Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystävä harkitsee aborttia, mutta minä haluaisin pitää lapsen
20.10.2026 |
Ollaan tyttöystävän kanssa molemmat vähän yli parikymppisiä ja seurusteltu reilu kaksi vuotta. Saatiin viime viikolla tietää, että hän on raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta itse olin uutisesta lopulta aika iloinen.
Tyttöystävä taas on sitä mieltä, ettei halua lasta vielä tässä elämäntilanteessa ja harkitsee vakavasti aborttia. Ollaan molemmat opiskelijoita, mutta itse olisin valmis tekemään töitä opintojen ohella ja ottamaan enemmän vastuuta.
Olen yrittänyt puhua hänelle asiasta, mutta tuntuu, että hän on jo melkein tehnyt päätöksensä. Tiedän, että lopullinen päätös on hänen, mutta tuntuu pahalta, ettei omalla mielipiteelläni ole juuri merkitystä.
Onko täällä ketään, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa? Miten saitte asiasta keskusteltua niin, että molemmat tulivat kuulluiksi?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Itse sain halutun vauvan, kun miehellä oli yliopisto ja työt yhtäaikaa. Oli ihan helvetin rankkaa ja raskasta minulle. Mies sulkeutui tekemään gradua tehtyään työpäivän, koska oli pakko. Minä olin vauvan kanssa 24/7 ja kellään kaverilla ei ollut vauvaa, joten hyvin yksinäistä oli. Toisen lapsen tein vasta miehen opintojen päätyttyä.
Ja tämä lapsi oli TOIVOTTU ja silti se miehen opiskelu+työ yhtäaikaa vauvavuonna oli ihan KAMALAA!! Ja mieheni ei edes käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tms., mikä olisi vienyt häneltä vielä enemmän aikaa pois perheeltä. Vauva itsessään oli kyllä ihana ja rakas, mutta jos hän ei olisi ollut toivottu ja haluttu, niin en tiedä miten olisin ikinä jaksanut tuon ajan. Itselläni ei onneksi sentään ollut enää mitään keskeytyviä opintoja (kuten ap:n tyttiksellä) vaan vakkarityö.
Niin tämä! Vauvavuosi on rankka äidille muutenkin, saatika jos sen puolison (vaikka oliskin osallistuva isä) pitää vielä töiden jälkeen tehdä opinnot tai opintojen jälkeen lähteä illaksi töihin. Kaiken lisäksi ap:n tyttöystävä on nuori opiskelija, joten hänen nuoret opiskelijakaverinsa viilettävät bileissä ja riennoissa ja hän jää oikeasti tosi yksin.
Lisäksi hänen omat opintonsa jäävät paussille, eikä niitä ole kiva suorittaa silloinkaan, kun lapsi on 1-4vuotias.
Ihan eri asia saada lapset, kun molemmat ovat jo töissä ja ystäväpiirikin sen ikäinen, että muutkin elävät pikkulapsiarkea ja on sitä vertaistukeakin saatavilla.
Ja kyllä, osa tekee lapset kesken opintojen. Mutta on eri asia tehdä itse se valinta, kuin joutua siihen muiden toiveesta tai painostuksesta. Ja muutenkin se rankkuus tosiaan saattaa ilmetä vasta, kun oikeasti elää sitä arkea. Vaikka ne lapset onkin rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet opiskelijat saavat lapsia ja pystyvät hoitamaan lapsen, opiskelun ja osa-aikatyön.
Joku jo kertoikin että kosi. Osta kihlat ja varatkaa aika vaikka maistraattiin. En itsekään olisi seurustelusuhteeseen lasta halunnut. Ehkä naisella on tämmöinen ajatus myös. Ajattelee, ettei mies ole tosissaan hänen suhteensa, vaikka teettääkin hänellä jälkeläisen.
