Haluaisin elää täysin jossain fantasiamaailmassa, ihmeiden maailmassa missä tapahtuu kaikkea kaunista. En kestä elää tällaisessa elämässä.
Oikeasti pääni on hajonnut. Inhoan tätä paikkaa jossa elämme. En vain sovi tänne. Onneksi on maagisia elokuvia kaikista ihmemaailmoista, jonne pääsee välillä karkuun tätä todellisuutta. Onneksi myös nukumme ja näemme unia. Sekä onneksi on myös pelejä sekä erilaisia tapahtumia, jonne pääsee pakoon tästä reaalimaailmasta. Minä todellakin tahtoisin, että täällä olisi keijuja, enkeleitä, taikaa, taianomaisuutta, puhdasta valoa ja rakkautta, mysteerejä, jokaisella olisi merkitys elämässään. Tämä elämä, jonka sanomme olevan realistista elämää, niin on todella ankeaa, synkkää, harmaata. Melkein tekisi mieli alkaa itsekin käyttämään päihteitä, että voisi turruttaa päätänsä. Mielummin kuitenkin elän selvänä ja haaveilen fantasiamaailmoista. Ilmeisesti niin tekee moni muukin koska niitä elokuvia on todella paljon sekä ovat hyvin suosittuja. Esimerkiksi Harry Potter ja taru sormusten herrasta. Onneksi on olemassa myös joulu, joka on tietyllä tavalla taianomaista aikaa ja saa luoda ihan luvan kanssa sellaista tunnelmaa.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että meidän päivät on ennalta käsikirjoitetut.
Ikinä fatalismista kuullut?
En. Mitä se on?
Uskomus, jossa ihminen ei voi vaikuttaa mihinkään, koska kaikki asiat ovat määrätty ennalta.
Mä uskon Jumalaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olen elänyt ihanien animetyttöjen parissa jo vuosia. En voi kuvitella mitään kauniimpaa. Oikeat ihmiset ovat rumia ja ällöttäviä. Näin olen ajattelut jo lapsesta asti.
Onnellisuutesi houkuttaa kiusaajia alapeukkuamaan, huomaan.
Jotenkin pois heiltä?
Vai se tavallinen eli luonnevikaisuus...
Vierailija kirjoitti:
Jeesuksen kanssa pääsee uudenlaiseen elämään kiinni. Ja voi jopa saada kokea ihmeellisiä asioita. Ne asiat ja ihmeet, joita hän tekee ja antaa, eivät ole kiellettyjä, kuten Harry Potter-noituudet yms. ovat.
No, fantasiamaailma mikä fantasiamaailma...
Mulla niin, että koen tavallisenkin elämän "taianomaisena" mutta silti tykkään myös haaveilla yms.
Arvatkaa mitä! Minä päätin jo, että aloitan joulusta kun se kerta on niin lähellä. Teen itselleni ja perheelleni ihmeellisen joulun. Minulla ei ole siis omaa perhettä siis lapsia saatika miestä mutta soitin äidilleni. Soitin, että minä tulen hänen luokseen marraskuussa aloittamaan jouluprojektin. Se piristää häntäkin, alamme yhdessä koristelemaan ja penkomaan varastosta vanhoja joulutavaroita. Äidille tämä sopi. Emme ole viettäneet yhdessä muutamaan vuoteen joulua, olemme olleet aika rankoissa elämäntilanteissa molemmat. Sisarkin lupasi tulla viettämään joulua yhdessä meidän kanssa. On tässäkin jo hyvä aloitus taianomaisuudelle, me yhdessä perheen kanssa luomme ja rakennamme rakkaudella ja vilpittömyydellä tunnelmaa talvikaudeksi. Minusta aika ihanaa. Tästä on hyvä aloittaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että meidän päivät on ennalta käsikirjoitetut.
Ikinä fatalismista kuullut?
En. Mitä se on?
Uskomus, jossa ihminen ei voi vaikuttaa mihinkään, koska kaikki asiat ovat määrätty ennalta.
Mä uskon Jumalaan.
Kukapa ei uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että meidän päivät on ennalta käsikirjoitetut.
