Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ
16.10.2026 |
Minua tuo ahdistaa valtavasti. Siis kun oikeasti ajattelee ikuisuutta. Miten päästä ahdistuksesta eroon?
Kommentit (88)
Ahdistuksesta pääsee eroon siten, että lakkaa ajattelemasta.
Juuri ajattelusta saa ahdistus alkuunsa, niin kun kaikki muutkin inhimmilliset ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.
Ikuinen elämä ei ole maalliseen elämään uudelleen ja uudelleen syntymistä. Elämme yhden maallisen elämän, ja sitten koittaa tuomio. Ihmisen sielu on kuiteinkin ikuinen, ja jatkaa ikuisesti joko Taivaassa tai Helvetissä. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siellähän sitä ollaan oltu paljon kauemmin jo ennen syntymäämme.
Miten niin kauemmin? Se olemattomuus päättyi syntymään, mutta kuoleman jälkeen se on ikuista.
No näin minä asian ajattelen, että on se tyhjyys tai ikuisuus miksi sitä näin elossa (siis kehon omistajana sitä ajatteleekin).
Vahingossa voitettiin siinä siittiömaratonissa pääpalkinto ja päästiin lopulta tänne vauvalle jankuttamaan toisten ex siittiöitten kanssa. 🐬
Ei me taideta ihan hirmu tärkeitä olla.
Vierailija kirjoitti:
Näin haudan partaalla hoippuvana, olenhan jo melkein 59, sanon että kuolemassa eniten surettaisi, etten saisi kirjani käsikirjoitusta kirjoitettua loppuun, enkä voisi enää herätä seitsemältä ruokkimaan kanojani, enkä enää kuulisi parhaan ystäväni ääntä puhelimessa, tai että takakyykkyni tangolla jäisi 90 kiloon. Että menetän kaikki nämä konkreettiset, hienot ja hikiset asiat, joista elämäni muodostuu.
Olen onnekas siinä, etten ole uskovainen, eikä minun tarvitse pelätä jumalten kostoa tai ikuista kidutusta, tai että joutuisin kummituksena vaeltelemaan ympäriinsä lakana päässä.
Lohduttavaa sen sijaan on se, että miljardit muut ovat minua ennen luopuneet noista asioista, ja ihan hyvin kai heillä menee.
Ei välttämättä. Jotkut ovat jääneet kummittelemaan tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin haudan partaalla hoippuvana, olenhan jo melkein 59, sanon että kuolemassa eniten surettaisi, etten saisi kirjani käsikirjoitusta kirjoitettua loppuun, enkä voisi enää herätä seitsemältä ruokkimaan kanojani, enkä enää kuulisi parhaan ystäväni ääntä puhelimessa, tai että takakyykkyni tangolla jäisi 90 kiloon. Että menetän kaikki nämä konkreettiset, hienot ja hikiset asiat, joista elämäni muodostuu.
Olen onnekas siinä, etten ole uskovainen, eikä minun tarvitse pelätä jumalten kostoa tai ikuista kidutusta, tai että joutuisin kummituksena vaeltelemaan ympäriinsä lakana päässä.
Lohduttavaa sen sijaan on se, että miljardit muut ovat minua ennen luopuneet noista asioista, ja ihan hyvin kai heillä menee.
Ei välttämättä. Jotkut ovat jääneet kummittelemaan tänne.
Ei sul mittä todisteita tästä olis?
Älä vastaa, tiedän ettei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin haudan partaalla hoippuvana, olenhan jo melkein 59, sanon että kuolemassa eniten surettaisi, etten saisi kirjani käsikirjoitusta kirjoitettua loppuun, enkä voisi enää herätä seitsemältä ruokkimaan kanojani, enkä enää kuulisi parhaan ystäväni ääntä puhelimessa, tai että takakyykkyni tangolla jäisi 90 kiloon. Että menetän kaikki nämä konkreettiset, hienot ja hikiset asiat, joista elämäni muodostuu.
Olen onnekas siinä, etten ole uskovainen, eikä minun tarvitse pelätä jumalten kostoa tai ikuista kidutusta, tai että joutuisin kummituksena vaeltelemaan ympäriinsä lakana päässä.
Lohduttavaa sen sijaan on se, että miljardit muut ovat minua ennen luopuneet noista asioista, ja ihan hyvin kai heillä menee.
Ei välttämättä. Jotkut ovat jääneet kummittelemaan tänne.
Kuolleiden sielut eivät jää maan päälle pyörimään, kummituksina.
Kyse on demoneista.
Vierailija kirjoitti:
Ahdisti ennen kun tulin elävään pelastavaan uskoon, uudestisynnyin ylhäältä. Ei tarvitse pelätä enää kun tietää että on Jeesuksen sovitustyön ansiosta saanut ikuisen elämän, Hänen luonaan.
Uskoa ei voi omin voimin, mutta Jumalan puoleen saa aina kääntyä. Jumala on se joka antaa elävää uskoa, lahjana ihmiselle.
