V itun vaihdevuodet kirja

Ne, joilla ei ole oireita on helppo tulla huutelemaan, että en ole tarvinnut hormonikorvaushoitoa. Hienoa, tarvitsetko mitalin tästä. Ihan saman kuin huutelisit migreenipotilaalle, että minullapa ei ole migreeniä, en tarvitse lääkkeitä siihen. 

Luin tämän kirjan ja se oli mielestäni hyvä tietopaketti. Ehkä siinä tuli vähän sellainen olo, että hormonikorvaushoito hoitaa vaivan kuin vaivan. En ehkä ihan usko siihen. 

Itse en käytä hormonikorvaushoitoa, koska ei ole oireita, muuta kuin se että yöllä on vähän kuuma. En kuitenkaan hikoile, joten ikkuna auki nukkuminen hoitaa homman. Esivaihdevuosissa oli ihan helvetilliset jalkakivut öisin, ja niitä kesti noin puoli vuotta. En kuitenkaan silloin edes käsittänyt, että hormoneita voi ottaa kun on vielä kuukautiset. Silloin olisin varmaan ottanut, kun jalkasäryt olivat niin kauheat, että suunnilleen itkin ja mikään särkylääke ei auttaunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Miksi pitäisi pärjätä ilman lääkkeitä?

Hormonikorvaushoito on ihan paras ja eniten elämänlaatua parantava lääke ikinä. Auttaa mielialaan, limakalvoihin, uneen, jaksamiseen, seksuaalisuuteen jne

Töissäkin yli 50v naisten naamasta kyllä näkee kenellä on hormonikorvaushoito ja kenellä ei. Toiset on hyväntuulisia ja virkeitä ja toiset jatkuvasti kiukkuisia ja väsyneitä.

 

Ja pahat uniongelmat ovat hirveän yleisiä yli 45 vuotiailla naisilla. Univaje aiheuttaa ja pahentaa muita sairauksia. Miksi pitäisi kärsiä, sairastua ja kuolla aikaisin unettomuuden vuoksi, kun siihenkin löytyy hyviä hoitoja.

 

Ozempic- todella laihduttaa, mutta paras tulos tulee jos samalla muuttaa elämäntapojansa. Samalla lähtee jalkakivut ja liikuntakyky paranee.

Joku tuolla heitti että wt-touhua koko hössötys. On varmaan niin kauan, kunnes kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Ei kaikille tulekaan mitään "oireita" tai "lieveilmiöitä" siitä, että kehon oma hormonitoiminta hiipuu. Mutta osalle tulee. Minulle tuli yhdellä rytinällä liuta pikkuvaivoja kertaheitolla ja onneksi aika pian käsitin mistä on kyse. Listalla yleisin eli hikoilupuuskat kun puuttuivat ja puuttuvat edelleen. Muuta on kyllä on ollut tarjottimella ja osa vaivoista on "vieraillut ja häirinnyt" kaksi vuotta tai kolme vuotta, mutta sitten loppuneet. Vaan ei edes hormonikorvaushoito auttanut uniongelmiin. Niihin piti etsiä muuta apua.

 

En käsitä miksi hormonikorvaushoitoa mörköistetään. Kun hormonit ovat ihan kehon oma tapa pitä tätä kokonaisuutta voiteluöljyttynä, niin on se nyt hirveää kun voiteluöljy vähenee ja loppuu. Olin just täyttänyt 47-vuotta, kun tuo "mordorin örkki" iski kimppuuni. Hiukset alkoivat lähteä päästä isoin tukoin. Niveliä särki ja jalkapöydän luut paukkuivat ja etsivät uutta paikkaansa noin 3 vuoden ajan kunnes se vaiva lakkasi. Suuta on kuivannut nyt kaksi vuotta. Toosa oli pari vuotta kuiva ja siihen otin kapseleita, mutta nyt ei taas tarvitse, kun siellä on luontainen voiteluöljy kunnossa. Unettomuus on ollut kaikkein pahinta. Sitä oli jo vuosia aikaisemmin ja siihen etsittiin apuja ja välillä nukuinkin paremmin. Nyt kuuden viikon unettomuusputken jälkeen (kun silmät vain seisoivat päässä ja arki alkoi olla pelkkää selviytymistä) näyttää että olen löytänyt lääkkeen untani tukemaan. En heräile tunnin välein enkä ravaa monta kertaa kusella, vaan saan oikeasti nukkua ja minulle tyypillinen yksi herääminen yössä riittää.

