Ärsyttävää! kohta se kauhistelu taas alkaa!

Toki pieni päivetys on ihan nättiä, mutta sellainen ihan pavuksi paahtunut ei enää näytä hyvältä. Eikä se ole terveellistä.



Ajattele ap, että sä näytät vanhempana luultavasti paremmalta, kuin ne jotka nyt himona ottamalla ottavat aurinkoa, ne on viiskymppisinä jo ihan täysiä rusinoita.

Mun lapset on kanssa yhtä vaaleita. Kesän alku on todella syvältä, kun saa olla jatkuvasti rasvaamassa ja hikoilla pitkähihasissa ja lippiksissä. Mä palan vaikka olisin ollut koko päivän varjossa. Minnekkään ei ole asiaa ilman rasvaa. Onneksi tiedän sen, niin osaan lapsenikin suojata. Lapsena muistan monet todella kivuliaat polttamat, kun ei kukaan uskonut, että olen niin herkkä auringolle. Nykyään saan vielä näppylöitä ja epämääräisiä kutiavia läiskiä auringosta.

En erityisesti pidä auringossa lekottelusta, en koskaan ota aurinkoa vartavasten, minulle saattaa keväällä tulla hetkellisesti aurinkoihottumaa, palan herkästi, rusketun huonosti JA lähisuvussa on kaksi ihmistä joiden pääpuheenaihe kesäll erityisesti on auringossa makaaminen, ihonvärien vertailu ja aikuiselle ihmeellisen suorasukaiset kommentit: ootpa sä kalpee, et oo tainnu ulkona paljo käydä laittavat käsivarsiaan viereen ja vertailevat ja ihailevat omaa kättään ai kato ku mä oon ruskee!! Aikuiset ihmiset. Kommentoin aina vaan, että joo, mä inhoon auringossa makaamista. Mutta jotenkin ärsyttävää kyllä ministakin on.

olen niin vaalea ihoinen että en ikinä rusketu vaikka oikein ottaisin aurinkoa, palan vaan heti. Joskus nuorempana asia vaivasi, mutta nykyään kun ajattelee niin kovasti aurinkoa ja ruskettuvat ihmiset muuten ovat paljon vanhemman näköisiä, aurinko rypistää. Ajattele vaikka sinäkin sitä positiivisena asiana.

en tunnusta vertailevani käsivarsia. Mutta minusta auringossa vaan on ihanaa. Joka kesän alussa päätän, että tänä vuonna oon varjossa, kuten jokainen ajatteleva UV-tietoinen ihminen. Ja päivetän itselleni terveen värin maltillisesti itsestään ruskettavilla ja porkkanoita syömällä, mutta auringossa en itseäni kärtsää. Heinäkuuhun mennessä annan periksi. Rakastan auringossa oloa. Lenkkeilyä, makoilua, lukemista, uimista, mattojen pesua, kasvimaan kitkemistä jne. En vaan malta pysyä pois ulkoa, vaikka tiedän, että se on iholleni huonoksi. Voi teitä onnellisia!



Niin, ja en pala, enkä myöskään paahdu pavuksi. Oon sillen tavallisen ruskea. En ole palanut karrelle koskaan, edes lapsena. Vissiin oon jotenkin ' rauitaihoinen' vaikken tummaksi rusketukkaan. Siksi kai auringosta tykkäänkin :)

Vierailija:

Niinhän se nimittäin oli aikaanaan. Hienoston ja yläluokan naiset varoivat visusti saamasta aurinkoa ja kulkivat auringonvarjojensa alla. Työläisnaiset jotka raatoi pellolla olivat ruskeita.

Rusketun läikissä eli minulla on miljoona pisaamaa. Näiden pisamien välillä oleva iho on sitten läskinkalpeanvalkoista ja kokonaisvaikutelma on " lokinpaska" . Olen erittäin suosittua rusketuksennpönkitysseuraa. Minulle ei jää rajoja edes sormuksista - en siis kertakaikkiaan rusketu. Välillä olen koettanut itseruskettavia, mutta jotenkin se ei vain ole minua.

Onhan se ärsyttävää, kun ihmiset tiedustelevat vereni rautapitoisuutta ja päivittelevät kesäloman jälkeen kalvakkaa olemustani. Mutta tämä nyt on vain tätä. En silti ikinä koskaan milloinkaan voisi kuvitella meneväni viettämään päivää rannalle etelässä. Ajatus auringonotosta on minulle täysin vieras. Palan pelkästä ajatuksesta



t: Nainen kadun varjoiselta puolelta

Toivoisin, etten olisi koskaan ottanut aurinkoa.

