Ahdistaako ajatus ettette kuoleman jälkeen elä IKINÄ

Hauskoja kuolemanjälkeisiä suunnitelmia kaikilla 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Raamattu puhuu myös sielujen pelastumisesta ja ruumiin ylösnousemisesta.

Koko ihminen henki, sielu ja ruumis pelastuu ja ennallistetaan. Jeesus nousi kuolleista esikoisena, ensimmäisenä kaikista. Hän on esimerkki siitä mitä tulee olemaan. Keho, jota voi koskea, keho jolla voi syödä (Jeesuskin söi kalaa) ja silti sen kanssa voi kävellä läpi seinien. 

Seinäänjuosseiden horinoita. 
Kauhistuttaa, miten paljon täällä on täysin sekaisin olevia ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä olevansa täysin irrallaan todellisuudesta. Siis teidäthän pantaisiin harhojen takia lukkojen taa, jos ei tuota mielisairautta kutsuttaisi uskoksi. 

Täysin irrallaan todellisuudesta? Siis siitä todellisuudesta jota sinä henkilökohtaisesti elät.

Ei länsimainen ajattelutapa ja tulkintatapa asioista ole ainoa, minkä mukaan ihmiset täällä maapallolla elävät. Menepä johonkin afrikkalaiseen pienen heimon pariin ja huomaa, kuinka siellä eletään sellaista todellisuutta, jossa kaiken maailman henget ovat mukana vähän kaikessa. Niitä pelätään ja niitä lahjotaan ja huomioidaan eri tavoin, jotta ne antavat ihmisen elää rauhassa elämäänsä eivätkä tulisi tekemään häiriötä. Sillä siellä on kokemusta siitäkin, että tuollaiset henkiolennot häiritsevät. Se on heidän todellisuuttaan. Etkä sinä voi kieltää sitä, etteikö niin tapahtuisi.

Monissa kulttuureissa ja ajattelutavoissa henkimaailma ja sen todellisuus ja sen erilaiset ilmenemismuodot ovat ihan selviä asioita. Ulkomailla asuvat ja siellä työskennelleet ovat meille länsimaalaisille kyllä kertoneet näistä. Länsimainen ajattelu, lääketiede ja muu tieteellinen ajattelu on jollain lailla standardisoitunut ikään kuin ainoaksi oikeaksi kulmaksi katsoa tätä maailmaa. Se on pikemminkin vain palikan yksi sivu, mitä kautta tätä maailmaa katsellaan. On asioita, jotka on jätetty ilman huomiota tai ohitettu kun niitä on pidetty vähempiarvoisina, epätosina tai sellaisina, joita ei voi kokeellisesti todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella suuri ja inhimillinen kysymys. Ikuisuuden äärellä oma mieli voi tuntua pieneltä, ja on täysin ymmärrettävää, että ajatus herättää monenlaisia tunteita. Jokainen meistä käsittelee näitä asioita omalla tavallaan, oman elämänsä ja kokemustensa kautta.

 

Ehkä tässäkin voisi auttaa lempeys itseä kohtaan. Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastausta heti, ja myös epävarmuudelle voi antaa tilaa. Joskus jo sen hyväksyminen, ettei kaikkea voi täysin ymmärtää, voi avata uudenlaista näkökulmaa omaan ajatteluun.

 

Samalla arjen pienet asiat voivat muistuttaa siitä, mikä juuri nyt on merkityksellistä. Lämmin juoma, läheisen hymy tai rauhallinen hetki ikkunan ääressä voivat olla pieniä mutta tärkeitä ankkureita tässä hetkessä. Elämä rakentuu lopulta hetkistä, ja jokainen hetki on osa elämää.

 

Sinun ei tarvitse ratkaista ikuisuutta tänään. Tänään saat olla ihminen. 💛

Meillä ihmisillä on tarjota paljon kauniita sanoja, mutta Raamattu iskee usein niitä hienoimpiakin ajatuksia vastaan.

