysehän on konsumerismista, missä ihmisen arvo määritellään sen mukaan, mitä hän pystyy kuluttumaan.
Muistan miten puhuttiin siitä, kuinka ranskalaiset pitivät Kaurismäen elokuvia romanttisina, koska rakastunut pari ei puhu keskenään, vaan he istuvat vaiti ja juovat yhdessä kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuurin vähäeleisyys tahtoo näkyä myös parisuhteissa. Poikkeuksiakin on, mutta omalla kohdalla ulkomaalaisen kumppanin kanssa suhde ei ole arkipäiväistynyt, vaan romanttiset eleet ja huomaavaisuus ovat säilyneet molemmin puolin.
Sama täällä. Vielä vuosien jälkeenkin meillä käytetään sanoja I love you päivittäin.
Miksei suomen kielinen ilmaus minä rakastan sinua kelpaa?
Meillä on kotikielenä englanti.
Voisit silti opettaa vaimollesi kolme sanaa suomea. Samalla teidän lapset oppisivat miten rakkaudesta puhutaan suomeksi.
Vaimo puhuu sujuvasti suomea, mutta englanti nyt vaan on mukavampi kotikielenä ja rakkauden kielenä pehmeämpi kummankin mielestä. Makuuhuoneessakin englantilaiset välikommentit ovat parempia. Myös lasten mielestä I love you kuulostaa paremmalta.
Sinähän tulit vastanneeksi aloittajan kysymykseen. I love you on helppo sanoa, onhan se heppoinen lausuttava. Minä rakastan sinua on enemmän sellainen, että sen sanomista pitää harkita ja se merkitsee enemmän. Itse arvostan enemmän suomen kielistä versiota.
Puhu vain omasta puolestasi. Tänään viimeksi keskusteltiin vaimon kanssa aiheesta ja hän perusteli englannin versiota ihan sillä, että se tuntuu hänelle paljon luontevammalta. Tietenkin hänen kulttuurissaan tunteista puhutaan vapautuneemmin ja esim. jälleennäkemisen ilo on aivan eri luokkaa kuin suomalaisilla. Harvoin täällä näkee, että varsinkin naiset itkevät ilosta, kun tapaavat kavereitaan pitkästä aikaa.
Kertoo tunnetason tasapainottomuudesta. Näkee adhd tai vastaavan tason kirjolaisilla useinkin liikuttumista monista eri asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä mitä pohdit, siis sitä että sinusta tuntuu kiusalliselta vai näistä suomalaisista naisista joille olet kaksi kertaa vuodessa ostanut kukkia?
Korjaan: kaksi kertaa elämäsi aikana. Mistä teet johtopäätöksen....??
Hukkaanhan nekin rahat meni.
Koska sinä, ap, olet hyvin kiusallinen miesoletettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos englanti tuntee luontevammalta suomalaiselle, niin silloin hän on vieraantunut omasta äidinkielestään.
Tunteiden kieli saattaa olla joillekin englanti, jos he opettelevat tunneilmaisua elokuvista, mistä nuo kaikki romanttiset kliseet ja stereotypiatkin ovat lähtöisin.
Minusta hiljaisuus voi olla romanttisempaa kuin puhe. Ne tauot puheen välissä, joka on ennen ollut suomalaisille ihan luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi romantiikan pitäisi olla lahjojen antamista, tai jotain angloamerikkalaisesta kulttuurista (leffoista) tulleita kliseitä? Kysehän on konsumerismista, missä ihmisen arvo määritellään sen mukaan, mitä hän pystyy kuluttumaan.
Muistan miten puhuttiin siitä, kuinka ranskalaiset pitivät Kaurismäen elokuvia romanttisina, koska rakastunut pari ei puhu keskenään, vaan he istuvat vaiti ja juovat yhdessä kahvia.
Minulle on tullut selkeä käsitys, että enemmistöllä suomalaisista pareista joko suhde on yhtä Kaurismäen elokuvaa. Kahvin tilalla useilla olut ja siideri. Vähän ennen lopputekstejä mies saa puukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuurin vähäeleisyys tahtoo näkyä myös parisuhteissa. Poikkeuksiakin on, mutta omalla kohdalla ulkomaalaisen kumppanin kanssa suhde ei ole arkipäiväistynyt, vaan romanttiset eleet ja huomaavaisuus ovat säilyneet molemmin puolin.
