Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ

Ihan ok minulle, ap. Alleviivaa lyhyen ihmiselämämme käsittämättömän arvokasta merkitystä.

Ei harmita, koska asiaa ei voi tietää vielä tässä vaiheessa.

Ahdistus voi johtua harhaopista että on ikuinen kadotus.  Jeesukseen turvaava voi luottaa pääsevänsä yläkertaan jos hyväksyy sinne muutkin.

Ei ahdista. Kerta riitTää. Ainakin näin räpin ja persu-psykopaattien saastuttamassa maanpiirissä. Nehän käyvät ihmisen keskuudessa ympäritte kuin kiljua juoneet seinäkahelit. Totisesti seinäkahelit !

Itseasiassa jännitän koko ajan mitä tulee tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa jännitän koko ajan mitä tulee tapahtumaan.

Raamatusta saa ainakin osviittaa. 

Olotila tulee olemaan sama kuin ennen syntymää. Ei ahista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa jännitän koko ajan mitä tulee tapahtumaan.

Raamatusta saa ainakin osviittaa. 

Mielikuvitustapahtumia siis tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Kun ihminen kuolee nämä kaksi ; Henki ja sielu ovat YKSI. Kumpikaan ei katoa.

Sielulla on rajat. Henki on rajaton. Henki tekee sielun eläväksi, mutta sielu ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Sielun eli rajojen on kuoltava.

Sielu = liha + henki. Henki = Henki.

Onpas vaikeasti tulkittu. Sielu on sama asia kuin henki.

Sielu on syntiinlangennut ihmisen tahto eli toisin sanoen tahto, joka vastustaa Hengen tahtoa. Pyhä Henki on Jumalan tahto. Vain Jumalan tahto (Henki) voi periä Jumalan valtakunnan.

Ruumis ei ole itsessään elävä ilman Henkeä. 

Sielu sisältää aina hengen + ruumiin.

Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Ihminen on elävä sielu eli sielun ytimessä on henki. Siksi ihminen on hengellinen olento. Ja se henki kaipaa luojansa yhteyteen.

Kun kovasti ahdistaa tai masentaa, minua tämä tieto päinvastoin helpottaa ja auttaa jaksamaan, lohduttaa jopa. 

Joskus se hermostuttaa, mutta kun muistan että sitä ei itse tajua koska tietoisuutta ei enää ole, niin oli taas helpottaa. Oikeastaan kukaan ei koe kuolemaakaan, vaan hetket ennen kuolemaa, mutta sekin kärsimys unohtuu nopeasti koska tietoisuus poistuu.

Elämä se jos mikä on kummallista ja pelottavaa, ihmiset tekevät hirveitä asioita toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Kun ihminen kuolee nämä kaksi ; Henki ja sielu ovat YKSI. Kumpikaan ei katoa.

Sielulla on rajat. Henki on rajaton. Henki tekee sielun eläväksi, mutta sielu ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Sielun eli rajojen on kuoltava.

Sielu = liha + henki. Henki = Henki.

Onpas vaikeasti tulkittu. Sielu on sama asia kuin henki.

Sielu on syntiinlangennut ihmisen tahto eli toisin sanoen tahto, joka vastustaa Hengen tahtoa. Pyhä Henki on Jumalan tahto. Vain Jumalan tahto (Henki) voi periä Jumalan valtakunnan.

Ruumis ei ole itsessään elävä ilman Henkeä. 

Sielu sisältää aina hengen + ruumiin.

Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Kukaan ei kuole. Henki vain siirtyy uuteen ruumiiseen, kun se lähtee vanhasta. Jotkut saavat valita palaavatko vielä vanhaan vai siirtyvätkö uuteen ruumiiseen. Kun Henki on oppinut läksynsä, voi henki kulkea vapaasti eri maailmojen / aikakausien välillä. Siirtyä oppilaasta opettajaksi. 

Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

"Helvetti" on aina kovempi koulu kuin aiempi.

No koetko ahdistusta nukkumisesta ilman unia? Ei kai se kokemuksena sen ihmeellisempi ole. 

Joskus tulee vähän sellainen pakokauhunomainen tunne, kun uppoaa oikein syvälle siihen pohdintaan, että IKUISESTI, IHAN AINA, eikä KOSKAAN, IKINÄ enää. Mutta sitten tajuan, että se tila on ihan sama kuin on ollut ikuisesti jo ennen minuakin, ja pakokauhu vähän helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siellähän sitä ollaan oltu paljon kauemmin jo ennen syntymäämme. 

Miten niin kauemmin? Se olemattomuus päättyi syntymään, mutta kuoleman jälkeen se on ikuista.

Joidenkin tutkijoiden ja fyysikkojen mukaan aikaa ei ehkä ole, vaan on vain yksi nykyhetki, joka sisältää kaikki menneet ja tulevat hetket. 

No jos noin olisi, niin elämä olisi vähän, kuin tallenne, jonka voi sopivalla soittimella katsoa uudelleen. 

Ei ahdista, pääsen Taivaaseen. Siunausta!

Ei ahdista, vaan päinvastoin. Olen ollut ei-toivottu lapsi. En olisi halunnut syntyä ollenkaan. Kauhistuttaisi, jos joutuisin elämään tällaista vielä joskus uudelleen. Jos jokin tuo lohtua, niin kuolema sitten aikanaan. 

Luettuani kirjan Kuolema antoi minulle elämän en ole enää lainkaan varma, lakkaako ihmisen tietoisuus kuolemaan. Se oli niin vakuuttava kuolemanrajakokenuksen kuvaus, jossa terminaalista syöpää sairastanut nainen palasi omaan kehoonsa ja parantui täysin sairaudesta, josta ei olisi pitänyt parantua. Onhan noita NDE tarinoita tusinoittain tietenkin. Niistä on kerätty myös systemaattista tutkimusnäyttöä, jossa moni ruumiista irtaaantunut muistaa oman kliinisen kuolemansa aikaisia tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti. Ehkäpä uskonnollisen kuvaukset kuoleman jälkeisestä elämästä eivät johdukaan pelkästä kuoleman pelosta, vaan intuitiivisesta ja kokemuksellisesta ymmärryksestä, että emme ole vain materiaalisia olentoja. Sinänsä että olemassaolon päättyminen sinänsä pelottaisi, en vain ole yhtään varma sen ajatuksen empiirisestä pohjasta, vaikka  vallitsevat tieteelliset teoriat ja tieteellinen näyttö  ovatkin näennäisen yksiselitteisesti materialismia tukevia. Mutta se voi johtua myös siitä, että tiede systemaattisesti sivuuttaa NDEn kaltaiset ilmiöt anomaalisina "mustina joutsenia" , koska ne eivät sovi tieteellisiin malleihin. Ne selitetään pois jollain hapen puutteella aivoissa yms. ja kokemuksista kertoneet ovat joko harhaisia tai valehtelijoita, mikä on mielestäni varsin epäuskottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Elänhän. Uskon, että seuraava elämäni tulee olemaan mahtava, koska tämä nykyinen on ihan perseestä.

Jaa, luultavasti synnyt muualle kuin Suomeen. Mietipä sitä.

Mitäpä noita miettimään. Luulenpa että tomuna päädyn maahan ja siinä se. Tietoisuus ehkä lentää avaruuteen.