V itun vaihdevuodet kirja

En saa mitään apua tai hoitoa ahdistukseeni, sosiaalisten tilanteiden pelkooni ja todennnäköiseen autismiini. En ole edes varma, onko noista vielä edes virallisia diagnooseja. Olen siis kuitenkin psykiatrian palveluiden piirissä ja käynyt tuolla jo monta kertaa. Yhtään lääkettä, en edes Buranaa en ole aikuisikäni aikana ottanut. Riskini saada veritulppa tai syöpä tai sairastua riippuvuuteen on muutenkin todella korkea geeneistä johtuen. Kärsin jo suurista ongelmista syömisen kanssa. Tuskin siis edes hormoneja vaihdevuosiin saisin ja yritän selviä ilman. En usko, että se mitä tulevat vaihdevuodet mielelleni tai keholleni tekevät olisi mitenkään kamalampaa kuin se, mitä olen jo ilman mitään hoitoa tai lääkitystä kokenut. Edellinen paniikkikohtauksen tapainen oli muuten tänään ja ahdisti ihan hirveästi, mutta jotenkin selvisin siitäkin ilman itseni huumaamista.

Vierailija kirjoitti:

Turha sitten ihmetellä lisääntyneitä syöpädiagnooseja kun kaikkia maailman hormoneja vedetään ilman mitään kriittistä ajattelua. Tämä on vain hyvää liiketoimintaa aika monelle. Näillä "ihmeaineilla" on suuret haittavaikutukset, joista pitää puhua enemmän. Nykyään tietoa on saatavilla ja tällaisen kritiikittömän teoksen julkaisu on vastuutonta. Taitaa olla koko teos julkaistu kaupallisena yhteistyönä ja rahoittajana olla joku lääkeyritys tai vastaava. 

 

Joku täällä valitti, että ei saa teosta luettavakseen kun on niin paljon varauksia. Ainakin Helmet-kirjastoissa tätä on myös best sellerinä eli pikalainana, joita ei voi varata. Nyt on saatavilla hyllyssä parissa kirjastossa. Tuollaisesta kirjastosta vaan hakemaan.

Kaiken maailman hormoneja ja ilman mitään kriittistä ajattelua? Ei sunkaan ajattelusta kovin älykäs vaikutelma synny. Hormonikorvaushoitoon tarkoitetut tuotteet ovat erittäin tutkittuja, takavuosina valitettavasti kärsineet väärin tulkituista tutkimustuloksista jotka saivat turhan monet jättämään hoidon väliin. Syöpää aiheuttavista tekijöistä vähintään yhtä pahoja ovat ylipaino, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö.

Vierailija kirjoitti:

En saa mitään apua tai hoitoa ahdistukseeni, sosiaalisten tilanteiden pelkooni ja todennnäköiseen autismiini. En ole edes varma, onko noista vielä edes virallisia diagnooseja. Olen siis kuitenkin psykiatrian palveluiden piirissä ja käynyt tuolla jo monta kertaa. Yhtään lääkettä, en edes Buranaa en ole aikuisikäni aikana ottanut. Riskini saada veritulppa tai syöpä tai sairastua riippuvuuteen on muutenkin todella korkea geeneistä johtuen. Kärsin jo suurista ongelmista syömisen kanssa. Tuskin siis edes hormoneja vaihdevuosiin saisin ja yritän selviä ilman. En usko, että se mitä tulevat vaihdevuodet mielelleni tai keholleni tekevät olisi mitenkään kamalampaa kuin se, mitä olen jo ilman mitään hoitoa tai lääkitystä kokenut. Edellinen paniikkikohtauksen tapainen oli muuten tänään ja ahdisti ihan hirveästi, mutta jotenkin selvisin siitäkin ilman itseni huumaamista.

Ihan sama juttu jonkun traumaoireilun kanssa jonka lääkitys tai hoito on joko hakuammuntaa tai sitä ei ole. Näitäkin ihmisiä on paljon.

Ei semmoista elämää ole mihin ei kuulu jotain ei toivottua ja näitä kaikkia olo/kipuriesoja voi olla vielä päällekkäin. 

