Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksaa kulissiliitoissa?
30.10.2026 |
Etenkin niissä, missä toisen osapuolen ongelmat näkyy ja kuuluu kauas.
Ainakin ennen näitä riitti. "Normaaliksi" kelpasi tulotaso, parempi / tavanomainen asuminen jne.
Vähemmän sekava osapuoli eli kuin ei mikään olisi vialla.
Ei se ole hävinnyt vieläkään täysin.
Kommentit (49)
Tyypillisesti kulissiliitto missä aseman vuoksi ei ole hyväksyttävää erota, nykyään vähemmän mutta on niitä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavien joukossa näkee yhtenään sen murheellisen tilanteen, kun mies on ahdistettu tyystin nurkkaan. Ulkonaiset kulissit pidetään kyllä visusti kunnossa, vaikka miesparka on menettänyt kaiken persoonansa ja oman identiteettinsä. Sääliksi käy sellaista ihmistä. Hänelle on osoitettu oma paikkansa olohuoneen hämärästä nurkasta tai autotallin kätköistä. Siellä hän on, hyvin hiljainen ja varovainen liikkeissään sekä puheissaan. Mihinkään rientoihin hän ei vaimonsa kanssa osallistu, sillä hän välttelee viimeiseen asti konflikteja ja kodin riitoja.
Jos kuitenkin käy niin onnettomasti, että hän joutuu ihmisten ilmoille osallistumaan, on seurata pöyristyttävää, kuinka vaimon silmä herkeämättä vartioi miehen alkoholinkäyttöä ja jokaista suusta päästettyä sanaa. Miehen koko käytös on ulkoa saneltua. Mitään hän ei harrasta, eikä missään käy - ”omasta tahdostaan”, kuulemma. Vaimo on täydellisellä eristämisellä ajanut tuon olennon sellaiseen loukkoon, ettei hänellä ole enää ystäviä eikä yhteyttä edes omaan sukuunsa. Kun ihminen on näin perin juurin alistettu ja tahto murenettu, ei hän kykene enää nousemaan vastarintaan.
Minä kutsun näitä onnettomia nurkkajusseiksi. Nukkavieruiksi nurkkajussukoiksi.
Heidän mieluisimmat kotityönsä ovat imurointi ja takan lämmitys, siinä he saavat rauhassa puuhailla, katse maahan painettuna, omaa tyhjyyttään paossa.
He voivat ihan itse hankkia selkärangan ja lähteä menemään.
Onko kyseessä savustus tai karkotus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ihmettelin aina kun kävin kylässä tätillä ja ne oli noin viiskyt. Ihmettelin miksi hänen miehensä oli aina kalassa tai erällä.
Niin mies ei saa oikeasti olla mitä on tai tehdä mitä haluaa yhtesessä kodissa, kun nainen on tietyn ikäinen. Se on kuin kotka joka valvoo kaikkea.
Siksi miehet menee satojen kilometrien päähän. Ne tietää että kotona kuolisivat sisältä tyhjiksi. Kun nainen on kodin valtias perinteisesti suomalaisessa kultuurissa. Sielä ei ole miehellä tilaa. Korkeintaan juuri pöydän päässä kulissit kunnossa. Joissain eläinlajeissa naaras syö uroksen kokonaan parittelun jälkeen. Ehkä tässä on joku muinainen käytös, jossa mies tuhotaan täysin ja kaikki miehen omat jutut menee henkisesti myös naaraan vatsaan.
Mä olen huomannut ton nykyään. Ollaan viisikymppisiä ja oleilen enimmäkseen autotallissa puuhailemassa muka jotain. Pelkään vaimoani.
Valittaa kaikesta ja saa ihme kohtauksia. Ei halua halia ei lohdutusruokaa tai mitään, ei juttele mistä on kyse.
Sitten vaan ajaudutaan kauemmas ja olen kestänyt hänen käytöstä vuosikymmeniä. Nyt on itsellekin voimat vähissä ja hän on entistä sitkeämpi. Ennen oli viikon mykkäilyä ja nyt menee jo vuotta. Enkä tiedä mitä väärää tein?
Vierailija kirjoitti:
Mikä avioliitto-incel löysi tiensä tähän ketjuun?
Tämä on hänen tähän astisesti parhainta settiä. Popparit mukaan ja säädä valoja himmemmälle, kohta lähtee! Päästään siihen miksi puppa ja mumma alunperin aloitti mykkäkoulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ihmettelin aina kun kävin kylässä tätillä ja ne oli noin viiskyt. Ihmettelin miksi hänen miehensä oli aina kalassa tai erällä.
Niin mies ei saa oikeasti olla mitä on tai tehdä mitä haluaa yhtesessä kodissa, kun nainen on tietyn ikäinen. Se on kuin kotka joka valvoo kaikkea.
Siksi miehet menee satojen kilometrien päähän. Ne tietää että kotona kuolisivat sisältä tyhjiksi. Kun nainen on kodin valtias perinteisesti suomalaisessa kultuurissa. Sielä ei ole miehellä tilaa. Korkeintaan juuri pöydän päässä kulissit kunnossa. Joissain eläinlajeissa naaras syö uroksen kokonaan parittelun jälkeen. Ehkä tässä on joku muinainen käytös, jossa mies tuhotaan täysin ja kaikki miehen omat jutut menee henkisesti myös naaraan vatsaan.
Mä olen huomannut ton nykyään. Ollaan viisikymppisiä ja oleilen enimmäkseen autotallissa puuhailemassa muka jotain. Pelkään vaimoani.
Valittaa kaikesta ja saa ihme kohtauksia. Ei halua halia ei lohdutusruokaa tai mitään, ei juttele mistä on kyse.
