Lue keskustelun säännöt.
Yhä useampi aikuinen lapsi katkaisee välit vanhempiinsa
24.10.2026 |
Iltapäivälehdessä on artikkeli aikuisten lasten välienkatkaisusta vanhempiinsa. Valitettavasti maksumuurin takana.
Katkaisin välit omaan äitiini koska en kestänyt hänen alkoholisoitumistaan ja ilkeää käytöstä.
Miten teillä muilla, minkälaisia syitä löytyy välienkatkaisun takaa?
Kommentit (249)
Minua surettaa kun olen antanut todella paljon lapsenlapselleni. Taloudellista tukea, henkistä tukea, hoitoapua kun oli pieni, ja kaupunkiasunnon käyttöönsä kun sitä tarvitsee. Nyt kun on omillaan ei korvaansa lotkauta, ellei ole joku isompi rahan tarve. Olen surullinen. Annoinkohan vöhön liikaakin? Ehkä.
Onneksi pärjään omillani hyvin enkä tarvitse ulkopuolista apua. Mutta yksinäisyys joskus sattuu kun kaipaan jälkikasvuani. Jouluna sentään pääsen joulupöytään. Muuten elän aika yksinäni kun kaikilla on kovin kiire ja tärkeämpää puuhaa kuin mummoa käydä moikkaamassa.
Mummo 61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.
Vain raha mielessä...
Olen syntyjäni virolainen mutta asunut Suomessa kolmevuotiaasta asti. Vanhempani ovat eläneet neuvostoviron aikaa ja se näkyy aika vahvasti heidän kasvatuksessaan ja tavoissaan. En kestä sitä enää. Lapsena ei ollut vaihtoehtoa. Vanhempani pakottivat minut töihin jo ylä-aste ikäisenä. Tein mainostenjakelua koulupäivän jälkeen pari kertaa viikossa. Säällä kuin säällä. Rahaa ei tullut mihinkään vaan kaikki mäkkäri-tai leffarahat piti itse tienata.
Isä oli väkivaltainen. Muistan kuinka olen juossut omaan huoneeseen piiloon ja kuullut isän askeleet. Sieltä hän pamahti sisään vyö olalla.
Äitini. No, hän on saanut minut 18-vuotiaana ja elänyt samassa naisvihamielisessä ja konservatiivisessa ympäristössä kuin isäni. Se näkyy arvoissa ja ajatuksissa.
Olen nyt 27-vuotias ja vapaus valita perheeni. Minulla on hyväsydäminen suomalainen kihlattu ja hänellä tervejärkinen ja rakastava perhe, josta tullut perhettä minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.
Jännä että tuolla perinnöllä vanhemmat aina kiristää lapsiaan. Kuvittelevat että voivat kohdella lapsiaan kuin paskaa että kyllä ne sietää kun saavat perintöä. Tiedoksi vaan että lapset osaa kyllä ihan itse tienata elantonsa. Sitten kun vanhemmat kuolee ysikymppisinä, ei 70-v lapset sillä perinnöllä mitään tee. Huono kiristyskeino ja kertoo todella hyvin suurten ikäluokkien asenteesta ja kuinka kuvittelevat että rahalla on valtaa ja sillä voi ostaa myös omat lapset tekemään mitä haluaa. Eipä voi enää. Meilläkin äiti tuota yritti ja antoi rahaa lahjaksi valehdellen ystävilleen että joutuu elättämään minua ja maksamaan asuntolainaani. Senttiäkään en ole rahoista käyttänyt, voin palauttaa ne vaikka heti takaisin. Omalla työlläni olen kaiken maksanut. Välit meni poikki kun sain tietää.
Meillä alkoi vanhempien vuosia kestänyt raivokohtaus ja uhriutuminen, kun ilmaisin kohteliaasti etten tarvitse heiltä perintöä ja toivon heidän kuluttavan kaiken omiin juttuihinsa. Heidän syyllistämis- ja valtapelinsä osallistujamäärän jääminen vain heihin tuntui vievän koko heidän maailmansa raiteiltaan. Aina välillä muilta sukulaisilta kuulee, että homma jatkuu aina vain. Pakkorahaa viesteineen tulee edelleen tilille, kun sinne saavat "tilittää" oman lyhyen versionsa "totuudesta" ilman vastuuta tai kommentteja. Joka lati odottaa koskemattomana myös meillä.
Onkohan sinulla kaikki ihan hyvin? Joka lati odottaa koskemattomana myös meillä, ei kai se nyt minkään s aatanan lähettämää rahaa ole, vaan vanhempiesi, jotka näin ilmaisevat, että välittävät sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.
Ikävä kyllä Suomessa rintaperillinen saa aina lakiosansa. Tähän lakiin pitäisi saada korjaus siten että perittävät saa jättää kaiken haluamalleen ihmiselle.
