Lue keskustelun säännöt.
Kodinhoidossa vituttaa, miten jatkuvaa se on
21.10.2026 |
Eilen vein roskat, paperinkeräyksen, tekstiilikeräyksen, tyhjäsin astianpesukoneen, tein ruoan, laitoin uudet tiskit koneeseen ja imuroin. Tänään tulee lämminvesivaraajan huoltaja ja piti ottaa vapaata töistä. Suihkussa käydessä huomasin että lattiakaivo ei vedä eli sekin pitää putsata. Halusin juuri istua alas ja huomasin että kissan vesikuppi on tyhjä. Pyykit yläkerrassa pitäisi viikata. Ikkunat paskassa jo monta kuukautta ja huomenna jäteautolle kamat tien varteen.
Joka tuutista on koko ajan joku jumalan homma tehtävänä, tekemättä tai odottamassa. Vituttaa kun koskaan ei ole hetken rauhaa. Milloin tämä loppuu?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itsekin asun kerrostalossa pienessä yksiössä. Tuntuu, että on liikaa kaikkia kotitöitä. Ihmettelen aina näitä ihmisiä, jotaka haluaa isot pihat kasvihuoneet, omakotitalot, mökit, aitat, kylpypaljut yms. Noissa kaikissahan on hirveesti huolto ja siivoustöitä.
Mutta se tavallaan myös rentouttaa kun on puuhastelua. Toki sitä ei sais haalia niin paljon, että sitten jo paineistaakin. En mä kyllä silti omakotitalosta kerrostaloon vaihtaisi. Seinät kaatuis päälle. Elämässä pitää olla sisältöä. Jos päivät istut konttorissa ja lopun ajan kerrostalossa niin ei itselleni ainakaan hyvä heilu. Okt pitää liikkeessä, vireillä ja vetreänä.
No ei todellakaan rentouta kuin ehkä korkeintaan sellaista ADHD persoonaa joka ei kykene olemaan paikoillaan rauhassa ja hiljaa. En minä rentoudu putsaamalla rännejä, haravoimalla lehtiä tai repimällä jotain lahoa lautaa irti, olen kyllä sitä kokeillut ja ei ollut mun juttu. Minä rentoudun itse valitsemallani tavalla enkä pakon edessä. Kerrostalossa on sellainen kätevä asia kuin ovi, sieltä pääsee ulos jos haluaa liikettä enemmänkin, voin mennä kuntosalille, uimahalliin, lenkille, kalastamaan, ravintolaan, elokuviin, ihan mitä itse haluan sen sijaan että minun täytyisi taistella sen takia mitä taivaalta on sattunut viime yönä putoamaan pihalleni tai jos jotain on hajonnut/hajoamassa. Ja jos ei halua liikkua, niin sohva on kuule melko mukava paikka viettää aikaa kun takaraivossa ei kolkuttele jotkut pihalla mätänevät puunlehdet tai hajoamispisteessä oleva vesivaraaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olin nukahtanut pyykkikasan ääreen niitä viikatessa. Joskus voi uupua todella. En en jaksa silittää yleensä, viikkaan vaan ja lakanat kieritän rullalle.
Vierailija kirjoitti:
"Vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessas." Tällä metodilla toimin kotona ja töissä.
Esim. Kierrätys on meillä keittiön alakaapissa suurimmilta osin. Tavallisissa roskapusseissa. Kkhh:ssa on muovipussissa pullot, paperipussissa lehdet. Kun jokin näistä täyttyy otan pussin mukaani kun menen harrastukseen tai kauppaan ja samalla reissulla hoituu kierrätys ja asiointi.
Astianpesukoneen tyhjennyksen ja täytön hoidan kun teen tai lämmitän ruokaa eli joka päivä. Ja jos pn perhettä niin jaa vastuuta.
Pyykit viikkaan kun laitan pesukoneen päälle. Jokainen vie viikatut vaatteet omaan kaappiin jossain ajassa. Viikatut pinot odottaa yhden kuivaustelineen päällä. En silitä vaatteita kuin juhliin.
Pesuhuonetta pesen liian harvoin, mutta vessat pesen joka viikko. Pesuhuoneen lattiakaivon putsaan kun tarvetta. Se on parin minuutin homma ennen suihkua.
Lemmikki toki teettää työtä.Vesikupin täytän kun annan aamuruuan. Imuroin noin viisi kertaa viikossa lemmikin takia osan talosta.
Rutiini ja ennakoitu rutiini on paras tapa selättää työkuormaa.
