Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos te olette meinanneet kuolla jollain tavalla tai vaikka oman käden kautta, niin tiedättekö vielä mikä oli se syy miksi jäitte henkiin?
20.10.2026 |
Jos katsotaan tätä siis paljon korkeammasta - koko elämän mittaisesta perspektiivistä. Toiset esimerkiksi uskovat sielunsopimuksiin, että elämässä on tärkeitä asioita kohdattavana. Onko teillä ollut sellaista hetkeä, että olette meinanneet kuolla mutta jäitte henkiin? Ehkä on jopa toivonut kuolevansa mutta silti elämä päättänyt toisin. Oletteko oivaltaneet mikä on se syy?
Aloitan kertomalla lyhyesti omasta tarinastani. Olin todella pohjalla elämässäni. Alkoholisoitunut, ylivelkaantunut pahasti, oli väkivaltaisia suhteita ja työelämässäkin kerta toisensa jälkeen hankaluuksia. Kaikessa oli yhteisenä tekijänä minä itse, joten koin syvää pettymystä siitä, että olin ylipäätään elossa. En tahtonut elää. No yritin toistamiseen lähteä ja tein sen mielestäni aika varmoin keinon. Sen sijaan heräsin aamulla, eikä minulle ollut tapahtunut yhtikäs mitään. Soitin lääkäriin, siitä heti verikokeisiin ja ne olivat täysin ok. Lääkärikin ihmetteli miten on mahdollista. Olin aika pettynyt, että heräsin sinä aamuna.
Tästä alle pari vuotta eteenpäin pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta, saattohoidin vanhempani (yllättävä käännekohta elämässä), todistin erään vakavan vuosia kestänyttä rikollista toimintaa läheistäni kohtaan vahingossa, se mursi kaiken vanhan ja raitistuin, koko elämä meni uusiksi. Pääsin terapiaan, ympäristö, koti, työt muuttuivat, lopulta pääsin vielä velkajärjestelyyn. Kaikki on muuttunut. En todellakaan vieläkään tiedä tarkoitustani, elämä on niin outoa ja ihmeellistä, täynnä erikoisia käänteitä, että vaikea sanoa mutta kyllä tässä on asiat liikahtaneet eteenpäin omassa ja läheisten elämässä. Sitä paitsi tuntuu, että tämäkin on vasta alkua. Olen vasta alkanut elämään omaa elämääni enkä yhtään tiedä vielä mihin tässä olen edes menossa.
Onko teillä tarinaa jaettavana?
Kommentit (26)
Minua kiusattiin koulussa 9 vuotta. Oli lähellä että 90-luvulla olisi ollut minun takia kouluampuminen. Oli taitoa ja välineet. Lopulta päätin että ei, koska tajusin että ainoa kaverini olisi todennäköisesti joutunut ikävään välikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen kuoleman porteilla käynyt kyseessä oli alkoholimyrkytys
💥 Vauviksen Kiistaton Sanaseppo 💥
Joku 5-6 kertaa on hengenlähtö ollut lähellä. Mietitääs.
- [x] Hukkuminen
- [x] Putosin puusta
- [x] Putosin katolta
- [x] Sairaus
- [x] Läheltä piti onnettomuus
- [x] Onnettomuus
- [x] Sähköisku/oikosulku
Eipä juuri muita tule mieleen, ehkä jotain pienempiä hengenlähtö lähellä. Tuuria lähinnä ollut, turvavälineet (Koko sähköverkon sulakeet paloi 4 pykälää ylöspäin) kerran pelastanut.
Vierailija kirjoitti:
Yritin mennä junan alle mutta en sitten uskaltanutkaan. Juna meni alle metrin päästä mutta en uskaltanut ottaa viimeistä askelta. Pelkuruus siis pelasti.
Mulla on vähän vastaava tarina tai ainakin metodi olisi ollut sama. Asuin maaseudulla, jossa juna ei kulkenut 2min välein. Myöhästyin "elämäni viimeisestä junasta" eli siellä, kun se näkyi yritti vielä juosten ehtiä. Mutta juu. Joskus haikailen, että olisipa onnistunut, kun silloin olisi ollut niin paljon helpompi saattaa loppuun.
Huolimattomuus ja laiskuus siis pelasti?
Joskus 80 luvulla ajelin todella huonossa kunnossa olevalla autolla kotiinpäin syrjäistä mutta suht isoa tietä.
Imusarjan tiiviste vuosi ja tiputti vettä ja imi sitä hipun koneeseenkin. No kuutta kymppiä körryyttelin pimeydessä kaamee savuvana auton perässä.
Vi tutus oli aika hirvee. No takaa tuli auto joka oli poliisi ja vei kilvet ja kirjoittivat sakon ja lähtivät siitä. No sain taas jonkun tappelun jälkeen autonkäyntiin ja yrittelin ajella kotiin.
Nyt oli jopa lupa ajella. Vika paheni ja vesi vissiin väheni ja auto alkoi keittää. 20 kmoli vielä kotiin.
Yrittelin liftailla muttei kukaan pysähtynyt ja liikenne vähäistä.
Tupakit oli loppuneet jo ajat sitten ja kova vitutus
Ajattelin että nyt tää saa nyt riittää ja menin auton takakontille kaivelemaan hinausköyttä.
Otin köyden ja lähin kävelemään mettään ettimään sopivaa puuta johon hirttäytyä.
Kävellessämettään niin siinä oli puro jossa vesi solisi.
Ajattelin kyynisesti että pitikö siihen joku turha toivo ilmestyä.
No kuitenkin ajattelin yrittää täyttää syylarin vedellä. Löytyi joku kippo ja ja sain täytettyä syylarin ja autokin lähti jotenkuten käyntiin.
Sain ajeltua loppumatkan kotipihaan jotenkin auton viimeisillä voimilla ja se sammui kotipihaan eikä koskaanenää lähtenyt käyntiin.
Syytä en tiedä mistä se puro siihen tupsahti tuolloin en osannut rukoilla viimehetken ihmettä.
Nykyään osaan ja olen ajatellut tuon jälkeen että asiat pitää kattoa loppuun asti mutta omasta toimesta en lähe
Siunausta kaikille
Alue: Aihe vapaa
Mitamitamita sina sanoa. Mina veta mina rulahulli yli paa ja nielasta muta se ei toimia.