Ei saa jos ei osaa vaatia tai halua. Sorry vaan.
Jos ei halua perintöä, niin siitä voi kieltäytyä. Mutta osaansa ei tarvitse erikseen vaatia, vaan se kuuluu automaattisesti.
Sorry siitä.
Lapsen voi jättää perinnöttömäksi testamentilla. Tällöin kuoleman jälkeen lapsi voi vaatia lakiosaansa kirjallisesti jolloin myös sen saa. Jos ei vaadi niin perintö menee sille jolle se on määrätty testamentissa. Mulla oli tällainen tapaus suvussa ja rintaperillinen sai lakiosansa kun osasi vaatia sitä.
Itse olen pyytänyt vanhemmaltani, että hän tekisi testamentin, jossa minut jätetään perinnön ulkopuolelle. Ehkä pahin asia, jonka vanhempani voi tehdä on jättää testamentti tekemättä, jolloin minä joudun taloudellisesti täysin kohtuuttomaan tilanteeseen perintöveron vuoksi ja ehkä lisälaskujakin voisi vuosien varrella tipahtaa.
Ellei vanhempi tee testamenttia, niin silloin tietenkin kieltäydyn perinnöstä. Tietääkseni perinnöstä kieltäytyminen pitää tehdä perunkirjoituksen yhteydessä. Onko mahdollista, että perunkirjoitus tehdään ilman mahdollisuutta kieltäytyä perinnöstä - mallilla "voi kun ei saatu yhteyttä, niin ei voitu ilmoittaa"? Voiko mahdollisesta perinnöstä kieltäytyä virallisesti ennen kuolemaa?
Eihän sulla ole lapsia? Muuten taakka vain siirtyy heille.
Luojan kiitos, ei ole... näin siis jälkiviisaana ja ihan taloudellisen tilanteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ikävää ajatella että omat lapset katkaisevat välinsä vanhempiinsa, luulisi että edes heiltä saisi tukea jos elämä koettelee ja alkoholista tulee ongelmaa. Kun lapsista tulee aikuisia he näkevät vanhempansa muunakin kuin äitinä ja isänä ja jos oikein menee niin roolit kääntyvät ja heihin voi tukeutua tarvittaessa. Ainahan näin ei käy, jotkut säilyvät ikuisesti teini-ikäisinä.
Lapsi ei voi hoitaa vanhempansa alkoholismia, kyllä se apu pitää hakea muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.
Jännä että tuolla perinnöllä vanhemmat aina kiristää lapsiaan. Kuvittelevat että voivat kohdella lapsiaan kuin paskaa että kyllä ne sietää kun saavat perintöä. Tiedoksi vaan että lapset osaa kyllä ihan itse tienata elantonsa. Sitten kun vanhemmat kuolee ysikymppisinä, ei 70-v lapset sillä perinnöllä mitään tee. Huono kiristyskeino ja kertoo todella hyvin suurten ikäluokkien asenteesta ja kuinka kuvittelevat että rahalla on valtaa ja sillä voi ostaa myös omat lapset tekemään mitä haluaa. Eipä voi enää. Meilläkin äiti tuota yritti ja antoi rahaa lahjaksi valehdellen ystävilleen että joutuu elättämään minua ja maksamaan asuntolainaani. Senttiäkään en ole rahoista käyttänyt, voin palauttaa ne vaikka heti takaisin. Omalla työlläni olen kaiken maksanut. Välit meni poikki kun sain tietää.
Meillä alkoi vanhempien vuosia kestänyt raivokohtaus ja uhriutuminen, kun ilmaisin kohteliaasti etten tarvitse heiltä perintöä ja toivon heidän kuluttavan kaiken omiin juttuihinsa. Heidän syyllistämis- ja valtapelinsä osallistujamäärän jääminen vain heihin tuntui vievän koko heidän maailmansa raiteiltaan. Aina välillä muilta sukulaisilta kuulee, että homma jatkuu aina vain. Pakkorahaa viesteineen tulee edelleen tilille, kun sinne saavat "tilittää" oman lyhyen versionsa "totuudesta" ilman vastuuta tai kommentteja. Joka lati odottaa koskemattomana myös meillä.
Onkohan sinulla kaikki ihan hyvin? Joka lati odottaa koskemattomana myös meillä, ei kai se nyt minkään s aatanan lähettämää rahaa ole, vaan vanhempiesi, jotka näin ilmaisevat, että välittävät sinusta.
