Lue keskustelun säännöt.
Yhä useampi aikuinen lapsi katkaisee välit vanhempiinsa
24.10.2026 |
Iltapäivälehdessä on artikkeli aikuisten lasten välienkatkaisusta vanhempiinsa. Valitettavasti maksumuurin takana.
Katkaisin välit omaan äitiini koska en kestänyt hänen alkoholisoitumistaan ja ilkeää käytöstä.
Miten teillä muilla, minkälaisia syitä löytyy välienkatkaisun takaa?
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän välien katkaisun, jos vanhemmat juo, ei huolehdi lapsista tai on jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja halutaan pahaa lapselle, vakavaa narsismia ym. Mutta noin muuten välien katkaisu vanhempiin osoittaa omaa itsekkyyttä, narsismia ja ymmärryksen puutetta. Eihän kukaan vanhempi ole virheetön, täydellinen ja osaa aina puhua, sanoa ja toimia oikein. Ei se aikuinen lapsikaan osaa, saatikka jos olisi vanhempi, työkiireet ym paineet. Arjessa kukaan ei pysty aina olemaan täydellinen. On olemassa paljon aikuisia vauvoja, jotka eivät kykene vastuuseen omasta elämästä, kestä arkea, hallitse tunteitaan ja silloin syylliset löytyy aina muualta. Läheltä on helppo etsiä, eli vanhemmista.
Eiköhän näissäkin tapauksissa just ole kyse laiminlyönneistä, narsistisesta luonteesta, päihteistä ym. Ei taida monikaan välejä katkoa jos äitin tai isän naama ja jutut kyllästyttää. Kyllä takana on aina jotain vakavampaa, vanhemmat eivät vaan kestä katsoa totuutta silmiin.
Tajuuksä kuinka moni lapsi (välit katkaisseissa)on pershärö? Siellä löytyy sosiopaatin piirteitä ja suuria kuvitelmia itsestään.
Tiedätkö, miten se sosiopatia kehittyy?
Kiviäkin kiinnostaa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen raivopää tässäkin asiallisessa ketjussa mollaa, räyhää ja haastaa riitaa? Sama tyyppi riehui aamupäivällä Seinäjoen teinimurhaajakeskestelussa, murhaajia puolustellen. Moi Hanna!
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen raivopää tässäkin asiallisessa ketjussa mollaa, räyhää ja haastaa riitaa? Sama tyyppi riehui aamupäivällä Seinäjoen teinimurhaajakeskestelussa, murhaajia puolustellen. Moi Hanna!
Sinun luulotautisi on paranumaton. Olet ihan pąviaani.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa joku aikaisempi kirjoittaja väitti, että vanhempansa kanssa ei voi kasvaa erilleen. Kyllä voi!
Esimerkiksi minä olen etääntynyt ajan myötä äitini kanssa. Olemme niin erilaisia. Hän on sellainen joka ei anna itsestään mitään. Eli ei sano mielipiteitään, ei puhu ajatuksistaan, kokemuksistaan jne. Hän ei kysele toiselta mitään. Hänen kanssaan ei saa keskustelua aikaiseksi, sillä vastaa yleensä aina vain "jaa", ja puheenaihe jää siihen. Ja koska hän ei seuraa mitä kotimaassa tai ulkomailla tapahtuu, niin keskustelua ei synny edes ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Jää vain todella tyhjä olo aina kun olen ollut tekemisissä hänen kanssaan. Hän tykkää keskustella säästä, mutta mikään muu aihe ei oikein synnytä keskustelua hänen puoleltaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö tuntisi rakkautta, vaan kyse on juurikin tuosta erilaisuuden aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta. Olemme yhteydessä kerran pari kuussa ja näemme pari kertaa vuodessa, vaikka välimatkaa on vain noin sata kilometriä. Hän on käynyt luonani viimeksi neljätoista vuotta sitten, vaikka kuinka olen pyydellyt kylään. Lopetin tuon pyytelyn pari vuotta sitten.
On tämäkin nykyajan itsekkyyttä. Sulla on yksi äiti. Hylkäät hänet, kun ei osaa mielestäsi keskustella riittävän hyvin! Ehkä on käytännön ihmisiä. Vanhemmiten myös maailma kapeutuu. Nuorena on voinut olla erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän välien katkaisun, jos vanhemmat juo, ei huolehdi lapsista tai on jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja halutaan pahaa lapselle, vakavaa narsismia ym. Mutta noin muuten välien katkaisu vanhempiin osoittaa omaa itsekkyyttä, narsismia ja ymmärryksen puutetta. Eihän kukaan vanhempi ole virheetön, täydellinen ja osaa aina puhua, sanoa ja toimia oikein. Ei se aikuinen lapsikaan osaa, saatikka jos olisi vanhempi, työkiireet ym paineet. Arjessa kukaan ei pysty aina olemaan täydellinen. On olemassa paljon aikuisia vauvoja, jotka eivät kykene vastuuseen omasta elämästä, kestä arkea, hallitse tunteitaan ja silloin syylliset löytyy aina muualta. Läheltä on helppo etsiä, eli vanhemmista.