 

N51

Hormonikorvaushoidolla on haittavaikutuksensa ja ne voivat olla rajuja. Varmasti tuollaisesta hoidosta on jollekin apua, mutta se ei poista haittavaikutuksia. Jotkut saavat tuollaisen hoidon takia syövän, mm. rintasyövän tai veritulpan. Itselläni on lähtenyt hiuksia paljon jo nuorena ja olen myös kärsinyt nivelkivuista jo ennen varsinaisia vaihdevuosia. Muista syistä, vaikeasta elämästä, ahdistuksesta ja kaikesta kokemastani ikävästä johtuen olen nukkunut huonosti ilman vaihdevuosiakin. Olen aseksuaali, eikä seksuaalisuuden tai kehon valmiuden sen harjoittamiseen katoaminen huoleta yhtään, koska en varsinaisesti ole kokenut tuollaista aikaisemminkaan. Ihanteeni olisikin ollut olla ihminen, joka ei tunne mitään seksuaalista. Olen myös aina likoillut paljon ja ollut karvainen. Kaikkia vaihdevuosiin liittyviä oireita ihminen voi siis kokea aikaisemminkin elämässään ja oireet voivat liittyä vaikka mihinkä muuhunkin kuin varsinaisesti vaihdevuosiin. Yllättävää, jos joku kokee tuollaisia oireita vasta olleessaan vaihdevuosissaan tai jos ylipäätään kiinnittää niihin huomiota vasta tässä vaiheessa. varmasti jo aikaisemmassakin vaiheessa näille oireille olisi löytynyt joku syy tai selitys, jos asiaa olisi selvitetty. Sitten tietyn ikäisenä ne ovatkin yllättäen selvästi vaihdevuosien syytä, eikä mitään muuta selitys voi edes harkita.

No ehkä jollekin hikoilu, nivelkivut, unettomuus jne. alkavat vasta vaihdevuosi-iässä? Mitä kummallista siinä on, jos ihminen ei ole aiemmin kärsinyt näistä? Jos useampi oire alkaa juuri siinä iässä, on melko todennäköistä, että ne johtuvat vaihdevuosista. Ei toki välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

En ole lääkevastainen ja mielestäni jokainen saa hakea apua oireisiinsa, jos pahalta tuntuu. Teen niin itsekin. 

Mutta kieltämättä kirja kuulosti joltain lääketehtaiden mainokselta. Hormoneja ylistettiin. Myös SSRI-lääkkeet, joiden haitoista on viime aikoina paljon puhuttu, olivat oiva, tai ainoastaan ainoa apu niille, joille hormonit eivät sovi. 

Lääkkeiden haitoista ei puhuttu mitään. 

Väitettiin taas valheellisesti, että ihmistä ei ole luotu edes elämään yli 30-vuotiaaksi, vaikka muinaisten metsästäjä-keräilijöiden alhainen keskimääräinen elinikä johtui korkeasta lapsikuolleisuudesta ja muuten vaarallisesta elämästä. Ihmisellä on aina ollut kyky elää noin 80-vuotiaaksi. 

Onko siinä oikeasti niin typerä väite? Populaatio äkkiä kuolisi jos ei olisi vanhempia ihmisiä lainkaan välittämässä tietoa ja taitoja. 

Epäilen, että vaihdevuosioireiden rankkuus on pitkälti geeneihin sidottu juttu. Minulla on kiinalaiset sukujuuret ja vaihdevuodet merkitsivät ainoastaan kuukautisten loppumista, ei mitään muuta. Sama juttu on ollut muillakin sukuni naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että vaihdevuosioireiden rankkuus on pitkälti geeneihin sidottu juttu. Minulla on kiinalaiset sukujuuret ja vaihdevuodet merkitsivät ainoastaan kuukautisten loppumista, ei mitään muuta. Sama juttu on ollut muillakin sukuni naisilla.

