Mitä mieltä: Morsian laittaa hunnun ja isä luovuttaa alttarille kun on jo lapsi ja ollaan jo naimisissa?

Minusta on kiva mennä juhliin, joihin on panostettu. Minulle on ihan yksi lysti, onko kaikki hääperinteet ihan pilkulleen " oikein " ja nykyään, kun suurin osa pareista on harrastanut seksiä ennen papin aamenta, on ihan naurettavaa ylipäätään vouhkata jostain huntujen symbolimerkityksistä. En tajua ap:n kaltaisia ihmisiä, joiden pitää vetää hernettä nenuunsa joidenkin typerien muotoseikkojen takia. Miksei voi vain nauttia juhlista ja olla iloinen toisten puolesta.

meillä tuskin tulee kovin massiiviset häät olemaan, tuskin vieraita enempää kuin 50-70 ja tämä määrä kattaa jo kaikki mahdolliset vauvatkin.



Haluan kuitenkin kutsua koolle kaikki ne ihmiset, joiden tiedän iloitsevan kanssani siitä, että olen viimeinkin löytänyt elämäni rakkauden.

Huntu kasvoilla, luovutus ym kun on jo pari muksua pykätty!! :DDD



Uskomattoman noloa ja tyylitajutonta. Jos haluaa näytellä neitsyttä, niin kantsis mennä ENNEN lapsia naimisiin.

siitä huolimatta, että lapsi oli taatusti yllätys molemmille! Nostan hattua!



Olen itse seurannut vierestä vastaavan avioparin elämää yli 10 vuoden ajan. Miettikää nyt itse, kun ette olisi koskaan olleet " vain te kaksi" , vaan heti kolmas mukana. Kaikki mielenmyllerrykset sekä suhteen aloittamisesta että vanhemmaksi tulemisesta. Siinä saa pitää pään kylmänä!

Vierailija:

siitä huolimatta, että lapsi oli taatusti yllätys molemmille! Nostan hattua!

Olen itse seurannut vierestä vastaavan avioparin elämää yli 10 vuoden ajan. Miettikää nyt itse, kun ette olisi koskaan olleet " vain te kaksi" , vaan heti kolmas mukana. Kaikki mielenmyllerrykset sekä suhteen aloittamisesta että vanhemmaksi tulemisesta. Siinä saa pitää pään kylmänä!

joka oli seurustellut 15 vuotta ja pari lastakin tehty. Toissakesänä menivät naimisiin ja isipappa luovutti ja hunnut heilui ja koko krumeluus käytiin läpi taiteen sääntöjen mukaan.

Viime jouluna mies kärähti rysän päältä ja oli niin kiire uuden naisen luo, ettei edes jouluaattoa jaksanut viettää lasten kanssa kun piti päästä uutta pillua kuksimaan.

eikös valkoinen pukukin viittaa neitsyyteen? Kyllä niitäkin vissiin aika paljon vielä käytetään..

Luovuttaminen on amerikkalaista lainaa. Perinteinen suomalainen hääpukukin olisi musta..

En itsekään ole kovin neitseellinen, mutta miksi en saisi pitää huntua häissäni? En ole myöskään kovin kristitty arvomaailmaltani, mutta kirkko on ihan hieno paikka mennä naimisiin. Huntu ei merkitse minulle sitä mitä se ehkä teille merkitsee. Hyväksykää se ... tai älkää.



Mutta täytyy myöntää, että jollain lailla se muakin huvittaa, että jos on lapsia paljon ja ollaan ihan valkoisessa puvussa. Se kun kuitenkin on neitsyyden ja puhtoisuuden merkki.. No, mut mä oonkin just sellainen rusinoitten poimija.

neitsyyden kanssa, näin ainakin jonkin hääperinteen mukaan, eli huntu päähän vaan vaikka olisi 10 lasta, jos siltä tuntuu. Minä ymmärrän erittäin hyvin maistraatissa vihkimisen ja hääjuhlan siunauksen myöhemmin, syy voi olla vaikka niinkin raadollinen kuin raha, mutta halutaan silti naimisiin ennen lapsen syntymää. Olen ollut avioliiton siunaustilaisuudessa ja kaunis ja herkkä tilaisuus oli, ei minua ainakaan häirinnyt pätkääkään, että pari oli ollut jo jonkin aikaa naimisissa.

Minulla oli huntu, valkoinen puku, isä saattoi alttarille ja esikoinen kulki perässä. Ja eipä tullut mieleenkään ajatella mitä muut ajattelee, nehän oli meidän häät ei kenenkään muun.