Jenkeissä on muuten paha opioidiongelma osin siksi että haluttiin vain hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha sitten ihmetellä lisääntyneitä syöpädiagnooseja kun kaikkia maailman hormoneja vedetään ilman mitään kriittistä ajattelua. Tämä on vain hyvää liiketoimintaa aika monelle. Näillä "ihmeaineilla" on suuret haittavaikutukset, joista pitää puhua enemmän. Nykyään tietoa on saatavilla ja tällaisen kritiikittömän teoksen julkaisu on vastuutonta. Taitaa olla koko teos julkaistu kaupallisena yhteistyönä ja rahoittajana olla joku lääkeyritys tai vastaava. 

 

Joku täällä valitti, että ei saa teosta luettavakseen kun on niin paljon varauksia. Ainakin Helmet-kirjastoissa tätä on myös best sellerinä eli pikalainana, joita ei voi varata. Nyt on saatavilla hyllyssä parissa kirjastossa. Tuollaisesta kirjastosta vaan hakemaan.

Kaiken maailman hormoneja ja ilman mitään kriittistä ajattelua? Ei sunkaan ajattelusta kovin älykäs vaikutelma synny. Hormonikorvaushoitoon tarkoitetut tuotteet ovat erittäin tutkittuja, takavuosina valitettavasti kärsineet väärin tulkituista tutkimustuloksista jotka saivat turhan monet jättämään hoidon väliin. Syöpää aiheuttavista tekijöistä vähintään yhtä pahoja ovat ylipaino, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö.

Silti sisäisesti otettava menee maksan kautta ja lisää veritulppariskiä. Ei paljoa, mutta jos on jo alttiutta tuo on hyvä tietää. Viininlipitys ei ole paras idea senkään vertaa.

Olenkohan ainut, ketä vaihdevuodet ja niiden esilletuominen ei kiinnosta yhtään? Toki voi johtua iästäkin (itsellä ne ovat vielä edessä päin) ja varmaan jotkut ajattelevat että kyllä rupeaa kiinnostamaan kun omalle kohdalle sattuu. Mutta itse olen elänyt erittäin kivuliaiden kuukautisten kanssa (nyt väh. jo yli 20 vuotta), niiden takia edelleen pyörryn ja oksennan kivusta, joten sinällään vaihdevuosien tuomat "vaikeudet" eivät yllätä vaan olisivat vain yksi vitutus lisää tässä "upeassa" kokonaisuudessa, jota naiseudeksi kutsutaan. Vakavan masennuksen ja trauman takia on kärsitty univaivoista. Myös painonhallinta on aina ollut haasteellista, joten se painonnousukaan ei tule yllätyksenä. Tavallaan sellainen fiilis että tulee mitä tulee sitten kun tulee, ei jaksa kiinnostaa. Sitä vain toivon, etten pistä huonoa oloani muiden piikkiin. Meillä on töissä vaihdevuosi-ikäisiä ja pistävät vittumaisen ja huonon käytöksensä vaihdevuosien piikkiin. Ja mitä tulee tuohon kirjaan: hyvä, jos siitä on jollekin apua.

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Älä vähättele vv-oireita niputtamalla niitä johonkin omaan mielikuvituslistaasi. Suurimman osan pitää kuitenkin vaihtelevan tasoisten vv-oireiden kanssa elää ja jaksaa haastavissakin työympäristöissä ja elämäntilanteissa.

Jos miehillä oli vv-oireita, niin ne olisi varmaan jo kirjattu sairaseläkkeen perusteiksi.

Tästä edelleen vaietaan ja hymistellään (perikr*stilliseen tapaan) ja siitä johtuen oireisiin ei ole saatavilla kattavasti tietoa tai apua, jos ei osaakehtaa etsiä.

Omat vv-oireeni vastaavat 39 asteen kuumetta olotilaltaan ja "aivosumun" osalta. Hyvä, että lääkinnällisiä apuja on keksitty. Joskin jatkuvat saatavuusongelmat vaikeuttavat suuresti työssä pärjäämistä. Tämä on yksi asia, mikä johtuu nyky-yhteiskunnan "naisten vaiva, mitä väliä". Ja samaan aikaan yhteiskunta ei pyörisi ilman naisten panosta työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on trendinä esivahdevuodet(kin). Sitä ennen oli kilpirauhanen, ferritiini, aikuisiän adhd ja kortisoli. Mitä seuraavaksi?