Tämä vaihdevuosien "kaupallistaminen" onkin nykyajan länsimainen juttu.

Pelotellaanko murrosikää lähestyviä naisoletettuja nykyään samalla tavalla kuin meitä vaihdevuosia lähestyviä? Onko murrosiästäkin tehty samanlainen kaupallistettu lääketieteellinen diagnoosi, joka tarvitsee kaikenlaista lääkettä ja hoitokeinoa? Olen oikeasti onnellinen, että luin murrosiästä ja sen tuomista muutoksista  sekä elämän tosiasioista ensimmäisen kerran vasta 5.luokalla 5.luokan biologian kirjasta silloin muinaisella 1990-luvulla. Järkytyin silti, enkä' ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Toki se, mitä tuossa luki oli sellaista, mitä nykyaikana ei saisi edes kirjoittaa ja tieto on osin jo vanhentunuttakin.

En olisi halunnut tietää vaihdevuosista liian aikaisin. Selvästi vaihdevuosioireeni tai ainakin esivaihdevuodet ovat jo alkaneet, mutta tosiaan en olisi halunnut tietää asiasta vuosia etukäteen kuten en tiennyt murrosiästäkään. Kuitenkin koen, että murrosiän alkaminen ja sen tuomat muutokset on ainakin omalla kohdallani ollut rankempi juttu kun nyt lähestyvä vaihdevuosi-ikä ja sen tuomat muutokset. Keho jotenkin osaa valmistautua tähän paremmin kuin murrosikään. Murrosiässä on kuitenkin ihan lapsi ja nyt keski-ikäinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Oliko kirjassa kokemuksia naisista, joilta kohtu poistettu? Ovatko he selvinneet ”vähemmällä” vaihdevuosioireiden kanssa?

Oli muutamia, eivätkä ainakaan he olleet selvinneet vähemmällä. Heille tuli rajuja oireita. Mutta niitä muita naisia haastateltiin aina vain muutaman lauseen verran.

Voisi olla vähän liian rankkaa tehdä samanlainen kirja murrosiästä, siis murrosikää lähestyville ja siinä oleville tarkoitettuna. Toki voisihan se olla ihan k-12 ja siitä ylöspäin tarkoitettu, joten mitään ihan lapsille sopivaa sen sisällön ei tarvitsikaan olla.

Järkytyin kuin 5-vuotias sukulaistyttöni sanoi sanan kuukautiset ja ilmeisesti äitinsä oli kertonut tuosta. En ole itse sanonut koskaan tuota sanaa ääneen ja aivan liian nuorena tuollaista on puhuttu. Turha pientä lasta on tuollaisella järkyttää. Kuulin itse näistä asioista ensimmäisen kerran kun olin 5.luokalla lukemalla biologian kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Pelotellaanko murrosikää lähestyviä naisoletettuja nykyään samalla tavalla kuin meitä vaihdevuosia lähestyviä? Onko murrosiästäkin tehty samanlainen kaupallistettu lääketieteellinen diagnoosi, joka tarvitsee kaikenlaista lääkettä ja hoitokeinoa? Olen oikeasti onnellinen, että luin murrosiästä ja sen tuomista muutoksista  sekä elämän tosiasioista ensimmäisen kerran vasta 5.luokalla 5.luokan biologian kirjasta silloin muinaisella 1990-luvulla. Järkytyin silti, enkä' ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Toki se, mitä tuossa luki oli sellaista, mitä nykyaikana ei saisi edes kirjoittaa ja tieto on osin jo vanhentunuttakin.

 

En olisi halunnut tietää vaihdevuosista liian aikaisin. Selvästi vaihdevuosioireeni tai ainakin esivaihdevuodet ovat jo alkaneet, mutta tosiaan en olisi halunnut tietää asiasta vuosia etukäteen kuten en tiennyt murrosiästäkään. Kuitenkin koen, että murrosiän alkaminen ja sen tuomat muutokset on ainakin omalla kohdallani ollut rankempi juttu kun nyt lähestyvä vaihdevuosi-ikä ja sen tuomat muutokset. Keho jotenkin osaa valmistautua tähän paremmin kuin murrosikään. Murrosiässä on kuitenkin ihan lapsi ja nyt keski-ikäinen nainen.

