Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä tällaisesta ystävästä?
03.06.2007 |
Olen kertonut jo pidemmän aikaa parisuhdeongelmistamme hänelle. Hän alkaa aina välittömästi tämän jälkeen kehumaan, kuinka täydellisesti hänellä miehensä kanssa menee ja kuinka hyvän miehen hän itse on saanut. En ole kateellinen, en voisi kuvitellakaan moista kuvatusta ukokseni ;) Siis harmittaa tuo, että silloin kun itse itken vaikeuksiani, täytyy alkaa kehumaan.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
hänen kanssaan. Taidat itse olla avun/lääkityksen tarpeessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan automaattisesti alkaa kertoa omasta suhteestaan koska ei tajua, että haluat ensisijaisesti myötätuntoa oman huonon suhteesi takia. Itse joskus olen huomannut etten osaa eläytyä ystävien elämään, kun he kertovat esim miehensä alkoholin (liiallisesta) käytöstä koska oma mies on absolutisti ja saatan tokaista " ai jaa, onpa kurjaa kun mies on joka lauantai viihteellä, meillä onneksi aki tykkää olla kotona" tms eikä kyse ole kehumisesta vaan yksinomaan siitä, että jotenkin tuon esille ettei kaikilla ole samanlaista ja kaikkea ei tarvi sietää...
että voit täysin tuntemattomalle ihmiselle, josta et tiedä mitään hänen elämänsä vaiheista sanoa noin. Taidat olla vähän vajaa, liian nuori tai muuten vain tyhmä ja suvaitsematon. Ei ole ollut tapana kaataa kenenkään niskaan ongelmia, päinvastoin harvoille ja valituille niistä olen puhunut ja vastuunkantoa olen saanut harjoittaa tässä suhteessa ihan väsymiseen saakka meidän molempien puolesta. Ja otan täyden vastuun omasta elämästäni ja tekemisistäni, olenhan aikuinen ihminen, joka nähnyt jo maailmaa hieman muualtakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
että voit täysin tuntemattomalle ihmiselle, josta et tiedä mitään hänen elämänsä vaiheista sanoa noin. Taidat olla vähän vajaa, liian nuori tai muuten vain tyhmä ja suvaitsematon. Ei ole ollut tapana kaataa kenenkään niskaan ongelmia, päinvastoin harvoille ja valituille niistä olen puhunut ja vastuunkantoa olen saanut harjoittaa tässä suhteessa ihan väsymiseen saakka meidän molempien puolesta. Ja otan täyden vastuun omasta elämästäni ja tekemisistäni, olenhan aikuinen ihminen, joka nähnyt jo maailmaa hieman muualtakin...
voi tosiaan olla niin, että hän yrittää vihjata, ettei kaikkea tarvitse sietää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en mä tuollaisella ystävällä mitään tee, onhan noita muitakin. Enkä aio kaataa ongelmiani enää kenenkään niskaan. Painun itkemään itsekseni oman elämäni kurjuutta.
KAIKILLE, JOITA VAIVASIN NIIN KOVASTI ja jotka saivat minut voimaan entistä huonommin. Toivottavasti sait jotain kicksejä tuosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkääs nyt viitsikö aikuisevat ihmiset. Noinko Av-mammat kasvattavat lapsensakin ajattelemaan, että herkempää/heikompaa ihmistä saakiusa?ta loputtomiin? Sano ystävällesi suoraan, että olet onnellinen hänen puolestaan, mutta että pahoitat mielesi hänen puheistaan ja kysy miksi hän tekee niin kuin tekee. Meitä on niin moneen junaan, älä säikähdä tämän palstan mentaliteettia. Suurin osa palstailijoista tähän aikaan ovat itse kouluttamattomia, suvaitsemattomia teini-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ettekö itse puhu ongelmistanne ihmisille/ystävillenne? En minä niistä joka kerta puhu ja itse hän KYSYY kuinka nyt menee ja mitä kuuluu...
22:lla ei varmaan kavereita olekaan, kenelle asioista puhua, heh heh
Mun kaverilla menee huonosti miehensä kanssa, välillä on tosin hyviä jaksoja. Tätä on kestänyt jo kolmisen vuotta. Mä olen niin kyllästynyt kuuntelemaan ne samat jutut aina vaan uudelleen ja uudelleen silloin kun heillä menee huonosti (usein). Kaveri narisee ja purnaa, sitten taas hyvä jakso, ja parinviikon päästä kaikki alusta.
Todella rasittavaa ja kyllästyttävää!
vaan ihmiseltä jolla on huolia(niinkuin kaikilla muillakin) ja joka haluaisi hiukan vertaistukea ystävältään, mikä on täysin normaalia.
Ystäväsi käytös kuulostaa kyllä ikävältä itsetehostukselta. Yleensä ihmiset kertovat toisilleen vastavuoroisesti myös vaikeuksistaan tai koettavat myötäelää mukana eivätkä vain kiillota kilpeään kehumalla omaa/miehensä erinomaisuutta.
Jos tuollainen ikävä tunteettomuus ja toisen ongelmien ymmärtämättömyys jatkuu, vaikka yrittäisit asioita ystäväsi kanssa selvittää, on ehkä parempikin harventaa tapaamisia.
Itse en ainakaan jaksaisi olla tekemisissä " ystävän" kanssa, joka aiheuttaa käytöksellään jatkuvasti pahaa mieltä muiden elämän murheiden päälle. Tsemppiä sinulle, toivottavasti saatte välinne selvitettyä ystäväsi kanssa. :)
Ja aion kyllä sinä päivänä kun saan asiat elämässäni kuntoon kertoa myös kaiken ;) Ja kyllähän ne kuntoon vielä tulevat.
Alue: Aihe vapaa
hänen puolestaan, minuun vain sattuu niin paljon, kun itse lähes itken oman päivittäisen elämäni vaikeutta, että pakkoko on just silloin lyödä lyötyä? Tietysti olen onnellinen hänen puolestaan. Heillä kun EI KOSKAAN ole vaikeaa, EI MIES KOSKAAN ole ilkeä, AUTTAA AINA kotitöissä...Huokaus, niin varmaan...