Olen paha äiti

Noinkin pieni varmasti ymmärtää, että äiti on pahoillaan.

tarkkaan, miltä susta tuntuu ja olen itse ollut ihan samalla tavalla kovakourainen välillä, lapsi nyt 3,5v. Joka kerta päätän, että olen jatkossa pelkästään lempeä, mutta sitten taas jonkun ajan kuluttua tulee musta hetki, kun olen jo valmiiksi väsynyt ja kaikkeni yrittänyt ja silti lapsi taas keksii jonkun jutun, mikä meni " väärin" , kuten nyt vaikka tuo teidän puhtaat vaatteet olisi pitänyt laittaa omassa huoneessa.



Pahinta on, kun mun oma äiti on sitä mieltä, että olen liian tiukkis, kun en yleensä noudata noita päähänpistoja, kun ne ei oikeasti lopu niitä noudattamalla. Kaipaisin tukea, en huokailua ja kritisointia.



Kolmevuotias voi saada vanhemman hulluuden partaalle. Se ei tietenkään oikeuta kovakouraisuutta, se on täysin väärin ja siksi tässä niin paska olo onkin. Löytyisköhän jotain nettisivua tai luettavaa, joka auttaisi hallitsemaan omaa käytöstään vaikeissa tilanteissa? Neuvolassa en halua puhua.



Ja ap, isälle vaan hoitovastuuta lapsen protestista huolimatta!

Välillä tuntuu että voisin viskaista 2-vuotiaan seinään. En tietenkään viskase, mutta toisinaan tartun turhaan kovaan ranteesta ja vedän perässä tai jotain :(. Aina tulee itellekin paha olo. Minä olen yksin, joten en voi siirtää tilanteita isälle. kaikki johtuu aina omasta väsymyksestä. Kun itse nukkuu hyvin, niin jaksaa lapsen temppuilujakin paremmin.

Mutta sitten et jaksakaan. Äkkiseltään jos vinkkejä huolit, ehkä voisit kokeilla sitä, että asiat tehdään niin kuin sinä haluat. Lapselle saa riittää se, että hänen perustarpeistaan huolehditaan ja häntä sylitellään ja hellitään kertomalla kuinkia ihana hän onkaan ja joskus jossakin sinun määräämässäsi tilanteessa hyvin rajatusti lapsi saa päättää asian, otatko vanilja vai päärynä ville vallattoman? Ekan kohdalla meillä oli samalaista, koska oli mahdollisuus venkslata kuka laittaa missä laittaa laittaako siitenkään ja ollenkaan jne... nyt kun lapsia on neljä, sitä vaan laitetaan housut oli huutoa tai ei ja lapsi sänkyyn suukkoja ja haleja ja sillä sipuli. Ei siinä ole pääasiassa lapsen huudot ja muut vinkunat, pehkuihin vaan äkkiä, jotta jaksaa taas aamulla heräillä. Siis, rakkautta ei ole se, että lapsi saa päättää vaan se että otat kiljumiset vastaan, huolehdit lapsen kuivaksi ja takaisin sänkyyn, vaikka mieluumin varmaan nukkuisit - koska rakastat ja välität et kuitenkaan nuku. Halit kiljukaulaasi ja sanot, äidin kulta kauniita unia.

meille hyvä ratkaisu. Lapsi ei mieltänyt pestäviä kuivaksiopetteluhousuja vaipaksi, vaan yöhousuiksi, mutta pissavahingon sattuessa vaihtoon menivät vain housut. Lakanat ja yövaatteet säästyivät. Tsemppiä kovasti. Hyvä äiti sinä olet vaikka pinna onkin nyt tiukalla. Nuo kuivaksiopetteluhousut voisi toimia teidänkin tilanteessanne pienenä helpotuksena, jolloin saisit itsesi hillittyä yöllä.

ja mieti myös, miltä pienestä lapsestasi tuntuu, kuinka pelottavaa se on, kun oma äiti, jota lapsi rakastaa yli kaiken, ja kuvittelee, että sinäkin rakastat häntä, SATUTTAA JA KÄY KÄSIKSI??!



ei pieni lapsi mahda sinulle mitään tuossa väkivaltatilanteessa. aivan alistettu väkivallalla!



aika kuluu, ja sinä hakkaat kohta kovempaa, ja kovempaa.