Vähän ohiksena, mutta jos murrosikäinen yrittäisi hoitaa nykyajan työelämän, parisuhteen, perhe-elämän, vanhenevat vanhemmat ja monta muuta asiaa, joita vaihdevuosi-ikäiset tekevät vaihdevuosiensa ohella niin meno olisi aika erilaista. Myrsky voi olla samankaltainen mutta vastuut,  jotka on hoidettava siitä huolimatta, aivan eri luokkaa.

Valtiovarainministeri kärsii selkeästi vaihdevuosioireista.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan paljon siitä, että diagnoosista voi tulla identiteetti. Minusta tuntui, että kirjan kirjoittajille oli vaihdevuosista tullut identiteetti. Ihan mitä tahansa elämässä tapahtuikaan, se johtui vaihdevuosista. 

Tämä minua tympiikin vaihdevuosikeskustelussa. Joko aihetta hyssytellään ja väännetään vitsiksi tai sitten siitä pitäisi tehdä itselleen identiteetti. Avoin ja asiallinen keskitien keskustelu tuntuu olevan tässä(kin) asiassa harmillisen vähäistä. Mielestäni on erittäin hyvä asia lisätä tietoisuutta esivaihde- ja vaihdevuosiin mahdollisesti liittyvistä oireista ja muutoksista mutta miksi naisen pitäisi alkaa määrittää itsensä ensisijaisesti niiden kautta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Miksi pitäisi pärjätä ilman lääkkeitä?

Hormonikorvaushoito on ihan paras ja eniten elämänlaatua parantava lääke ikinä. Auttaa mielialaan, limakalvoihin, uneen, jaksamiseen, seksuaalisuuteen jne

Töissäkin yli 50v naisten naamasta kyllä näkee kenellä on hormonikorvaushoito ja kenellä ei. Toiset on hyväntuulisia ja virkeitä ja toiset jatkuvasti kiukkuisia ja väsyneitä.

 

Ja pahat uniongelmat ovat hirveän yleisiä yli 45 vuotiailla naisilla. Univaje aiheuttaa ja pahentaa muita sairauksia. Miksi pitäisi kärsiä, sairastua ja kuolla aikaisin unettomuuden vuoksi, kun siihenkin löytyy hyviä hoitoja.

 

Ozempic- todella laihduttaa, mutta paras tulos tulee jos samalla muuttaa elämäntapojansa. Samalla lähtee jalkakivut ja liikuntakyky paranee.

Mistä oletus, että jokainen vaihdevuosi-ikäinen on ylipainoinen ja tarvitsee laihdutuslääkkeen? Itselläni hormonihoito vei libidon täydellisesti. Tasasi mieltä kyllä jossain määrin, mutta välillä taas tuli raivokohtauksia, joita luomuna ei ole. Joillekin sopii, mutta ei nuo mitään ihmepillereitä ole. Lääkkeet voivat auttaa joihinkin oireisiin, mutta voit saada sivuvaikutuksina kimpun uusia. Mutta kukin saa tietysti päättää, mikä itselleen toimii parhaiten. Itse "kitkutan" luomuna, koska vaihtarioireet siedän paremmin kuin hormonien sivuvaikutukset. 

Minulla libido lähti jo mielialalääkkeistä, joita määrättiin, kun ei tunnistettu kysymyksessä olevan esivaihdevuodet. Useimmille kiloja ei tule niin paljoa, että siihen tarvittaisiin laihdutuslääkkeitä, uudet vaatteet riittävät. Tietysti, jos on ollut jo valmiiksi lihavuuden puolella, niin vaihdevuodet voivat pahentaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan paljon siitä, että diagnoosista voi tulla identiteetti. Minusta tuntui, että kirjan kirjoittajille oli vaihdevuosista tullut identiteetti. Ihan mitä tahansa elämässä tapahtuikaan, se johtui vaihdevuosista. 