 

Mitä sanoo Raamattu tästä elämämme päivästä?

"Sillä hän (Jeesus) sanoo: 'Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut'. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2 Kor 6:2)

 

Me ihmiset sanomme "antaa kaikkien kukkien kukkia."

Mutta mitä sanoo Raamattu? ”Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.'” (Matt 15:13)

 

Me ihmiset sanomme "minun kehoni, minun päätökseni"

Mutta mitä sanoo Raamattu? Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" (1 Kor 6:19-20)

Ja sinä täällä esität tietäväsi, mitä näillä raamatunkohdilla tarkoitetaan. 

En esitä. Mutta sinä väität, että minulla ei olisi hajuakaan siitä, mitä ne tarkoittavat ja yrität sanoa, että olen tulkinnut omiani. 

Kun Jumala Pyhän Henkensä kautta puhuu Raamatun kautta ja on kuunnellut useampaakin puhujaa vuosien varrella, niin kyllä niistä Raamatunkohdista silloin melko samanlainen tieto ihmiselle tulee.

Et sinäkään "esittänyt" mitään uutta tai muuta, mitä ne tarkoittaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Raamattu puhuu myös sielujen pelastumisesta ja ruumiin ylösnousemisesta.

Koko ihminen henki, sielu ja ruumis pelastuu ja ennallistetaan. Jeesus nousi kuolleista esikoisena, ensimmäisenä kaikista. Hän on esimerkki siitä mitä tulee olemaan. Keho, jota voi koskea, keho jolla voi syödä (Jeesuskin söi kalaa) ja silti sen kanssa voi kävellä läpi seinien. 

Seinäänjuosseiden horinoita. 
Kauhistuttaa, miten paljon täällä on täysin sekaisin olevia ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä olevansa täysin irrallaan todellisuudesta. Siis teidäthän pantaisiin harhojen takia lukkojen taa, jos ei tuota mielisairautta kutsuttaisi uskoksi. 

Täysin irrallaan todellisuudesta? Siis siitä todellisuudesta jota sinä henkilökohtaisesti elät.

Ei länsimainen ajattelutapa ja tulkintatapa asioista ole ainoa, minkä mukaan ihmiset täällä maapallolla elävät. Menepä johonkin afrikkalaiseen pienen heimon pariin ja huomaa, kuinka siellä eletään sellaista todellisuutta, jossa kaiken maailman henget ovat mukana vähän kaikessa. Niitä pelätään ja niitä lahjotaan ja huomioidaan eri tavoin, jotta ne antavat ihmisen elää rauhassa elämäänsä eivätkä tulisi tekemään häiriötä. Sillä siellä on kokemusta siitäkin, että tuollaiset henkiolennot häiritsevät. Se on heidän todellisuuttaan. Etkä sinä voi kieltää sitä, etteikö niin tapahtuisi.

 

Monissa kulttuureissa ja ajattelutavoissa henkimaailma ja sen todellisuus ja sen erilaiset ilmenemismuodot ovat ihan selviä asioita. Ulkomailla asuvat ja siellä työskennelleet ovat meille länsimaalaisille kyllä kertoneet näistä. Länsimainen ajattelu, lääketiede ja muu tieteellinen ajattelu on jollain lailla standardisoitunut ikään kuin ainoaksi oikeaksi kulmaksi katsoa tätä maailmaa. Se on pikemminkin vain palikan yksi sivu, mitä kautta tätä maailmaa katsellaan. On asioita, jotka on jätetty ilman huomiota tai ohitettu kun niitä on pidetty vähempiarvoisina, epätosina tai sellaisina, joita ei voi kokeellisesti todistaa.

Suomessakin on tiedetty että henkimaailma on todellinen. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan ja omiakin voisi joskus arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Siellä "ei missään" on hyvä olla, ei murheita ei huolia. Kasvan sitten vaikka voikukkana.