Monet pystyvät, mutta vastapainoksi monet eivät pysty. Hyvin monilla se tarkoittaa opintojen keskeytymistä ja jämähtämistä matalapalkkatöihin loppuiäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain halutun vauvan, kun miehellä oli yliopisto ja työt yhtäaikaa. Oli ihan helvetin rankkaa ja raskasta minulle. Mies sulkeutui tekemään gradua tehtyään työpäivän, koska oli pakko. Minä olin vauvan kanssa 24/7 ja kellään kaverilla ei ollut vauvaa, joten hyvin yksinäistä oli. Toisen lapsen tein vasta miehen opintojen päätyttyä.
Ja tämä lapsi oli TOIVOTTU ja silti se miehen opiskelu+työ yhtäaikaa vauvavuonna oli ihan KAMALAA!! Ja mieheni ei edes käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tms., mikä olisi vienyt häneltä vielä enemmän aikaa pois perheeltä. Vauva itsessään oli kyllä ihana ja rakas, mutta jos hän ei olisi ollut toivottu ja haluttu, niin en tiedä miten olisin ikinä jaksanut tuon ajan. Itselläni ei onneksi sentään ollut enää mitään keskeytyviä opintoja (kuten ap:n tyttiksellä) vaan vakkarityö.
Niin tämä! Vauvavuosi on rankka äidille muutenkin, saatika jos sen puolison (vaikka oliskin osallistuva isä) pitää vielä töiden jälkeen tehdä opinnot tai opintojen jälkeen lähteä illaksi töihin. Kaiken lisäksi ap:n tyttöystävä on nuori opiskelija, joten hänen nuoret opiskelijakaverinsa viilettävät bileissä ja riennoissa ja hän jää oikeasti tosi yksin.
Lisäksi hänen omat opintonsa jäävät paussille, eikä niitä ole kiva suorittaa silloinkaan, kun lapsi on 1-4vuotias.
Ihan eri asia saada lapset, kun molemmat ovat jo töissä ja ystäväpiirikin sen ikäinen, että muutkin elävät pikkulapsiarkea ja on sitä vertaistukeakin saatavilla.
Ja kyllä, osa tekee lapset kesken opintojen. Mutta on eri asia tehdä itse se valinta, kuin joutua siihen muiden toiveesta tai painostuksesta. Ja muutenkin se rankkuus tosiaan saattaa ilmetä vasta, kun oikeasti elää sitä arkea. Vaikka ne lapset onkin rakkaita.
Aloittaja ei ole kertonut, miksi nainen tuli raskaaksi. Pettikö heikkolaatuinen ehkäisy vai eikö ehkäisty lainkaan. Joten ehkä valinta oli kuitenkin tehty.
Jos raskaus on alkuviikoilla, lääkkeillä tehty abortti hoituu ihan kotona ja miehelle voi kertoa, että tuli keskenmeno. Voihan sellainen myös tulla spontaanisti ilman aborttipilleriäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko hoitaa myös lasta? Miten ajattelit ajan riittävän, jos olette molemmat opiskelijoita ja sinä kävisit vielä töissä? Missä välissä hoitaisit lasta?
Olennaista on, paljonko opintoja on jäljellä ja onko työllistävä ala? Montako vuotta olisi pyöritettävä palettia molempien opiskelut, sinun työsi ja lapsen kokopäivähoito?
Nainen on tietenkin äitiyslomalla kun lapsi syntyy, isä opiskelee ja tekee töitä.
Miksi helvetissä? Mies voi vallan hyvin jättää opinnot tauolle ja pudota loppuelämän mittaiseen tulokuoppaan, jos kerran sen kakaran haluaa. Sanoista tekoihin. Mä en tekisi lasta miehen kanssa joka ei sitoudu olemaan se, joka kakaran ympärivuorokautisesti hoitaa.
Se on kyllä just näin. Toivottavasti aloittaja siis on valmis siihen, että hän on kotona lapsen kanssa kunnes tämä on 3-vuotias. Äiti voinee olla vanhempainvapaasta kotona ainakin alun, sen jälkeen vastuu isälle. Äiti palaa opiskelujen ja uran luomisen pariin. Isä voi opiskella silloin kun vauva nukkuu päiväunia.