Ja kaikki tuntuu raskaalta väsyneenä. Panosta myös nukkumiseen ja hyviin yöuniin. Kurjaa toki jos joutuuu ottamaan vapaata ja tehdä sisään tunteja, jotta huoltomies voi käydä. Ja onhan työ ilman mitään etätyömahdollisuutta on paljon raskaampaa kun mahdollisuus työskennellä edes osittain etänä. Tsemppiä ap!
Kiitos tosi paljon! Tämä viikko on jotenkin raskas kun kaikki nuo ekstrat on vähän kasaantunut.
Muuten olen tosiaankin yrittänyt automoida ja helpottaa niin paljon kuin vain pystyn. Kissan ruokkii robotti. Pyykit helppopesuisia ja yhdenvärisiä (tummat 40, pyyhkeet/lakanat 60). Miniastianpesukone johon mahtuu 1-2 päivän astiat. Talonhuolto ajoissa eikä vasta silloin kun romahtaa ja hapertuu. Imuri helppo varsimalli portaiden alla eikä mikään kaapista kaivettava dinosaurus. Ei mattoja joille kissa oksentaisi.
Epäsäännölliset mutta toistuvat hommat kuten pakastimen sulatus, jääkaapin putsaus, lattiakaivog ikkunat olen hoitanut aina silloin kun on tullut mieleen tai ollut tosi motivoitunut vapaapäivä.
Kiitos kivoista sanoista :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin nukahtanut pyykkikasan ääreen niitä viikatessa. Joskus voi uupua todella. En en jaksa silittää yleensä, viikkaan vaan ja lakanat kieritän rullalle.
En ymmärrä miksi oma äiti aikoinaan silitti ja mankeloi koko ajan. Olen pärjännyt koko aikuisikäni 30 vuotta kotoa muuton jälkeen mankeloimatta yhtään helvetin lakanaa.
Vierailija kirjoitti:
Haudassa.
Uuden esityksen mukaan eläkeikä on siirretty alkamaan 20 vuotta kuoleman jälkeen! T Petteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäiti anoppini aikoinaan sanoi, nää työt ei tekemällä lopu.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä puuttuu järjestelmällisyys ja rutiinit, jos hommat kasautuu. Ei keräyspaperin vienti, lattiakaivo, lämminvesivaraaja tai ikkunat ole jokapäiväisiä hommia. Kesälomatkin oli joku aika sitten ja silti hommat roikkuu.
Elämä on valintoja. Mieti ensi miten keräyspaperin määrää saa vähennettyä. Lattiakaivo ja ikkunat pestään säännöllisesti. Muutenkin järjestystä elämään niin kaikki ei ole tehtävänä samalla kertaa. Sinulla on tiskikonekin ja silti valitat tiskeistä.
Ja sulla meni aloituksen pointti ohi että viuhu.
Eihän kyseessä ollut hommien kasaantuminen vaan niiden toistuvuus. Kun täytät tänään tiskoneen, on se tehtävä taas huomenna uudestaan, ja ylihuomenna, ja ja ja... Sama kaiken muun kanssa. Työt eivät ns. tekemällä lopu. Ei ole sellaista hetken rauhaa, etteikö jotain asiaa pitäisi tehdä. Vähintäänkin mennä sinne suihkuun ja pestä hampaat.
Itselläni ainakin työ kuormittaa aivan valtavasti ja siihen päälle jos jonkinlaista murhetta. En ole siinä pisteessä, etten jaksaisi näitä päivittäisiä kotityörutiineja suorittaa, mutta kyllä silti tunnistan aivan täysin ap:n ajatuksen. Joskus vaan tätyisi saada aivan totaalinen katko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itsekin asun kerrostalossa pienessä yksiössä. Tuntuu, että on liikaa kaikkia kotitöitä. Ihmettelen aina näitä ihmisiä, jotaka haluaa isot pihat kasvihuoneet, omakotitalot, mökit, aitat, kylpypaljut yms. Noissa kaikissahan on hirveesti huolto ja siivoustöitä.
Mutta se tavallaan myös rentouttaa kun on puuhastelua. Toki sitä ei sais haalia niin paljon, että sitten jo paineistaakin. En mä kyllä silti omakotitalosta kerrostaloon vaihtaisi. Seinät kaatuis päälle. Elämässä pitää olla sisältöä. Jos päivät istut konttorissa ja lopun ajan kerrostalossa niin ei itselleni ainakaan hyvä heilu. Okt pitää liikkeessä, vireillä ja vetreänä.