Se, että tietyt asiat nousevat trendiksi ei tarkoita sitä, että ne olisivat höpöhöpöä. Nämä kaikki on ihan oikeita sairauksia ja elämänvaiheita, kuten esivaihdevuodet. Ehkä esivaihdevuosista nyt niin paljon rummutetaan, sillä nyt on tutkittu niin paljon miljoonien naisten verikokeita ja oireita ja tajuttu, että vaihdevuosien muutokset kehossa alkavat jopa 14 vuotta aiemmin, ennenkuin kuukautiset loppuvat. Kuukautiset loppuvat keskimäärin 51-vuotiaana, joten naiset alkavat oireilemaan vaihdevuosioireitaan jo noin 37-vuotiaina ja tämä voidaan todeta jopa verikokeista.

Niin, että saadaan medikalisoitua normaalit elämänvaiheet. Suurimpaan osaan vaivoista auttanee lepo, liikunta ja hyvä ravinto. 

Auttanee? 

Naisiahan ei tunnetusti oikein millään haluta hoitaa, kun kaikki oireet ovat ihan vaan asennekysymys ja kaikki korjautuu sillä, että rupeaa vain iloiseksi ja reippaaksi. 

Nuo edellisessä viestissä mainitut lepo, liikunta ja hyvä ravinto ovat kyllä todella konkreettisia asioita, eivät mitään höpöhöpöä (vaikka muuten viesti oli toki tuomitsevan sävyinen). En vastusta lääkkeitä, minulla on niin hirveät menkat, että jo niidenkin takia olen käyttänyt e-pillereitä ja hormonikorvaushoitoa. Silti oli ahaa-elämys tajuta kuinka esim. liikunta on vaikuttanut menkkoihin: edellisen kierron aikainen liikunta vähensi vuotoa ja kipuja. Yhtä konkreettisesti kahvin ja alkoholin vähentäminen on helpottanut oloa vaihdevuosissa. Jätän muun perheen valvomaan, laitan tulpat korviin ja menen aikaisin nukkumaan. Ei se ole joko-tai vaan sekä-että: sekä lääkkeet että elämäntavat. Jos jollekin riittävät elämäntavat, niin hieno homma. Mutta ei ne lääkkeetkään autuutta tuo, jos elämäntavat ovat retuperällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan paljon siitä, että diagnoosista voi tulla identiteetti. Minusta tuntui, että kirjan kirjoittajille oli vaihdevuosista tullut identiteetti. Ihan mitä tahansa elämässä tapahtuikaan, se johtui vaihdevuosista. 

Sama kävi mielessä. Lisäksi kirjoittajilla on reilusti ylipainoa ja laittaisin osan oireilusta kyllä ennemmin painon kuin iän piikkiin.

Toiset kohdat ihan hauskasti kirjoitettu, jopa nauratti mutta sitten taas osa lähinnä ärsytti.. jotenkin tuntui häpäisevältä kaikkine liioitteluineen.

Mutta kun on ihan julkeaa vaatia tietyntyyppisiä leidejä muuttamaan mitään elämäntavoissaan. Tai siitä tehdään jokin ozempic-solution. Tai masennuslääkeseikkailu.

Toisaalta ihmettelin Luonnollinen vaihdevuosien hoito (Varpu Tavi) mahdollisen hormonikorvauksen rajoittamista minimaaliseksi. Ei tuokaan ihan auennut mikä siinä käytössä niin hirvittää.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan ainut, ketä vaihdevuodet ja niiden esilletuominen ei kiinnosta yhtään? Toki voi johtua iästäkin (itsellä ne ovat vielä edessä päin) ja varmaan jotkut ajattelevat että kyllä rupeaa kiinnostamaan kun omalle kohdalle sattuu. Mutta itse olen elänyt erittäin kivuliaiden kuukautisten kanssa (nyt väh. jo yli 20 vuotta), niiden takia edelleen pyörryn ja oksennan kivusta, joten sinällään vaihdevuosien tuomat "vaikeudet" eivät yllätä vaan olisivat vain yksi vitutus lisää tässä "upeassa" kokonaisuudessa, jota naiseudeksi kutsutaan. Vakavan masennuksen ja trauman takia on kärsitty univaivoista. Myös painonhallinta on aina ollut haasteellista, joten se painonnousukaan ei tule yllätyksenä. Tavallaan sellainen fiilis että tulee mitä tulee sitten kun tulee, ei jaksa kiinnostaa. Sitä vain toivon, etten pistä huonoa oloani muiden piikkiin. Meillä on töissä vaihdevuosi-ikäisiä ja pistävät vittumaisen ja huonon käytöksensä vaihdevuosien piikkiin. Ja mitä tulee tuohon kirjaan: hyvä, jos siitä on jollekin apua.

