Lue keskustelun säännöt.
Kodinhoidossa vituttaa, miten jatkuvaa se on
21.10.2026 |
Eilen vein roskat, paperinkeräyksen, tekstiilikeräyksen, tyhjäsin astianpesukoneen, tein ruoan, laitoin uudet tiskit koneeseen ja imuroin. Tänään tulee lämminvesivaraajan huoltaja ja piti ottaa vapaata töistä. Suihkussa käydessä huomasin että lattiakaivo ei vedä eli sekin pitää putsata. Halusin juuri istua alas ja huomasin että kissan vesikuppi on tyhjä. Pyykit yläkerrassa pitäisi viikata. Ikkunat paskassa jo monta kuukautta ja huomenna jäteautolle kamat tien varteen.
Joka tuutista on koko ajan joku jumalan homma tehtävänä, tekemättä tai odottamassa. Vituttaa kun koskaan ei ole hetken rauhaa. Milloin tämä loppuu?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että kun nautin sinkkuna olemisesta. Voi tehdä nuo kaikki sitten vasta kun alkaa itseä ahdistamaan ja ei ole ketään nalkuttamassa.
No kaikilla ne työt on kuitenkin samat. Joskus ne on tehtävä oli yksin tai yhdessä. Ei se kenellekään ole nautinnollista. Ei tuossa alussa sanottu, että joku nalkuttaa? Ne työt vain kasaantuvat.
Yksinasuja saa kuitenkin itse päättää, miten kotityöt hoitaa ja hoidettavana on vain omasta asumisesta ja elämisestä aiheutuvat askareet. Tilanne edelleen on se, että perheissä naiset tekevät enemmän kotitöitä ja ohjeistavat, suunnittelevat ja järjestävät asioita sen lisäksi, että käyvät töissä. Arjen pyöritys on naisten vastuulla, ja yksinasuvat naiset eivät joudu tekemään muiden puolesta tai olemaan kodin työnjohtaja muille.
Miten helvetissä sallit tämmöisen työleirin itsellesi ja uhriudut? Meillä kaksi aikuista työssäkäyvää ihmistä ja mies tekee joka päivä ruoan ja hoitaa kauppa-asiat, koska haluaa ja nauttii ruoanlaitosta, minä hoidan siivouksen, pyykkäyksen enkä ota niistä mitään stressiä. Pesukone tekee työt minun puolesta ja siivoan joka päivä, joten mitään tuntien kestävää siivouspäivää ei ole koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hyväksyy kerrostaloasumisen niin töiden jälkeen kun tulee kotiin, voi ottaa rennosti. Kerran viikossa siivoaa, yhtenä päivänä pesee pyykit. Omakotitalo sensijaan on ikuisuusprojekti.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkutaloudessa välillä vituttaa, ettei ole yhtäkään sellaista päivää, kun ei tarvi yhtään mitään tehdä. Kun asuu jonkun kanssa, saa edes joskus tuupattua hommat sen toisen kontolle. 😅
Sinkkuhuushollissa on vähintäänkin pikkusiivousta, ainakin keittiön pintoja tarvii pyyhkiä ja tiskata, koska en halua tiskivuorta katsella altaassa tai tahroja jne. Mutta hyvin vähäistähän tuo kuitenkin on. Mutta ei tosiaan ainuttakaan täysin toimetonta päivää ole vuodessa ainakaan minulla. Se, että autottomana tarvii kaupassa käydä pari kertaa viikossa, tai kolmekin kertaa, ketuttaa kaikkein eniten. Kun olin parisuhteessa ja oli auto, käytiin vain ekrran viikossa.
Mulla oli kyllä sinkkutaloudessa viikottain useita päiviä, ettei mitään tarvinnut tehdä.