En ennenkään varsinaisesti auringossa maannut, mutta olin kuitenkin vähissä vaatteissa ulkona. Nyt kaksi vuotta melanoomadiagnoosista, ja ikää 32v. Vältän aurinkoa mahdollisuuksien mukaan. Varjoon hakeudun, jos sellainen on lähistöllä.

että on muitakin! Tunnen tasan yhden ihmisen joka on muakin vaaleampi ja yhdessä sit yritetään vertailla kauniita kalpeita käsivarsiamme...

Auringossa muutun lähinnä vaaleanpunaiseksi. Kesän lopulla saattaa bikinirajat näkyä, mut kukaan ei edes tajua mun ruskettuneen, ellen niitä rajoja vartavasten esittele.

Vaaleassa ihossa inhottaa, kun verisuonet kuultaa läpi ja iho on epätasaisen näköinen (selluliitti loistaa rantsussa). Oon käyttäny vähän itseruskettavia sääriin, et hameet ja caprit ei näytä niin oudoilta päällä.

Joitakin (useimpia) rusketus kyllä pukee, mut selkeesti ' paahdettu' iho on karseen näkönen.



Kesä on ihanaa aika muuten, mut jatkuva rasvaaminen on ärsyttävää!

Työskentelen terveydenhuollossa ja näen naisia ilman paitaa ja rintsikoita päivittäin. Ei ole mitään rumempaa kuin bikinien rajat, tumma/hko iho ja vitivalkoiset tissit, YÖK! 3-kymppisillä pavuilla näkee ihon veltostuneen ja rypistyneen enemmän kuin meillä kalkkilaivankapteeneilla.



Eli olen ylpeä siitä että en viihdy auringossa, en ole ikinä viihtynyt. En ymmärrä mitä kivaa on maata auringossa ja käryyttää itseään. Minulle tulee todella huono olo ja nykyään auringon säteet tuntuvat todella polttavilta, ei auringossa voi olla!!!

Nytkin minulla on Nivean itseruskettavan käytön jälkeen ihana rusketus käsivarsissa ja jaloissa. Minä rusketun, mutta hitaanlaisesti. Vasta loppukesästä olen mukavasti ruskea. Kun ei ole aikaa olla auringossa. Nytkin olen töissä. Heinäkuu on vasta lomaa. En halua olla kuin kalkkilaivan kapteeni...Hame ja caprit päällä on surkeaa olla, jos iho on aivan valkoinen!

Ihan huvittavan näköistä kun supisuomalaiset naiset ovat kärventäneet itsestään luonnottoman ruskeita. Tissivälit rypyssä sitten vääntävät laitteissa. Minusta se on jotenkin älyttömän nolon näköistä. Kevyt luonnollinen päivetys on voi olla kivan näköinen, mutta liika on liikaa. Eivätkö ne sitä itse enää huomaa kun makaavat läpi talven sinivalossa? Sokeuttaako solarium vai pehmentääkö se aivoja? ;)

ja meidän " kalkkilaivan kapteenien" välillä.

Esim. ystäväni on pari kertaa vuodessa käynyt ulkomailla makaamassa rannoilla ja kesät paahtaa auringossa. Itse olen käynyt taas mieluummin kaupunkilomilla ja pysynyt varjossa.

Kaverini on ryppyinen ja kasvojen juonteet ovat syviä ja iho veltto. Nykyisin voinkin sanoa hänelle, että miten näytät niin vanhalta. Olenhan kuunnellut vuosia hänen parjaustaan, että miksi minä olen niin valkoinen.

kova auringonpalvoja ja nyt näyttää 70 vuotiaalta. tosi on. kamalan näköinen akka...

bikinit päällä pihallaan. Hän on aina ihan tummanruskea loppukesästä.



Äitini iho on melkein samanlaisessa kunnossa kuin itsellänikin, ei rypyn ryppyä, toista on anopin nahka.. ihan pahaa tekee katsoa sitä jauhelihaihoa decoltee-alueella. Hyrrr, kamala.

tarkoitettua itseruskettavaa! Ei suihketta, vaan ihan rasvaa. Maksaa jotain kuuden euron verran. Itse olen sitä nyt viikon levittänyt ja et tiedä miten on kehuttu et no nyt säkin olet tajunnu et pitää aurinkoa ottaa!

Ja ikinä en kerro et varjossa mennään ja purkista väri :) Mut loppuipa kitinät! Saavat sitten ihmetellä, kun olen vielä talvellakin niin hehkeä :)

vaikka eihän se aina ole helppoa kun sellainen ON ärsyttävää, mutta... ehkä ne ei tiedä miltä susta tuntuu?

vaalea, ruskettumaton iho on minusta kauniimpi.

Yks kollegani oli 3 vkoa Thaimaassa ja naama on ihan kun joku kirjava matto. Todella ruma ja itse ei tajua. Toiset ei vaan tajua että liika ruskea on rumannäköistä ja varsinkin jos ei rusketu tasaisesti.