itselläni on juu samaa. Kun takana on vaikeaa elämää ja ahdistusta ja autismia sekä paljon kaikkea ikävää on aika paljon tuosta, mitä vaihdevuosien piikkiin laitetaan tullut koettua jo nuoressa iässä. Toki ihmisen on hyvä tuntea omaa hormonitoimintaansa ihan vaan seuraamalla kehonsa toimintaa, mutta ei huonoa käytöstään tai jopa tekemiään rikoksia saa laittaa hormonien piikkiin. Ihmisen pitää pystyä toimimaan tiettyjen tilanteiden mukaan oli tilanne sitten mikä tahansa. Itsekin tunnistan nykyään pms:n lopussa liikutuksen ja herkkyyden, mutta en saa antaa sen ottaa valtaa kun tiedän, että en oikeasti ole tuollainen ja tiedän, että pian alkavista kuukautisista se vaan johtuu. Sama ahdistukseni ja autismini kanssa. En saa tehdä pahoja tekoja vain koska ahdistaa niin paljon. Elämä on ahdistuksen ja autismin kanssa on vaikeaa, mutta samaa lakia ja samoja sääntöjä kaikkien kanssa täytyy kuitenkin noudattaa ja niin pitää ollakin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei käytä mitään kun ei ole oireita. Väsynyt joo mutta en missään nimessä kiukkuinen. Ja ozempic ei auta vaikka joku väitti sen aina auttavan. Bs.

Ei Ozempic ole mikään oikotie onneen, vaan se on elämäntapamuutoksen tukena. Vaikka se olisi käytössä, täytyy ihmisen silti tehdä töitä ja sitoutua siihen muutokseen. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tarvitsee myös syödä - se on se karu totuus. Ja se tarkoittaa joillakin ihmisillä todella pieniä ruokamääriä. Jos haluaa herkutella niin sitten valitsee sen tien ja on tyytyväinen pari kiloa lihavampana. Mutta ei voi itkeä että lihoaa vaikka on Ozempic käytössä, jos samaan aikaan ei liiku ja syö ihan entiseen malliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan ainut, ketä vaihdevuodet ja niiden esilletuominen ei kiinnosta yhtään? Toki voi johtua iästäkin (itsellä ne ovat vielä edessä päin) ja varmaan jotkut ajattelevat että kyllä rupeaa kiinnostamaan kun omalle kohdalle sattuu. Mutta itse olen elänyt erittäin kivuliaiden kuukautisten kanssa (nyt väh. jo yli 20 vuotta), niiden takia edelleen pyörryn ja oksennan kivusta, joten sinällään vaihdevuosien tuomat "vaikeudet" eivät yllätä vaan olisivat vain yksi vitutus lisää tässä "upeassa" kokonaisuudessa, jota naiseudeksi kutsutaan. Vakavan masennuksen ja trauman takia on kärsitty univaivoista. Myös painonhallinta on aina ollut haasteellista, joten se painonnousukaan ei tule yllätyksenä. Tavallaan sellainen fiilis että tulee mitä tulee sitten kun tulee, ei jaksa kiinnostaa. Sitä vain toivon, etten pistä huonoa oloani muiden piikkiin. Meillä on töissä vaihdevuosi-ikäisiä ja pistävät vittumaisen ja huonon käytöksensä vaihdevuosien piikkiin. Ja mitä tulee tuohon kirjaan: hyvä, jos siitä on jollekin apua.