Tämä minua tympiikin vaihdevuosikeskustelussa. Joko aihetta hyssytellään ja väännetään vitsiksi tai sitten siitä pitäisi tehdä itselleen identiteetti. Avoin ja asiallinen keskitien keskustelu tuntuu olevan tässä(kin) asiassa harmillisen vähäistä. Mielestäni on erittäin hyvä asia lisätä tietoisuutta esivaihde- ja vaihdevuosiin mahdollisesti liittyvistä oireista ja muutoksista mutta miksi naisen pitäisi alkaa määrittää itsensä ensisijaisesti niiden kautta? 

Ohi aiheen, mutta tämä on vielä pahempaa esim. autismin kanssa ja siitä tehdään koko identiteetti. Vaikka olen itse saanut diagnoosin vain piirteistä, yritän saada virallista diagnoosia, mutta se on paljon vaikeampaa kuin luulin niin huomaan itsekin sortuneeni ajan kuluessa tähän ihan samaan. Vielä jokin aikaa sitten identiteettini muodostui täysin työttömyyden kautta ja vaikka vieläkin on työttömän identiteetti on vahva niin se autisti ottaa koko ajan enemmän ja enemmän valtaa. Toisaalta en koe pystyväni mitään autistien asiaa ajamaan, enkä halua sitä tehdä. Sen sijaan työttömien kohdalta haluaisin tätä tehdä ja järjestää jonkun työttömien priden, jos vaan uskaltaisin. Se yksi autistiaktivistihan on käytännössä järjestänyt autistien priden. Olen kokenut syrjintää, mutta se on liittynyt kaikki työttömyyteen, ei autismiin tai aseksuaalisuuteen, jota myös olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on trendinä esivahdevuodet(kin). Sitä ennen oli kilpirauhanen, ferritiini, aikuisiän adhd ja kortisoli. Mitä seuraavaksi?

Se, että tietyt asiat nousevat trendiksi ei tarkoita sitä, että ne olisivat höpöhöpöä. Nämä kaikki on ihan oikeita sairauksia ja elämänvaiheita, kuten esivaihdevuodet. Ehkä esivaihdevuosista nyt niin paljon rummutetaan, sillä nyt on tutkittu niin paljon miljoonien naisten verikokeita ja oireita ja tajuttu, että vaihdevuosien muutokset kehossa alkavat jopa 14 vuotta aiemmin, ennenkuin kuukautiset loppuvat. Kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, joten naiset alkavat oireilemaan vaihdevuosioireitaan jo noin 37-vuotiaina ja tämä voidaan todeta jopa verikokeista.

Niin, että saadaan medikalisoitua normaalit elämänvaiheet. Suurimpaan osaan vaivoista auttanee lepo, liikunta ja hyvä ravinto. 

Auttanee? 

Naisiahan ei tunnetusti oikein millään haluta hoitaa, kun kaikki oireet ovat ihan vaan asennekysymys ja kaikki korjautuu sillä, että rupeaa vain iloiseksi ja reippaaksi. 

Eikös rintasyöpäkin ole ollut sairaus, josta paranee positiivisella ajattelulla? 

Hormonihoito juurikin lisää riskiä sairastua rintasyöpään.

Vaihdevuosissa lopetetaan yleensä myös hormonaalinen ehkäisy, joka on voinut olla vuosikausia sama. Itse olin ehkäisyn lopettamisen jälkeen pari vuotta aivan kuutamolla. Muistuttivat aivan vaihdevuosioireita, paitsi en ollut vielä vaihdevuosi-iässä. Naisen hormonitasopaino on todella herkkä. Kun sitä ronkitaan synteettisillä hormoneilla, ei siitä palaa balanssiin parissa kuukaudessa, vaikka lääkärit mitä väittävät. 

Olen kuullut, että naiset joskus puhuvat, miten hormonikierukan poisto toi esiin vaihdevuosioireet. Toiko varmasti? Vai oliko keho vain tottunut kierukan antamaan hormoniin ja nyt kärsiikin vieroitusoireista. Voisiko joidenkin naisten vaihdevuosioireet selittyä vain ehkäisyn lopettamisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on trendinä esivahdevuodet(kin). Sitä ennen oli kilpirauhanen, ferritiini, aikuisiän adhd ja kortisoli. Mitä seuraavaksi?