Sama täällä. Vielä vuosien jälkeenkin meillä käytetään sanoja I love you päivittäin.
Miksei suomen kielinen ilmaus minä rakastan sinua kelpaa?
Meillä on kotikielenä englanti.
Voisit silti opettaa vaimollesi kolme sanaa suomea. Samalla teidän lapset oppisivat miten rakkaudesta puhutaan suomeksi.
Vaimo puhuu sujuvasti suomea, mutta englanti nyt vaan on mukavampi kotikielenä ja rakkauden kielenä pehmeämpi kummankin mielestä. Makuuhuoneessakin englantilaiset välikommentit ovat parempia. Myös lasten mielestä I love you kuulostaa paremmalta.
Sinähän tulit vastanneeksi aloittajan kysymykseen. I love you on helppo sanoa, onhan se heppoinen lausuttava. Minä rakastan sinua on enemmän sellainen, että sen sanomista pitää harkita ja se merkitsee enemmän. Itse arvostan enemmän suomen kielistä versiota.
Puhu vain omasta puolestasi. Tänään viimeksi keskusteltiin vaimon kanssa aiheesta ja hän perusteli englannin versiota ihan sillä, että se tuntuu hänelle paljon luontevammalta. Tietenkin hänen kulttuurissaan tunteista puhutaan vapautuneemmin ja esim. jälleennäkemisen ilo on aivan eri luokkaa kuin suomalaisilla. Harvoin täällä näkee, että varsinkin naiset itkevät ilosta, kun tapaavat kavereitaan pitkästä aikaa.
Kertoo tunnetason tasapainottomuudesta. Näkee adhd tai vastaavan tason kirjolaisilla useinkin liikuttumista monista eri asioista.
Se kertoo vain siitä, että on niin iloinen jälleennäkemisestä että liikuttuu. Myös ystäviä kohtaan voi tuntea syvää rakkautta, mutta se on erilaista, kuin rakkaus omaan puolisoon tai lapseensa. Ymmärrän kyllä, ettei sinulla ehkä ole aivan normaali tunne-elämä ja siksi koitat kaikin keinoin saada aivan normaalit tunnereaktiot näyttämään poikkeuksellisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi romantiikan pitäisi olla lahjojen antamista, tai jotain angloamerikkalaisesta kulttuurista (leffoista) tulleita kliseitä? Kysehän on konsumerismista, missä ihmisen arvo määritellään sen mukaan, mitä hän pystyy kuluttumaan.
Muistan miten puhuttiin siitä, kuinka ranskalaiset pitivät Kaurismäen elokuvia romanttisina, koska rakastunut pari ei puhu keskenään, vaan he istuvat vaiti ja juovat yhdessä kahvia.
Minulle on tullut selkeä käsitys, että enemmistöllä suomalaisista pareista joko suhde on yhtä Kaurismäen elokuvaa. Kahvin tilalla useilla olut ja siideri. Vähän ennen lopputekstejä mies saa puukosta.
Eihän se kahvi tai kuppila ollut se pointti Kaurismäen otoksissa, vaan ne Matti Pellonpään merkitsevät katseet rakastettunsa kanssa. Huomaan että kaikilla ei ole edes kykyä havaita tuollaisia yksityiskohtia.
Ei ihme että Suomessa Kaurismäen elokuvia ei aikoinaan arvostettu. Arvostus tuli ensin nimenomaan romanttisilta ranskalaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M31 on seurustellut koko elämänsä, siis 31 vuotta suomalaisen naisen kanssa, ja pyhää vihaa uhkuen esittelee epäonnistumisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos englanti tuntee luontevammalta suomalaiselle, niin silloin hän on vieraantunut omasta äidinkielestään.
Tunteiden kieli saattaa olla joillekin englanti, jos he opettelevat tunneilmaisua elokuvista, mistä nuo kaikki romanttiset kliseet ja stereotypiatkin ovat lähtöisin.