itselläni on juu samaa. Kun takana on vaikeaa elämää ja ahdistusta ja autismia sekä paljon kaikkea ikävää on aika paljon tuosta, mitä vaihdevuosien piikkiin laitetaan tullut koettua jo nuoressa iässä. Toki ihmisen on hyvä tuntea omaa hormonitoimintaansa ihan vaan seuraamalla kehonsa toimintaa, mutta ei huonoa käytöstään tai jopa tekemiään rikoksia saa laittaa hormonien piikkiin. Ihmisen pitää pystyä toimimaan tiettyjen tilanteiden mukaan oli tilanne sitten mikä tahansa. Itsekin tunnistan nykyään pms:n lopussa liikutuksen ja herkkyyden, mutta en saa antaa sen ottaa valtaa kun tiedän, että en oikeasti ole tuollainen ja tiedän, että pian alkavista kuukautisista se vaan johtuu. Sama ahdistukseni ja autismini kanssa. En saa tehdä pahoja tekoja vain koska ahdistaa niin paljon. Elämä on ahdistuksen ja autismin kanssa on vaikeaa, mutta samaa lakia ja samoja sääntöjä kaikkien kanssa täytyy kuitenkin noudattaa ja niin pitää ollakin. 

Tarkennan siis vielä, että osittain samaa. Muista syistä johtuen mielenterveys on reistaillut, ahdistanut, nukkuminen ollut vaikeaa ja painoa ollut aina juurikin ennemmin liikaa kuin liian vähän kun syön mitä sattuu ja olen yrittänyt hoitaa oikean hoidon puuttuessa ahdistustani syömällä herkkuja suunnilleen niin kauan kuin muistan. Vaikeat vuodot olen kokenut vain joitakin kertoja aikuisikäni aikana ja ilman lääkkeitä olen aina tuostakin selvinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Miksi pitäisi pärjätä ilman lääkkeitä?

Hormonikorvaushoito on ihan paras ja eniten elämänlaatua parantava lääke ikinä. Auttaa mielialaan, limakalvoihin, uneen, jaksamiseen, seksuaalisuuteen jne

Töissäkin yli 50v naisten naamasta kyllä näkee kenellä on hormonikorvaushoito ja kenellä ei. Toiset on hyväntuulisia ja virkeitä ja toiset jatkuvasti kiukkuisia ja väsyneitä.

 

Ja pahat uniongelmat ovat hirveän yleisiä yli 45 vuotiailla naisilla. Univaje aiheuttaa ja pahentaa muita sairauksia. Miksi pitäisi kärsiä, sairastua ja kuolla aikaisin unettomuuden vuoksi, kun siihenkin löytyy hyviä hoitoja.

 

Ozempic- todella laihduttaa, mutta paras tulos tulee jos samalla muuttaa elämäntapojansa. Samalla lähtee jalkakivut ja liikuntakyky paranee.

Joku tuolla heitti että wt-touhua koko hössötys. On varmaan niin kauan, kunnes kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Ei kaikille tulekaan mitään "oireita" tai "lieveilmiöitä" siitä, että kehon oma hormonitoiminta hiipuu. Mutta osalle tulee. Minulle tuli yhdellä rytinällä liuta pikkuvaivoja kertaheitolla ja onneksi aika pian käsitin mistä on kyse. Listalla yleisin eli hikoilupuuskat kun puuttuivat ja puuttuvat edelleen. Muuta on kyllä on ollut tarjottimella ja osa vaivoista on "vieraillut ja häirinnyt" kaksi vuotta tai kolme vuotta, mutta sitten loppuneet. Vaan ei edes hormonikorvaushoito auttanut uniongelmiin. Niihin piti etsiä muuta apua.

En käsitä miksi hormonikorvaushoitoa mörköistetään. Kun hormonit ovat ihan kehon oma tapa pitä tätä kokonaisuutta voiteluöljyttynä, niin on se nyt hirveää kun voiteluöljy vähenee ja loppuu. Olin just täyttänyt 47-vuotta, kun tuo "mordorin örkki" iski kimppuuni. Hiukset alkoivat lähteä päästä isoin tukoin. Niveliä särki ja jalkapöydän luut paukkuivat ja etsivät uutta paikkaansa noin 3 vuoden ajan kunnes se vaiva lakkasi. Suuta on kuivannut nyt kaksi vuotta. Toosa oli pari vuotta kuiva ja siihen otin kapseleita, mutta nyt ei taas tarvitse, kun siellä on luontainen voiteluöljy kunnossa. Unettomuus on ollut kaikkein pahinta. Sitä oli jo vuosia aikaisemmin ja siihen etsittiin apuja ja välillä nukuinkin paremmin. Nyt kuuden viikon unettomuusputken jälkeen (kun silmät vain seisoivat päässä ja arki alkoi olla pelkkää selviytymistä) näyttää että olen löytänyt lääkkeen untani tukemaan. En heräile tunnin välein enkä ravaa monta kertaa kusella, vaan saan oikeasti nukkua ja minulle tyypillinen yksi herääminen yössä riittää.