Se, että tietyt asiat nousevat trendiksi ei tarkoita sitä, että ne olisivat höpöhöpöä. Nämä kaikki on ihan oikeita sairauksia ja elämänvaiheita, kuten esivaihdevuodet. Ehkä esivaihdevuosista nyt niin paljon rummutetaan, sillä nyt on tutkittu niin paljon miljoonien naisten verikokeita ja oireita ja tajuttu, että vaihdevuosien muutokset kehossa alkavat jopa 14 vuotta aiemmin, ennenkuin kuukautiset loppuvat. Kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, joten naiset alkavat oireilemaan vaihdevuosioireitaan jo noin 37-vuotiaina ja tämä voidaan todeta jopa verikokeista.

Niin, että saadaan medikalisoitua normaalit elämänvaiheet. Suurimpaan osaan vaivoista auttanee lepo, liikunta ja hyvä ravinto. 

Vaihtareissa ensimmäisenä menee unettomuuden myötä lepo ja se aiheuttaa ison kasan muita ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelotellaanko murrosikää lähestyviä naisoletettuja nykyään samalla tavalla kuin meitä vaihdevuosia lähestyviä? Onko murrosiästäkin tehty samanlainen kaupallistettu lääketieteellinen diagnoosi, joka tarvitsee kaikenlaista lääkettä ja hoitokeinoa? Olen oikeasti onnellinen, että luin murrosiästä ja sen tuomista muutoksista  sekä elämän tosiasioista ensimmäisen kerran vasta 5.luokalla 5.luokan biologian kirjasta silloin muinaisella 1990-luvulla. Järkytyin silti, enkä' ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Toki se, mitä tuossa luki oli sellaista, mitä nykyaikana ei saisi edes kirjoittaa ja tieto on osin jo vanhentunuttakin.

 

En olisi halunnut tietää vaihdevuosista liian aikaisin. Selvästi vaihdevuosioireeni tai ainakin esivaihdevuodet ovat jo alkaneet, mutta tosiaan en olisi halunnut tietää asiasta vuosia etukäteen kuten en tiennyt murrosiästäkään. Kuitenkin koen, että murrosiän alkaminen ja sen tuomat muutokset on ainakin omalla kohdallani ollut rankempi juttu kun nyt lähestyvä vaihdevuosi-ikä ja sen tuomat muutokset. Keho jotenkin osaa valmistautua tähän paremmin kuin murrosikään. Murrosiässä on kuitenkin ihan lapsi ja nyt keski-ikäinen nainen.

Vähän ohiksena, mutta jos murrosikäinen yrittäisi hoitaa nykyajan työelämän, parisuhteen, perhe-elämän, vanhenevat vanhemmat ja monta muuta asiaa, joita vaihdevuosi-ikäiset tekevät vaihdevuosiensa ohella niin meno olisi aika erilaista. Myrsky voi olla samankaltainen mutta vastuut,  jotka on hoidettava siitä huolimatta, aivan eri luokkaa.

Aika kummallista jos mikään ei ole kypsynyt päässä teini-iän jälkeen. En pysty mitenkään pistämään vaihdevuosien piikkiin jotain impulsiivista raivoamista, itkuun purskahtelua  tai hirveää käytöstä jne jonain minkä edessä ollaan ihan avuttomina. Anteeksi, kyllä tuossa on kyse jo jostain muustakin. Vaikka jostain traumasta jota on kyetty pitämään pois tietoisuudesta vaikka sillä kiireellä.

Se Ylen Hormonit-sarja vasta varsinaista hormonien ylistämistä olikin. Tämä koski  miehiäkin siinä missä naisia. Mieskin laitettiin käyttämään hormonivalmistetta. Vastenmielistä oli myös pilkata naista, joka ei halunnut käyttää hormoneita ja kuvata tämä jonakin hihhulina ja vaihtoehtoihmisenä. Tuossa sarjassa tämä pilkkaaja oli vielä alan erikoislääkäri, joka itse halusi vielä lisää hormoneja, vaikka riski sairastua aggressiiviseen rintasyöpään oli muutenkin kohonnut. Toki sarjan lopussa heräsi miettimään asioita pelästyttyään äitinsä kuoltua rintasyöpään.