Ja pääset kukkaseppeleessä uuteen ylösnousuun. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, en halua elää ikuisesti. Ois kyllä suunnaton pettymys jos kuoleman jälkeen elämä jatkuisikin. En oikein ymmärrä mikä siinä kuoleman jälkeisessä olemattomuudessa niin ihmisiä pelottaa kun et tule tiedostamaan asiaa mitenkään.

Se, että ihmisestä luotiin Jumalan kaltainen tarkoittaa sitä, että ihminen on iankaikkisuusolento. Koska Jumala puhalsi ihmiseen elämänhengen, hänestä tuli elävä sielu. Ihminen joko tulee olemaan olemassa iankaiken tai sitten hän elää iankaiken. Uskoon tulemisen hetkellä alkaa ihmisen iankaikkinen elämä. Olemassaolo erossa elämän ylläpitäjästä on kadotuksessa olemassaolon jatkumista.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä. Mikä järkytys olisikaan syntyä uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Onko elämäsi ollut hyvä kohdallasi, sitä aika usein mietitään. Oikeastaan sen tietää siitä että olisitko valmis elämään elämäsi uudelleen jos se olisi mahdollista, kuitenkin mitään pois jättämättä. Jos vastaus on kyllä, onneksi olkoon. Olet syntynyt onnellisten tähtien alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Mutta kun ajattelen sitä miten ihminen "muodostuu" sikiön aivoihin joka ajattelee, muistaa asioita, puhuu ja ymmärtää asioita, sitä enemmän menee aivot sekaisin. Miten "minä" voin olla olemassa juuri nyt tässä kehossa. Olenko ennen ollut olemassa jonain muuna muotona? Ei edes pysty sanoa että "missä olisin", koska en ole mikään tuhansia vuosia vanha "sielu" joka on siirtynyt aina jonnekin menetettyään kotinsa, vaan "minä" katoan ikuisuuksiin, kun kuolen. Vapautuuko jossain paikka, kun kuolen, että voin syntyä joksikin muuksi eliöksi? .. eikun, ei. Kun kuolen, "minä" en siirry minnekään, vaan katoan täysin enkä uusiudu. Saako tästä yhtään selvää?

Sinä olet yhtä kuin ruumiisi: kun se kuolee, sinä kuolet sen mukana kokonaan ja lopullisesti.

Ruumis hajoaa mutta ihmisen sielu on ikuinen, ja jokainen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle. Sielu jatkaa ikuisuuttaan joko ikuisessa Helvetissä tai ikuisessa Taivaassa. Vain Raamatullinen Jeesus pelastaa.

Sielu ei ole ikuinen, vaan se katoaa. Henki on iankaikkinen.

Raamattu puhuu myös sielujen pelastumisesta ja ruumiin ylösnousemisesta.

Koko ihminen henki, sielu ja ruumis pelastuu ja ennallistetaan. Jeesus nousi kuolleista esikoisena, ensimmäisenä kaikista. Hän on esimerkki siitä mitä tulee olemaan. Keho, jota voi koskea, keho jolla voi syödä (Jeesuskin söi kalaa) ja silti sen kanssa voi kävellä läpi seinien. 

Seinäänjuosseiden horinoita. 
Kauhistuttaa, miten paljon täällä on täysin sekaisin olevia ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä olevansa täysin irrallaan todellisuudesta. Siis teidäthän pantaisiin harhojen takia lukkojen taa, jos ei tuota mielisairautta kutsuttaisi uskoksi. 

Täysin irrallaan todellisuudesta? Siis siitä todellisuudesta jota sinä henkilökohtaisesti elät.