N51

Ärsyttävää tämä nykyajan meininki. Lihavuutta lääkitään laihdutuslääkkeellä, vaihdevuosia lääkitään hormoneilla ja ahdistusta ja masennusta näihin tarkoitetuilla mielialalääkkeillä. Suomessa reseptilääkkeitä ei sentään saa onneksi mainostaa suoraan kuluttajille, mutta kaikenlaista muuta näiden hoitoon tarkoitettua valmistetta sitten mainostetaankin sen edestä. Lääkkeitä tai jotain sen tapaisia nämäkin ovat. Myös miehille näihin tarkoitettuja tuotteita mainostetaan. Haittavaikutuksista sitten vaietaan, eikä muutenkaan puhuta riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan paljon siitä, että diagnoosista voi tulla identiteetti. Minusta tuntui, että kirjan kirjoittajille oli vaihdevuosista tullut identiteetti. Ihan mitä tahansa elämässä tapahtuikaan, se johtui vaihdevuosista. 

Sama kävi mielessä. Lisäksi kirjoittajilla on reilusti ylipainoa ja laittaisin osan oireilusta kyllä ennemmin painon kuin iän piikkiin.

Toiset kohdat ihan hauskasti kirjoitettu, jopa nauratti mutta sitten taas osa lähinnä ärsytti.. jotenkin tuntui häpäisevältä kaikkine liioitteluineen.

Mutta kun on ihan julkeaa vaatia tietyntyyppisiä leidejä muuttamaan mitään elämäntavoissaan. Tai siitä tehdään jokin ozempic-solution. Tai masennuslääkeseikkailu.

 

Toisaalta ihmettelin Luonnollinen vaihdevuosien hoito (Varpu Tavi) mahdollisen hormonikorvauksen rajoittamista minimaaliseksi. Ei tuokaan ihan auennut mikä siinä käytössä niin hirvittää.

Ai tämmöinenkin kirja on? 

Okei, eli jos Luonnollinen vaihdevuosien hoito -kirja peräänkuuluttaa hormonitonta hoitoa, niin tämä V itun vaihdevuodet -kirja taas on sitten toinen ääripää.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää tämä nykyajan meininki. Lihavuutta lääkitään laihdutuslääkkeellä, vaihdevuosia lääkitään hormoneilla ja ahdistusta ja masennusta näihin tarkoitetuilla mielialalääkkeillä. Suomessa reseptilääkkeitä ei sentään saa onneksi mainostaa suoraan kuluttajille, mutta kaikenlaista muuta näiden hoitoon tarkoitettua valmistetta sitten mainostetaankin sen edestä. Lääkkeitä tai jotain sen tapaisia nämäkin ovat. Myös miehille näihin tarkoitettuja tuotteita mainostetaan. Haittavaikutuksista sitten vaietaan, eikä muutenkaan puhuta riittävästi.

Ahaa, eli tämän takia kirjassa ei siis mainittu nimeltä mitään näitä reseptilääkkeitä. Reseptittömiä lääkkeitä ja voiteita kyllä mainittiin useita ihan kauppanimellä.

Olemme jo yli viiskymppisiä. Vaimo on alkanut pienentämään pattereita ja kieltää uunin lämmitystä. Minulla on kylmä koko ajan

Ei suosto menemään lääkäriin hakemaan hormonihoitoa

Kokoajan hikoilee

Ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Miksi pitäisi pärjätä ilman lääkkeitä?

Hormonikorvaushoito on ihan paras ja eniten elämänlaatua parantava lääke ikinä. Auttaa mielialaan, limakalvoihin, uneen, jaksamiseen, seksuaalisuuteen jne

Töissäkin yli 50v naisten naamasta kyllä näkee kenellä on hormonikorvaushoito ja kenellä ei. Toiset on hyväntuulisia ja virkeitä ja toiset jatkuvasti kiukkuisia ja väsyneitä.