Vieläkö aloittajaa houkuttaa? Vai olisiko hän kovin hanakasti ollut pitämässä roolit juuri toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain halutun vauvan, kun miehellä oli yliopisto ja työt yhtäaikaa. Oli ihan helvetin rankkaa ja raskasta minulle. Mies sulkeutui tekemään gradua tehtyään työpäivän, koska oli pakko. Minä olin vauvan kanssa 24/7 ja kellään kaverilla ei ollut vauvaa, joten hyvin yksinäistä oli. Toisen lapsen tein vasta miehen opintojen päätyttyä.
Ja tämä lapsi oli TOIVOTTU ja silti se miehen opiskelu+työ yhtäaikaa vauvavuonna oli ihan KAMALAA!! Ja mieheni ei edes käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tms., mikä olisi vienyt häneltä vielä enemmän aikaa pois perheeltä. Vauva itsessään oli kyllä ihana ja rakas, mutta jos hän ei olisi ollut toivottu ja haluttu, niin en tiedä miten olisin ikinä jaksanut tuon ajan. Itselläni ei onneksi sentään ollut enää mitään keskeytyviä opintoja (kuten ap:n tyttiksellä) vaan vakkarityö.
Niin tämä! Vauvavuosi on rankka äidille muutenkin, saatika jos sen puolison (vaikka oliskin osallistuva isä) pitää vielä töiden jälkeen tehdä opinnot tai opintojen jälkeen lähteä illaksi töihin. Kaiken lisäksi ap:n tyttöystävä on nuori opiskelija, joten hänen nuoret opiskelijakaverinsa viilettävät bileissä ja riennoissa ja hän jää oikeasti tosi yksin.
Lisäksi hänen omat opintonsa jäävät paussille, eikä niitä ole kiva suorittaa silloinkaan, kun lapsi on 1-4vuotias.
Ihan eri asia saada lapset, kun molemmat ovat jo töissä ja ystäväpiirikin sen ikäinen, että muutkin elävät pikkulapsiarkea ja on sitä vertaistukeakin saatavilla.
Ja kyllä, osa tekee lapset kesken opintojen. Mutta on eri asia tehdä itse se valinta, kuin joutua siihen muiden toiveesta tai painostuksesta. Ja muutenkin se rankkuus tosiaan saattaa ilmetä vasta, kun oikeasti elää sitä arkea. Vaikka ne lapset onkin rakkaita.
Tunnen pari naista jotka tulivat vahingossa raskaaksi kesken opintojen parikymppisinä. Tekivät lapsen, jatkoivat opiskelua äitiysloman päätyttyä, eivät pitäneet hoitovapaita. Kaikki naiset ei muutenkaan ole mitään bilettäjätyyppejä edes parikymppisinä. Lapsiarki on raskasta aina, ja vielä raskaampaa iän myötä, nuorena jaksaa valvoa vaikka kuinka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain halutun vauvan, kun miehellä oli yliopisto ja työt yhtäaikaa. Oli ihan helvetin rankkaa ja raskasta minulle. Mies sulkeutui tekemään gradua tehtyään työpäivän, koska oli pakko. Minä olin vauvan kanssa 24/7 ja kellään kaverilla ei ollut vauvaa, joten hyvin yksinäistä oli. Toisen lapsen tein vasta miehen opintojen päätyttyä.
Ja tämä lapsi oli TOIVOTTU ja silti se miehen opiskelu+työ yhtäaikaa vauvavuonna oli ihan KAMALAA!! Ja mieheni ei edes käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tms., mikä olisi vienyt häneltä vielä enemmän aikaa pois perheeltä. Vauva itsessään oli kyllä ihana ja rakas, mutta jos hän ei olisi ollut toivottu ja haluttu, niin en tiedä miten olisin ikinä jaksanut tuon ajan. Itselläni ei onneksi sentään ollut enää mitään keskeytyviä opintoja (kuten ap:n tyttiksellä) vaan vakkarityö.