Ikinä fatalismista kuullut?
En. Mitä se on?
Uskomus, jossa ihminen ei voi vaikuttaa mihinkään, koska kaikki asiat ovat määrätty ennalta.
Mä uskon Jumalaan.
Kukapa ei uskoisi.
Kaikki jotka eivät usko
Vierailija kirjoitti:
Olipa mielenkiintoinen ketju. Ja ilahduttavaa huomata, etten ole ainoa joka on alkanut paeta tätä maailmaa jotenkin.
Mutta eikö vielä parempi olisi pyrkiä luomaan sitä ihmeiden maailmaa tänne? Siihen olen itse aina pyrkinyt. Ei pidä välittää naureskelijoista. Muitakin samanhenkisiä satumaailman asukkaita löytyy kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että meidän päivät on ennalta käsikirjoitetut.
Ikinä fatalismista kuullut?
En. Mitä se on?
Uskomus, jossa ihminen ei voi vaikuttaa mihinkään, koska kaikki asiat ovat määrätty ennalta.
Mä uskon Jumalaan.
Kukapa ei uskoisi.
Kaikki jotka eivät usko
No ei olisi uskonut??
Niin minäkin. Olen aivan liian herkkä ja kiltti tähän oikeaan maailmaan. Käyn kyllä töissä ja harrastan teatteria ja minulla on pari ystävää, mutta oikeastaan kaiken muun ajan vietän fantasiamaailmassa. Kuuntelen musiikkia ja pelaan paljon videopelejä. Suosikkini on Baldur's gate 3. Voin luoda siihen kunnon Mary Sue version itsestäni ja seikkailla menemään. Onhan tämä säälittävää 36 vuotiaalta naiselta, mutta ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Olen aivan liian herkkä ja kiltti tähän oikeaan maailmaan. Käyn kyllä töissä ja harrastan teatteria ja minulla on pari ystävää, mutta oikeastaan kaiken muun ajan vietän fantasiamaailmassa. Kuuntelen musiikkia ja pelaan paljon videopelejä. Suosikkini on Baldur's gate 3. Voin luoda siihen kunnon Mary Sue version itsestäni ja seikkailla menemään. Onhan tämä säälittävää 36 vuotiaalta naiselta, mutta ihan sama.
Ei ole säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinulle paikka ja yhteisö olemassa, alat vain harrastaa jotain joogaa tai new age hihhulointia tai muuta henkistä juttua. Sieltä saat samanhenkistä seuraa, pakkopositiivisuuden hegemoniassa voitte aivopestä ja villitä toisenne totaaliseen utopia shangrila mikä mikä maahan, tekohymy naamalle vain eikä sitä naamiota saa pudottaa jotta joukkopsykoosi ei häiriinny.
Ei se ole mikään pakkohymyjä. Vaan aitoa kiitollisuutta siitä, että on elossa ja terve, voi nauttia luonnosta ja oman kehonsa hoivaamisesta, iloisista pienistä asioista. Ankeuttajat eivät tunnu edes ymmärtävän, kuinka iso asia on syntyä terveenä tai olla suhteellisen terve. Osaatko sinä olla kiitollinen siitä?
No, jos haluaa löytää onnensa hippipskasta, niin mikäs siinä.
Mutta mikään ei yleensä ole niin hirveää, kuin utopioiden maanpäälliset yritelmät.
Ankeuttajat ovat vielä hirveämpiä.
Kaikki pitää kääntää rumaksi.
Kohta ehkä mahdollista? Kaikki siirtyvät virtuaalimaailmaan ja eletään ne lasit päässä verkossa. Näin pidetään ihmiset tyytyväisenä kun töitä ei riitä kaikille.
Jos piipullisella pääsisi muumilaaksoon niin moni meistä polttaisi kuin nuuska muikkunen. Todellisuus on niin syvältä että sitä paetaan elokuviin, kirjoihin, peleihin, päihteisiin, huumeisiin jne. Mun fantasioita on rauha ja halukkaat naiset. Kaikkea ne naiset haluaakin fantasioissa...
Kyllä lammasta kiukuttaa!