 

Ja pahat uniongelmat ovat hirveän yleisiä yli 45 vuotiailla naisilla. Univaje aiheuttaa ja pahentaa muita sairauksia. Miksi pitäisi kärsiä, sairastua ja kuolla aikaisin unettomuuden vuoksi, kun siihenkin löytyy hyviä hoitoja.

 

Ozempic- todella laihduttaa, mutta paras tulos tulee jos samalla muuttaa elämäntapojansa. Samalla lähtee jalkakivut ja liikuntakyky paranee.

Joku tuolla heitti että wt-touhua koko hössötys. On varmaan niin kauan, kunnes kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Ei kaikille tulekaan mitään "oireita" tai "lieveilmiöitä" siitä, että kehon oma hormonitoiminta hiipuu. Mutta osalle tulee. Minulle tuli yhdellä rytinällä liuta pikkuvaivoja kertaheitolla ja onneksi aika pian käsitin mistä on kyse. Listalla yleisin eli hikoilupuuskat kun puuttuivat ja puuttuvat edelleen. Muuta on kyllä on ollut tarjottimella ja osa vaivoista on "vieraillut ja häirinnyt" kaksi vuotta tai kolme vuotta, mutta sitten loppuneet. Vaan ei edes hormonikorvaushoito auttanut uniongelmiin. Niihin piti etsiä muuta apua.

 

En käsitä miksi hormonikorvaushoitoa mörköistetään. Kun hormonit ovat ihan kehon oma tapa pitä tätä kokonaisuutta voiteluöljyttynä, niin on se nyt hirveää kun voiteluöljy vähenee ja loppuu. Olin just täyttänyt 47-vuotta, kun tuo "mordorin örkki" iski kimppuuni. Hiukset alkoivat lähteä päästä isoin tukoin. Niveliä särki ja jalkapöydän luut paukkuivat ja etsivät uutta paikkaansa noin 3 vuoden ajan kunnes se vaiva lakkasi. Suuta on kuivannut nyt kaksi vuotta. Toosa oli pari vuotta kuiva ja siihen otin kapseleita, mutta nyt ei taas tarvitse, kun siellä on luontainen voiteluöljy kunnossa. Unettomuus on ollut kaikkein pahinta. Sitä oli jo vuosia aikaisemmin ja siihen etsittiin apuja ja välillä nukuinkin paremmin. Nyt kuuden viikon unettomuusputken jälkeen (kun silmät vain seisoivat päässä ja arki alkoi olla pelkkää selviytymistä) näyttää että olen löytänyt lääkkeen untani tukemaan. En heräile tunnin välein enkä ravaa monta kertaa kusella, vaan saan oikeasti nukkua ja minulle tyypillinen yksi herääminen yössä riittää.

 

N51

No kerro meille muillekin unettomille, mikä lääke auttaa sun uneen?

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan ainut, ketä vaihdevuodet ja niiden esilletuominen ei kiinnosta yhtään? Toki voi johtua iästäkin (itsellä ne ovat vielä edessä päin) ja varmaan jotkut ajattelevat että kyllä rupeaa kiinnostamaan kun omalle kohdalle sattuu. Mutta itse olen elänyt erittäin kivuliaiden kuukautisten kanssa (nyt väh. jo yli 20 vuotta), niiden takia edelleen pyörryn ja oksennan kivusta, joten sinällään vaihdevuosien tuomat "vaikeudet" eivät yllätä vaan olisivat vain yksi vitutus lisää tässä "upeassa" kokonaisuudessa, jota naiseudeksi kutsutaan. Vakavan masennuksen ja trauman takia on kärsitty univaivoista. Myös painonhallinta on aina ollut haasteellista, joten se painonnousukaan ei tule yllätyksenä. Tavallaan sellainen fiilis että tulee mitä tulee sitten kun tulee, ei jaksa kiinnostaa. Sitä vain toivon, etten pistä huonoa oloani muiden piikkiin. Meillä on töissä vaihdevuosi-ikäisiä ja pistävät vittumaisen ja huonon käytöksensä vaihdevuosien piikkiin. Ja mitä tulee tuohon kirjaan: hyvä, jos siitä on jollekin apua.

No ethän ole edes vielä vaihdevuosi-ikäinen, joten turha tulla huutelemaan, miten ehkä käyttäytyisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormoneja, psyykelääkkeitä ja Ozempiciä.. Näillä pitää mennä. Jos tämä on cocktail, jolla pidetään itsensä menossa yhä mukana, niin hautaudun mieluummin metsämökkiin. Siellä olen onnellinen ja pärjään ilman lääkkeitä. 

