Saisiko miehesi lähteä ulkomaille poikaporukassa?

Suunnilleen samassa ikähaarukassa kuin omat lapseni, eli 1-5-vuotiaita.

Ei se matkustelua ole estänyt. Ihan pienten luota ei tietenkään olla viikkoa tai kahtakaan poissa, vaan päivä tai pari.

Vierailija:

Vierailija:

Onneksi meillä molemmilla on niitä omiakin ystäviä, joiden kanssa reissata. Elämä olisi varmaan aika köyhää ilman omia ystäviä =/

eivätkä he tee matkoja ilman perhettä. Aniharva hyvistä ystävistäni on jäänyt perheettömäksi, ja ne jotka ovat, tekevät sitten useamman viikon kiertomatkoja esim. Jenkkeihin. Jostain syystä ne eivät sopisi minun aikatauluuni, budjettiini, eikä varmaan mieskään olisi mitenkään erityisen happy.

eli matkustaminen tyttöjen kera ei kuulu siihen. Yhden kaverin kanssa suunniteltiin pitkään risteilylle lähtöä sitten, kun hänen esikoisensa on tarpeeksi iso (tyyliin ei syö rintaa ja nukkuu yöt), mutta sitten he halusivat vielä toisen lapsen - joten tuskin me enää risteilylle mennään. Ainakaan ennenkuin lapset ovat kouluiässä. Siihen vierähtää taas muutama vuosi... Ja meilläkin on vauvaprojekti, joten se siitä.

Vierailija:

Jotenkin tuntuu tyhmältä se kun jotkut sanovat " kaikki vapaa ajat vietetään perheen kesken ja kaikki lomat vietetään perheen kanssa" .

Oletteko koskaan ajatellut että miehesi tai vaimosi tekee töitä ympäri vuoden ja ansaitsee lomat ja sitten kun vihdoin on vapaa aikaa, niin joutuukin katselemaan omaa muijaa ja kakaroita stressissä kanarialla?

Kyllä mielestäni on inhimillistä päästää mies menemään omienkin ystäviensä kanssa reissuun jos niin haluaa, sitähän miehen välillä kaipaa, äijä seuraa.

Meillä 2 lasta ja ei budjetti siihen kaadu jos nipistää pikku reissuun,pitäähän se ainakin pään kunnossa,koska ystävien kanssa kulutettu aika ei ole koskaan turhaa, vaikka rakastamme mieheni kanssa myös reissata perheen kesken.

myös ilman puolisoa ja lapsia.

Oma aika on tärkeää. Elämässä on hyvä olla muutakin, kuin pelkkä työ ja perheen kanssa vietetty aika. Perhe toki menee arvojärjestyksessä oman vapaa-ajan edelle, mutta ei minua ainakaan haittaa se, jos mieheni kuuden viikon kesälomasta menee viikko kavereiden kanssa lomailuun. Tuloksena on akkunsa ladannut, rentoutunut mies, jolla on vielä viisi viikkoa aikaa lomailla perheensä kanssa!

Onneksi mies ajattelee samoin. Juhannusta edeltävällä viikolla olen lähdössä ystäväni kanssa kaksin Turkkiin rantalomalle, eikä mies nipota.

Meilläkin, kuten tuon kommentoimasi kirjoituksen kirjoittaneella, on kaksi lasta, mutta onneksi talous ei kaadu siihen, jos vanhemmat ottaa joskus itselleen myös omaa aikaa ja irtiottoja arjesta.

Tavallaan todella sääli, että jonkun omassa elämässä tällainen on niin utopistinen ajatus, että ollaan heti provoa huutamassa. Meille, ja monelle muullekin, tällainen on ihan arkipäivää.

Itse voin rehellisesti sanoa, että en HALUA viettää kaikkea vapaa-aikaa perheeni kanssa, vaikka he minulle tärkeitä ja korvaamattomia ovatkin. Joskus on kivaa olla vain minä, ei kenenkään äiti tai vaimo. Ei se perhe katoa mihinkään sillä aikaa kun äiti käy vaikka ystävänsä kanssa kylpylässä rentoutumassa.

Vierailija:

Jahans, Porvoosta tuulee....

Vierailija:

Jotenkin tuntuu tyhmältä se kun jotkut sanovat " kaikki vapaa ajat vietetään perheen kesken ja kaikki lomat vietetään perheen kanssa" .

Oletteko koskaan ajatellut että miehesi tai vaimosi tekee töitä ympäri vuoden ja ansaitsee lomat ja sitten kun vihdoin on vapaa aikaa, niin joutuukin katselemaan omaa muijaa ja kakaroita stressissä kanarialla?

Kyllä mielestäni on inhimillistä päästää mies menemään omienkin ystäviensä kanssa reissuun jos niin haluaa, sitähän miehen välillä kaipaa, äijä seuraa.

