Onko teillä muilla viisikymppisillä sellainen olo, että nyt elämä on valmis?
Että on talo maksettu ja kauniisti sisustettu, kauniit ja fiksut lapset maailmalle saatettu, työssä uran huipulla, esim. viimeinkin se professuuri, ja mökki tai etelän kämppä on maksettu? Tuoreita kukkia aina pöydällä, silkkihuivi kaulassa, hymy kalliisti punatuilla huulilla. Tällaiseksi minä nuorena kuvittelin unelma-aikuuden. Kun Kaikki On Valmista.
Kommentit (65)
Ei mulla ole tuota. Olisi kaikki alussa, jos olisi rahaa ja nuoruutta.
Kieltämättä kuna asuntolaina loppui ja lapsi muutti kotoa, taisi olla tuollainen olo. Ilman tuota materiaalista puolta, pelkkä helpotus. Mutta kyllä se siitä ohi meni ja nyt vuosia myöhemmin tämä on ihan normaalitila. Viisikymppiset ovat meillä vielä edessä.
Lapset on vielä pieniä. Ensimmäinen vakityö saatu. Suunnittelen uudelleenkouluttautumista. Asunto on liian pieni, pitäisi hankkia isompi. Mökkiä ei ole edes harkittu, kerran muutamaksi päiväksi vuokrattu.
Ai niinkö?
Sitten vain kohti uutta taloa ja uutta työtä.
Jos niin haluaa.
No ei. Tuntuu että on vielä paljon tekemistä vaan nyt olen niin lukossa että en tiedä mistä aloittaisin.
No kohta kuuluu taas pikku jalkojen tepsutusta. ;)
Minun elämäni ei tule valmiiksi ennen kuolemaani. Aina kun olen saanut jonkun haaveeni toteutettua, olen jo keksinyt monta uutta tilalle.
Ei ole valmista täällä. Joudun varmaan vielä jälki-istuntoonkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun elämäni ei tule valmiiksi ennen kuolemaani. Aina kun olen saanut jonkun haaveeni toteutettua, olen jo keksinyt monta uutta tilalle.
Tähän se. Vain tylsillä ihmisillä on tylsää.
Mitään noista ei ole ja kohta olen viiskymppinen. Ennen harrastin paljon tietokonepelailua, mutta sekään ei meinaa enää innostaa kun nykypelit on niin laajoja ja tuntuu että sitä voi kohta kuolla kesken pelin jos jonkun aloittaa.
Aika pinnalliset haaveet ollut sulla..
Pattayalla aina olo ku 20 vuotiaalla.
Ja tässä iässä on varaa mennä sinne usein...
Minähän sitten menin ja konmaritin elämästäni suurin piirtein keiken: ekana hankin potkut paskasta työpaikasta (vältin karenssin), sen jälkeen sai lähteä huono parisuhde, joka otti, nätisti sanottuna, huomattavasti enemmän kuin antoi, lapset on siivonneet itse itsensä maailmalle (ihanaa, pärjäävät näköjään loistavasti) ja nyt viimeisenä talon myynti. Sen jälkeen muutan asuntoautoon ja... Häivyn. Oikeasti. Häivyn. Kun kyllästyn reissaamiseen, mietin uudelleen, mitä elämältä haluan. Se ei ole *töihin".
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: jatkan nyt, kun neljä lasta on kunniallisia veronmaksajia, siitä, mihin parikymppisenä, ennen kun tapasin lasten isän, jäin. Onneksi olen hyvässä kunnossa ja jaksan.
T N55
Onpa sulla ollut tylsä elämä.