Mistä olet joutunut luopumaan, kun ei enää ole varaa? Jotain, mitä kaipaat?
Sellaisia pieniä ylellisyyksiä, joita aikaisemmin ei tarvinnut edes miettiä, koska oli itsestään selvää, että siihen oli varaa.
Tykkäsin käydä joskus ottamassa pari-kolme pullollista (0,33) Nastro Azzurro olutta baarissa. Se oli sellaista oma-aikaa, pubissa muistelin nuoruuttani, kun mies ja lapset olivat kotona. En ole enää tehnyt tätä pariin vuoteen. Pullo Nastro Azzurro maksaa nykyään baarissa kympin - ei kiitos.
Naudanlihasta puhumattakaan, yhtään missään muodossa.
Kommentit (145)
Suoratoistopalvelut, kosmetologi, ravintolakäynnit. Oli ennen ihan perusjuttuja silloin tällöin, nyt kaikki edellä mainitut täysin nollassa. Suoratoistopalveluja kaipaan joskus, kosmetologille kaipaan tosi paljon mutta ravintolakäyntien missaus ei niinkään harmita.
En mistään. Olen muuten vaan niin nihkeä kuluttaja, että hyvin pärjää kuukausiakin ilman jotain asiaa eikä sitä niin kaipaa sillä välin.
Matkustelu, ravintolat, konsertit ja muut maksulliset tapahtumat ovat jääneet vähiin.
Oma auto ja ulkomaanmatkat (pääosin). Ulkona syöminen. Onhan näitä, kun alkaa miettimään. Pitää pärjätä niitä ilman nyt.
Kampaajalla käynti, koska ei ole varaa maksaa monia satoja pitkän tukan hiusten värjäyksestä. Kotona värjään itse hiusvärillä, joka maksaa alle 4 euroa. Myös naudan liha on jäänyt kokonaan ruokavaliosta pois. Ravintolassa käyn syömässä erittäin harvoin. Joka aamuinen vihersmoothie on historiaa, koska hedelmät ja vihanneksetkin on niin paljon kallistunut.
Onhan noita jotain. Kuten
-Uimahallikäynnit.. Lippu lähes 8€, ei työttömyysalennuksia. Matka hallille niin pitkä, että talvisin pitäisi kulkea bussilla, edestakaisin liput yht. 7€. Ei pysty.
-Leffateatterikäynnit. Olen hiukan leffanörtti ja ihan lapsesta asti nauttinut suunnattomasti elokuvissa käynnistä. Enää ei ole varaa.
-Leipominen. Ehdottomasti yksi lempiharrastuksistani. Juu edelleen teen esimerkiksi sämpylät ja patongit itse, mutta ryhdypä tekemään kääretorttua, suklaakakkua tai muffinsseja, huomaat, että tarvitsetkin rahkaa, kermaa, marjoja, suklaata, koristeaineita jne. Kaikki on niin kallista, että ei onnistu.
-Ravintola- ja kahvilakäynnit. (Viime kesänä kävin kahdesti terassilla juomassa yhden tyyliin kympin lonkeron. Molemmilla kerroilla mulle haluttiin tarjota, itselläni ei olisi varaa).
-Pizzan tilaaminen kotiin (viimeisen neljän vuoden aikana kerran)
-Kaikki mikä tuottaa iloa. Ei ole koskaan varaa lähteä mihinkään tapahtumaan, matkustelusta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Viikkosaunan ja Elisaviihteen jätin pois. Lapselta lopetettiin luisteluharrastus.
Mitä sä vielä keksit? Mummolta loppui kahvinjuonti, eiks jeh? Ja papalta piipunpoltto.
Kerran kuussa kävin yh-mamman hoidossa: perjantai-ilta ja yö 300 + kortsut. Enää ei onnistu.
Normaalista elämästä. Varaa on ruokaan, vuokraan, sähköön ja puhelimeen. Kökötän kotona ja luen kirjoja. Jokus katson telkkaria, nyt kun äitini osti sellaisen lahjaksi. Sosiaalinen elämä täysin kuollutta kun mihinkään ei ole varaa. Hyvä jos kahvit pystyn kaverille tarjoamaan.
ennen tykkäsin aina lomilla ottaa kaikkein parhaan 5 tähden hotellin. Nykyään otan huokeamman vaihtoehdon. 5 tähden hotelleissa on välillä vähän turhaa pokkurointia, ei se ruokakaan ole oikeastaan sen parempaa kuin 4 tähden hotelleissa. Lisäksi kaikki muut asiakkaat oli jotain haudan partaalla keikkuvia vanhuksia. syömäänkin piti pukeutua fiinisti.
