Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksaa kulissiliitoissa?
30.10.2026 |
Etenkin niissä, missä toisen osapuolen ongelmat näkyy ja kuuluu kauas.
Ainakin ennen näitä riitti. "Normaaliksi" kelpasi tulotaso, parempi / tavanomainen asuminen jne.
Vähemmän sekava osapuoli eli kuin ei mikään olisi vialla.
Ei se ole hävinnyt vieläkään täysin.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
Ymmärrän kyllä niitä, jotka järjellä selittävät itselleen syyn jäädä, esimerkiksi haluttomuus kamppailla talouden kanssa, mukavuudenhalu, ei halua jakaa lapsia vuoroviikoin jne. En ymmärrä lainkaan niitä, joilla on mitäänsanomaton liitto, mutta uskottelevat, että se on onnellinen, koska mitään ei ikinä tapahdu, eikä oikeastaan ole mitään yhteistä ja sitten ihmettelevät, kun toinen lähtee vihreämmän ruohon perään.
Mikä on kulissiliitto? Rakkaus kuivunut? Niin sitä helposti käy arjessa ja vuosikymmenten aikana, ettei rakkaus enää hehku vaan tilalla on ystävyys ja yhteisymmärrys, tottumus ja yhteinen elämä, yhteiset lapset ja yhteinen helppo arki. Miten se muuttuu, jos vaihtaa? Kamala stressi ensin uudesta suhteesta, sitten sellainen hirveä kiimavaihe ja lopuksi istutaan taas sohvalla kyllästymässä plus päälle ihmissuhteiden verkosto. Äitini sitä sanoi hyvin, että on mukavaa olla isän kanssa yhdessä 55 vuoden jälkeen, kun voivat estoitta puhua lapsenlapsista ja kehua niitä keskenään. On se yhteinen juttu elämässä ja kummallekin tärkein asia on sama.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
He voivat ihan itse hankkia selkärangan ja lähteä menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kulissiliitto? Rakkaus kuivunut? Niin sitä helposti käy arjessa ja vuosikymmenten aikana, ettei rakkaus enää hehku vaan tilalla on ystävyys ja yhteisymmärrys, tottumus ja yhteinen elämä, yhteiset lapset ja yhteinen helppo arki. Miten se muuttuu, jos vaihtaa? Kamala stressi ensin uudesta suhteesta, sitten sellainen hirveä kiimavaihe ja lopuksi istutaan taas sohvalla kyllästymässä plus päälle ihmissuhteiden verkosto. Äitini sitä sanoi hyvin, että on mukavaa olla isän kanssa yhdessä 55 vuoden jälkeen, kun voivat estoitta puhua lapsenlapsista ja kehua niitä keskenään. On se yhteinen juttu elämässä ja kummallekin tärkein asia on sama.
Uutta ihmissuhdetta ei kannatakaan hankkia, vaan rakastaja, niin pysyy mieli virkeänä, mutta ei tarvitse muuttaa sitä suhdetta samanlaiseksi harmaaksi arjeksi.
Jos meidän ainoaksi yhteiseksi asiaksi jää lapsenlapsista puhuminen, niin toivon, että hankimme edes ne salasuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kulissiliitto? Rakkaus kuivunut? Niin sitä helposti käy arjessa ja vuosikymmenten aikana, ettei rakkaus enää hehku vaan tilalla on ystävyys ja yhteisymmärrys, tottumus ja yhteinen elämä, yhteiset lapset ja yhteinen helppo arki. Miten se muuttuu, jos vaihtaa? Kamala stressi ensin uudesta suhteesta, sitten sellainen hirveä kiimavaihe ja lopuksi istutaan taas sohvalla kyllästymässä plus päälle ihmissuhteiden verkosto. Äitini sitä sanoi hyvin, että on mukavaa olla isän kanssa yhdessä 55 vuoden jälkeen, kun voivat estoitta puhua lapsenlapsista ja kehua niitä keskenään. On se yhteinen juttu elämässä ja kummallekin tärkein asia on sama.
No eihän sellainen suhde ole kulissia. Siinä on sisältöä. Kulissisuhteessa ei ole, ontto sisus ja kiiltävä pinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ilmeisesti miehiltä katoavat munat aikuistuttuaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
He voivat ihan itse hankkia selkärangan ja lähteä menemään.
