V itun vaihdevuodet kirja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelotellaanko murrosikää lähestyviä naisoletettuja nykyään samalla tavalla kuin meitä vaihdevuosia lähestyviä? Onko murrosiästäkin tehty samanlainen kaupallistettu lääketieteellinen diagnoosi, joka tarvitsee kaikenlaista lääkettä ja hoitokeinoa? Olen oikeasti onnellinen, että luin murrosiästä ja sen tuomista muutoksista  sekä elämän tosiasioista ensimmäisen kerran vasta 5.luokalla 5.luokan biologian kirjasta silloin muinaisella 1990-luvulla. Järkytyin silti, enkä' ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Toki se, mitä tuossa luki oli sellaista, mitä nykyaikana ei saisi edes kirjoittaa ja tieto on osin jo vanhentunuttakin.

 

En olisi halunnut tietää vaihdevuosista liian aikaisin. Selvästi vaihdevuosioireeni tai ainakin esivaihdevuodet ovat jo alkaneet, mutta tosiaan en olisi halunnut tietää asiasta vuosia etukäteen kuten en tiennyt murrosiästäkään. Kuitenkin koen, että murrosiän alkaminen ja sen tuomat muutokset on ainakin omalla kohdallani ollut rankempi juttu kun nyt lähestyvä vaihdevuosi-ikä ja sen tuomat muutokset. Keho jotenkin osaa valmistautua tähän paremmin kuin murrosikään. Murrosiässä on kuitenkin ihan lapsi ja nyt keski-ikäinen nainen.

Vähän ohiksena, mutta jos murrosikäinen yrittäisi hoitaa nykyajan työelämän, parisuhteen, perhe-elämän, vanhenevat vanhemmat ja monta muuta asiaa, joita vaihdevuosi-ikäiset tekevät vaihdevuosiensa ohella niin meno olisi aika erilaista. Myrsky voi olla samankaltainen mutta vastuut,  jotka on hoidettava siitä huolimatta, aivan eri luokkaa.

Mitä nyt omasta murrosiästäni vielä muistan, niin ei todellakaan ollut samanlaista kirjoa fyysisiä vaivoja kuin vaihdevuosissa vaan enemmänkin päänsisäistä myllerrystä. Ja siihen teini-ikäisen päänsisäiseen myllerrykseen suhtauduttiin kyllä huomattavasti lempeämmin ja ymmärtäväisemmin. Ei paljon olisi asiaa 50-vuotiaana tuittuilla samalla tavalla kuin 15-vuotiaana :D

Ai, se olisikin. Tulisi työpaikalle tunteja myöhässä murjottaen, kilahtaisi kuinka vihaa kaikkia, paiskaisi oven kiinni ja karkaisi. Saattaisi tuo perhekin vähän ihmetellä :D

Onhan tuolla työpaikoilla aina joku kiukkuinen ja ns hankala tapaus mutta johtuuko se aina hormoneista, sitä ei voi tietää.

Monesti näissä vv-kirjoissa kuvataan juuri tälläistä käytöstä, ikään kuin ei mahtaisi itselleen mitään. Jokin tuossa häiritsee ja aika paljonkin. Ja sitten tähän kuin taikaiskusta kaiken korjaa se hormonihoito.

Hieno juttu jos näin on. Osa vaikeista tyypeistä ei välttämättä vaan mene hakemaan sitä, ja mikään hormoni ei tuohon auttaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on trendinä esivahdevuodet(kin). Sitä ennen oli kilpirauhanen, ferritiini, aikuisiän adhd ja kortisoli. Mitä seuraavaksi?

Se, että tietyt asiat nousevat trendiksi ei tarkoita sitä, että ne olisivat höpöhöpöä. Nämä kaikki on ihan oikeita sairauksia ja elämänvaiheita, kuten esivaihdevuodet. Ehkä esivaihdevuosista nyt niin paljon rummutetaan, sillä nyt on tutkittu niin paljon miljoonien naisten verikokeita ja oireita ja tajuttu, että vaihdevuosien muutokset kehossa alkavat jopa 14 vuotta aiemmin, ennenkuin kuukautiset loppuvat. Kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, joten naiset alkavat oireilemaan vaihdevuosioireitaan jo noin 37-vuotiaina ja tämä voidaan todeta jopa verikokeista.

Niin, että saadaan medikalisoitua normaalit elämänvaiheet. Suurimpaan osaan vaivoista auttanee lepo, liikunta ja hyvä ravinto. 

Vaihtareissa ensimmäisenä menee unettomuuden myötä lepo ja se aiheuttaa ison kasan muita ongelmia. 

Vuosi vaihdevuosihlvettiä ekalta sivulta tässä.

Nukkuminen tosiaan oli vain jotain, mistä vain haaveili. 3 tai jopa 4 tuntia unta vuorokauden aikana ei todellakaan riittänyt johonkin liikunnan ylläpitoon saati terveelliseen syömiseen kun ilman lepoa eläminen kuukaudesta toiseen vaatii nopeita energiapommeja.

Tämän painajaiselta tuntuneen vuoden aikana tutustuin uusiin ihmisiin. Nyt syksyllä kun olemme taas nähneet, he ovat todenneet että olen ihan eri ihminen nykyään ja ovat iloisia kuinka hyvin voinkaan. Niissä murhanhimoissani ja muussa sekopäisyydessäni taisin olla jopa hieman pelottava uusi tuttavuus. Painokin tippunut lähes siihen lukemaan mitä se oli ennen kuin oireet iskivät täysillä päälle. 

Rintasyövän riski on minimaalinen ja hkh suojaa monelta muulta sairaudelta, esim suolistosyövältä ja aivoinfarktilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Miksi pitäisi pärjätä ilman lääkkeitä?

Hormonikorvaushoito on ihan paras ja eniten elämänlaatua parantava lääke ikinä. Auttaa mielialaan, limakalvoihin, uneen, jaksamiseen, seksuaalisuuteen jne

Töissäkin yli 50v naisten naamasta kyllä näkee kenellä on hormonikorvaushoito ja kenellä ei. Toiset on hyväntuulisia ja virkeitä ja toiset jatkuvasti kiukkuisia ja väsyneitä.

 

Ja pahat uniongelmat ovat hirveän yleisiä yli 45 vuotiailla naisilla. Univaje aiheuttaa ja pahentaa muita sairauksia. Miksi pitäisi kärsiä, sairastua ja kuolla aikaisin unettomuuden vuoksi, kun siihenkin löytyy hyviä hoitoja.

 

Ozempic- todella laihduttaa, mutta paras tulos tulee jos samalla muuttaa elämäntapojansa. Samalla lähtee jalkakivut ja liikuntakyky paranee.

Ei todellakaan tarvitse pärjätä ilman lääkkeitä!

Totta, on raskasta työtoverina katsoa jos joku ikätoveri kiukuttelee eikä hae apua vaivoihinsa.