itkettää lapsesi puolesta, miten paha mieli ja pelottavaa on hänellä olla sinun käsittelyssäsi:(



JA JOS ASUN SAMASSA TALOSSA KUIN SINÄ, JA KUULEN TUOLLAISTA " ÄITI, ÄLÄ, SATTUU" .. ILMOITAN LASTENSUOJELUVIRANOMAISILLE JA TOIVON ETTÄ MUUTKIN PUUTTUVAT TILANTEESEESI, ENNENKUIN LAPSELLE KÄY VIELÄ PAHEMMIN!



olet kuitenkin aikuinen?

satunnainen yökastelu vaan se, miten ap itse jaksaisi olla parempi = ei kovakourainen äiti. Tuo yökastelu oli vain yksi esimerkki, mikä nyt sattui tulemaan mieleen. Eli kaikki neuvot yövaipasta ja kuivaksiopetteluhousuista menee vähän ohi.



Jotenkin pitäisi pystyä lisäämään ap:n jaksamista äitinä, väsymystä vähemmäksi ja sitten sellainen asenne päähän, että ei ota lapsen huutamista niin raskaasti.

pieni lapsiparka.

varmasti nöyryyttävää, kun pissa tuli, eikä pystynyt pidättelemään, lisäksi keskellä yötä mesot ja satutat lastasi!

eikä lapsi ole edes fyysisesti kykeneväinen pidättämään täysin vielä tuossa iässä!



että pistää vihaksi.

on tullut joskus otettua kovakouraisesti kiinni ja todella kipeää tekee lapsen komentaminen " Äiti, ei saa ottaa kovin kiinni!" Minä en aio koskaan lyödä lastani, siitä ei ole pelkoa. Mutta kun otan kiinni, niin joskus ote vain on liian kova. Pitäisi pitää viha kurissa eikä niin, että se vaikuttaa omiin voimiin, jos joku ymmärsi mitä tarkoitan... ei ap

Sitä se on: ensin ollaan kovakourasia, " pieni nippaus" riittää alkuun että lapsi pelästyy ja sattuu. Sitten tarttee homman raaistua: sinä turrut " retuuttamiseen" tai " liian kovakourasesti tehtyihin nostoihin" tai mitä nyt teetkin satuttaaksesi lasta turhautuneena.

Tukistat, läpsit, alat käyttään lisää niissä taas kohta voimaa. Pian hakkaat jo lasta. Väkivalta raaistuu ja tehokkoituu entisestään.



En ole kysynyt isältä, MUTTA veikkaan että kyllä isänikin päässä on takonut: " Tämä on väärin satuttaa lasta" kun hakkasi minua remmillä tai veti asfaltilla kädestä kotiin kun multa lapsena jalat meni alta.



Mua ainakin suoraansanottuna ettoi teidän kirjoittamiset! Miten helvetissä te koette itsellenne tärkeäksi opettaa lapselle ettei toista saa satuttaa jos satutatte lasta???



Hankkikaa apua kasvattamiseen ja arkeen. Menkää itseenne ja ajatelkaa mimmosen käytösmallin annatte lapselle.



Missään nimessä lapsi ei kastele vuodetta TAHALLAAN. Jos unisena kitesee yövaatteet huoneessaan niin miksi et vaan nosta lasta syliin ja pue sielä VAAN MENET MUKAAN RIITAAN?? Ihan vaan että näytät kuka talossa määrää? Onko se sitten lapselle periksiantamista jos et tee asiasta isoa ja menette vaan äkkiä takasin nukkumaan?



Ja se että joku aamu pissasi TEIDÄN VANHEMPIEN SÄNKYYN -Älä ota viereen nukkumaan jos ei saa tulla vahinkoa! Tai hanki niitä harjotteluvaippoja. Se on kuitenkin VAAN sänky! Onko sun lapsi ja hänen terveys sulle todellakin pienempi paha kuin pissanen petari???



Meillä opetellaan yökuivuutta, jos ja kun tulee takapakkia niin mikä saatanan oikeus mulla on satuttaa lasta siitä? Ei niin mikään. Minäkin soitan poliisille jos kuulen naapurilta " Äiti toi sattuu!"