Se on vähän kuin Yhdysvalloissa orjuuden synkkinä aikoina. Moni sielu oli niin kahlehdittu, että heidän minuuteensa oli revitty heistä väkivalloin irti. Oma tahto ja oma pyhä tila oli murskattu. Sitä on vaikea käsittää, jos ei ole itse kokenut tuota totaalista alistusta ja vaeltanut varjoissa voimakastahtoisen narsistin rinnalla. Siinä luovuttaa pikkuhiljaa pikkusormensa pimeydelle. Lopulta sormia ei enää ole, ja ihminen jää täysin kädettömäksi, voimattomaksi kuolevaiseksi. Huomaat, ettet enää tiedä, mitä itse haluaisit – on aivan sama, otetaan sitä mitä tuo toinen haluaa, jotta hänen janonsa tyytyisi.
Lopulta et enää muista, kuka kerran olit, ja se toinenkin on kanssasi samaa mieltä. Hän soimaa sinua siitä, ettet ole enää sellainen kuin ennen. Olet mitätön, luuseri ja täysi nolla hänen silmissään. ”Miten meninkään tuollaisen kanssa yhteen…” hän kuiskaa kuin tuomion.
Niin. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin...
Eikä tuo nainen useinkaan näe tätä hirviömäistä puolta itsessään. Hän pukee aina ylleen uhrin viitan, eikä mies ole enää aikoihin kyennyt viihdyttämään häntä, paitsi siinä sadistisessa leikissä, jossa toinen on muutettu pelkäksi nakerrusseinäksi. Tuota seinää kalvetaan ahkerasti, ja se on jo niin hauras, että sen halkeamien läpi voi hengittää. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin rauniona,
t.Rauni uno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
He voivat ihan itse hankkia selkärangan ja lähteä menemään.
Se on vähän kuin Yhdysvalloissa orjuuden synkkinä aikoina. Moni sielu oli niin kahlehdittu, että heidän minuuteensa oli revitty heistä väkivalloin irti. Oma tahto ja oma pyhä tila oli murskattu. Sitä on vaikea käsittää, jos ei ole itse kokenut tuota totaalista alistusta ja vaeltanut varjoissa voimakastahtoisen narsistin rinnalla. Siinä luovuttaa pikkuhiljaa pikkusormensa pimeydelle. Lopulta sormia ei enää ole, ja ihminen jää täysin kädettömäksi, voimattomaksi kuolevaiseksi. Huomaat, ettet enää tiedä, mitä itse haluaisit – on aivan sama, otetaan sitä mitä tuo toinen haluaa, jotta hänen janonsa tyytyisi.
Lopulta et enää muista, kuka kerran olit, ja se toinenkin on kanssasi samaa mieltä. Hän soimaa sinua siitä, ettet ole enää sellainen kuin ennen. Olet mitätön, luuseri ja täysi nolla hänen silmissään. ”Miten meninkään tuollaisen kanssa yhteen…” hän kuiskaa kuin tuomion.
Niin. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin...
Eikä tuo nainen useinkaan näe tätä hirviömäistä puolta itsessään. Hän pukee aina ylleen uhrin viitan, eikä mies ole enää aikoihin kyennyt viihdyttämään häntä, paitsi siinä sadistisessa leikissä, jossa toinen on muutettu pelkäksi nakerrusseinäksi. Tuota seinää kalvetaan ahkerasti, ja se on jo niin hauras, että sen halkeamien läpi voi hengittää. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin rauniona,
t.Rauni uno.
Hanki apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ilmeisesti miehiltä katoavat munat aikuistuttuaan?
Ei munat ole taistelun arvoinen juttu. Ne ei koskaan ollut se juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
He voivat ihan itse hankkia selkärangan ja lähteä menemään.
Se on vähän kuin Yhdysvalloissa orjuuden synkkinä aikoina. Moni sielu oli niin kahlehdittu, että heidän minuuteensa oli revitty heistä väkivalloin irti. Oma tahto ja oma pyhä tila oli murskattu. Sitä on vaikea käsittää, jos ei ole itse kokenut tuota totaalista alistusta ja vaeltanut varjoissa voimakastahtoisen narsistin rinnalla. Siinä luovuttaa pikkuhiljaa pikkusormensa pimeydelle. Lopulta sormia ei enää ole, ja ihminen jää täysin kädettömäksi, voimattomaksi kuolevaiseksi. Huomaat, ettet enää tiedä, mitä itse haluaisit – on aivan sama, otetaan sitä mitä tuo toinen haluaa, jotta hänen janonsa tyytyisi.