Tai voi toimia muistutuksena, että sinä olet minun "omaisuutta", jos kasvatus on ollut eläinrääkkäyksen tapaista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun olen antanut todella paljon lapsenlapselleni. Taloudellista tukea, henkistä tukea, hoitoapua kun oli pieni, ja kaupunkiasunnon käyttöönsä kun sitä tarvitsee. Nyt kun on omillaan ei korvaansa lotkauta, ellei ole joku isompi rahan tarve. Olen surullinen. Annoinkohan vöhön liikaakin? Ehkä.
Onneksi pärjään omillani hyvin enkä tarvitse ulkopuolista apua. Mutta yksinäisyys joskus sattuu kun kaipaan jälkikasvuani. Jouluna sentään pääsen joulupöytään. Muuten elän aika yksinäni kun kaikilla on kovin kiire ja tärkeämpää puuhaa kuin mummoa käydä moikkaamassa.
Mummo 61
Olet nuori vielä, mikset pyydä sitä lapsenlasta jonnekin muualle kuin kotiin kahvittelemaan, sellainen on aika ankeaa nuorten mielestä. Menkää ulos syömään, johonkin tapahtumaan, näyttelyyn, konserttiin tai teatteriin...
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin erillemme. Menin yliopistoon ja vanhemmat jäivät työväenluokkaiseen arkeen.
Oksetus. 🤮 Kuvitteletko olevasi jotenkin älykkäämpi tai hienompi ihminen nyt?
T: maisteri itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosinpäin. Kun lapsi häikäilemättömästi taloudellisesti hyväksikäyttää läheisiään eikä loisii muiden kustannuksella laittamatta tikkuakaan ristiin oman elämänsä puolesta kaikesta tukemisesta ja kannustamisesta huolimatta, on aika päästää aikuinen lapsi omille siivilleen. Usein tällainen lapsi ottaa puolison ja puolisin suvun uudeksi hyväksikäytön kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin erillemme. Menin yliopistoon ja vanhemmat jäivät työväenluokkaiseen arkeen.
Oksetus. 🤮 Kuvitteletko olevasi jotenkin älykkäämpi tai hienompi ihminen nyt?
T: maisteri itsekin
Tuo oli trolli. Boomerit näitä heittää: "se ylpistyi eikä välitä meistä enää kun me ollaan käyty vain kansakoulu". Kun totuus välirikkoon on jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ikävää ajatella että omat lapset katkaisevat välinsä vanhempiinsa, luulisi että edes heiltä saisi tukea jos elämä koettelee ja alkoholista tulee ongelmaa. Kun lapsista tulee aikuisia he näkevät vanhempansa muunakin kuin äitinä ja isänä ja jos oikein menee niin roolit kääntyvät ja heihin voi tukeutua tarvittaessa. Ainahan näin ei käy, jotkut säilyvät ikuisesti teini-ikäisinä.
Lapsi ei voi hoitaa vanhempansa alkoholismia, kyllä se apu pitää hakea muualta.
Aikuinen lapsi voi olla tukena ja auttaa hakeutumaan hoitoon, riippuu toki jälkeläisestä kuinka kypsästi asiaan suhtautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin erillemme. Menin yliopistoon ja vanhemmat jäivät työväenluokkaiseen arkeen.
Oksetus. 🤮 Kuvitteletko olevasi jotenkin älykkäämpi tai hienompi ihminen nyt?
T: maisteri itsekinTuo oli trolli. Boomerit näitä heittää: "se ylpistyi eikä välitä meistä enää kun me ollaan käyty vain kansakoulu". Kun totuus välirikkoon on jossain ihan muualla.
Kyllähän noissa jutuissa myös puolison vaikutus on suuri.
Joulu tulee taas, luetaan taas miten noloja ja nolosti asuu appivanhemmat eivätkä ees ymmärrä kun puhun ammattiasioistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä katkaisin välit äitiin 20 vuotta sitten, kun kyllästyin kuuntelemaan sitä, miten olen pilannut hänen elämänsä. Nyt saa jatkaa elämäänsä ilman minua, en ole sitä enää pilaamassa. Luonnollisesti tämäkään ei kelpaa. Pilaan kaiken, olin paikalla tai en. Mutta päätös on ollut hyvä minulle. Enää ei tarvitse kuunnella jatkuvaa arvostelua ja haukkumista. En usko, että lapsenlapset jäivät mistään paitsi. Ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä nimittely kohdistui myös vauvaan, joten siinä vaiheessa päätin, että lapsi ei tällaista isoäitiä tarvitse. Lapsella on ollut 3 muuta isovanhempaa, jotka ovat kohdelleet häntä kunnioittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun olen antanut todella paljon lapsenlapselleni. Taloudellista tukea, henkistä tukea, hoitoapua kun oli pieni, ja kaupunkiasunnon käyttöönsä kun sitä tarvitsee. Nyt kun on omillaan ei korvaansa lotkauta, ellei ole joku isompi rahan tarve. Olen surullinen. Annoinkohan vöhön liikaakin? Ehkä.