Niin tämä! Vauvavuosi on rankka äidille muutenkin, saatika jos sen puolison (vaikka oliskin osallistuva isä) pitää vielä töiden jälkeen tehdä opinnot tai opintojen jälkeen lähteä illaksi töihin. Kaiken lisäksi ap:n tyttöystävä on nuori opiskelija, joten hänen nuoret opiskelijakaverinsa viilettävät bileissä ja riennoissa ja hän jää oikeasti tosi yksin.
Lisäksi hänen omat opintonsa jäävät paussille, eikä niitä ole kiva suorittaa silloinkaan, kun lapsi on 1-4vuotias.
Ihan eri asia saada lapset, kun molemmat ovat jo töissä ja ystäväpiirikin sen ikäinen, että muutkin elävät pikkulapsiarkea ja on sitä vertaistukeakin saatavilla.
Ja kyllä, osa tekee lapset kesken opintojen. Mutta on eri asia tehdä itse se valinta, kuin joutua siihen muiden toiveesta tai painostuksesta. Ja muutenkin se rankkuus tosiaan saattaa ilmetä vasta, kun oikeasti elää sitä arkea. Vaikka ne lapset onkin rakkaita.
Aloittaja ei ole kertonut, miksi nainen tuli raskaaksi. Pettikö heikkolaatuinen ehkäisy vai eikö ehkäisty lainkaan. Joten ehkä valinta oli kuitenkin tehty.
Jos raskaus on alkuviikoilla, lääkkeillä tehty abortti hoituu ihan kotona ja miehelle voi kertoa, että tuli keskenmeno. Voihan sellainen myös tulla spontaanisti ilman aborttipilleriäkin.
Ehkäpä hän haluaa olla miehelleen rehellinen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain halutun vauvan, kun miehellä oli yliopisto ja työt yhtäaikaa. Oli ihan helvetin rankkaa ja raskasta minulle. Mies sulkeutui tekemään gradua tehtyään työpäivän, koska oli pakko. Minä olin vauvan kanssa 24/7 ja kellään kaverilla ei ollut vauvaa, joten hyvin yksinäistä oli. Toisen lapsen tein vasta miehen opintojen päätyttyä.
Ja tämä lapsi oli TOIVOTTU ja silti se miehen opiskelu+työ yhtäaikaa vauvavuonna oli ihan KAMALAA!! Ja mieheni ei edes käynyt yksissäkään opiskelijabileissä tms., mikä olisi vienyt häneltä vielä enemmän aikaa pois perheeltä. Vauva itsessään oli kyllä ihana ja rakas, mutta jos hän ei olisi ollut toivottu ja haluttu, niin en tiedä miten olisin ikinä jaksanut tuon ajan. Itselläni ei onneksi sentään ollut enää mitään keskeytyviä opintoja (kuten ap:n tyttiksellä) vaan vakkarityö.
Niin tämä! Vauvavuosi on rankka äidille muutenkin, saatika jos sen puolison (vaikka oliskin osallistuva isä) pitää vielä töiden jälkeen tehdä opinnot tai opintojen jälkeen lähteä illaksi töihin. Kaiken lisäksi ap:n tyttöystävä on nuori opiskelija, joten hänen nuoret opiskelijakaverinsa viilettävät bileissä ja riennoissa ja hän jää oikeasti tosi yksin.
Lisäksi hänen omat opintonsa jäävät paussille, eikä niitä ole kiva suorittaa silloinkaan, kun lapsi on 1-4vuotias.
Ihan eri asia saada lapset, kun molemmat ovat jo töissä ja ystäväpiirikin sen ikäinen, että muutkin elävät pikkulapsiarkea ja on sitä vertaistukeakin saatavilla.
Ja kyllä, osa tekee lapset kesken opintojen. Mutta on eri asia tehdä itse se valinta, kuin joutua siihen muiden toiveesta tai painostuksesta. Ja muutenkin se rankkuus tosiaan saattaa ilmetä vasta, kun oikeasti elää sitä arkea. Vaikka ne lapset onkin rakkaita.
Tunnen pari naista jotka tulivat vahingossa raskaaksi kesken opintojen parikymppisinä. Tekivät lapsen, jatkoivat opiskelua äitiysloman päätyttyä, eivät pitäneet hoitovapaita. Kaikki naiset ei muutenkaan ole mitään bilettäjätyyppejä edes parikymppisinä. Lapsiarki on raskasta aina, ja vielä raskaampaa iän myötä, nuorena jaksaa valvoa vaikka kuinka.