4 tähden hotelleissa voi aamiaiselle mennä vaikka wifebeaterissa ja illalla löytää juomaseuraa baarista.
Sain asuntolainan maksettua ja kuukausierä jäi siten pois. Ajattelin, että saan helposti säästettyä saman verran rahaa, kuin mitä meni lainan maksuun kuukaudessa. No en ole saanut säästettyä. Eli varmaan alkanut mennä ruokakauppaan enemmän, kun ei enää tarvitse ihan niin paljon pihistellä. Huomaamatta mennyt vaateostoksiin varmaan myös. Ei sillä, kyllä ne vaatteet vähän kaipasikin uudistamista. Meni siis vuosikymmeniä pihistellen. Nyt kun ajattelee, niin pitäisi palata siihen entiseen, niin voisin saadakin jotain näkyvämpää, eikä että kaikki vaan menee noin vaan. Ehkä vähän huumaannuin tästä muutoksesta.
Vain elämästä ja perheestä. Eli ei paha....
Aina kuluttanut niukasti. Nyt vielä niukemmin. Kahden aikuisen ja yhden lapsen ruoka 400 euroa kuussa; ei enää edes muutamaa ravintolakäyntiä vuodessa. Kampaajalla kävin ennen satunnaisesti, samoin hierojalla pakon edestä kun pitkäaikaisesta stressistä ja ahdistuksesta selkä järkyttävän jumissa. Ulkomaan matkoja en ole tehnyt eläissäni(keski-ikäinen) kuin alle 10.
Meikkejä en enää käytä. Samoja vaatteita käytän vuosia.
Shoppailusta kokonaan. Jäin työttömäksi ja käteen jäävä summa nyt 1050 e ja pakolliset menoni 1100 e/kk. Töissä ollessa sain 1900 e/kk ja tuosta laitoin aina 500 e säästöön matkakassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meikit, hiusten värjäys, kampaamo, uudet vaatteet ja kengät, kahvilat, ravintolat, baarit, pienet ja isot matkat, laadukas ja monipuolinen ruoka. Oikeastaan kaikki menot karsittu vain pakollisiin ja nekin siten mikä halvinta. Elämme kädestä suuhun. Kaksi työssä käyvää aukuista ja kaksi lasta. Näin saamme kustannettua lasten harrastukset ja heille välttämättömät hankinnat.
Parissa vuodessa elämisestä tullut sietämättömän kallista ja mietin onko tässä mitään järkeä käydä töissä kun elintaso ei sillä kohene.
Oletpa etuoikeutettu valittaja.
Voit toki jäädä työttömäksikin ja elää 500 eurolla kuukaudessa. Ehkä olisi oikeinkin antaa työpaikkanne jollekin, joka osaa niitä arvostaa.
työttömänä et vaan muista, ettei se työelämäkään niin herkkua oo..
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit kysyy mukaan lounasravintoloihin. Haluasin mennä mutta ei ole varaa. Hävettää.
Järkevämpää ottaa eväät
Kampaajasta olen luopunut, leikkaan ja värjään itse. Ravintoloissa tai hotelleissa emme enää käy. Matkailu, kotimaan matkailukin on nykyään järkyttävän hintaista. Olen luopunut maksullisista harastuksistani, jumppaan kotona. Kaupassa jää kaikki "ylimääräinen" kuten esim kukat itselle nykyisin ostamatta.
Ulkouima-altaan lämpötilaa piti pudottaa pari astetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit kysyy mukaan lounasravintoloihin. Haluasin mennä mutta ei ole varaa. Hävettää.
Järkevämpää ottaa eväät
Niin on. Mutta työkavereiden kanssa lounaalla käyminen on silti mukavaa. On osa sitä työyhteisöä. Sit kun huomaa että kukaan ei halua tulla lounaalle sun kanssa vaikka kuinka mukava olisi, niin sit onkin todella hauskaa.
-eri
Oletpa etuoikeutettu valittaja.
Voit toki jäädä työttömäksikin ja elää 500 eurolla kuukaudessa. Ehkä olisi oikeinkin antaa työpaikkanne jollekin, joka osaa niitä arvostaa.