Riippuu tietenkin mitä laskee tekemiseksi ja vähän viikostakin, mutta jos oli jääkaappiin hankkinut ruokaa valmiiksi, niin eipä sitä pariin päivään välttämättä tarvinnut tehdä yhtään mitään. Miksi olisi? Astiat voi huuhtaista ja käyttää uudestaan (toki vähän ruoasta riippuen) tai vaikka niin ei tekisi, ei niistä yhden ihmisen astioista parissa päivässä vuorta ehdi kasaantua, jos ei ole tarvetta kokkailla tai leipoa.
Sen sijaan kun on pieniä lapsia, niin ei ihan oikeasti ole päivää, etteikö toisten ihmisten passaamiseen tai kodinhoitoon menisi vähintään paria tuntia - ja palkkatyö siihen päälle.
T. Miesvauva
Vierailija kirjoitti:
Ihminen itkee kun on astianpesukone, pyykkikone ja imuri - ja silti on niin helvetin rankkaa. Valmiit jäteastiat jonne viedä roskat. Kaupasta saa valmisruoka vaikka toki se mikrotus voi olla sekin yksi työmaa lisää. Ja se kissakin on ihan itse päätetty hankkia joten jos ei vettä saa sille tarjotuksi ilman kiukkua niin ehkä sinun pitää tarjota eläimelle parempi koti, eikö niin? Miten ajattelit selviytyä kun OIKEASTI tulee elämässä takapakkia esim. vakava sairastuminen tai taloudelliset murheet?
Mulla on molempia, ja silti kotityöveivaus ottaa välillä päähän, eivät ne sulje toisiaan pois. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin nukahtanut pyykkikasan ääreen niitä viikatessa. Joskus voi uupua todella. En en jaksa silittää yleensä, viikkaan vaan ja lakanat kieritän rullalle.
En ymmärrä miksi oma äiti aikoinaan silitti ja mankeloi koko ajan. Olen pärjännyt koko aikuisikäni 30 vuotta kotoa muuton jälkeen mankeloimatta yhtään helvetin lakanaa.
Niistä tulee pehmeämmät ja tuoksuvat jotenkin paremmalta. Sen havainnoin olen sukupolvien seassa tehnyt.
Silityksestä ja mankeloinnista on se hyöty, että pölyä ei tule asuntoon/taloon. Tekstiilipölyä on kamalasti, näkeehän sen mitä nukkaa kuivausrummun "koteloon" jo kerääntyy. Mankeloidut vuodevaatteet ovat ihanat, eikä ole suurikaan vaiva mankeloida. Paljon suurempi vaiva on pyyhkiä pölyjä joka nurkasta talossa, varsinkin makuuhuoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että kun nautin sinkkuna olemisesta. Voi tehdä nuo kaikki sitten vasta kun alkaa itseä ahdistamaan ja ei ole ketään nalkuttamassa.
No kaikilla ne työt on kuitenkin samat. Joskus ne on tehtävä oli yksin tai yhdessä. Ei se kenellekään ole nautinnollista. Ei tuossa alussa sanottu, että joku nalkuttaa? Ne työt vain kasaantuvat.
Yksinasuja saa kuitenkin itse päättää, miten kotityöt hoitaa ja hoidettavana on vain omasta asumisesta ja elämisestä aiheutuvat askareet. Tilanne edelleen on se, että perheissä naiset tekevät enemmän kotitöitä ja ohjeistavat, suunnittelevat ja järjestävät asioita sen lisäksi, että käyvät töissä. Arjen pyöritys on naisten vastuulla, ja yksinasuvat naiset eivät joudu tekemään muiden puolesta tai olemaan kodin työnjohtaja muille.
Miten helvetissä sallit tämmöisen työleirin itsellesi ja uhriudut? Meillä kaksi aikuista työssäkäyvää ihmistä ja mies tekee joka päivä ruoan ja hoitaa kauppa-asiat, koska haluaa ja nauttii ruoanlaitosta, minä hoidan siivouksen, pyykkäyksen enkä ota niistä mitään stressiä. Pesukone tekee työt minun puolesta ja siivoan joka päivä, joten mitään tuntien kestävää siivouspäivää ei ole koskaan.