Kuulostaa surulliselta lapsesi puolesta. Onko perheessänne toista aikuista, joka voisi ottaa päävastuun lapsen hoidosta, että saisit nukkua ja levätä väsymystä ym pois?

Ota yhteys vaikka neuvolaan, jos tuntuu että olet masentunut, sieltä kautta saat tarvitsemaasi apua. Positiivista on, että tiedostat itse, että teet väärin, eikä tuo voi jatkua! Ja kuten tiedät, siirrät oman isäsi kohtelun omaan lapseesi, katkaise se kierre heti alkuunsa!

Paljon tsemppiä ja hae apua jo lapsesi tähden!

Lapsi on jo yökuiva, ollut muutaman kuukauden. Eilen sattui illalla juomaan monta lasia maitoa ja mehua. Kävi ennen nukkumaanmenoa vielä monta kertaa pissallakin, mutta näin pääsi käymään. Ehdottomasti kannatan vaipattaoloa, kun on siihen jo kasvanut, mutta vahinko pääsi käymään keskellä yötä, ei aamusta kuten yleensä...ja sama homma oli edellisenä yönä (aamulla klo 6) meidän vanhempien sängyssä. Sekin riepoi!



Kunpa voisinkin sanoa isälleen, että voisitsä hoitaa nyt tän homman...Se vaan on niin, että vain ÄIDIN apu kelpaa! Tosi raastavaa välillä. Vielä kuukausi sitten osasin ottaa nämä pissajutut lempeästi ja olin ymmärtäväinen, mutta viime aikoina kaikkien asioiden suhteen pinnani on huolestuttavan lyhyt.



Ja ne lyhyet sekunnit kun tartun lapseen kovakouraiset, tuntuvat pitkiltä, kun ehdin ajatella siinä ajassa kun käsi tarttuu lapseen, että tämä on väärin, mutta en voi sille raivolle mitään. Ikävintä on kun lapsi huutaa " äiti, ei noin saa tehdä, sattuu!"



Alkaa itkettää:-(



Ap

Miksi tehdä väkisin elämästään työlästä, kun kerran tietää, että hermot on pinnassa? Tai ylimalkaankaan.



Se on itse asiassa se kaikkein olennaisin asia tuossa tilanteessa. Se että tekee arjesta/käytännön asioista mahdollisimman helppoja, kun on väsynyt.



2

enkä ymmärrä, miksei silloin voisi käyttää vaippaa, vaikka muuten vaipaton onkin. Samoin, jos lapsi on jostain syystä seonnut rytmissä tai kipeä tms.

Toisekseen jos ruvettaisiin taas niitä pitämään, niin siitä voisi koitua jälleen luovuttaessa ongelmia kun lapsi pistää jälleen kerran hanttiin.



Minkäs teet kun lapsi huutaa apinan raivolla " äitiih, äitiih" jos isä yrittää auttaa? Ja kyllähän isä auttaakin, vaihtaa lakanat sillä aikaa kun äiti on lapsen kanssa pesulla. Ettei se isä sängyssä makaa...



Ap

Ei ole mitenkään harvinaistasekään, että esim. 4-vuotias alkaa uudestaan kastella öisin. Jos sitä kovasti jatkuu ja homma alkaa väsyttää, ihan hyvin voi ottaa yövaipan käyttöön ja taas luopua siitä, kun se on amuisin kuiva.



Toiseksi, lapsesi varmaankin huomaa rasituksesi ja siksi varmistelee rakkauttasi roikkumalla sinussa. Jos ottaisit lapseen siitä huolimata etäisyyttä silloin, kun lapsen isä on satvilla. Jaksaisit lasta sitten taas paremmin. Nythän lapsi testaa miten paljon hän omalla tahdollaan sa aikaiseksi perheessänne. Hänelle on kuitenkin tehtävä selväksi, että aikuiset päättävät kuka häntä hoitaa milloinkin. Jos isän hoitotoimet eivät kelpaa, hutakoon sitten perääsi, mutta älä anna periksi. Jos tämä tilanne vain jatkuu, pyörittää lapsi teidät sormensa ympärille. Ei huutoa kannata pelätä. Vanhemman rooliin kuuluu huudon ja vatalauseiden kuunteleminen. Tehtävänämme on " valitettavasti" rajoittaa lasta.



t. kahden lapsen äiti