Miten äidit näkee aikuiset lapsensa?

Näen heidät aikuisina ihmisinä, ihailen heidän vanhemmuuttaan, käytöstään, arvojaan, välillä suren heidän kiireistä elämäänsä.

Sanon niin kuin ystäväni, Zpoikansa ihmettelyyn. että haluan kertoa heille tarinoita heidän lapsuudestaan ja omasta lapsuudestani, koska pidän perheen historiaa ja samalla yleistä historiaa tärkeänä. Omilla vanhemmillani oli sama tapa, jokaisena syntymäpäivänäni vanhemmat kertoivat päivästä  jolloin synnyin ja paljon tarinoita muutenkin

Aika harhoissa pitää olla jos näkee aikuiset ihmiset pieninä lapsina.

Eivät he enää ole samoja pieniä pallopäitä. Itse usein ikävöin aikaa jolloin lapsi oli pieni. Mutta olen silti onnellinen että lapset kasvavat ja kehittyvät. Olen todella ylpeä mun aikuisesta pojasta ja hänen saavutuksistaan. 

Mä sanon usein että lapset ovat aina mun vauvoja ja tää tarkoittaa sitä että vaikka he ovat itsenäisiä ihmisiä, niin rakkaus heitä kohtaan pysyy aina yhtä vahvana. 

Olen varmaan sille se sama pieni 7 -vuotias pallopää, jonka se jätti viinan takia lastenkotiin.

N41

🤔 Olisi kiva että näkee hyvässä hengessä. Mutta osa paheksuu kai jälkikasvuaan? 

Mä näen heidät fiksuina nuorina aikuisina, jota he ovatkin. Jos mä kerran olen elämässäni osannut tehdä jotain oikein, niin heidän kohdallaan. Suorastaan liikutun mm. siitä, miten oikeudenmukaisia lapseni ovat <3

Koska omat vanhempani eivät koskaan kohdelleet minua kuten aikuisia ihmisiä kohdellaan, olen itse tietoisesti toiminut toisin. Olisi kyllä kiva aikamatkustaa päiväksi siihen aikaan, kun he oli alle kouluikäisiä.

Tai vanhemmat ylipäätään. Pitäisi varmaan itse kasvattaa oma lapsi, että ymmärtää täysin. Se 30-60v iso kasvanut aikuinen ihminen oli jossain vaiheessa vanhemman ihan pieni sylivauva ja pikkulapsi, ja teini, ja myös samaan aikaan tietty elämänvaihe vanhemmille. He kokivat sen, kun piti lastaan sylissä vauvana, kun osti ensimmäisen polkupyörän jne.. ja se sama lapsi on myöhemmin töissä aikuisena jossain. Missä kohtaa ne "rajat" menevät, että muistot ja mielikuva lapsesta alkaa vähän kuin sumentua ja muovautua yhteen, kun oma lapsi muuttuu hiljattain silmien edessä ja kasvaa isoksi aikuiseksi. Onko se vauva, lapsi, teini ja aikuinen jokainen vähän kuin eri ihmisiä vanhempien silmissä, vaikka lapsen ulkonäkö pysyykin suurin piirtein samanlaisena teini-iästä aikuisuuteen? 

Jaksan aina hämmästellä kuinka fiksuja ja upeita heistä tuli vaikken ollutkaan täydellinen kasvattaja vaan vain pienituloinen äiti ja yksinhuoltajakin muutaman vuoden.

Suuri ansio toki nykyisellä miehellänikin joka antoi heille tasa-arvoisen ja rakastavan parisuhteen mallin.

Kaikki kouluttautuneita, töissä, on kauniit kodit ja hyvät parisuhteet, lapsiakin jo osalla. Läheisiä meidän kanssamme