Itse jaksoin paljon paremmin valvoa 30+ iässä, kuin 20+ iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet opiskelijat saavat lapsia ja pystyvät hoitamaan lapsen, opiskelun ja osa-aikatyön.
Joku jo kertoikin että kosi. Osta kihlat ja varatkaa aika vaikka maistraattiin. En itsekään olisi seurustelusuhteeseen lasta halunnut. Ehkä naisella on tämmöinen ajatus myös. Ajattelee, ettei mies ole tosissaan hänen suhteensa, vaikka teettääkin hänellä jälkeläisen.
Monet pystyvät, mutta vastapainoksi monet eivät pysty. Hyvin monilla se tarkoittaa opintojen keskeytymistä ja jämähtämistä matalapalkkatöihin loppuiäkseen.
Jos alunperinkin opiskelee yliopistossa, niin kyllä opinnot suoritetaan loppuun vaikka välillä tulisi lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko hoitaa myös lasta? Miten ajattelit ajan riittävän, jos olette molemmat opiskelijoita ja sinä kävisit vielä töissä? Missä välissä hoitaisit lasta?
Olennaista on, paljonko opintoja on jäljellä ja onko työllistävä ala? Montako vuotta olisi pyöritettävä palettia molempien opiskelut, sinun työsi ja lapsen kokopäivähoito?
Nainen on tietenkin äitiyslomalla kun lapsi syntyy, isä opiskelee ja tekee töitä.
Tuossa vaiheessa isää tarvitaan enemmän kotona mitä sen ulkopuolella. Isällä on kotona hommaa ihan riittämiin, kun äiti imettää ja toipuu synnytyksestä. Vauva vie valtavan paljon aikaa.
Isää varmaan tarvitaan kotonakin, mutta miten ajattelit tämän tapahtuvan käytännössä? Varakkaat vanhemmat voivat tietenkin ratkaista tilanteen, mutta oletetaan, että sellaisia ei ole.
Oletettavasti opistotuesta ei ole kertynyt hirveästi säästöjä puskuriin. Nuoret saavat tietenkin vanhempainpäivärahaa, mutta koska kummoista palkkatyöhistoriaa ei ole, mennään minimeillä, eli se ei ole kovin paljoa. Koska isä on opiskelija, hän ei saa mitään tukea valtiolta opintotuen lisäksi, jollei hän luovu opiskelupaikastaan. Jos lapselle halutaan tarjota edes välttävät olot taloudellisesti, isän on pakko mennä töihin. Lisäksi hänen olisi varmaan syytä pyrkiä jatkamaan opintojaan, jos hän ei halua jäädä sinne kaupan kassalle loppuiäkseen. Fakta on, että hyvin todennäköisesti isä ei pysty osallistumaan lapsenhoitoon kovin paljoa, vaikka haluaisi, koska hänen pitää huolehtia perheen toimeentulosta.
Tietenkin roolit voivat olla myös päinvastaiset, jos vanhemmat niin haluavat.
Kuulostat ihmiseltä, jonka ei ole koskaan tarvinnut miettiä näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Nääh. AP on just niitä jotka fiilistelee mukulaa mutta realismi puuttuu. Kukas sen kersan hoitaa jos sinä olet töissä kaiken vapaa-ajan minkä opinnoilta kerkeet? Lapsen äiti, eli käytännössä hän on sidottu lapseen 24/7. Hyvästi opinnot, työt ja ura. Mutkun AP haluuuuuuu.
Kruununa toki se että ap tekee katoamistempun ennen kuin kersa on 18kk ikäinen. Pikkulapsiarki kävikin liian raskaaksi, ap on vielä nuori ja haluaa elää nuoruuttaan. Notta silleen. Tää on niin nähty😐 Abortti on aina vähän surullinen juttu mutta joskus se on oikein.