Ei länsimainen ajattelutapa ja tulkintatapa asioista ole ainoa, minkä mukaan ihmiset täällä maapallolla elävät. Menepä johonkin afrikkalaiseen pienen heimon pariin ja huomaa, kuinka siellä eletään sellaista todellisuutta, jossa kaiken maailman henget ovat mukana vähän kaikessa. Niitä pelätään ja niitä lahjotaan ja huomioidaan eri tavoin, jotta ne antavat ihmisen elää rauhassa elämäänsä eivätkä tulisi tekemään häiriötä. Sillä siellä on kokemusta siitäkin, että tuollaiset henkiolennot häiritsevät. Se on heidän todellisuuttaan. Etkä sinä voi kieltää sitä, etteikö niin tapahtuisi.

 

Monissa kulttuureissa ja ajattelutavoissa henkimaailma ja sen todellisuus ja sen erilaiset ilmenemismuodot ovat ihan selviä asioita. Ulkomailla asuvat ja siellä työskennelleet ovat meille länsimaalaisille kyllä kertoneet näistä. Länsimainen ajattelu, lääketiede ja muu tieteellinen ajattelu on jollain lailla standardisoitunut ikään kuin ainoaksi oikeaksi kulmaksi katsoa tätä maailmaa. Se on pikemminkin vain palikan yksi sivu, mitä kautta tätä maailmaa katsellaan. On asioita, jotka on jätetty ilman huomiota tai ohitettu kun niitä on pidetty vähempiarvoisina, epätosina tai sellaisina, joita ei voi kokeellisesti todistaa.

Suomessakin on tiedetty että henkimaailma on todellinen. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan ja omiakin voisi joskus arvostaa.

 Anneliese Michelin riivaajien ulosajamisen yhteydessä, riivaajakin sanoi ihmisten olevan tyhmiä ja luulevan ,että elämä päättyy kuolemaan. Ei se pääty vaan jatkuu joko yljäällä tai alhaalla, omien valintojen kautta.

Kyllä elämä jatkuu kuoleman jälkeen mutta tasan yhdessä paikassa. Tiedän asian varmaksi koska minulla on yhteys tuonpuoleiseen, ei siellä ole kenelläkään mitään hätää. Meille voidaan kyllä kertoa ihan mitä tahansa, jopa siis valheita. Useasti kuitenkin ihmiset itse keksivät kaikenlaista, myös kaupitellakseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa tuonelassa tulee vastaan tai ei niin olisi vähintään reilua saada tietää, että mitä koko elämä oli ja miksi. 

Ihmiselle on annettu aikaa ottaa siitä selvää nyt. Kaikki ne kutsut ja julistukset Luojan todellisuudesta ja Jeesuksen totuudellisuudesta on tarkoitettu ihmiselle sen tähden, että ihminen pysähtyisi ja selvittäisi iankaikkisuusasiansa nyt.

Kyllä se kaikille selviää, kun jokainen nousee kuolleista ja joutuu tuomiolle. Kaikki kuolleet herätetään ja jokainen tekee tiliä elämästään Luojansa edessä. Se on vain ikävä silloin katua, kun siihen on nyt mahdollisuus.

Uskon jälleensyntymään, mutta voidaan ehkä jälleensyntyä jollekin toisellekin planeetalle.

Joskus se tulee jostain nurkan takaa vähän muttei siihen kannata niin kauheasti keskittyä. Sen verran että saa vähän suuntaa ja no, suhteellisuutta elämäänsä mutta kohtuudella kuitenkin. Muuten se vain varjostaa sitä. :P

Up.

niin pitkään pitää yrittää että oppii mitä tänne tultiin oppiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei oikeastaan kun tarkemmin ajattelee. Mitä ikuisuudesta, kun et tule sitä ikinä kokemaan. Ikinä et tule ymmärtämään olevasi kuollut. Kuolemasta ajatuksena ahdistuminen on kyllä ymmärrettävää, mutta täysin turhaa energianhaaskausta - kuolema tulee joka tapauksessa. Mua ahdistaa enemmän ajatus läheisen kuolemasta ja ajasta jonka joutuu elämään sitten ilman tätä - luultavasti se kyllä hävittää kaikki loputkin pelot kuolemasta ja pikemminkin saa toivomaan sitä.

