Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista pätkääkään. Enemmänkin toivon, että kuolen ja pääsen täältä pois.

Ihme toive.

Miten niin? Elämä voi olla kärsimystä eikä elämisen arvoista. Itsekin olen miettinyt omaa harkittua lähtöä.

Kuolleena tuntuu samalta kuin ennen syntymää. Muistatko miltä se tuntui? Et. Ota siis rauhassa. 

Ikuisuudet ja muut huuhaat on uskonnollisen idoktrinaation tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei oikeastaan kun tarkemmin ajattelee. Mitä ikuisuudesta, kun et tule sitä ikinä kokemaan. Ikinä et tule ymmärtämään olevasi kuollut. Kuolemasta ajatuksena ahdistuminen on kyllä ymmärrettävää, mutta täysin turhaa energianhaaskausta - kuolema tulee joka tapauksessa. Mua ahdistaa enemmän ajatus läheisen kuolemasta ja ajasta jonka joutuu elämään sitten ilman tätä - luultavasti se kyllä hävittää kaikki loputkin pelot kuolemasta ja pikemminkin saa toivomaan sitä.

Et voi yrittää, mitä koet kuoltuasi. Kukaan ei tiedä. 

Esim raamattu ei kerro, miten kuoleman jälkeen vietetään aikaa ennen yleistä ylösnousemusta. 

Kukaan ei mitenkää osaa sanoa. 

Siis tuon kuulin ev lut papilta, että raamattukaan ei kerro kuoleman jälkeisistä tapahtumista tarkoin. Ylösnousemus ja viimeinen tuomio kyllä mainitaan. Mutta mitä ennen sellaisia. 

Raamattuhan nimenomaan kieltää kaikki henkimaailman kanssa seurustelut. 

Kyllä. Siitäkin me juttelimme, mutta miten se viestiini liittyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei oikeastaan kun tarkemmin ajattelee. Mitä ikuisuudesta, kun et tule sitä ikinä kokemaan. Ikinä et tule ymmärtämään olevasi kuollut. Kuolemasta ajatuksena ahdistuminen on kyllä ymmärrettävää, mutta täysin turhaa energianhaaskausta - kuolema tulee joka tapauksessa. Mua ahdistaa enemmän ajatus läheisen kuolemasta ja ajasta jonka joutuu elämään sitten ilman tätä - luultavasti se kyllä hävittää kaikki loputkin pelot kuolemasta ja pikemminkin saa toivomaan sitä.

Et voi yrittää, mitä koet kuoltuasi. Kukaan ei tiedä. 

Esim raamattu ei kerro, miten kuoleman jälkeen vietetään aikaa ennen yleistä ylösnousemusta. 

Kukaan ei mitenkää osaa sanoa. 

Siis tuon kuulin ev lut papilta, että raamattukaan ei kerro kuoleman jälkeisistä tapahtumista tarkoin. Ylösnousemus ja viimeinen tuomio kyllä mainitaan. Mutta mitä ennen sellaisia. 

Ei tule yllätyksenä että ev lut "pappi" lausuu tuollaista. Onhan suurin osa aivan eksyneitä. Suurin osa ei ome myöskään elävässä uskossa, ja moni jopa ateisti!

Mikä hänen vastauksessaan muka on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Pelkkää höpönpöpöä tuollaset jutut, heikot sortuu ja lankeaa aivopesuun kuolemanpelossaan.

Ei. Pääsee nukkumaan ikiunta tästä hektisestä elämästä. Saa viimein levätä.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

Ei vaan järjellisenä ihmisenä en jaksa moisia typeryyksiä.

Ei ahdista. Elämästä tulee vanhana enemmän kärsimystä jonka lopulta kuitenkin haluaa saada päätökseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

Ei vaan järjellisenä ihmisenä en jaksa moisia typeryyksiä.