Lopulta et enää muista, kuka kerran olit, ja se toinenkin on kanssasi samaa mieltä. Hän soimaa sinua siitä, ettet ole enää sellainen kuin ennen. Olet mitätön, luuseri ja täysi nolla hänen silmissään. ”Miten meninkään tuollaisen kanssa yhteen…” hän kuiskaa kuin tuomion.
Niin. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin...
Eikä tuo nainen useinkaan näe tätä hirviömäistä puolta itsessään. Hän pukee aina ylleen uhrin viitan, eikä mies ole enää aikoihin kyennyt viihdyttämään häntä, paitsi siinä sadistisessa leikissä, jossa toinen on muutettu pelkäksi nakerrusseinäksi. Tuota seinää kalvetaan ahkerasti, ja se on jo niin hauras, että sen halkeamien läpi voi hengittää. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin rauniona,
t.Rauni uno.
Etkö saa tilata gta kutosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ihmettelin aina kun kävin kylässä tätillä ja ne oli noin viiskyt. Ihmettelin miksi hänen miehensä oli aina kalassa tai erällä.
Niin mies ei saa oikeasti olla mitä on tai tehdä mitä haluaa yhtesessä kodissa, kun nainen on tietyn ikäinen. Se on kuin kotka joka valvoo kaikkea.
Siksi miehet menee satojen kilometrien päähän. Ne tietää että kotona kuolisivat sisältä tyhjiksi. Kun nainen on kodin valtias perinteisesti suomalaisessa kultuurissa. Sielä ei ole miehellä tilaa. Korkeintaan juuri pöydän päässä kulissit kunnossa. Joissain eläinlajeissa naaras syö uroksen kokonaan parittelun jälkeen. Ehkä tässä on joku muinainen käytös, jossa mies tuhotaan täysin ja kaikki miehen omat jutut menee henkisesti myös naaraan vatsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
He voivat ihan itse hankkia selkärangan ja lähteä menemään.
Se on vähän kuin Yhdysvalloissa orjuuden synkkinä aikoina. Moni sielu oli niin kahlehdittu, että heidän minuuteensa oli revitty heistä väkivalloin irti. Oma tahto ja oma pyhä tila oli murskattu. Sitä on vaikea käsittää, jos ei ole itse kokenut tuota totaalista alistusta ja vaeltanut varjoissa voimakastahtoisen narsistin rinnalla. Siinä luovuttaa pikkuhiljaa pikkusormensa pimeydelle. Lopulta sormia ei enää ole, ja ihminen jää täysin kädettömäksi, voimattomaksi kuolevaiseksi. Huomaat, ettet enää tiedä, mitä itse haluaisit – on aivan sama, otetaan sitä mitä tuo toinen haluaa, jotta hänen janonsa tyytyisi.
Lopulta et enää muista, kuka kerran olit, ja se toinenkin on kanssasi samaa mieltä. Hän soimaa sinua siitä, ettet ole enää sellainen kuin ennen. Olet mitätön, luuseri ja täysi nolla hänen silmissään. ”Miten meninkään tuollaisen kanssa yhteen…” hän kuiskaa kuin tuomion.
Niin. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin...
Eikä tuo nainen useinkaan näe tätä hirviömäistä puolta itsessään. Hän pukee aina ylleen uhrin viitan, eikä mies ole enää aikoihin kyennyt viihdyttämään häntä, paitsi siinä sadistisessa leikissä, jossa toinen on muutettu pelkäksi nakerrusseinäksi. Tuota seinää kalvetaan ahkerasti, ja se on jo niin hauras, että sen halkeamien läpi voi hengittää. Hengitän ulos pitkään nyt. Niin rauniona,
t.Rauni uno.
Jossul on autotalli ja koukku sekä köyttä, niin itse lopettaisin kärsimykseni. Eihän toi ole elämän arvoista elämää. Otan osa bruh
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa liikaa lähteä suhteesta.
Iso yhteinen asuntovelka voi olla hyvä motiivi etenkin jos molemmat ovat suhteellisen normaaleja ihmisiä eikä mitään ääritapauksia tyyliin "väkivaltainen alkoholisti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ilmeisesti miehiltä katoavat munat aikuistuttuaan?
Ei munat ole taistelun arvoinen juttu. Ne ei koskaan ollut se juttu.
Kyllä. Munat on rakkauden avain rakkauden lukkoon. Ne ei ole mikään ase tai mahtava leka millä paukutetaan asiat järjestykseen.
