Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ

Onhan se helvettiä,  jos täytyy miettiä vain kuolemaa joka päivä. Elämä jää elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

Ei vaan järjellisenä ihmisenä en jaksa moisia typeryyksiä.

Järjellinen ihminen kykenee hyväksymään erilaiset näkemykset ja kokemukset, kunhan muita ei loukata tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Ikuinen elämä ei ole maalliseen elämään uudelleen ja uudelleen syntymistä. Elämme yhden maallisen elämän, ja sitten koittaa tuomio. Ihmisen sielu on kuiteinkin ikuinen, ja jatkaa ikuisesti joko Taivaassa tai Helvetissä. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Apua. Ajatuskin ikuisuudesta jossain Taivaassa edustaa mulle Helvettiä. Sinällään kyllä aika mielenkiintoisen oloinen ajatus tuo jyrkkä joko/ tai jako Taivaaseen tai Helvettiin. Olikos se Raamatun mukaan joku puntari jolla punnitaan kumpaan mestaan joudut?

Ei ole puntaria. Taivaaseen ei pääse omien tekojen kautta. Jokainen ihminen on ansainnut helvetin. Jokainen ihminen on turmeltunut ja syntinen, Eedenin paratiisin syntiinlankeamuksen myötä . Ei kukaan tule pärjäämään viimeisellä tuomiolla omilla ansioillaan.

Jeesus joka on kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona , ( Isä, Poika , Pyhä Henki. Yksi Jumala, kolmessa persoonassa) ja jonka kautta kaikki on luotu, joka aina on ollut olemassa, astui alas Taivaasta ja syntyi ihmisenä maailmaan. Jeesus tuli nöyränä palvelijana pelastamaan syntiin sairastuneen ihmiskunnan . Jeesus pystyi lunastastamaan meidän synnit Golgatan ristillä , koska oli itse synnitön. Jeesus oli maan päällä samalla Jumala ja samalla ihminen. 

Turvaudu Häneen!

Kiitos Jeesus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Arabia. 

 

Certainly those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of these stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here.We privileged few, who won the lottery of birth against all odds, how dare we whine at our inevitable return to that prior state from which the vast majority have never stirred?”"

Menisi jo tuhan monimutkaiseksi, yksinkertaiselle ihmiselle, jos pitäisi kaikkien syntymättömienkin sieluista huolta kantaa. 

On onni, ettei meidän tarvitse sitä tehdä. Suotta surra omaa kuolemaansa. 

Eräänä päivänä me kaikki kuolemme, mutta muina päivinä olemme elossa.

 

Turhuutta noin edes pohtia, ihmisen elämä on kuin ruoho ja kun tuuli käy ei häntä enää ole.

Itse olen kateellinen niille syntymättömille. Jos kuitenkin palaamme lopulta sinne samaan ”olemattomuuteen” tai ”epä-olevaisiksi”, niin miksi ihmeessä synnyttää lapsia kärsimään kaikki väistämättömät elämän kauheudet, menetykset, suru?  
Kukaan heistä, joka ei synny, ei kärsi syntymättömyydestään, koska heitä ei ole. Heillä ei ole tarvetta kokea elämän iloja, niitä ohikiitäviä hetkiä, joilla ihmiset yrittävät lapsen synnyttämistä oikeuttaa. 
Jokainen, joka syntyy, kärsii ennen pitkää. 
Joten eikö ole oikeastaan suorastaan moraalitonta synnyttää lapsi, sen sijaan, että tuo lapsenajatus saisi kellua olemattomuuden turvallisessa sylissä, jonne minäkin lopulta palaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

"Jos olemmekin oikeassa" Milloin olette oikeassa? Mikä vuosi on se vuosi kun jotain alkaa tapahtumaan, kun viimein raamatun teksti muuttuukin todeksi. Satojatuhansia vuosia on kulunut jo, milloin tapahtuu? Miksei ole tapahtunut jo? Kuinka kauan pitää vielä odottaa, ja miksi pitää odottaa? Miksei nyt, vaikka tunnin päästä?

Aikataulua emme tiedä, eikä kuulukaan tietää, mutta esim kaikki Raamatun profetiat = ennusteet ovat tähän asti toteutuneet. Jopa tämän ajan asiat.

Miksei kuulu tietää? Miksi se on salainen asia, eikä lue selvästi että "huomenna kello 15:00 asia x tapahtuu". En tiedä mitä ne raamatun ennusteet ovat, mutta uskallanko heittää sokkona arvauksen, että uskovaiset ihmiset ovat olleet niiden toteutuksien takana? Vai voiko muka olla niin älytöntä sattumankauppaa, että Jebediah vuonna nakki ja perunamuusi kirjoitti ennusteensa papyrukselle että "vuonna 2011 Tampere-talon edustalla tanssii punaiseen lierihattuun pukeutunut mies", ja niin kävikin, koska Jebediah vain tiesi sen?