En minäkään ymmärrä, mitä tuo uhriutuminen oikein auttaa?
Ja mulle on täysin yhdentekevää, miten "perheissä" naiset tekee ja ohjeistaa. Ei vaikuta mun elämään, mitä muissa perheissä tapahtuu, minä kun elän vain omassani.
Kannattaa kokeilla itse kunkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos hyväksyy kerrostaloasumisen niin töiden jälkeen kun tulee kotiin, voi ottaa rennosti. Kerran viikossa siivoaa, yhtenä päivänä pesee pyykit. Omakotitalo sensijaan on ikuisuusprojekti.
Minulla kyllä kone pesee ja kuivaa pyykit. Sillä aikaa ehtii tehdä aika paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaan kumma että normaali työnteko v*tyttaa...
Sen ankea monotonisuus ja ikuinen jatkumo v*tuttaa, ainakin minua. Olen eri. Kun saat yhden paikan raivattua kuntoon, niin seuraavat on jonossa jo odottamassa. Ideaali tilanne olisi esim. viikko/viikko-systeemi, niin jaksaisi taas vaikka jopa innolla tarttua toimeen, kun ei joka aamu ensimmäisenä törähtäisi työlista mieleen.
Ja kaiken tämän keskellä sitten joko hajoaa tiskikone tai auto ei lähde käyntiin, kaiken maailman kaupustelijat soittelevat tai ovikelloa rimputtavat, hampaasta irtoaa paikka, pankissa on sattunut joku sähläys jota pitää selvitellä ja ja...
Vierailija kirjoitti:
Ihminen itkee kun on astianpesukone, pyykkikone ja imuri - ja silti on niin helvetin rankkaa. Valmiit jäteastiat jonne viedä roskat. Kaupasta saa valmisruoka vaikka toki se mikrotus voi olla sekin yksi työmaa lisää. Ja se kissakin on ihan itse päätetty hankkia joten jos ei vettä saa sille tarjotuksi ilman kiukkua niin ehkä sinun pitää tarjota eläimelle parempi koti, eikö niin? Miten ajattelit selviytyä kun OIKEASTI tulee elämässä takapakkia esim. vakava sairastuminen tai taloudelliset murheet?
Ne koneet ei täyty eikä tyhjene itsestään. Niitä pitää myös säännöllisesti huoltaa. Robottiimureita sentään jo on, mutta joka huusholliin nekään ei sovi, kuten meille, koska huoneissa on korkeat kynnykset. Joskus arkea voi helpottaa eineksillä, mutta ainakaan oma kukkaro ei kestä sitä kuin satunnaisesti. Saatikka ettei se kovin terveellistäkään ole.
Ja ap:n ei kertonut taustoistaan mitään, et voi tietää toisten tilanteista, mitä murheita siellä on. Ja joskus on hyvä vaan valittaa ja saada vertaistukea, vaikka aihe olisi 'mitätön'. Parempi purkaa kuin padota sisälleen ja sitten äksyillä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten rasittaa silloin, kun on jalka kipsissä ja on kolmen lapsen yh ja asuu kolmannessa kerroksessa. Ruoka huolto, vaatehuolto ja hygienia. Ja kivut ja valvominen.
Ruuanlaittoa helpottaa airfryer ja siivousta staattiset lattialiinat. Hella, imuri ja tiskikone vain lisäävät työtä. Lattiakaivoon voi asentaa puhdistettavan suodatinsukan. Jätekuski ottaa itse pihasta säiliön tyhjäksi roskapusseista. Joutavaa kierrättämistä voi yrittää välttää jo ostoksilla ja mahdollisesti pitää takapihalla polttotynnyriä. Kissan kun opettaa juomaan tiskipöydältä kupistaan, niin helppo pitää puhtaana ja täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyväksyy kerrostaloasumisen niin töiden jälkeen kun tulee kotiin, voi ottaa rennosti. Kerran viikossa siivoaa, yhtenä päivänä pesee pyykit. Omakotitalo sensijaan on ikuisuusprojekti.
