Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos te olette meinanneet kuolla jollain tavalla tai vaikka oman käden kautta, niin tiedättekö vielä mikä oli se syy miksi jäitte henkiin?
20.10.2026 |
Jos katsotaan tätä siis paljon korkeammasta - koko elämän mittaisesta perspektiivistä. Toiset esimerkiksi uskovat sielunsopimuksiin, että elämässä on tärkeitä asioita kohdattavana. Onko teillä ollut sellaista hetkeä, että olette meinanneet kuolla mutta jäitte henkiin? Ehkä on jopa toivonut kuolevansa mutta silti elämä päättänyt toisin. Oletteko oivaltaneet mikä on se syy?
Aloitan kertomalla lyhyesti omasta tarinastani. Olin todella pohjalla elämässäni. Alkoholisoitunut, ylivelkaantunut pahasti, oli väkivaltaisia suhteita ja työelämässäkin kerta toisensa jälkeen hankaluuksia. Kaikessa oli yhteisenä tekijänä minä itse, joten koin syvää pettymystä siitä, että olin ylipäätään elossa. En tahtonut elää. No yritin toistamiseen lähteä ja tein sen mielestäni aika varmoin keinon. Sen sijaan heräsin aamulla, eikä minulle ollut tapahtunut yhtikäs mitään. Soitin lääkäriin, siitä heti verikokeisiin ja ne olivat täysin ok. Lääkärikin ihmetteli miten on mahdollista. Olin aika pettynyt, että heräsin sinä aamuna.
Tästä alle pari vuotta eteenpäin pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta, saattohoidin vanhempani (yllättävä käännekohta elämässä), todistin erään vakavan vuosia kestänyttä rikollista toimintaa läheistäni kohtaan vahingossa, se mursi kaiken vanhan ja raitistuin, koko elämä meni uusiksi. Pääsin terapiaan, ympäristö, koti, työt muuttuivat, lopulta pääsin vielä velkajärjestelyyn. Kaikki on muuttunut. En todellakaan vieläkään tiedä tarkoitustani, elämä on niin outoa ja ihmeellistä, täynnä erikoisia käänteitä, että vaikea sanoa mutta kyllä tässä on asiat liikahtaneet eteenpäin omassa ja läheisten elämässä. Sitä paitsi tuntuu, että tämäkin on vasta alkua. Olen vasta alkanut elämään omaa elämääni enkä yhtään tiedä vielä mihin tässä olen edes menossa.
Onko teillä tarinaa jaettavana?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut useamman kerran lähellä kuolemaa, joista kaksi oman käden kautta tapahtuneita yrityksiä. Toisella kerralla ilmeisesti hain itse apua, mutta ensimmäisestä kerrasta selviytyminen on minulle edelleen täysi mysteeri. Kukaan ei tiennyt aikeitani, kukaan ei voinut nähdä yritystäni, enkä itse ole hälyttänyt apua itselleni. Silti joku oli tullut asuntooni (kenelläkään muulla kuin isännöitsijällä ei ollut avaimia lisäkseni sinne) ja hälyttänyt minulle apua.
En vieläkään ymmärrä miten tuo oli mahdollista ja välillä aina mietin sitä.
Tämä nyt ei ole mikään kummoinen tarina, mutta meinasin kuolla lapsena ihan somaattiseen sairauteen. Jäin henkiin nykylääketieteen ansiosta.
Melkein hukuin, jäin henkiin koska mieheni pelasti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en kyllä osaa sanoa mikä pelasti mut lähes varmalta kuolemalta mutta voisin heittää villin veikkauksen että se kun poliisit veivät mut putkan sijasta sairaalaan
💥 Vauviksen Kiistaton Sanaseppo 💥
Saatana antoi uuden mahdollisuuden kun ammuin haulikolla huti. Leuka meni ja joudun käyttämään pilliä, mutta pää vielä toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin mennä junan alle mutta en sitten uskaltanutkaan. Juna meni alle metrin päästä mutta en uskaltanut ottaa viimeistä askelta. Pelkuruus siis pelasti.
Olen meinannut jäädä auton alle useamman kerran tilanteesa missä yksi auto pysähtyy suojatien eteen ja viereisellä kaistalla joku ääliö porhaltaa ohi mitään näkemättä. Vain hitauteni on pelastanut minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuuripeliähän tämä.
Muutenkaan en osaa uskoa fantasiaolentoihin.
En oikeastaan koe että pitäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Olen meinannut jäädä auton alle useamman kerran tilanteesa missä yksi auto pysähtyy suojatien eteen ja viereisellä kaistalla joku ääliö porhaltaa ohi mitään näkemättä. Vain hitauteni on pelastanut minut.
"giljotiiniksi" sanovat tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 - 10 senttiä jäi vajaaksi täysosuma. Työtapaturma. 9kk sairauslomaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritin mennä junan alle mutta en sitten uskaltanutkaan. Juna meni alle metrin päästä mutta en uskaltanut ottaa viimeistä askelta. Pelkuruus siis pelasti.
Toivottavasti olet edes vähän iloinen sen hetkisestä pelkuruudesta? Tuota tekoa kun ei olisi voinut peruuttaa. Olet täällä vielä ihmettelemässä maailman menoa meidän muiden kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen meinannut kuolla teininä, mutta leikkaus pelasti. Sain sisäisen verenvuodon, ja olisin sen kyseisen päivän aikana kuollut verenhukkaan. Elämä on ollut melkoista alamäkeä opiskelujen jälkeen, tälläkin hetkellä, joten en vielä tiedä miksi jäin aikoinaan henkiin.
Meinasin tehdä sen epäonnistuneen traumapsykoterapian seurauksena: terapeutti mm. väitti, että vihaan itseäni, pidän tahallisesti kiinni traumamuistoistani, en kuulemma luota itseeni, jne.. Otin nämä terapeutin esittämät lokeroinnit osaksi itseäni ja aloin vihaamaan itseäni. En luottanut enää omiin kykyihini ja koin täysin epäonnistuneeni traumapotilaana.
Sitten tajusin, että minä en nyt ole tässä suhteessa se hullu ja lopetin terapian. Enkä tehnyt sitä.
olen käynyt kuoleman porteilla, ja se oli yliluonnollinen kokemus. Siinä maailmassa mua opetettiin rohkeuteen. Lopulta käskettiin palata, muuten kuolisin.
Vierailija kirjoitti:
olen käynyt kuoleman porteilla, ja se oli yliluonnollinen kokemus. Siinä maailmassa mua opetettiin rohkeuteen. Lopulta käskettiin palata, muuten kuolisin.
Mielenkiintoista! Haluaisitko kertoa kokonaisuudessaan tämän kokemuksen? :)
Ei pirukaan mitättömyyksiä luokseen halua.
Alue: Aihe vapaa
Ketkä uskovat, että tapahtumilla on tarkoituksena?