Minusta hiljaisuus voi olla romanttisempaa kuin puhe. Ne tauot puheen välissä, joka on ennen ollut suomalaisille ihan luonnollista.
No totta kai. Jos tuntee englantia paremmin kuin sinä hyväksyt, siitä on kai seuraava looginen askel kansallinen sielunmenetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi romantiikan pitäisi olla lahjojen antamista, tai jotain angloamerikkalaisesta kulttuurista (leffoista) tulleita kliseitä? Kysehän on konsumerismista, missä ihmisen arvo määritellään sen mukaan, mitä hän pystyy kuluttumaan.
Muistan miten puhuttiin siitä, kuinka ranskalaiset pitivät Kaurismäen elokuvia romanttisina, koska rakastunut pari ei puhu keskenään, vaan he istuvat vaiti ja juovat yhdessä kahvia.
Minulle on tullut selkeä käsitys, että enemmistöllä suomalaisista pareista joko suhde on yhtä Kaurismäen elokuvaa. Kahvin tilalla useilla olut ja siideri. Vähän ennen lopputekstejä mies saa puukosta.
Eihän se kahvi tai kuppila ollut se pointti Kaurismäen otoksissa, vaan ne Matti Pellonpään merkitsevät katseet rakastettunsa kanssa. Huomaan että kaikilla ei ole edes kykyä havaita tuollaisia yksityiskohtia.
Ei ihme että Suomessa Kaurismäen elokuvia ei aikoinaan arvostettu. Arvostus tuli ensin nimenomaan romanttisilta ranskalaisilta.
No nyt alkaa mysteeri selvitä. Suomalaiset naiset ovat opetelleet romantiikan Kaurismäen elokuvista ja seksimaneerit pornosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin tiivistetysti sanoa, että rakkaustarina suomalaisen naisen kanssa on kuin syntymäpäiväkakun hento kynttilä joka heti sytytettyäänkin palaa kituliaasti, jos syttyy ollenkaan. Se palaa pienellä liekillä ja palaa loppuun aika nopeasti. Ilmaan jää vain paha käry. Liekki voi myös sammua missä vaiheessa tahansa.
Nyt olen naimisissa aasialaisen nuoren kaunottaren kanssa ja hänen rakkautensa on kuin myrskylyhty. Se palaa kirkkalla liekillä iloisesti lepattaen ja luo valoa sekä lämpöä ympärilleen. On lisäksi todella tyylikäs ja arvokkaan näköinen. Eikä tuota minkäänlaisia päästöjä.
🤣🤣🤣
Missä kaikki tyylikkäät ja arvokkaat aasiattaret on 🦧
Mene spämmimään paskaa japanilaisille alustoille japaniksi, ole hyvä.
Mene itse. Vittuako sä täällä roikut, mene sinne, inceli.
Tosiaan Aasia-fani vois alkaa jo painua sinne purjeveneellä tai vaikka soutaen. Alkaa kyllästyttää kun yksi ja sama kakopää sekoilee tällä vuosikymmeniä eikä saa ryhdytyksi, uhoaa vain ja sepustaa mielikuvitusjuttujaan.
Nohnoh, nyt ei siellä selvästikään olla feminiinisessä energiassa. :D
...jota vänisijämiehet pelkää niin helvetisti että mieskunta on aina yrittänyt nujertaa, kahlita ja latistaa naiset omalle tasolleen.
Vaan eipä onnistu. Ja nyt onkin pikkuäijät ihmeissään kun munaa esittelemällä ei enää pääse sänkyyn eikä johtavaan asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin tiivistetysti sanoa, että rakkaustarina suomalaisen naisen kanssa on kuin syntymäpäiväkakun hento kynttilä joka heti sytytettyäänkin palaa kituliaasti, jos syttyy ollenkaan. Se palaa pienellä liekillä ja palaa loppuun aika nopeasti. Ilmaan jää vain paha käry. Liekki voi myös sammua missä vaiheessa tahansa.