Meillä 2 lasta ja ei budjetti siihen kaadu jos nipistää pikku reissuun,pitäähän se ainakin pään kunnossa,koska ystävien kanssa kulutettu aika ei ole koskaan turhaa, vaikka rakastamme mieheni kanssa myös reissata perheen kesken.

Porvareita ei olla,asutaan ihan vaan kerrostalo asunnossa ja palkka 1500/kk ja miehelläni vaan parisen sataa enemmän.

Olemme samaa mieltä mieheni kanssa siitä että ystäviensä kanssa saa ja myös pitää reissata välillä. niin se vaan menee.



T: 45

En tunne mitään syvää ristiriitaa minuuteni, perheen ja aviovaimona olon välillä.



Miehelläni on 5 viikkoa lomaa per vuosi, siitä 2 viikkoa menee ed avioliiton lasten kanssa kesälomalla, kolmas viikko sitten esim. heidän syys/joulu/hiihtoloman merkeissä.



Joskus mies viettää ulkomaan työmatkan yhteydessä pidennetyn viikonlopun ihan humputtelun merkeissä, mutta jos pelkkä humppamatka pitäisi vielä nipistää tuosta kesälomasta, en riemastuisi missään nimessä.



Me molemmat arvostamme perhettä ehkä sen takia melko paljon, että eron kokeneena tiedämme, että perhe-elämä on pohjimmiltaan juuri se kehikko, missä haluamme sen kaikkein rentouttavimman aikamme viettää. Niiden ihmisten kanssa, joiden kesken voimme olla ihan omia itsejämme.

meillä säästetään pitkään ja hartaasti koko perheen yhteiseen lomamatkaan, joka on kaikille tärkeä. Jos koko perheen yhteinen loma kaatuisi siihen, että mies tärväisi osan matkakassasta siihen, että matkustaisi jossain kaveriporukassa ulkomaille tai vastaavasti minä, niin ei siitä kyllä hyvää parisuhteelle seuraisi.

ja mäkin saan ja olen taas menossakin pitkä viikonloppumatkalle muutaman ystäväni kanssa.

Vierailija:

meillä säästetään pitkään ja hartaasti koko perheen yhteiseen lomamatkaan, joka on kaikille tärkeä. Jos koko perheen yhteinen loma kaatuisi siihen, että mies tärväisi osan matkakassasta siihen, että matkustaisi jossain kaveriporukassa ulkomaille tai vastaavasti minä, niin ei siitä kyllä hyvää parisuhteelle seuraisi.

Harmi vaan, että lähes kaikilla on miehen kavereilla on nyt pieniä lapsia ja heillä ei siten ole hinkua ulkomaan reissulle ilman perhettä.

ei meillä ole hinkua mennä kavereiden kanssa lomille. Emme tarvitse lomaa perheestä emmekä aviopuolisoista, vaan koemme, ettemme nytkään näe toisiamme tarpeeksi, kun arki on niin kiireistä. 55

Tosin sekin vähän vaikuttaa että minne menisi... en kovin hyvällä katsoisi, jos lähtisi miesporukalla Pattayalle tms.

ja hänen ei tarvitse minun lupaani mihinkään. Sen verran tulee olla omaakin aivotoimintaa, että pystyy itse päättämään asioistaan. Toki me sitten keskustellaan asiasta, mutta LUPAA hän ei tarvitse.

joku kirjoitti, miten kamalaa on miehellä on, kun vihdoin on loma ja joutuu katsomaan vaimoa ja lapsia silloinkin. Meitä on niin moneksi.

vaikka itsekin olen kuinka aikuinen, en koskaan mene mihinkään puhumatta asiasta mieheni kanssa ensin, täytyyhän jomman kumman olla lasten kanssa kotona, ei voi huidella samoin kuin sinkkuaikoina milloin missäkin.

vaan ottaa aivopuolison ja lapset huomioon joka asiassa, jos kerran sellaiset on. Jos joku asia ei perheelle sovi, sitä ei sitten voi omapäisesti toteuttaa.

" mitä ajattelisit, jos tekisin x" . Tai " ostaisin x" .



Yleensä yritämme päästä kompromissiin niin, että molempien toiveet tulevat kuuluviin.

Ei siksi että mulla olisi jotain poikaporukoita vastaan ja jos elämäntilanne olisi toinen niin senkun menisivät. En vaan tykkäisi hyvää siitä että minut jätettäisiin yksin kotiin raatamaan pienten lasten kanssa kun toinen lomailee.

-muttei ehkä juuri nyt.



Reissaa muutenkin aivan älyttömästi. En tykkäisi hirveästi, jos (todella) vähät yhteiset ajat lähtisi viettämään kavereiden kanssa " etelään" tms.



Mutta minulla onkin kultainen mies. Ei hän nyt lähde.



Lähtee sitten toivottavasti kun reissuelämä on muuten takana.

Ja silloin toivotan hyvää matkaa, pitäkää lystiä!