Lue keskustelun säännöt.
Kummiasiaa.
04.06.2007 |
Visainen kysymys / mielipide asiaan...
On lapsi, jonka kummi on vain toinen pariskunnasta (sanotaan nyt vaikka mies). Pitääkö lapsen vanhemmat heitä molempia pariskunnasta kummeina tai nainen joka ei ole kummi, tunteeko hän myös olevansa kummi? Tajuukohan kukaan mitä yritän selittää.
Mä olen aina ajatellut, että miehellä on omat kummilapset ja meillä sitten yhteiset. Nyt olen huomannut, että yhden miehen kummilapsen vanhemmat tuntuu puhuvat jatkuvasti " kummeista" . Korteissakin, jotka meillä tulee on " kummeille" .
Kommentit (8)
Meillä on lapsella kummi, jonka puolisoa emme missään nimessä halunneet lapsemme kummiksi. Meille kummius on tärkeä asia, heidät on valittu tarkkaan ja huolella, heillä on tärkeä osa lapsemme elämässä.
Meille kummi on kummi. Se ihminen, jonka olemme katsoneet olevan hyvä esimerkki ja oheiskasvattaja lapsellemme. Meidän lapsemme ei ole ansainnut kummiksi ihmistä joka nyt sattuu olevan valitsemamme kummin puoliso. Se ei tee kenestäkään hyvää kummia.
Ja todellakin toivon, ettei lapsemme kummin puoliso ikinä ajattele olevansa lapsemme kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaan olen hämmästynyt tuon yhden perheen tavasta. Miehen kanssa oltiin noin puoli vuotta aikaisemmin tavattu, kun hänestä tuli kummi tälle lapselle. Eli ei mitään ihmeellistä siinä, ettei uutta tyttöystävää pyydetty =) Nyt 6,5-vuoden yhteiselon jälkeen alkanut mietittämään asia. Pitääköhän lapsi ja/tai hänen vanhemmat myös minua kummina =/
Muidenkin vanhempien kommentteja olisi kyllä kiva kuulla =)
Toki mies on se virallinen kummi, mutta onko ap sinusta jotenkin vastenmielistä, että sinuakin pidetään tärkeänä ihmisenä nyt, kun olette ehkä tutustuneet paremmin ja olleet miehen kummilapseen yhteydessä yhdessä?
Meillä on esikoisen kummina kaksi sinkkua, nuoria naisia molemmat. Kyllä toivon että he löytävät vielä puolisot ja nämä miehet ehkä haluavat olla osana vaimojensa kummilasten elämää...
Ymmärrän, että jos on vakiintunut pariskunta, josta vain toista pyydetään kummiksi, niin silloin peli on selvä: tätä puolisoa ei hommaan kaivata tai haluta. Mutta jos kyse uudesta suhteesta tai siitä, että kummiksi valitulla ei silloin vielä ole puolisoa, niin helposti sitä mielestäni se puoliso myöhemmin " kummiutuu" siinä sivussa =)
Sellaisen käsityksen varmaan sai noista aikaisemmista viesteistä. Olisi vaan kiva kuulla samassa tilanteessa olevien mielipiteitä, ja juuri lähinnä vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopullisesti otin " kummin viitan" harteilleni, kun poika oli ehkä 8-vuotias ja tapasimme niin, että olin yksin ja hän kavereidensa kanssa. Juttelimme hetken ja lähdin jatkamaan matkaa. KUulin kun pojan kaveri kysyi " kuka tuo oli" ja poika vastasi: " se oli mun kummitäti" . Minusta se oli aika hellyttävää ja siitä lähtien olen mieltänyt itseni kummiksi. Virallisesti en sitä ole, mutta henkisellä tasolla kyllä. Uskon, että pojan vanhemmillakaan ei ole mitään sitä vastaan. Konkreettisesti kummius on näkynyt kummilahjoissa ja erityisasemassa suhteessa perheen muihin lapsiin (tavatessamme).
Ei siis nykyiset tai tulevat puolisot.
Meilläkin on sellainen tilanne, että miehellä on kummilapsi, jonka kummi minä en ole. Lapsen vanhemmat kuitenkin aina puhuu kummeista monikossa ja onpahan jotain korttejakin osoitettu kummeille. Aluksi luulin, että kuulin väärin, mutta sujuvasti nuo puhuvat tosiaan meistä molemmista kummeina :)
Musta se on hassua, mutta en ole siihen sen kummemmin puuttunut. Lahjojen yms. huolehtimisen olen jättänyt kokonaan miehelle.
koska minä en ole lapsen kummi vaan mieheni on hän täysin vastuussa kummiudesta (jos unohtaa esim synttärit niin annan unohtaa, alussa muistuttelin ja ostelin lahjojakin mutta nyt annan olla)