Sitten voit sivuttaa viestejämme. Onhan meillä yhtälailla oikeus osallistua ketjuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

"Jos olemmekin oikeassa" Milloin olette oikeassa? Mikä vuosi on se vuosi kun jotain alkaa tapahtumaan, kun viimein raamatun teksti muuttuukin todeksi. Satojatuhansia vuosia on kulunut jo, milloin tapahtuu? Miksei ole tapahtunut jo? Kuinka kauan pitää vielä odottaa, ja miksi pitää odottaa? Miksei nyt, vaikka tunnin päästä?

Vierailija kirjoitti:

"We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Arabia. 

 

Certainly those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of these stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here.We privileged few, who won the lottery of birth against all odds, how dare we whine at our inevitable return to that prior state from which the vast majority have never stirred?”"

Menisi jo tuhan monimutkaiseksi, yksinkertaiselle ihmiselle, jos pitäisi kaikkien syntymättömienkin sieluista huolta kantaa. 

On onni, ettei meidän tarvitse sitä tehdä. Suotta surra omaa kuolemaansa. 

Eräänä päivänä me kaikki kuolemme, mutta muina päivinä olemme elossa.

Turhuutta noin edes pohtia, ihmisen elämä on kuin ruoho ja kun tuuli käy ei häntä enää ole.

Sitä ei tarvitsisi ahdistaa

Elämä ei lopu kuolemaan, vaan elämä jatkuu toisella puolella ja synnymme aina uudestaan,  uuteen kehoon.

Mutta emme enää koskaan synny täysin samanlaisena kuin tähän elämään.  

Siksi jokainen elämä on ainutkertainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Ikuinen elämä ei ole maalliseen elämään uudelleen ja uudelleen syntymistä. Elämme yhden maallisen elämän, ja sitten koittaa tuomio. Ihmisen sielu on kuiteinkin ikuinen, ja jatkaa ikuisesti joko Taivaassa tai Helvetissä. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Apua. Ajatuskin ikuisuudesta jossain Taivaassa edustaa mulle Helvettiä. Sinällään kyllä aika mielenkiintoisen oloinen ajatus tuo jyrkkä joko/ tai jako Taivaaseen tai Helvettiin. Olikos se Raamatun mukaan joku puntari jolla punnitaan kumpaan mestaan joudut?

Loppu on loppu. Tuskin enää harmittaa.

Ei ahdista, koska uskon sielun vaellukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

"Jos olemmekin oikeassa" Milloin olette oikeassa? Mikä vuosi on se vuosi kun jotain alkaa tapahtumaan, kun viimein raamatun teksti muuttuukin todeksi. Satojatuhansia vuosia on kulunut jo, milloin tapahtuu? Miksei ole tapahtunut jo? Kuinka kauan pitää vielä odottaa, ja miksi pitää odottaa? Miksei nyt, vaikka tunnin päästä?

Aikataulua emme tiedä, eikä kuulukaan tietää, mutta esim kaikki Raamatun profetiat = ennusteet ovat tähän asti toteutuneet. Jopa tämän ajan asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

Ei vaan järjellisenä ihmisenä en jaksa moisia typeryyksiä.

Sitten voit sivuttaa viestejämme. Onhan meillä yhtälailla oikeus osallistua ketjuihin. 

Minua ei haittaa toisen ihmisen usko esim Jeesukseen tai Raamatun teksteihin. Päin vastoin, ihan kiva jos ihminen on "tullut uskoon" ja löytänyt sitä kautta merkitystä ja helpotusta elämän taipaleelleen.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Kuolleena tuntuu samalta kuin ennen syntymää. Muistatko miltä se tuntui? Et. Ota siis rauhassa. 

Ikuisuudet ja muut huuhaat on uskonnollisen idoktrinaation tulosta.

Ottamatta kantaa elämän jatkuvuuteen tai jatkumattomuuteen, se ettet muista jotain ei tarkoita ettei sitä olisi tapahtunut eikä ettei vaikuttaisi sinuun. Ja silloin kun tapahtui on voinut olla hirveää, eikä senhetkistä kokemusta jossain toisessa ajankohdassa toteutuva muistamattomuus lievitä.