No ei todellakaan rentouta kuin ehkä korkeintaan sellaista ADHD persoonaa joka ei kykene olemaan paikoillaan rauhassa ja hiljaa. En minä rentoudu putsaamalla rännejä, haravoimalla lehtiä tai repimällä jotain lahoa lautaa irti, olen kyllä sitä kokeillut ja ei ollut mun juttu. Minä rentoudun itse valitsemallani tavalla enkä pakon edessä. Kerrostalossa on sellainen kätevä asia kuin ovi, sieltä pääsee ulos jos haluaa liikettä enemmänkin, voin mennä kuntosalille, uimahalliin, lenkille, kalastamaan, ravintolaan, elokuviin, ihan mitä itse haluan sen sijaan että minun täytyisi taistella sen takia mitä taivaalta on sattunut viime yönä putoamaan pihalleni tai jos jotain on hajonnut/hajoamassa. Ja jos ei halua liikkua, niin sohva on kuule melko mukava paikka viettää aikaa kun takaraivossa ei kolkuttele jotkut pihalla mätänevät puunlehdet tai hajoamispisteessä oleva vesivaraaja.
Ok no se on sulle toimiva ja hyvä :)
Minun pitää kokea, että olen tarpeellinen ja noissa jutuissa en kokisi. Pitää olla fyysistä, missä työnjälki näkyy. Niinku hyötytyötä. En saa sitä iloa elokuvissa istumalla. Toisekseen tarvitsen lääniä ympärille. Kt ahdistaa ja naapurit ihan ihossa kiinni. Mut jokainen tavallaan.
Sinkkutaloudessa välillä vituttaa, ettei ole yhtäkään sellaista päivää, kun ei tarvi yhtään mitään tehdä. Kun asuu jonkun kanssa, saa edes joskus tuupattua hommat sen toisen kontolle. 😅
Sinkkuhuushollissa on vähintäänkin pikkusiivousta, ainakin keittiön pintoja tarvii pyyhkiä ja tiskata, koska en halua tiskivuorta katsella altaassa tai tahroja jne. Mutta hyvin vähäistähän tuo kuitenkin on. Mutta ei tosiaan ainuttakaan täysin toimetonta päivää ole vuodessa ainakaan minulla. Se, että autottomana tarvii kaupassa käydä pari kertaa viikossa, tai kolmekin kertaa, ketuttaa kaikkein eniten. Kun olin parisuhteessa ja oli auto, käytiin vain ekrran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla ei ole miestä eikä lapsia, niin ei tarvitse rehkiä. 😎
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itsekin asun kerrostalossa pienessä yksiössä. Tuntuu, että on liikaa kaikkia kotitöitä. Ihmettelen aina näitä ihmisiä, jotaka haluaa isot pihat kasvihuoneet, omakotitalot, mökit, aitat, kylpypaljut yms. Noissa kaikissahan on hirveesti huolto ja siivoustöitä.
Mutta se tavallaan myös rentouttaa kun on puuhastelua. Toki sitä ei sais haalia niin paljon, että sitten jo paineistaakin. En mä kyllä silti omakotitalosta kerrostaloon vaihtaisi. Seinät kaatuis päälle. Elämässä pitää olla sisältöä. Jos päivät istut konttorissa ja lopun ajan kerrostalossa niin ei itselleni ainakaan hyvä heilu. Okt pitää liikkeessä, vireillä ja vetreänä.
Olen samaa mieltä. Asun yksin ok-talossa eikä yhtään harmita ja rasita mikään homma. Kyllä kaikki hommat hoituu ihan hyvin ja hyötyliikuntaa on tarpeeksi. Mitä sit jos ei tänään ehdi haravoida, haravoi sit huomenna tai ens viikolla. Minulla on kasvimaa ja pikkuinen puutarha ja säilön osan sadosta; ihan kivaa hommaa sekin. Ikkunat voi pestä kun iskee inspis, kukaan ei tule mulle sanomaan että pesepäs ikkunat. Imurointi on äkkiä tehty sillä aikaa pyörii pesukone ja siitä kuivausrumpuun pyykit. Astiat heti tiskikoneeseen j.n.e. Ehdin näiden lisäksi vaikka mitä, teen nimittäin pieniä puutöitä ja maalailen tauluja ym. kudon sukkiakin välillä. Kerran viikossa teen kaupunkireissun ja käyn kaupoissa. Enimmäkseen puilla lämmitän taloa. Minulla on kolme kissaa ja siilipappa lisäksi. Vein siilin neljä kertaa pitkän matkan (n. 10 km) päähän metsään, se tuli aina takaisin. Nyt olen sille valmistanut talviasuttavan "siilitalon" puutarhaani, jotta saa talviunet ottaa rauhassa. En anna "ressin" yllättää itseäni koskaan, siitä ei ole mitään hyötyä. Olen elooni hyvin tyytyväinen, yksiössä ja kaksiossa kerrostaloissa en voisi asua - se vasta mielenterveydelleni kaameaa olisi, seinät kaatuisivat niskaani joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin nukahtanut pyykkikasan ääreen niitä viikatessa. Joskus voi uupua todella. En en jaksa silittää yleensä, viikkaan vaan ja lakanat kieritän rullalle.