Kannustan myös alkuun lukemaan Raamatusta Johanneksen evankeliumi. Siitä on hyvä aloittaa tutustumaan Jeesukseen.
Kaikkea Hyvää!
T. N 56v, uskossa maaliskuusta 2021.
Kauniita sanoja, kiitos siitä. Mutta vaikea uskoa, kun moni asia elämässä on mennyt huonosti. Jumala ei taida pitää minusta. Olen pyytänyt häneltä merkkejä, en ole saanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Vähän lohduttaa nimen saaminen historiaan ja sitä yritän tavoitella.
En tiedä, ahdistaako. Mutta arvelisin, että elän kuolemani jälkeen, kuten olen elänyt aiempienkin kuolemieni jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua asia ahdistaa yhtä paljon kuin elämättömyys ahdisti minua 1300-luvulla. Eli ei kovin paljon.
Rehellisesti. Joskus kuolema tuntuu helpottavalta ajatukselta. Siis. Ei enää töissä raatamista, ei laskuja, ei velvollisuuksia velvollisuuksien perään. Joskus mietin, lisääntyykö tuo tunne, mitä vanhemmaksi elää? Että kun ikä lähestyy numeroa sata, alkaa jo tuntua siltä, että loppuispa tää jo? Valmistautuuko ihmisen mieli siten lähestyvään kuolemaan?
Toki kuolema tuntuu myös pelottavalta, en halua kuolla vielä. Nyt elämä on vielä kesken. Mutta en haluaisi myöskään elää ikuisesti, tätä elämää, mitä tämä elämä pääosin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15. Siitä voit olal varma. Ainakaan kova tiede - science - ei muuta vaihtoehtoa meille, millekään eliölle itse asiassa, tarjoa.
Sillä tasolla kuin voimme tietää näin on. Mutta tämä kysymys laajemmassa mielessä menee täysin yli meidän kykymme tieteellisesti tutkia asiaa, nyt tai koskaan. Enkä siis itse erityisesti toivo mitään, minusta ajatus täydellisestä tyhjiin raukeamisesta on vapauttava ja ajatus jatkumisesta hiukan pelottava. Täysin varma ei kuitenkaan voi olla.
Vierailija kirjoitti:
No ei oikeastaan kun tarkemmin ajattelee. Mitä ikuisuudesta, kun et tule sitä ikinä kokemaan. Ikinä et tule ymmärtämään olevasi kuollut. Kuolemasta ajatuksena ahdistuminen on kyllä ymmärrettävää, mutta täysin turhaa energianhaaskausta - kuolema tulee joka tapauksessa. Mua ahdistaa enemmän ajatus läheisen kuolemasta ja ajasta jonka joutuu elämään sitten ilman tätä - luultavasti se kyllä hävittää kaikki loputkin pelot kuolemasta ja pikemminkin saa toivomaan sitä.
Et voi yrittää, mitä koet kuoltuasi. Kukaan ei tiedä.
Esim raamattu ei kerro, miten kuoleman jälkeen vietetään aikaa ennen yleistä ylösnousemusta.
Kukaan ei mitenkää osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ahdistanut monesti elämän aikana mutta tieto elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen helpottaa tuskaa. Kaikki tunteet menevät kyllä ohi, kyllä se taas siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15. Siitä voit olal varma. Ainakaan kova tiede - science - ei muuta vaihtoehtoa meille, millekään eliölle itse asiassa, tarjoa.
Sillä tasolla kuin voimme tietää näin on. Mutta tämä kysymys laajemmassa mielessä menee täysin yli meidän kykymme tieteellisesti tutkia asiaa, nyt tai koskaan. Enkä siis itse erityisesti toivo mitään, minusta ajatus täydellisestä tyhjiin raukeamisesta on vapauttava ja ajatus jatkumisesta hiukan pelottava. Täysin varma ei kuitenkaan voi olla.
Tämä siis eri vastaaja kuin nro 15, pahoittelen että unohtui mainita.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksesta pääsee eroon siten, että lakkaa ajattelemasta.
Juuri ajattelusta saa ahdistus alkuunsa, niin kun kaikki muutkin inhimmilliset ongelmat.
Nyt opetat väärin. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.
Minä suosittelen koko terveyttä ajatellen käsittelemään kaikki tunteet ja ajatukset sekä oppimaan niistäkin.
Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Vähän lohduttaa nimen saaminen historiaan ja sitä yritän tavoitella.
Ei sinuakaan muisteta enää vaikka 2000 vuoden kuluttua. Tokko niin kuuluisaksi tulet. Et ole missään historian tietokannoissakaan. Kaikki tulee aina mullistumaan uudelleen.
Faaraot muistetaan pyramidien ja kirjoitustaidon ansiosta, mutta ei tavallisia rikkaitakaan sen ajan Egyptiläisiä.
Ketään ei kiinnosta 2000 vuoden kuluttua p u t i n tai h i t l e r tms. Unohtuvat. Häviävät tietokannoista.
Sinulle riittää toivo?