Nyt olen naimisissa aasialaisen nuoren kaunottaren kanssa ja hänen rakkautensa on kuin myrskylyhty. Se palaa kirkkalla liekillä iloisesti lepattaen ja luo valoa sekä lämpöä ympärilleen. On lisäksi todella tyylikäs ja arvokkaan näköinen. Eikä tuota minkäänlaisia päästöjä.
🤣🤣🤣
Missä kaikki tyylikkäät ja arvokkaat aasiattaret on 🦧
Mene spämmimään paskaa japanilaisille alustoille japaniksi, ole hyvä.
Mene itse. Vittuako sä täällä roikut, mene sinne, inceli.
Tosiaan Aasia-fani vois alkaa jo painua sinne purjeveneellä tai vaikka soutaen. Alkaa kyllästyttää kun yksi ja sama kakopää sekoilee tällä vuosikymmeniä eikä saa ryhdytyksi, uhoaa vain ja sepustaa mielikuvitusjuttujaan.
Nohnoh, nyt ei siellä selvästikään olla feminiinisessä energiassa. :D
...jota vänisijämiehet pelkää niin helvetisti että mieskunta on aina yrittänyt nujertaa, kahlita ja latistaa naiset omalle tasolleen.
Vaan eipä onnistu. Ja nyt onkin pikkuäijät ihmeissään kun munaa esittelemällä ei enää pääse sänkyyn eikä johtavaan asemaan.
Erityisesti naisvihaa levittivät taannoiset kirkkoisät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuurin vähäeleisyys tahtoo näkyä myös parisuhteissa. Poikkeuksiakin on, mutta omalla kohdalla ulkomaalaisen kumppanin kanssa suhde ei ole arkipäiväistynyt, vaan romanttiset eleet ja huomaavaisuus ovat säilyneet molemmin puolin.
Sama täällä. Vielä vuosien jälkeenkin meillä käytetään sanoja I love you päivittäin.
Miksei suomen kielinen ilmaus minä rakastan sinua kelpaa?
Koska tunteet ja äidinkieli kulkevat aivoissa kimpassa. I love you ei tarkoita suomenkieliselle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim . etelä - amerikkalainen nainen osaa etenkin seurustelun alkuvaiheessa näytellä " pientä,.hentoa, haavoittuvaa ja rakkauden/ hellyyden/ romantiikan kipeää" naista. Ajan mittaan tilanne ei varmasti ole sama; todellinen luonne tulee esiin. Suomalainen nainen on yleensä harrasta vastaavanlaista käyttäytymistä. (Miehet menevät helposti lankaan....)
Mä olen katsonut vuosia 90 days fianceeta ja töytyy kyllä sanoa, ettå melkein jokaisesta latina-vaimosta on ennemmim tai myöhemmin kuoriutunut varsimainen riivinrauta. Että omnea vain matkaan, incelit, mutta pitäkää kiinni lompakoistanne ja varokaa ettei tule paistinpannusta päähän.
Televisioon valikoituu naiset samalla tavalla kuin tällekin foorumille.
Ja miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englanti tuntee luontevammalta suomalaiselle, niin silloin hän on vieraantunut omasta äidinkielestään.
Tunteiden kieli saattaa olla joillekin englanti, jos he opettelevat tunneilmaisua elokuvista, mistä nuo kaikki romanttiset kliseet ja stereotypiatkin ovat lähtöisin.
Minusta hiljaisuus voi olla romanttisempaa kuin puhe. Ne tauot puheen välissä, joka on ennen ollut suomalaisille ihan luonnollista.
No totta kai. Jos tuntee englantia paremmin kuin sinä hyväksyt, siitä on kai seuraava looginen askel kansallinen sielunmenetys.
Kieli on hyvin merkittävä osa ihmisen ajattelua ja identiteettiä. Se on myös osa valtakoneistoa. On vaikeampi hallita alamaisia, jos he eivät puhu hallitsijan kieltä. Niin kuin suomalaiset kieltäytyivät puhumasta venäjää tsaarin vallan aikana.
Virolainen runoilija Jan Kaplinski sanoi neuvostoaikana viron kielestä näin:
"Kieleni on minun ihoni
sen avulla minä hengitän."
Niin, tai heiluttavat häntäänsä, kun miehensä tulee kotiin töistä. On se niin väärin.