Miksei syyksi riitä esim. tylsä seura tai erilaiset kiinnostuksen kohteet? Kai sullakin työpaikalla on joku, jonka juttuja et millään jaksa kuunnella kahvipöydässä ja välttelet tyyppiä jos voit, vaikka tämä ei olisikaan juoppo tai väkivaltainen?
Sinulla on varmaan kiintymyssuhdehäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin erillemme. Menin yliopistoon ja vanhemmat jäivät työväenluokkaiseen arkeen.
Mitä nyt ihmettä? Aika moni itseni mukaan lukien on mennyt yliopistoon, mutta ei ole kusi noussut hattuun. Edelleen on suku yhtä rakas.
Monesti elämä vie eri suuntiin ja sen seurauksena ihmissuhteet katkeavat ja uusia syntyy. Tuskin sinäkään olet yhteyksissä kaikkien lapsuudenkaveriesi kanssa?
Omat vanhemmat ovat hiukan eri asia kuin lapsuudenkaveri. Vanhempien kanssa ei ole todellakaan normaalia "kasvaa erilleen" vaan välien katkeamiseen/jäähtymiseen on aina jokin erityinen syy (jommankumman huono käytös, narsismi, alkoholismi tms.). Jos välit vanhempiin katkeavat vain koska menee yliopistoon, niin kyse on omasta mulkkumaisuudesta ja ylemmyydentunteesta, ei erilleen kasvamisesta.
Miksei vanhempien kanssa voisi kasvaa erilleen niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa? Jossain vaiheessa sitä huomaa, että ihmissuhde ottaa enemmän kuin antaa ja yhteydenpidosta tulee kuormitustekijä eikä jotain mitä odottaa.
Normaalisti silloin tavataan harvemmin, ei katkaista välejä kokonaan.
Jatkuva ilkeily ja rivien välistä v i tttuilu. Lisäksi useampi kerta jäänyt valheesta kiinni ja seläntakana pahan puhumisesta. Tajusin että äitini käytöksineen on jopa maine haitta jos on lähistöllä. Pilasi suhteet mm. sisaruksiini ja muihin sukulaisiin. En arvosta. Niin toksinen että omalle terveydelleni parempi olla niin kaukana kuin ikinä voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun omaisuus menee testamentilla puolisolleni, ja hänen jälkeensä hyväntekeväisyyskohteeseen.
Lapsi jää ilman.
Ei jää, rintaperillisten osuus on sellainen että pitää olla todella rikollinen että voi jättää ulkopuolelle. Kannattaa ottaa selvää ennen kuin leikkii asiantuntijaa.
Aloittajalle minun äiti lopetti yhteydenpidon kokonaan itse, syytä en tiedä mutta olkoot, ei pidä kuunnella kuinka on niin täydellinen
Kyllähän se kakara jää ilman kun siirrän omaisuuteni puolisolleni. Puoliso ei ole kakaran isä.
Ja vaadit rahoja takaisin, mitä olet hänen elättämiseensä käyttänyt?
Vanhemmar erosivat kun oli taapero, isäni meni sittemmenin uusiin naimisiin ja äitini lähti ulkomaisen Auervaaran kyytiin. Vähän huono maku jäi kaikesta vaikka olinkin molempien kanssa puheväleissä. Kouluaika lukio mukaan lukien asuin isoäidin peräkamarissa. Armeijan jälkeen rupesin rakentamaan tyttiksen kanssa yhteistä elämää kaukana molempien vanhemmista. Nyt työeläkkeellä ja yritämme olla omalle lapselle ja hänen perheelleen "mummu ja pappa"-tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa joku aikaisempi kirjoittaja väitti, että vanhempansa kanssa ei voi kasvaa erilleen. Kyllä voi!
Esimerkiksi minä olen etääntynyt ajan myötä äitini kanssa. Olemme niin erilaisia. Hän on sellainen joka ei anna itsestään mitään. Eli ei sano mielipiteitään, ei puhu ajatuksistaan, kokemuksistaan jne. Hän ei kysele toiselta mitään. Hänen kanssaan ei saa keskustelua aikaiseksi, sillä vastaa yleensä aina vain "jaa", ja puheenaihe jää siihen. Ja koska hän ei seuraa mitä kotimaassa tai ulkomailla tapahtuu, niin keskustelua ei synny edes ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Jää vain todella tyhjä olo aina kun olen ollut tekemisissä hänen kanssaan. Hän tykkää keskustella säästä, mutta mikään muu aihe ei oikein synnytä keskustelua hänen puoleltaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö tuntisi rakkautta, vaan kyse on juurikin tuosta erilaisuuden aiheuttamasta tyhjyyden tunteesta. Olemme yhteydessä kerran pari kuussa ja näemme pari kertaa vuodessa, vaikka välimatkaa on vain noin sata kilometriä. Hän on käynyt luonani viimeksi neljätoista vuotta sitten, vaikka kuinka olen pyydellyt kylään. Lopetin tuon pyytelyn pari vuotta sitten.