En ymmärrä miksi oma äiti aikoinaan silitti ja mankeloi koko ajan. Olen pärjännyt koko aikuisikäni 30 vuotta kotoa muuton jälkeen mankeloimatta yhtään helvetin lakanaa.
Niistä tulee pehmeämmät ja tuoksuvat jotenkin paremmalta. Sen havainnoin olen sukupolvien seassa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu vasta sitten kun lakkaat huolehtimasta itsestäsi ja kodistaisi tai joudut loppusijoituspaikkaan ja olet kuollut. Millaista oikein olit kuvitellut elämän olevan? Et edes kirjoita mitään lastenhoidosta.
Voi hyvä luoja jos tähän päälle olisi vielä lapsia tai koira. Ei kiitos. Sinkkunakin jo tarpeeksi kotityötä ja hoidettavaa.
Kiva kuitenkin kuulla että muillakin samoja mietteitä. Ei tullut yllätyksenä että aikuisena pitää kaikki hoitaa itse, mutta siis ei se ota pois että todellakin vituttaa hoitaa yhtä ja samaa hommaa ajan tappiin saakka. Tai siis vuorottelevaa tuhatta hommaa, jolloin ikinä ei ole valmista.
Toiselle kysyjälle: lämminvesivaraaja pitää hoitaa (100 euroa) ja mekaanikko rapsuttelee sieltä ties mitkä karstat irti ja vääntää paria ruuvia kun muuten varaaja rikkoontuu, taatusti sydäntalvella lauantaiyönä tai jouluaattona klo 23u, jolloin istut kylmässä ilman lämmintä vettä ja lämmitystä ja odottelet hätäkorjaajaa (3000 euroa).
-ap
Meillä 4 hengen perhe eikä tiskikonetta, teinit syö vähän väliä, siinä saa tiskiharja viuhuta tiuhaan pyykkikasojen ym hommien lisäksi, mutta elämä on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinkkutaloudessa välillä vituttaa, ettei ole yhtäkään sellaista päivää, kun ei tarvi yhtään mitään tehdä. Kun asuu jonkun kanssa, saa edes joskus tuupattua hommat sen toisen kontolle. 😅
Sinkkuhuushollissa on vähintäänkin pikkusiivousta, ainakin keittiön pintoja tarvii pyyhkiä ja tiskata, koska en halua tiskivuorta katsella altaassa tai tahroja jne. Mutta hyvin vähäistähän tuo kuitenkin on. Mutta ei tosiaan ainuttakaan täysin toimetonta päivää ole vuodessa ainakaan minulla. Se, että autottomana tarvii kaupassa käydä pari kertaa viikossa, tai kolmekin kertaa, ketuttaa kaikkein eniten. Kun olin parisuhteessa ja oli auto, käytiin vain ekrran viikossa.
No ei kyllä ole parisuhdetaloudessakaan sellaista päivää, että kaiken voisi lykätä toisen kontolle ja mitään ei tarvitsisi itse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itsekin asun kerrostalossa pienessä yksiössä. Tuntuu, että on liikaa kaikkia kotitöitä. Ihmettelen aina näitä ihmisiä, jotaka haluaa isot pihat kasvihuoneet, omakotitalot, mökit, aitat, kylpypaljut yms. Noissa kaikissahan on hirveesti huolto ja siivoustöitä.
Mutta se tavallaan myös rentouttaa kun on puuhastelua. Toki sitä ei sais haalia niin paljon, että sitten jo paineistaakin. En mä kyllä silti omakotitalosta kerrostaloon vaihtaisi. Seinät kaatuis päälle. Elämässä pitää olla sisältöä. Jos päivät istut konttorissa ja lopun ajan kerrostalossa niin ei itselleni ainakaan hyvä heilu. Okt pitää liikkeessä, vireillä ja vetreänä.