Et voi yrittää, mitä koet kuoltuasi. Kukaan ei tiedä. 

Esim raamattu ei kerro, miten kuoleman jälkeen vietetään aikaa ennen yleistä ylösnousemusta. 

Kukaan ei mitenkää osaa sanoa. 

Siis tuon kuulin ev lut papilta, että raamattukaan ei kerro kuoleman jälkeisistä tapahtumista tarkoin. Ylösnousemus ja viimeinen tuomio kyllä mainitaan. Mutta mitä ennen sellaisia. 

Ei nyt kannata yhden papin sanomisiin jäädä roikkumaan. 

Jeesus kertoi tarinan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, jotka molemmat kuolivat ja haudattiin. Molemmat menivät sinne paikkaan, jossa sielut odottavat lopullista ruumiin ennallistamista ja ruumiin ylösnousemusta, joka tapahtuu, kun Jeesus palaa kerran maan päälle näkyvällä tavalla. Rikas mies ja Lasarus odottivat eri paikoissa ja olivat aivan tietoisia itsestään ja ympärillä olevasta.

Jeesus sanoi ristinryövärille, joka katui ja teki parannusta ristillä, että Jeesus itse on oleva tämän katuvan kanssa "tänä päivänä" paratiisissa. Siis siellä missä sielut leväten odottavat.

Ja vielä: Paavali kertoo kuinka hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen ja pohtii itsekin oliko hän ruumiissaan vaiko irti ruumiistaan, eikä ole siitä ihan varma. Eli ihminen on tietoinen itsestään, näkee ja kuulee asioita, kokee kävelevänsä jne. vaikka ei olisikaan fyysisessä ruumiissa. Koska ylösnousemusruumis annetaan kuolleille vasta "viimeisenä päivänä" eli tämän maailmanajan loppuessa kun Jeesus tulee ja alkaa uusi aikakausi.

 

Emmekö siis voisi luottaa Jesuksen sanoihin, Hänen joka sanoi itsestään että Hän on tie, totuus ja elämä. Miksi Jeesus olisi valehdellut meille?

Jeesus ei valehdellut. Mutta papit ja vallanpitäjät valehtelivat vääristellessään kirkolliskokouksissaan aitoa Sanaa omien tarkoitusperiensä mukaiseksi. Ja tätä torsoa Raamattua nyt uskotaan kirjaimellisesti koko totuutena, vaikka se ei todellakaan sitä ole. Toki siinä on paljon Jeesuksen yleispätevää ja voimakasta opetusta. Mutta paljon tärkeää tietoa on valitettavasti jätetty pois, mikä vesittää ja vääristää sanoman.

Uskovaiset varmaan laittavat tämänkin kommentin demonien piikkiin. On helpompaa niellä kaikki purematta, kuin ajatella kriittisesti.

Ei.

Ei häiritse.

Siis MITÄ? Kohta varmaan joku sanoo, ettei joulupukkia ole olemassa

Ahdistaa, välillä oikein kunnolla kun sitä ajattelee. Enemmän ahdistaa kuitenkin, että jos joutuu menettämään läheisen. Miten sen jälkeen pystyy enää elämään? Tarkoitan omaa lasta, puolisoa tai vanhempia.

Ei ahdista kun tiedän että rajan takana mua odotetaan. Se on turvallista kun tietää ettei sitä rajaakaan tarvi yksin ylittää. Rukoilu on suora yhteys. Se auttaa ja lohduttaa. 

Miksi sen pitäisi ahdistaa. Kannattaa elää nyt ja sitten vasta kuopan pohjalla olla miettimättä mitä olisi voinut tehdä eläessään toisin. Ihmisen elämänkaari on sen verran lyhyt ettei sitä kannata jatkuvaan valittamiseen tuhlata. Mieluummin kannattaa elää täysillä eikä katsoa yhtään taakse mitä on tullut tehneeksi.