Onko ihminen joka ei ole parisuhteessa jotenkin säälittävä

Parisuhde ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Tärkeämpää on olla sinut itsensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtona voi olla surkea, tunnevammainen puoliso. 

Voi olla ja voi olla että ei ole. Kannattaa kokeilla. 

Kuinka monta kertaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en halua ihmisiä ympärilleni, viihdyn paremmin yksin.

Siksi oletkin säälittävä. Kerroit itse syyn. 

Itsensä tunteminen ka tarpeidensa tiedostaminen on kaikkea muuta kuin säälittävää. Säälittävää olisi jos hän pyrkisi vastoin tahtiaan parisuhteeseen tai miellyttämään muita. Yksin viihtyminen on vahvuutta jota sietäisi jokaisen opetella - silloin joutuu tutustumaan itseensä perusteellisesti. Säälittävää on suomia ketään, oli sitten suhteessa tai ei. Ja huonot käytöstavat ovat aina hyvä syy pidättäytyä ihmissuhteesta sinunlaisten kanssa.

Minusta säälittäviä ovat pitkissä, onnettomissa parisuhteissa elävät.

Ei ainakaan meidän nuorempien mielestä. Nolompaa on melkeinpä olla suhteessa etenkin jos on miehen kanssa ja tämä on yhtään konservatiivinen

Ehkä tää on sellanen juttu, joka nolottaa nelikymppisiä tms kun kasvatettu eri tavalla 

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö miten vaikeaa on löytää se oikea? Ei se tule sormia napsauttamalla. Jotkut eivät halua parisuhdetta.

Elämässä vastaan tulee pari kolme kertaa oikea rakkaus. Tunnistat heti.

Ap:ta ketuttaa kun sinkkujen ei tarvi kärsiä huonosta parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Ei ole. 

Mä säälin niitä jotka roikkuvat surkeissa suhteissa koska eivät ymmärrä paremmasta. Näitä on varmaan 75% suhteista. 

Vain puolet tajuaa erota, 25% suhteista toimii ja loput 25% on keskinäistä halveksuntaa/riippuvuutta, jota on ikävä katsella. 

Itse olen eronnut 3 kertaa ja se on ollut joka kerta viisas ratkaisu. Nyt neljännessä suhteessa toisen samanlaisen kanssa, joka ei huoli paskaa kumppaniltaan. Vaatikaa parasta, älkää tyytykö surkeaan. 

Eronnut kolme kertaa. Olet roskaa.

Oletko matikanope?

Kerro sun ikä ja kullisi ominaisuuksista.

Sääli on vain sairautta ja se mikä ei tapa, vahvistaa, sillä kärsimys jalostaa. Olkaamme siis onnellisia kärsimyksestä ja onnettomia sen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Se on maailman säälittävin ja pelkurimaisin asia että nimenomaan on kokoajan parisuhteessa eikä ole koskaan elämänsä aikana pysähtynyt miettimään kuka itse oikein on vaan pakenee kokoajan kaikkea suhteisiin mitkä ei loppupeleissä vie ihmistä itseään koskaan minnekkään vaan toistaa samaa kehää kokoajan.

Nojaa, mä en ole edes koskaan asunut yksin koska muutettiin naisen kanssa yhteen 17- vuotiaana. Sitä ennen olin villiä elämää elävä nuorisokriminaali joka keräili säännöllisen epäsäännöllisesti uusia tuomioita. Nyt neljääkymmentä lähentelevä raitis perheenisä jolla on ihana perhe ja talo kivalla alueella. Olisinko koskaan motivoitunut tekemään mitään itseni vuoksi, todennäköisesti en. Mutta kun rakastat jotain toista todella kovasti niin se on ihme miten se saa ihmisestä parhaat puolet esiin😊

Ei ja joo. Osa elää köyhyydessä yksin.

Säälittävyydestä en tiedä mutta sen tiedän, että se aiheuttaa itselleni surua ja syyllisyyttä ja häpeää, että en ole saanut mahdollsiuutta elää ja olla parisuhteessa.

Turhauttamistani voin lisätä lukemalla tosinaan lehdistä parisuhdetta kokemattomista ja rakkauta ja läheisyyttä siltä yhdeltä ja erityiseltä koskaan kokemattomista osaamatta juuri koskaan täysin samaistumatta heidän osaansa. Kun niin monta kertaa itselläni hiipii mieleeni tunne siitä, että onko oikeasti heidän suurin ongelmansa tai elämänsä vastojnkäyminen se, ettei kumppania ole, eikä ole ollut rinnalla, Tai jos olsikin niin voisiko hän poistaa heidän ongelmnsa ja tehdä heidän elostaan paremman ja miellyttävämmän; ainakaan niin, että molemmilla olisi suhteessa hyvä ja turvallien ja luonteva olla

Kun ainainkin meistä miehistä osa saattasii kaivata enempi tukea ja apua mielenterveytensä ylläpidon, oman itsensä tai kotinsa (/ympäristönsä) siisteyden tai vaikka taloudellsiten huoliensa kohtaan. 