Sitten vaan ajaudutaan kauemmas ja olen kestänyt hänen käytöstä vuosikymmeniä. Nyt on itsellekin voimat vähissä ja hän on entistä sitkeämpi. Ennen oli viikon mykkäilyä ja nyt menee jo vuotta. Enkä tiedä mitä väärää tein?
Jäit sinne autotalliin.
Puhu asioista, tai nosta kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin jakselen. Tällä viikolla kulissiliittoni on häirinnyt elämääni huimat viitisen minuuttia, kun keskusteltiin yksi ilta puhelimessa, ja taitaa jäädäkin siihen, kun on pyhäinpäiväviikonloppu. Tuo keskustelukin käytiin lähinnä siksi, että on yhtenäinen tarina elämistämme viikonloppuna kerrottavana uteleville läheisillemme. Ilman heitä tuskin olisimme koskaan edes päätyneet yhteen, mutta nyt yhdessä saamme elää suurimmaksi osaksi rauhassa elämiämme. Aikoinaan meillä oli ihan oikeakin suhde kulissin takana, mutta toiveena oli aina, että päätyisimme nykyiseen tilanteeseemme lopulta, jos yhteiselomme toimii siltä osin kuin sen tarvitsee kulissiliitossa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tottumus ja haluttomuus päästää irti suunnitellusta tulevaisuudesta. Ajatus siitä, että josko tää kuitenkin lähtis menemään taas hyvin. Kyky valehdella itselleen ja puolison näkeminen ruusunpunaisten lasien läpi.
Se on rankkaa, kun ne lasit putoaa silmiltä ja joutuu toteamaan, ettei tästä mitään tuu. Miään ei muutu. Korkeintaan menee vaan pahemmaksi. Naiset miettii näitä parisuhteessaan ollessa joskus vuosia.
Osa pelkää tuntematonta tulevaisuutta niin paljon, että jää tyhjään tunteettomaan suhteeseen.
Energia suunnataan täysin työhön, uraan, lapsiin, harrastuksiin tai urheiluun, jolloin kotona vietettävä aika ja parisuhteen tyhjyys minimoituvat.
Tohon vielä lisätään vaihdevuodet niin kakku on kynttilöin täynnä tuskaa ihan koko perheelle. Lapset oireilee myös äidin sekoilusa. Ihmettelee miksi äiti kohtelee isää kuin yhtä heistä ja ahdistaa entisestään nurkkaan.
Siinä ei enää ole kyse pelikonsolista.
Miehet on niin kilttejä, ettei vaan rytkäse itseään irti näistä kidutussuhteista.
Ihmettelin aina kun kävin kylässä tätillä ja ne oli noin viiskyt. Ihmettelin miksi hänen miehensä oli aina kalassa tai erällä.
Niin mies ei saa oikeasti olla mitä on tai tehdä mitä haluaa yhtesessä kodissa, kun nainen on tietyn ikäinen. Se on kuin kotka joka valvoo kaikkea.
Siksi miehet menee satojen kilometrien päähän. Ne tietää että kotona kuolisivat sisältä tyhjiksi. Kun nainen on kodin valtias perinteisesti suomalaisessa kultuurissa. Sielä ei ole miehellä tilaa. Korkeintaan juuri pöydän päässä kulissit kunnossa. Joissain eläinlajeissa naaras syö uroksen kokonaan parittelun jälkeen. Ehkä tässä on joku muinainen käytös, jossa mies tuhotaan täysin ja kaikki miehen omat jutut menee henkisesti myös naaraan vatsaan.
Mä olen huomannut ton nykyään. Ollaan viisikymppisiä ja oleilen enimmäkseen autotallissa puuhailemassa muka jotain. Pelkään vaimoani.
Valittaa kaikesta ja saa ihme kohtauksia. Ei halua halia ei lohdutusruokaa tai mitään, ei juttele mistä on kyse.
Sitten vaan ajaudutaan kauemmas ja olen kestänyt hänen käytöstä vuosikymmeniä. Nyt on itsellekin voimat vähissä ja hän on entistä sitkeämpi. Ennen oli viikon mykkäilyä ja nyt menee jo vuotta. Enkä tiedä mitä väärää tein?
Jäit sinne autotalliin.
Puhu asioista, tai nosta kytkintä.
Mnä pitelen mieluusti ruuvipuristimesta kaksin käsin kiinni ja pälyilen sen takaa hänen varjoja, välitilassa on pakastin ja hän käy sielä alituiseen. Haistaa mi minut. Minulla on täällä hupilehtiä, tiedän että valvoo verkkoa ja näkee millä sivuilla käyn. Minulla on lehdet ja mukava sohva.
Sitä hän ei voi minulta viedä pois. TM-lehtien väliin laitan oikean lehden ja luen viltin alla tarinoita kivoista naisista. Autotallissa alkaa olla aika kylmä tähän aikaan vuodesta, niin mminulla on ke ke keinot läm lämmmitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkin, sinkut pörrää ympärillä. Meillä on niiden kanssa hauskaa.
Terveisiä vaan sinne Espooseen, Hesuliin, Lauttikseen ja Lahteen. Kylpylässä tai risteilyllä nähhhään!
Tämä oli nin osuva kirjootus että alapeukutuksitakin huomasi että osui ja upposi. Haluaisinkin kysyä naisilta että miksi teette noin rakkaimmallenne? Toihan on ihan sairasta. Sattuuko teitä huomta mitä teette ihmiselle. Tuhoatte hänet paloiksi. NE on pieniä murusia huoneen nurkalla. Oletteko ylpeitä? Ja älkee nyt kostako miehellenne tästä minun provosoivasta kysymyksestä, joka on tarkoitettu teille itsellenne. Tehkää parannus ladyt!