No ei todellakaan rentouta kuin ehkä korkeintaan sellaista ADHD persoonaa joka ei kykene olemaan paikoillaan rauhassa ja hiljaa. En minä rentoudu putsaamalla rännejä, haravoimalla lehtiä tai repimällä jotain lahoa lautaa irti, olen kyllä sitä kokeillut ja ei ollut mun juttu. Minä rentoudun itse valitsemallani tavalla enkä pakon edessä. Kerrostalossa on sellainen kätevä asia kuin ovi, sieltä pääsee ulos jos haluaa liikettä enemmänkin, voin mennä kuntosalille, uimahalliin, lenkille, kalastamaan, ravintolaan, elokuviin, ihan mitä itse haluan sen sijaan että minun täytyisi taistella sen takia mitä taivaalta on sattunut viime yönä putoamaan pihalleni tai jos jotain on hajonnut/hajoamassa. Ja jos ei halua liikkua, niin sohva on kuule melko mukava paikka viettää aikaa kun takaraivossa ei kolkuttele jotkut pihalla mätänevät puunlehdet tai hajoamispisteessä oleva vesivaraaja.
Ok no se on sulle toimiva ja hyvä :)
Minun pitää kokea, että olen tarpeellinen ja noissa jutuissa en kokisi. Pitää olla fyysistä, missä työnjälki näkyy. Niinku hyötytyötä. En saa sitä iloa elokuvissa istumalla. Toisekseen tarvitsen lääniä ympärille. Kt ahdistaa ja naapurit ihan ihossa kiinni. Mut jokainen tavallaan.
Mä olen samaa tyyppiä. Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut aikanaan löytämään juuri nuo fyysisen puuhailun ja hyödyllisyyden tarpeet täyttävän työn, kotona sitten lähinnä viihdyn, en häärää. Enää, perhevuosina oli pikkupakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se loppuu vasta sitten kun lakkaat huolehtimasta itsestäsi ja kodistaisi tai joudut loppusijoituspaikkaan ja olet kuollut. Millaista oikein olit kuvitellut elämän olevan? Et edes kirjoita mitään lastenhoidosta.
Voi hyvä luoja jos tähän päälle olisi vielä lapsia tai koira. Ei kiitos. Sinkkunakin jo tarpeeksi kotityötä ja hoidettavaa.
Kiva kuitenkin kuulla että muillakin samoja mietteitä. Ei tullut yllätyksenä että aikuisena pitää kaikki hoitaa itse, mutta siis ei se ota pois että todellakin vituttaa hoitaa yhtä ja samaa hommaa ajan tappiin saakka. Tai siis vuorottelevaa tuhatta hommaa, jolloin ikinä ei ole valmista.
Toiselle kysyjälle: lämminvesivaraaja pitää hoitaa (100 euroa) ja mekaanikko rapsuttelee sieltä ties mitkä karstat irti ja vääntää paria ruuvia kun muuten varaaja rikkoontuu, taatusti sydäntalvella lauantaiyönä tai jouluaattona klo 23u, jolloin istut kylmässä ilman lämmintä vettä ja lämmitystä ja odottelet hätäkorjaajaa (3000 euroa).
-ap
Meillä 4 hengen perhe eikä tiskikonetta, teinit syö vähän väliä, siinä saa tiskiharja viuhuta tiuhaan pyykkikasojen ym hommien lisäksi, mutta elämä on :D
Eikö teinit osaa itse tiskata? Mahtavaa parisuhdeainesta siellä kasvamassa.
Onpa outoa. Minusta on ihan mukavaa tehdä omia kotihommia. Olen eläkkeellä ja päivät kuluvat kotona puuhastellen. En koe tuota mitenkään raskaaksi.
Ihminen itkee kun on astianpesukone, pyykkikone ja imuri - ja silti on niin helvetin rankkaa. Valmiit jäteastiat jonne viedä roskat. Kaupasta saa valmisruoka vaikka toki se mikrotus voi olla sekin yksi työmaa lisää. Ja se kissakin on ihan itse päätetty hankkia joten jos ei vettä saa sille tarjotuksi ilman kiukkua niin ehkä sinun pitää tarjota eläimelle parempi koti, eikö niin? Miten ajattelit selviytyä kun OIKEASTI tulee elämässä takapakkia esim. vakava sairastuminen tai taloudelliset murheet?
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa. Minusta on ihan mukavaa tehdä omia kotihommia. Olen eläkkeellä ja päivät kuluvat kotona puuhastellen. En koe tuota mitenkään raskaaksi.
No onpa tosiaan outoa, että eläkeläiselle kotihommat on kivaa puuhaa päiviin. Kerrassaan outoa.
Se on totta. Kodinhoidosta ei ole lomaa. Et voi ikinä sanoa, että nyt mä olen valmis. Kaikki on tehty.