Tulipa taas kaikki voipainen olo ja sitäkin turhautavampi kun joskus vain tuntuu sille, että moni muu tietää tai uskoo tietävänsä minua itseäni parenmin miksi juuri minun kohtaloni on elää ja olla sinkkuna ilman mahdollsuutta kohdata ja saada mahdollsiuutta elää sen yhden ja erityisen kanssa; täydentäen toien toisiamme.  

Miksi ihmeessä ihminen joka ei ole parisuhteessa olisi jotenkin säälittävä? 
Ennemminkin sellainen ihminen joka roikkuu huonossa parisuhteessa on säälittävä. Tai sellainen jonka koko identiteetti perustuu parisuhteelle eikä tämä edes tiedä kuka itse on ilman sitä suhdetta.
Totta kai minua harmittaa ystävän puolesta jos hän tosi paljon kaipaisi elämäänsä kumppania, mutta ei sellaista löydä. Mutta en kyllä ajattele että tää ihminen olisi jotenkin säälittävä sen kumppanin puutteen takia. Kyllä arvostan ihmisiä ihan yksilöinä sen perusteella mitä ovat, sillä onko heillä kumppania vai ei, ei ole mitään tekemistä sen arvostuksen kanssa.
 

Parisuhde on hirveä riski. En halua sitä sontaa.

Kun on vuosia seurannut millaista sadistista paskaa se useimpien parisuhde näyttää olevan, olen päätynyt siihen tulokseen että he itse asiassa ovat parisuhteettomuudelleni kateellisia ja yrittävät vaan kettuilulla ja parisuhteen tuputtamisella sitä omaa surkeuttaan työntää minullekin ettei minulla olisi liian kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mutta se on säälittävää jos marmattaa siitä koko ajan ettei löydä kumppania ja yrittää väkisellä etsiä sitä jotain jonka kanssa olla. Ja se uhriutuminen ja muiden syyttäminen jos oma suhde ei onnistu.

Yleensä se syy löytyy peilistä jos aina epäonnistuu, mutta sitähän ei suostu näkemään. Tunnen pari tollasta. 

Vain hyväksikäyttäjien tyhjänpäiväisissä ajatuksissa.

Eivät yhtä säälittäviä kuin he, jotka ovat vääränlaisen ihmisen kanssa parisuhteessa ihan vain siksi, koska eivät osaa olla yksin.

Ei ole säälittävä vaikka ei ole parisuhteessa. Voi olla että ei ole kelpuuttanut ketään rinnalle kulkemaan tai luotto ihmisiin mennyt tai jotain muita syitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ihminen joka ei ole parisuhteessa olisi jotenkin säälittävä? 
Ennemminkin sellainen ihminen joka roikkuu huonossa parisuhteessa on säälittävä. Tai sellainen jonka koko identiteetti perustuu parisuhteelle eikä tämä edes tiedä kuka itse on ilman sitä suhdetta.
Totta kai minua harmittaa ystävän puolesta jos hän tosi paljon kaipaisi elämäänsä kumppania, mutta ei sellaista löydä. Mutta en kyllä ajattele että tää ihminen olisi jotenkin säälittävä sen kumppanin puutteen takia. Kyllä arvostan ihmisiä ihan yksilöinä sen perusteella mitä ovat, sillä onko heillä kumppania vai ei, ei ole mitään tekemistä sen arvostuksen kanssa.
 

No tämähän malliesimerkki siitä kun halutaan esimerkki kaksois-standartita. Moni haluaa vimmatusti pitää yllä mielikuvaa, jossa mies on sitä parempi mitä enemmän hänellä on ollut parisuhteita tai kuinka kaikki paarhaat miehet ovat varattuja tai kuinka esimerkiski inceliys (vastentahtoienn eläminen ilman mah, harrastaa seksiä kumppanin kanssa)  olsi vain ja ainoastaan varovaisesti arvioiden 96,7% miesten kohtalo, .- Ja inceliin samaistuvan naisista pääsisi inceleydestään eroon välittömästi eroon, jos lakkaisivat olemasta ni-in nirsoja ja tai lopettaisivat prinsessaleikkinsä ja ai vain yksinkertaisesti laihduttaisivat. 

Kun taas naiaten tilanne on juuri päinvastaien sitäö saatetaan jopa onnitella, että ja arvostaa sitä, eetä naienn elää yksin ja mitä patempaa pysynyt visusti erossa miehistö ja tyydyttänyt seksuaakiset tarpeensa vaikka ostamalla kauniita vaatteita tai sivuuttaen sellaisen mahdollsiuuden, että naisella edes olsi omia tarpeita ja haluja saada seksiä samalla kun kaksisnaismoralisesti kummeksutaan, että mikseivät nämä naiset ole hankkineet lapsia......