On tämäkin nykyajan itsekkyyttä. Sulla on yksi äiti. Hylkäät hänet, kun ei osaa mielestäsi keskustella riittävän hyvin! Ehkä on käytännön ihmisiä. Vanhemmiten myös maailma kapeutuu. Nuorena on voinut olla erilainen.
Lukutaitosi?
Ei tässä mistään hylkäämisestä kerrottu vaan kirjoittaja sanoi olevansa etääntynyt, koska mitään yhteistä keskustelunaihetta äitinsä kanssa ei ole.
Voi olla, että äitikin on etääntynyt ja kaipaa yksinolon rauhaa, ei jaksa ihmisiä ja on vaan huojentunut, kun ei tarvitse olla yhteyksissä.
Kamelin selkä katkesi kun äitini syytti minua siitä, että oli 30 vuotta aiemmin tavannut juopon avomiehensä ja tehnyt hänen kanssaan sisareni. Olen ollut tuolloin kasvattilapsena muualla , enkä edes tuntenut äitiäni. Mutta vallan olin hänen mukaansa jalkoja pitelemässä.
Äitini on sekaisin päästään eikä mitenkään positiivisella tavalla.
Ps. Terkkuja äiti. Häpeä jos osaat, epäilen suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva ilkeily ja rivien välistä v i tttuilu. Lisäksi useampi kerta jäänyt valheesta kiinni ja seläntakana pahan puhumisesta. Tajusin että äitini käytöksineen on jopa maine haitta jos on lähistöllä. Pilasi suhteet mm. sisaruksiini ja muihin sukulaisiin. En arvosta. Niin toksinen että omalle terveydelleni parempi olla niin kaukana kuin ikinä voin.
Minulla on sama. En ole välejä sinällään katkaissut, mutta suhde on vaikea ja pidän heitä etäisyyden päässä. Puhuu valheellista pahaa jatkuvasti ja on yrittänyt pilata (tai ehkä onnistunutkin) välit muun muassa sisarukseeni, muihin sukulaisiin ja appivanhempiini. Osa näkee sen teatterin läpi mutta moni ei.
Vierailija kirjoitti:
Mun omaisuus menee testamentilla puolisolleni, ja hänen jälkeensä hyväntekeväisyyskohteeseen.
Lapsi jää ilman.
Mutta miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain tietää että isän perintöä oli kovasti yritetty siirtää sukupolven yli lapsilleni. Mutta oli kai liian vaikeaa koska sain lakiosani. Loukkaavaa kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän välien katkaisun, jos vanhemmat juo, ei huolehdi lapsista tai on jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja halutaan pahaa lapselle, vakavaa narsismia ym. Mutta noin muuten välien katkaisu vanhempiin osoittaa omaa itsekkyyttä, narsismia ja ymmärryksen puutetta. Eihän kukaan vanhempi ole virheetön, täydellinen ja osaa aina puhua, sanoa ja toimia oikein. Ei se aikuinen lapsikaan osaa, saatikka jos olisi vanhempi, työkiireet ym paineet. Arjessa kukaan ei pysty aina olemaan täydellinen. On olemassa paljon aikuisia vauvoja, jotka eivät kykene vastuuseen omasta elämästä, kestä arkea, hallitse tunteitaan ja silloin syylliset löytyy aina muualta. Läheltä on helppo etsiä, eli vanhemmista.
Miksi sitten pitäisi pitää yhteyttä vanhempaansa? Eikö itsekkyyttä ole myös vaatia sitä vain siksi että vanhempi toivoo yhteydenpitoa?
Aika moni lapsi on siis nykyään hoitoa vailla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni lapsi on siis nykyään hoitoa vailla
Iltalehden jutusta saa sen käsityksen että hoitoa olisi kaivannut myös äiti silloin kun tytär ja äiti vielä asui yhdessä ja kun välit ainakin ulospäin oli jokseenkin kunnossa.
Onko nuorilla aikuisilla jokin lääkitys? Nämä kuulostaa niin tuulesta temmatulle. Ei ole jalustalle nostettu. Kuunnelkaa Liisa Keltikangas-Järvinen, ihmisille tulisi viisautta, eikä oma napa olisi kaiken keskiössä. Joo menen pois 🤣 eihän nämä asiat minua kosketa, ei läheltä eikä etäisesti.
En osaisi edes kuvitella tilannetta! Viimeksi tänään tapasin kaikki 4 lastani, miniän ja varatyttären. Vävyt olivat töissä muuten olisin tavannut heidätkin.
Ei oo totta. Vertaat vanhempaas johhonkin työtuttuun!!