Aloittahan ratkaisu, että HÄN opiskelee ja käy töissä tosiaan petaa hänelle itselleen hyvän työuran ja hyvät tulot. Voisi tosiaan mieluummin suunnitella, missä kohtaa aikoo olla kotona lapsen kanssa, jotta tuleva vaimo valmistuu ja pääsee töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko hoitaa myös lasta? Miten ajattelit ajan riittävän, jos olette molemmat opiskelijoita ja sinä kävisit vielä töissä? Missä välissä hoitaisit lasta?
Olennaista on, paljonko opintoja on jäljellä ja onko työllistävä ala? Montako vuotta olisi pyöritettävä palettia molempien opiskelut, sinun työsi ja lapsen kokopäivähoito?
Nainen on tietenkin äitiyslomalla kun lapsi syntyy, isä opiskelee ja tekee töitä.
Tuossa vaiheessa isää tarvitaan enemmän kotona mitä sen ulkopuolella. Isällä on kotona hommaa ihan riittämiin, kun äiti imettää ja toipuu synnytyksestä. Vauva vie valtavan paljon aikaa.
Isyysloma on jonkun viikon. Normaalistikin äiti on äitiyslomalla ja mies työssä tai opiskelemassa. Osa-aikaopiskelua ja osa-aikatyötä. Yhteiskunta ei maksa molempien kotona oleskelua vauvan takia koskaan.
Ohis, juuri sen takia niitä pentuja ei pidä tehdä persaukisena. Millä helvetillä opiskeleva isä maksaa korvaukset synnytyksestä? Maksaa korvaukset vaimon tulojen menetyksestä? Säästää tälle eläkkeisiin?
Ei kukaan täysijärkinen lisäänny miehen kanssa, joka ei tuohon kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet opiskelijat saavat lapsia ja pystyvät hoitamaan lapsen, opiskelun ja osa-aikatyön.
Joku jo kertoikin että kosi. Osta kihlat ja varatkaa aika vaikka maistraattiin. En itsekään olisi seurustelusuhteeseen lasta halunnut. Ehkä naisella on tämmöinen ajatus myös. Ajattelee, ettei mies ole tosissaan hänen suhteensa, vaikka teettääkin hänellä jälkeläisen.
Monet pystyvät, mutta vastapainoksi monet eivät pysty. Hyvin monilla se tarkoittaa opintojen keskeytymistä ja jämähtämistä matalapalkkatöihin loppuiäkseen.
Jos alunperinkin opiskelee yliopistossa, niin kyllä opinnot suoritetaan loppuun vaikka välillä tulisi lapsiakin.
No aika monella ne opinnot jäävät kesken, vaikka lapsia ei tulisikaan, niin mistä päättelet, että kaikki lapsen kesken opintoja saavat valmistuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi vaan. mutta mä en ymmärrä näitä "vahinkoraskauksia", kun onhan nykypäivänä ehkäisyvälineet käytännössä 100% varmoja. Eli oikeat vahinkoraskaudet ovat erittäin harvinaisia.
Lapsi tehdään tunteella, ei järjellä .
En usko että aloitus on totta tai että aloittaja edes on mies.
Muijas on oikeassa ja järkevä ihminen. Ei kannata vielä pilata elämää. Vasta sitten kun on yli 30, silloin ei enää muutenkaan kiinnosta sekoilu ja elämän voi laittaa sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on naisen valinta. Hänen vartalonsa, hänen elämänsä, hänen päätöksensä.
Jos nainen aikoo tehdä itsemurhan niin näin onkin. Se pieni juttu hänen sisällään on jonkun toisen elämä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos naiselle annetaan oikeus päättää lapsen elämä niin lapsellekin pitää antaa oikeus päättää äidin elämä.
#naisvihanäkyväksi
#miehenkontrollinhalu
Tiedän 19-vuotiaan naisen, joka poikaystävän painostuksesta teki abortin, sairastui endometrioosiin ja jäi lapsettomaksi. On monenlaisia tarinoita.
Kannatan kyllä aina aborttia, kun kyseessä on päihdepariskunta, mutta painostusta en hyväksy.