Onneksi pärjään omillani hyvin enkä tarvitse ulkopuolista apua. Mutta yksinäisyys joskus sattuu kun kaipaan jälkikasvuani. Jouluna sentään pääsen joulupöytään. Muuten elän aika yksinäni kun kaikilla on kovin kiire ja tärkeämpää puuhaa kuin mummoa käydä moikkaamassa.
Mummo 61
Valitat kuin minun ysikymppinen äitini.
Hanki elämä. Ei tuossa iässä vielä pidä poteroitua neljän seinän sisään valittamaan.
Onhan sinulla jalat (kai?). Voit itsekin käydä tapaamassa jälkikasvuasi.
Mummo 61
Mut mikä siinä on, ettei aikuinen lapsi kerro syytä välirikkoon? Ei ole kertonut veljelleenkään syytä. Olen pyytänyt kertomaan sen kirjeitse, silloin ei ainakaan hänellä olisi sitä pelkoa, että vähättelisin, vänkäisin vastaan jne. Sanoin jättäväni asian käsittelyn siihen, jos ei vastausta halua. Mulle riittäisi hänen oma näkemyksensä, ellei nyt aivan hurjia valheita kerro. Tai 'eräs' sekaantunut, sekin on mahdollista.
Jokainen toki aikuisena saa tehdä miten haluaa. Surullista se minun kannalta on, ei mitään mahdollisuutta toipua ja käsitellä mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Omat välit edeltä menneihin hyvät ja omiin jälkeläisiin josta olen kiitollinen. Onko täällä palstalla todella luonne häiriöisiä ja katkeria ihmisiä? Vie turhaan voimia elämästä, sääli.
Täällä on ihan eri todellisuus. En tunne ketään jonka tietäisin katkaisseen välit vanhempiinsa oikeassa elämässä. Kaikki eivät ole kovin läheisiä mutta välit ovat vähintään neutraalit.
Sama näkemys ja lisäksi huudellaan boomer- sanaa, jota tämän palstan viisaat eivät edes tienneet emnenkuin Sanna Marin kävi huutelemaan🤣😂
Marinnteki muuten hallaa demareille. Tulevissa vaaleissa heidön iäkkäät kannattajansa muistavat😅
On olemassa ihan hirveitä vanhempia esim on yleistä, että täysikäiseksi tultua lapsi yksinkertaisesta nakataan ulos kodista. Tälläkin palstalla on niitä vanhempia ja se on useissa ketjuissa tullut ilmi.
Tiedän myös nuorempia, joille näin on käynyt. Tuttava kertoi omasta äidistään, joka vain oli käskenyt häipyä tuttavan ollessa 16v. Oli päässyt mummonsa luo aluksi ja siitä omilleen.
Onneksi nykyisin ymmärretään, että "kunnioita isääsi ja äitiäsi" tarkoittaa sitä, että kunnioita sitä, joka sinusta huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua surettaa kun olen antanut todella paljon lapsenlapselleni. Taloudellista tukea, henkistä tukea, hoitoapua kun oli pieni, ja kaupunkiasunnon käyttöönsä kun sitä tarvitsee. Nyt kun on omillaan ei korvaansa lotkauta, ellei ole joku isompi rahan tarve. Olen surullinen. Annoinkohan vöhön liikaakin? Ehkä.
Onneksi pärjään omillani hyvin enkä tarvitse ulkopuolista apua. Mutta yksinäisyys joskus sattuu kun kaipaan jälkikasvuani. Jouluna sentään pääsen joulupöytään. Muuten elän aika yksinäni kun kaikilla on kovin kiire ja tärkeämpää puuhaa kuin mummoa käydä moikkaamassa.
Mummo 61
Olet nuori vielä, mikset pyydä sitä lapsenlasta jonnekin muualle kuin kotiin kahvittelemaan, sellainen on aika ankeaa nuorten mielestä. Menkää ulos syömään, johonkin tapahtumaan, näyttelyyn, konserttiin tai teatteriin...
On monesti menty ennen kuin täytti 18v. Nyt ei ehdi eikä kiinnosta. Onneksi on ystäviä joiden kanssa käydään milloin missäkin.
Mummo 61
On ikävää ajatella että omat lapset katkaisevat välinsä vanhempiinsa, luulisi että edes heiltä saisi tukea jos elämä koettelee ja alkoholista tulee ongelmaa. Kun lapsista tulee aikuisia he näkevät vanhempansa muunakin kuin äitinä ja isänä ja jos oikein menee niin roolit kääntyvät ja heihin voi tukeutua tarvittaessa. Ainahan näin ei käy, jotkut säilyvät ikuisesti teini-ikäisinä.