Pk:n helökunta! Miksi lapsia pakkonukutetaan?

Eli, kertonut, että todella vaikea saada lasta yöunille, kun hän on nukkunut päiväunet?

on oikein hyvä pistää makamaan hämärässä huoneessa. Jos ei nuku, niin ainakin lepää.

Joten kaikki menevät nukkariin ainakin lepäämään tietyksi ajaksi.

Sitten kun tietty aika on mennyt voi lähteä hiljaisiin leikkeihin ne jotka valvovat, muut jäävät nukkumaan ja heräilevät omia aikojaan tai herätetään välipalalle.



Ei siis pakko nukkua, mutta olla lepäämässä.

illalla.

Lepohetki tekee todella hyvää lapsen kehittyville aivoille.

Jos nukahtaminen vie tunnin ajan, ei lapsi ehdi kauaa nukkumaan. Eli vaikea uskoa, että vaikka 15 min torkut aiheuttaisi sen, että nukkumaanmeno viivästyy illalla tuntitolkulla.

esim. MML:n sivuilta mitä lapsen unesta kirjoitetaan. Lapset tarvitsevat huilaus/unihetken.

Päiväkodissa kaikki lepää. Nukkumaan ei pakoteta.

Sitä en tosin tiedä, milloin isommat sitten nukahtaa, jos ovat päiväunet nukkuneet. En seiso vieressä katsomassa. Lapset menee sänkyyn 20:30 ja sen jälkeen ei metelöidä, ei nousta sängystä, ei yritetä vedättää äitiä ja isää sanomalla että on jano, nälkä, ei nukuta...

Ja joka aamu noustaan samaan aikaan, paitsi lomalla tai viikonloppuina.

Uskon lepohetken tärkeyteen lapsen aivojen kehityksen kannalta, sitäpaitsi hiljentyminen ja rauhoittuminen on tärkeä taito vielä isommillekin. Jos lapsi nukahtaa lepohetken aikana, se kertoo siitä, että unet oli tarpeen, sillä eihän lapsi (tai aikuinenkaan) nukahda jos ei väsytä!

Jos lapsesi kuitenkin nukahtaa, tottakai hänen täytyy antaa nukkua, sillä ei virkeä lapsi nuku.

En ymmärrä.

Siksi että siellä oli pakko nukkua. Jossain vaiheessa kun tyttö oli jo 5-vuotias sain sovittua että saa lähteä (parin muun kanssa) leikkeihin jos uni ei tule. Se helpotti vähän mutta kammo jäi.



Lapsetkin on unen tarpeen suhteen erilaisia, toiset nukkuvat luonnostaan vähemmän. Meidän kuopus nukkuu iloisesti kunnon päiväunet mutta on silti jo kahdeksalta ihan poikki.



Lepo/satu/rauhoittumishetkeä sen sijaan kannatan lämpimästi ja lopulta homma toimikin hyvin.



Olen muuten ollut samanlainen lapsena kuin esikoisemme. Silloin oli vielä niitä kamalia " kaapista laskeutuvia" telttasänkyjä joissa oli tosiaankin pakko maata (silmät kiinni) koko se nukkumisaika. Inhosin sitä ja aika tuntui aina niiiiin pitkältä. Näin 70-luvulla.

Maailmanloppu, kun meidän Janica-Jasmine joutuu lepäämään puoli tuntia sadun loppumisen jälkeen, ja sen mielestä se on KURJAA.

Lepo ei ole paha juttu, mutta jos äiti ja isä suhtautuu siihen kielteisesti lapsen kuullen, siitä tulee lapsellekin paha ja kurja asia.

Eikä kaiken maailmassa kuulukaan olla kivaa.

Päiväkodin koulutettu henkilökunta ymmärtänee miten tärkeä asia lepo on lapselle. Monet vanhemmat eivät sitä vaan tunnu tajuavan (" meidän Nico-Weeti ei toooosiaankaan nuku enää päikkäreitä, onhan se jo 1v3kk" ).

Jos vanhemmat ei itse tajua sen tarpeellisuutta niin hyvä että edes päiväkodissa tajutaan.

Meidän 5v kaksoset nukkuvat päiväkodissa usein tunnin päikkärit,joskus vain makaavat hiljaa. Kotona hiljennytään kahdeksalta,silloin valot sammuvat huoneessa. Ja uni tulee heti. Ovatko nämä sitten jotenkin yliaktiivisia kun nukkuvat niin paljon?

Että mua sitten ärsyttää nää nukkumisvauhkot. Heillä on varmaan lapsia jotka tarvitsevat päiväunet joka päivä kouluikään asti.