Minulla kyllä kone pesee ja kuivaa pyykit. Sillä aikaa ehtii tehdä aika paljon muuta.
Pyykinpesussa on aluksi pyykin lajittelu, laittaminen koneeseen, koneesta pois ottaminen, petivehkeiden hakeminen vuoteista ja sitten se silityskin kuuluu siihen pyykkihuoltoon, jotta päästään viikkaamaan. Onneksi kaikkea ei tarvitse silittää. Ihan sama kuin "kone pesee meillä astiat", vaikka sinnekään ei voi ihan kaikkea laittaa. On myös käsin pestävää pyykkiä, tai jopa pesulaan vietäviä. Jotkut pesee mattonsakin kauniina kesäpäivinä pesupaikoilla. eri
Vierailija kirjoitti:
Eniten rasittaa silloin, kun on jalka kipsissä ja on kolmen lapsen yh ja asuu kolmannessa kerroksessa. Ruoka huolto, vaatehuolto ja hygienia. Ja kivut ja valvominen.
Miten ihmeessä tuosta selviää? Onko lapset jo isoja, omatoimisia koululaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pitää haalia tavaraa, isoa asuntoa, perhettä ja kaikkea, onhan siinä hommaa. Kaikessa on puolensa! Tuskin kuitenkaan vaihtaisit minun yksinäiseen sinkkuelämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyväksyy kerrostaloasumisen niin töiden jälkeen kun tulee kotiin, voi ottaa rennosti. Kerran viikossa siivoaa, yhtenä päivänä pesee pyykit. Omakotitalo sensijaan on ikuisuusprojekti.
Minulla kyllä kone pesee ja kuivaa pyykit. Sillä aikaa ehtii tehdä aika paljon muuta.
Pyykinpesussa on aluksi pyykin lajittelu, laittaminen koneeseen, koneesta pois ottaminen, petivehkeiden hakeminen vuoteista ja sitten se silityskin kuuluu siihen pyykkihuoltoon, jotta päästään viikkaamaan. Onneksi kaikkea ei tarvitse silittää. Ihan sama kuin "kone pesee meillä astiat", vaikka sinnekään ei voi ihan kaikkea laittaa. On myös käsin pestävää pyykkiä, tai jopa pesulaan vietäviä. Jotkut pesee mattonsakin kauniina kesäpäivinä pesupaikoilla. eri
Lajittelen pyykit eri likapyykkikoreihin HETI kun menevät likapyykkiin, enkä vasta sitten kun alan työntämään niitä koneeseen. Koneeseen työntäminen ja pesuaineen laitto kestää minuutin tai pari. Koneesta kuivausrumpuun kestää myös 1-5 minuuttia korkeintaan. Joo ei, en ala hakemaan vuoteista mitään petivehkeitä kun on menossa pyykinpesua. Nekin löytyvät likapyykkikoreista ja vuoteet ovat kunnossa jo päivää paria ennen pyykinpesua. Matot pesen kiviterrassilla painepesurilla jos tarve. Eipä ole kuin täkit ja isommat peitot vietävä pesuloiden isoihin koneisiin kerran vuodessa. Joku silkkipusero on käsin nopeasti pestävä - ei ole juurikaan mainittava homma.
Vierailija kirjoitti:
Eniten rasittaa silloin, kun on jalka kipsissä ja on kolmen lapsen yh ja asuu kolmannessa kerroksessa. Ruoka huolto, vaatehuolto ja hygienia. Ja kivut ja valvominen.
Kuulostaa kamalalta, onneksi on ohimenevää. Saattaisit jo saada jotain apua sosiaalipuolelta tällaisessa tilanteessa ainakin siivoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyväksyy kerrostaloasumisen niin töiden jälkeen kun tulee kotiin, voi ottaa rennosti. Kerran viikossa siivoaa, yhtenä päivänä pesee pyykit. Omakotitalo sensijaan on ikuisuusprojekti.