Ja oletatko tosiaan että ilman lapsia olevat morsiamet ovat neitsyitä? Hah, hah. Uskonpa että ne liitot joissa on jo perhe kasassa ennen vihkimistä pysyvät paljon suuremmalla todennäköisyydellä yhdessä pidempään kuin " neitsyet"

jos ollaan oltu jo kauan naimisissa ja sitten leikitään vihkimistä siunaustilaisuudessa.

Ei paljon tunnelma nouse siinä vaiheessa. Toista olisi ollut vaikka se, että olisi saanut mennä pieneen kahvitilaisuuteen onnittelemaan sen OIKEAN vihkimisen jälkeen.

tämä siunaus avioliitolle tulee monille olemaan se ensimmäinen kerta, ehkä korkeintaan toinen, jolloin he mieheni tapaavat. Ja sama miehen sukulaisille. Eivät he minua tule tapaamaan ennen ko tilaisuutta kuin max kerran tai kaksi.



Eri asia, jos olisimme tiiviissä väleissä ja tapaisimme usein. Ei meidän avioliittomme monellekaan konkretisoidu ennenkuin omin silmin näkee. Meidän sukumme on niin laajalle levittynyttä, etteivät he vaivaudu kylään vain kylästelyn vuoksi, häät sen olla pitää...



- tuo eräs, jolla ulkomaalainen mies ja suunnitelmissa häät kahdessa erässä -

Hunnut ja valkoiset mekot mulla kyllä oli, lapsia tosin ei. Halusin vaan kulkea saman miehen kanssa eestaas alttarille, enkä ihan suoraan isäni kodista miehelään mennyt, joten... Sitten vielä sisko karkas salaa naimisiin, niin jäi isältä se tähtihetki kokematta.

kummallinen harhaluulo, että vaan kirkkohäät ovat juhlimisen arvoiset.



Terv. Maistraatissa hääpuvussa naimisiin mennyt ja hääjuhlat heti perään.

Herranen aika: parithan poikkeuksetta asuvat jo yhdessä valmiiksi. Mitä se isä siinä luovuttaa? Ihan sairaan teennäistä.



Mun pari tosi järkevää ja fiksua kaveria meni taannoin naimisiin ja molemmilla isä luovutti. Toisella oli lapsikin jo... Mä en ymmärrä, kun muuten ovat järkeviä ihmisiä, että mikä sai innostumaan tuollaisen naiviuteen?

ja sitten hakutaan kun ei tajua jättää pois huntua ja isää luovuttamasta. Siis jos perinteeseen kuuluu että isä luovuttaa niin silloinhan seurataan perinnettä.

Joku kyseli, miksi sekä siviilivihkiminen, että avioliiton siunaus. Meillä tähän oli kaksi syytä:



Minä en kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu. Minä toivoin siviilivihkimistä ja mies kirkkohäitä, molemmat omien perheidemme perinteiden mukaan. Meillä siviilivihkiminen ja illanvietto perheiden kesken edellisenä päivänä ja avioliiton siunaus kirkossa ystävien ja sukulaisten kanssa tuntui hyvältä kompromissilta.



Myös vierailla oli periaatteessa mahdollisuus valita uskontonsa mukainen tilaisuus. Käytännössä vain yksi minun perheenjäsenistäni ei tullut kirkkoon, mutta tuli kyllä juhlapaikalle kirkon jälkeen. Kukaan ei varmaankaan kiinnittänyt huomiota tähän.



Toiseksi häät ovat niin ainutkertaiset juhlat, että oli ihanaa saada juhlia kaksi päivää. Ehdittiin mukaan tunnelmaan ja ehdittiin olla läsnä ja kohdata ihmiset.



Minua ei kylläkään luovutettu kummassakaan tilaisuudessa. Kirkossa kävelimme alttarille yhdessä, mikä tuntui luontevalta monellakin tapaa, mutta erityisesti siksi, että olimme (eilen vihitty) aviopari ja tulimme yhdessä hakemaan kirkon siunausta liitollemme.



Huntuakaan ei ollut. Siviilivihkimisessä olimme ulkoiluvaatteissa ja kirkossa miehellä oli tumma puku ja minulla kermanvärinen pitkä juhlapuku, hääpuku siis, mutta ilman laahusta, huntua yms. hörsykkeitä. Ja olimme asuneet yhdessä kaksi vuotta ennen naimisiin menoa.

Sulhasen kanssa kahden köpsöteltiin alttarille, valkoisessa puvussa ja hunnussa astelin. Olin kyllä ollut neitsyt ennen kun sulhasen tapasin ja pari vuotta sen jälkeenkin.

Huntu päähän ja isäni minut luovuttamaan. Ja lapsia on sekä yksi avioliittokin takana. Minä ainakin teen niinkuin haluan.



Huntu muuten suojaa pahoilta hengiltä..Ei ole neitsyen merkki..