Meillä esikoinen lopetti päikkärit kolmevuotiaana (samoin olen kuulemma itse tehnyt) kun päiväkodin kanssa keskusteltiin siitä kuinka kauan nukahtamiseen meni (jos nukahti ollenkaan) ja kuinka sellaisina päivinä oli sängyssä hereillä aina puoleen yöhön. Eli sovittiin se että poika sai lukea kirjaa sen lepohetken ajan, eli tunti piti maata hiljaa paikoillaa lukien tai vain maaten. Sitten sai lähteä leikkimään.

Mä olen kanssa pakkonukuttamista vastaan, mutta kannatan sitä että päivällä rauhoitutaan. Minusta tuo kirjan lukeminen on oiva juttu, eli pitää maata hiljaa mutta on kuitenkin jotain ajankulua kun tunti on pitkä aika vain pyöritellä peukaloita.

Itse muistan omasta päiväkodista että kun olin 5v niin minut siirrettiin eskariryhmään päiväunien ajaksi niin ettei tarvinnut nukkua.

Esimerkin omaisesti. Lapsi, joka tulee päiväkotiin klo 7-8 aikaan aamulla on herännyt tosi aikaisin ja vain harvoissa suomalaisperheissä lapset oikeasti nukkuvat sen tarvittavan 10 tuntia. Lepohetki on todella tärkeä, koska päiväkotipäivät ovat tavallisesti pitkiä (9 tuntia) ja täynnä tohinaa ja virikkeitä. Ilman lepoa iltapäivät olisivat täyttä kaaosta.



Puolen tunnin rauhallinen hiljainen hetki on kultaakin kalliimpi sen sadun jälkeen. Myös 5-vuotias tarvitsee sellaisen. Se ei ole missään nimessä liikaa vaadittu! Tue lastasi siinä asiassa äläkä lähde mukaan hänen tasoiseensa marinaan. Kannustat lepäämään, niin asia on paljon yksinkertaisempi.



Kaikkia lapsia ei voi päästää leparista sadun jälkeen senkään takia, etteivät osaa leikkiä hiljaisesti. Herättäisivät koko köörin välittömästi. Hiljaa oleminen on joillekin lapsille mahdottoman vaikea asia.



Omat lapseni ovat nukkuneet tunnin päikkärit vielä pikkueskarivuonnakin vaikka nukkuivat ne 10 tunnin unet öisin. Uni tulee illalla, kun on tarpeeksi ulkoiltu ja rauhoitutaan kunnolla ennen sänkyyn menoa.



Kolmen äiti ja päikkytäti

Ihmettelimme, miksi niin moni äiti on päiväkodin nukkumishetkeä vastaan, vedoten juuri siihen, että sitten illat on mahdottomia kun lapsi ei nukahda.



Meillä molemmilla lapset laitetaan kahdeksan maissa sänkyyn ja valot pois. Kumpikaan meistä ei ole koskaan lähtenyt mukaan siihen leikkiin, että jäisi lasten viereen odottamaan nukahtamista, juttelemaan, kuuntelemaan kun lapsi valittaa ettei väsytä, juokse hakemassa vettä tai unilelua, jne. Yritystä kyllä löytyy etenkin nelivuotiailla, mutta emme lähde siihen mukaan. Näin lapsetkin tietää, ettei kannata kovin kauan huudella, kun ei kuitenkaan saa reaktiota.



Ennen nukkumaanmenoa on tottakai syöty kunnon iltapala, käyty pissalla, luettu satu, sylitelty. Lapsia ei itketetä, mutta pikku kiukuttelukitinään ei reagoida. Jos lapsi itkee, se kertookin yleensä esim. korvatulehduksesta, joka toki lääkitään ja huomioidaan. Mutta normaalitilanteessa emme ravaa lasten huoneissa heti kun sieltä kuuluu jotain.



Lepohetki on todella tärkeä juttu, meillä se on käytössä kotonakin ruoan jälkeen. Jos lapsi nukahtaa, niin hyvä homma, jos ei nukahda niin onpahan ainakin levännyt. Illalla nukkumaanmeno sujuu hyvin, itse asiassa paremmin silloin, kun lapset on nukkuneet päiväunet. Yliväsyneenähän lapset kiukuttelee ja kun on liian väsy, myös uneen pääseminen voi olla vaikeampaa ja uni katkonaisempaa.



Näin meillä, seitsemän lapsen kokemuksella.

Jos yksi nicopetteri ei joudu lepäämään, pian sinne ei suostu menemään kukaan muukaan.