Minulla kyllä kone pesee ja kuivaa pyykit. Sillä aikaa ehtii tehdä aika paljon muuta.
Pyykinpesussa on aluksi pyykin lajittelu, laittaminen koneeseen, koneesta pois ottaminen, petivehkeiden hakeminen vuoteista ja sitten se silityskin kuuluu siihen pyykkihuoltoon, jotta päästään viikkaamaan. Onneksi kaikkea ei tarvitse silittää. Ihan sama kuin "kone pesee meillä astiat", vaikka sinnekään ei voi ihan kaikkea laittaa. On myös käsin pestävää pyykkiä, tai jopa pesulaan vietäviä. Jotkut pesee mattonsakin kauniina kesäpäivinä pesupaikoilla. eri
Mitään ei kyllä tarvitse silittää. No joo, kauluspaidat, jos sellaisia joku taloudessa käyttää. Ja verhot ja pöytäliinat, mutta se tapahtuu kerran vuodessa tai harvemmin.
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja ainakin meidän elämäämme on huomattavasti helpottanut roboimuri. Lisäksi siivooja käy kerran viikossa siivoamassa keittiön ja kylppärit. Arkisin teemme tosi harvoin ruokaa, pääasiassa wolttaamme tai haemme valmista kaupan tiskiltä. Viikottaista kodinhoitotehtävää ja loppujen lopuksi varsin vähän ja voimme keskittyä olennaiseen eli elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu vasta sitten kun lakkaat huolehtimasta itsestäsi ja kodistaisi tai joudut loppusijoituspaikkaan ja olet kuollut. Millaista oikein olit kuvitellut elämän olevan? Et edes kirjoita mitään lastenhoidosta.
Voi hyvä luoja jos tähän päälle olisi vielä lapsia tai koira. Ei kiitos. Sinkkunakin jo tarpeeksi kotityötä ja hoidettavaa.
Kiva kuitenkin kuulla että muillakin samoja mietteitä. Ei tullut yllätyksenä että aikuisena pitää kaikki hoitaa itse, mutta siis ei se ota pois että todellakin vituttaa hoitaa yhtä ja samaa hommaa ajan tappiin saakka. Tai siis vuorottelevaa tuhatta hommaa, jolloin ikinä ei ole valmista.
Toiselle kysyjälle: lämminvesivaraaja pitää hoitaa (100 euroa) ja mekaanikko rapsuttelee sieltä ties mitkä karstat irti ja vääntää paria ruuvia kun muuten varaaja rikkoontuu, taatusti sydäntalvella lauantaiyönä tai jouluaattona klo 23u, jolloin istut kylmässä ilman lämmintä vettä ja lämmitystä ja odottelet hätäkorjaajaa (3000 euroa).
-ap
Meillä 4 hengen perhe eikä tiskikonetta, teinit syö vähän väliä, siinä saa tiskiharja viuhuta tiuhaan pyykkikasojen ym hommien lisäksi, mutta elämä on :D
Eikö teinit osaa itse tiskata? Mahtavaa parisuhdeainesta siellä kasvamassa.
Osaa, johan sitä koulussakin tehdään. Mutta tiskikoneen tyhjennys vs. käsin tiskaaminen kun tiskiä tulee paljon ja kaikki muu homma lisäksi..
Just tämän takia olen päättänyt vanhoilla päivilläni luopua isosta määrästä tavaraa jotta se siivoaminen ja huoltaminen on mahdollisimman vähäistä. Astioista puolet pois-> vähemmän tiskattavaa. Kodin tekstiileistä puolet pois -> vähemmän vaihdettavaa, pestävää, silitettävää. Ja niin edelleen. Vähemmän tavaraa= vähemmän huolehdittavaa. Minimalismi on parasta, tulee enemmän vapaa-aikaa kotitöistä.