Munien arvo laskee tuhatta ja sataa vaihdevuosien saapuessa. Jos munat vielä pelaa kuin nuorena, niin tämä on traagisinta. Jos munat toimii niin se kellä onni on nin sen kätkeköön. Ei ainakaan emännän kannata siitä tietää. Menee sekin hupi kieltoon. Tunnen pariskunnan jossa ei ole seksiä, mutta vaimo asetti pornokiellon ukolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ihmettelin aina kun kävin kylässä tätillä ja ne oli noin viiskyt. Ihmettelin miksi hänen miehensä oli aina kalassa tai erällä.
Niin mies ei saa oikeasti olla mitä on tai tehdä mitä haluaa yhtesessä kodissa, kun nainen on tietyn ikäinen. Se on kuin kotka joka valvoo kaikkea.
Siksi miehet menee satojen kilometrien päähän. Ne tietää että kotona kuolisivat sisältä tyhjiksi. Kun nainen on kodin valtias perinteisesti suomalaisessa kultuurissa. Sielä ei ole miehellä tilaa. Korkeintaan juuri pöydän päässä kulissit kunnossa. Joissain eläinlajeissa naaras syö uroksen kokonaan parittelun jälkeen. Ehkä tässä on joku muinainen käytös, jossa mies tuhotaan täysin ja kaikki miehen omat jutut menee henkisesti myös naaraan vatsaan.
Voi vain kuvitella sen tunteen, kun ajelee autolla mökiltään mahdollisimman hitaasti kohti kotia, missä se nainen häärii. Ahdistus lisääntyy sekunti sekunnilta, mutta autossa on vielä hyvä olla se on turvallinen, oma tila, vaikka koti lähestyy vääjäämättä.
Mitään näkyvää riitaa ei ole ollut vuosiin. Taustalla on vain eltaantunut, ohutseittinen mykkäkoulu, jonka alkua kukaan ei enää muista. Kukaan ei muista sitäkään hetkeä, jolloin molemmat alkoivat näytellä vähäsanaista, kulissit kunnossa pitävää keskustelua. Arjen on pyörittävä, vaikka sitä kannatteleva mykkäkoulu on kuin lentopalloverkko, jonka tukipylväinä toimii kummankin ylpeys. Pallo lentää verkon yli, ja peli käynnistyy:
Kotiin tullessa mies tervehtii, ja vaimo vastaa tekopirteästi jotain takaisin. Hän kehottaa miestään ottamaan riisipiirakoita, ne ovat sentään lämpimiä, toisin kuin suhde on ollut vuosiin.
Kumpi sen aloitti, ja miksi se ei koskaan purkautunut auki kuten ennen? Miksi tästä mykkäkoulusta jäi pysyvä näytelmä? Nuorena aina naitiin raivokkaasti riidan päätteeksi ja oltiin huomenna itkuisesti rakastuneita toisiimme. Miksei se enää toimi niin?" ihmettelee mies. Hänen silmillään on synkkä, väsynyt ilme, ja katse on naulittu tiehen, joka vie vääjäämättä kotia kohti.
Mikä avioliitto-incel löysi tiensä tähän ketjuun?
Hyvinkin, sinkut pörrää ympärillä. Meillä on niiden kanssa hauskaa.
Veikkaan että piipun tilalle ei ole tulleet nykyään vapet vaan playstation, josta nalkutetaan alituisesti. Mikään ei ole hyvä.
Se on jotain ikivanhaa kun parisuhde vanhenee, niin tökitään henkisesti makkaratikulla toista, joka on rauhassa ja tyytyväinen eloon. Ei haluta että toinen on.
Koetaan että tämä henkilö on syypää tähän minun tyhjään tilaan, kun minä olen kuningatar ja minä olen uhri.
Todellisuudessa mies on saattanut tyyytyä aina vain pienempään tilaan ja lopussa se ainoa tila hänellä on sielä pelikoneen äärellä. Kaikki on otettu hänletä pois. Ystävät, sukulaiset, harrastukset, kaikki, jopa rahat voidaan parisuhteessa ottaa pois tai käytännön oikeus nihin, ettei tilaa pelejä itselleen. Ei mitään omaa.
Tämä on ihan realismia. Sairaus. Oikeasti näissä suhteissa ei ole mitään vikaa. Vika on sielä korvien välissä. Usein naisilla.