Pelkkä lepääminen ja paikallaan olo ei todellakaan syö keneltäkään yöunia! Ja jos lapsi sattuu lepohetken aikana nukahtamaan, hän oli ilmiselvästi unien tarpeessa.

Tunnin lepohetki ei ole lasten kiduttamista. Lapselle tekee ihan hyvää oppia lepäämään ja rauhoittumaan.

ei meilläkään nukuteta lasta eikä jäädä viereen, mutta kylä mä silti huomaan nukahtaako lapsi heti vai kolmen tunnin jälkeen. Ja lapsi siis on hiljaa sielä sängyssä, mutta mä kyllä kuulen kun kääntyilee.



Ja mulla on kolme lasta, että mun kolmeen lapseen mahtuu kolme erilaista lasta. En sitten tiedä mikä on että meillä ei kukaan ole samanlainen ja toimi kuin junan vessa. Yksilöitä ihan joinen ja varsinkin nukkumisen suhteen. Yksi nukkuin läpi yön 2kk ikäisenä toinen ei nuku vieläkään ja on kohta 2 ja keskimäinen on siltä väliltä. Keskimmäinen nukkuu päiväunet vieläkin (4v) eikä puhettakaan että niitä lopettetaisiin. Kuopus on ryhmänsä paras nukkuja eli eka joka nukahtaa ja viimenen jonka saa hereille. Kaikki laitetaan samaan aikaan nukkumaan, nuorin nukahtaa heti ja vanhemmat pyörivät jonkin aikaa.



Mutta voitko nyt seitsemän lapsen kokemuksella kertoa miksi esikoisen olisi pitänyt nukkua väkisin päikkärit? Ja miten se on nukkumaan laitosta kiinni se koska se uni tulee? Se että lapsi pyrii kolme tuntia sängyssä ennen kuin nukahtaa ei tarkoita sittä että vanhemmat olisi jossain " leikissä" mukana, niin kuin itse sanoit että teillä ei siihen leikkiin ole alettu. Eli siis mihin leikkiin? Miten pakotat sen lapsen nukkumaan jos ei pimeässä hiljaa makaamalla uni tule?

Tosiaan, jos meidän jannun laittaa kahdeksalta päiväunipäivänä sänkyyn, niin tulee sieltä pois " reippaana" seuraavat pari tuntia. Miten teillä toimitaan? Vai ovatko lapset tosiaan niin säyseitä, että odottelevat sängyssä ihan rauhassa? Jos ovat, niin ymmärrän toki mielipiteesi.

Totta kai voit kantaa lasta takaisin sinne sänkyyn kerta toisensa jälkeen ja näyttää, että äiti päättää nämä asiat. Ei siinä tosin mitään järkeä ole kenenkään kannalta, jos lapsi ei ole väsynyt, niin hän tekee tuota samaa showta viikosta toiseen. Kuka hyötyy?

Vierailija:

Ihmettelimme, miksi niin moni äiti on päiväkodin nukkumishetkeä vastaan, vedoten juuri siihen, että sitten illat on mahdottomia kun lapsi ei nukahda.

Meillä molemmilla lapset laitetaan kahdeksan maissa sänkyyn ja valot pois. Kumpikaan meistä ei ole koskaan lähtenyt mukaan siihen leikkiin, että jäisi lasten viereen odottamaan nukahtamista, juttelemaan, kuuntelemaan kun lapsi valittaa ettei väsytä, juokse hakemassa vettä tai unilelua, jne. Yritystä kyllä löytyy etenkin nelivuotiailla, mutta emme lähde siihen mukaan. Näin lapsetkin tietää, ettei kannata kovin kauan huudella, kun ei kuitenkaan saa reaktiota.

Ennen nukkumaanmenoa on tottakai syöty kunnon iltapala, käyty pissalla, luettu satu, sylitelty. Lapsia ei itketetä, mutta pikku kiukuttelukitinään ei reagoida. Jos lapsi itkee, se kertookin yleensä esim. korvatulehduksesta, joka toki lääkitään ja huomioidaan. Mutta normaalitilanteessa emme ravaa lasten huoneissa heti kun sieltä kuuluu jotain.

Lepohetki on todella tärkeä juttu, meillä se on käytössä kotonakin ruoan jälkeen. Jos lapsi nukahtaa, niin hyvä homma, jos ei nukahda niin onpahan ainakin levännyt. Illalla nukkumaanmeno sujuu hyvin, itse asiassa paremmin silloin, kun lapset on nukkuneet päiväunet. Yliväsyneenähän lapset kiukuttelee ja kun on liian väsy, myös uneen pääseminen voi olla vaikeampaa ja uni katkonaisempaa.

Näin meillä, seitsemän lapsen kokemuksella.