Ei ahdista. Ainoa kuolemassa katoava asia on egoharha. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Juu. Syntyisi tietysti uudelleen juuri kun ruletti pyörii, että kenen kohtalona on saada ns. kunnia elää maailman viimeisenä ihmisenä. Siellä loppuun revityssä maailmassa sitten, missä kaikki on vielä huonommin kuin nyt täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta nämä uskontosekopäät tulee pilaamaan keskustelut. Voisitte keskustella keskenänne omissa ketjuissanne, kiitos.

Herättääkö viestimme epämukavuuden tunteen siitä jos olemmekin oikeassa? Muuten ei pitäisi häiritä sinua.

"Jos olemmekin oikeassa" Milloin olette oikeassa? Mikä vuosi on se vuosi kun jotain alkaa tapahtumaan, kun viimein raamatun teksti muuttuukin todeksi. Satojatuhansia vuosia on kulunut jo, milloin tapahtuu? Miksei ole tapahtunut jo? Kuinka kauan pitää vielä odottaa, ja miksi pitää odottaa? Miksei nyt, vaikka tunnin päästä?

Aikataulua emme tiedä, eikä kuulukaan tietää, mutta esim kaikki Raamatun profetiat = ennusteet ovat tähän asti toteutuneet. Jopa tämän ajan asiat.

Miksei kuulu tietää? Miksi se on salainen asia, eikä lue selvästi että "huomenna kello 15:00 asia x tapahtuu". En tiedä mitä ne raamatun ennusteet ovat, mutta uskallanko heittää sokkona arvauksen, että uskovaiset ihmiset ovat olleet niiden toteutuksien takana? Vai voiko muka olla niin älytöntä sattumankauppaa, että Jebediah vuonna nakki ja perunamuusi kirjoitti ennusteensa papyrukselle että "vuonna 2011 Tampere-talon edustalla tanssii punaiseen lierihattuun pukeutunut mies", ja niin kävikin, koska Jebediah vain tiesi sen?

Ei järjellisen ihmisen kannata hukata aikaansa noiden aivopestyjen jeesussekopäiden kanssa. 

Olemattomuutta ei ole olemassa. 

Ei. Koska uskon että moni elää kuoleman jälkeen. Menee toiselle maapallon kopioversiolle turvaan sieluna.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuolema sitten samanlaista kun ennen syntymää, eli ei mitään? Tyhjyyttä.

Tyhjyys ei ole ei mitään vaan tyhjyys on kaikki mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Minua ei ahdista yhtään. Ei ole ahdistanut sen jälkeen, kun lapseni teki itsemurhan. Kuolema ei voi mitenkään olla pahempaa kuin elämä ilman häntä. Jos hyvin käy tapaamme jossain muodossa kuolemani jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Voin vakuuttaa, ettei sitä muista, vaan luulee syntyvänsä ensimmäistä kertaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Olemattomuutta ei ole olemassa. 

Onko alapeukuttajan mielestä olemattomuus olemassa? Eikö se jo määritelmällisesti ole oksymoron? 

Kuoltuasi saat vastauksen tuohon ihmiskuntaa vuosituhannet askarruttaneeseen kysymykseen. Sitä ennen kaikki pohdinta on oikeastaan melkoisen turhaa etkä tule hullua hurskaammaksi. Toki saahan sitä pohtia erilaisia skenaarioita, mutta voi olla, että oikea vastaus on jotain ihmisen käsityskyvyn ylittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Voin vakuuttaa, ettei sitä muista, vaan luulee syntyvänsä ensimmäistä kertaa. 

 

Kyllä sen pienenä vielä muistaa, mutta sitten uuden elämän muistot (yleensä, mutta ei aina), pyyhkivät vanhat. Kuolemaa ei ole. Olemassaolo ja tietoisuus eivät ole meidän ominaisuuksiamme, vaan olevaisuuden ja maailmankaikkeuden ominaisuuksia. Koko universumi meistä kaikista kurkkii ja kokee itseään eri näkökulmista.

Turha murehtia asioita, joiden edessä on voimaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Voin vakuuttaa, ettei sitä muista, vaan luulee syntyvänsä ensimmäistä kertaa. 

 

Aina vaan kaameammaksi muuttuu skenaario. Olet ikuisessa kärsimysten luupissa ilman ulospääsyä tilanteesta 😱

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ahdista yhtään. Ei ole ahdistanut sen jälkeen, kun lapseni teki itsemurhan. Kuolema ei voi mitenkään olla pahempaa kuin elämä ilman häntä. Jos hyvin käy tapaamme jossain muodossa kuolemani jälkeen.

Lämmin halaus. <3 Kyllä te tapaatte ja olette yhtä.