Miksi pitäisi pärjätä ilman lääkkeitä?

Hormonikorvaushoito on ihan paras ja eniten elämänlaatua parantava lääke ikinä. Auttaa mielialaan, limakalvoihin, uneen, jaksamiseen, seksuaalisuuteen jne

Töissäkin yli 50v naisten naamasta kyllä näkee kenellä on hormonikorvaushoito ja kenellä ei. Toiset on hyväntuulisia ja virkeitä ja toiset jatkuvasti kiukkuisia ja väsyneitä.

 

Ja pahat uniongelmat ovat hirveän yleisiä yli 45 vuotiailla naisilla. Univaje aiheuttaa ja pahentaa muita sairauksia. Miksi pitäisi kärsiä, sairastua ja kuolla aikaisin unettomuuden vuoksi, kun siihenkin löytyy hyviä hoitoja.

 

Ozempic- todella laihduttaa, mutta paras tulos tulee jos samalla muuttaa elämäntapojansa. Samalla lähtee jalkakivut ja liikuntakyky paranee.

Joku tuolla heitti että wt-touhua koko hössötys. On varmaan niin kauan, kunnes kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Ei kaikille tulekaan mitään "oireita" tai "lieveilmiöitä" siitä, että kehon oma hormonitoiminta hiipuu. Mutta osalle tulee. Minulle tuli yhdellä rytinällä liuta pikkuvaivoja kertaheitolla ja onneksi aika pian käsitin mistä on kyse. Listalla yleisin eli hikoilupuuskat kun puuttuivat ja puuttuvat edelleen. Muuta on kyllä on ollut tarjottimella ja osa vaivoista on "vieraillut ja häirinnyt" kaksi vuotta tai kolme vuotta, mutta sitten loppuneet. Vaan ei edes hormonikorvaushoito auttanut uniongelmiin. Niihin piti etsiä muuta apua.

 

En käsitä miksi hormonikorvaushoitoa mörköistetään. Kun hormonit ovat ihan kehon oma tapa pitä tätä kokonaisuutta voiteluöljyttynä, niin on se nyt hirveää kun voiteluöljy vähenee ja loppuu. Olin just täyttänyt 47-vuotta, kun tuo "mordorin örkki" iski kimppuuni. Hiukset alkoivat lähteä päästä isoin tukoin. Niveliä särki ja jalkapöydän luut paukkuivat ja etsivät uutta paikkaansa noin 3 vuoden ajan kunnes se vaiva lakkasi. Suuta on kuivannut nyt kaksi vuotta. Toosa oli pari vuotta kuiva ja siihen otin kapseleita, mutta nyt ei taas tarvitse, kun siellä on luontainen voiteluöljy kunnossa. Unettomuus on ollut kaikkein pahinta. Sitä oli jo vuosia aikaisemmin ja siihen etsittiin apuja ja välillä nukuinkin paremmin. Nyt kuuden viikon unettomuusputken jälkeen (kun silmät vain seisoivat päässä ja arki alkoi olla pelkkää selviytymistä) näyttää että olen löytänyt lääkkeen untani tukemaan. En heräile tunnin välein enkä ravaa monta kertaa kusella, vaan saan oikeasti nukkua ja minulle tyypillinen yksi herääminen yössä riittää.

 

N51

Hormonikorvaushoidolla on haittavaikutuksensa ja ne voivat olla rajuja. Varmasti tuollaisesta hoidosta on jollekin apua, mutta se ei poista haittavaikutuksia. Jotkut saavat tuollaisen hoidon takia syövän, mm. rintasyövän tai veritulpan. Itselläni on lähtenyt hiuksia paljon jo nuorena ja olen myös kärsinyt nivelkivuista jo ennen varsinaisia vaihdevuosia. Muista syistä, vaikeasta elämästä, ahdistuksesta ja kaikesta kokemastani ikävästä johtuen olen nukkunut huonosti ilman vaihdevuosiakin. Olen aseksuaali, eikä seksuaalisuuden tai kehon valmiuden sen harjoittamiseen katoaminen huoleta yhtään, koska en varsinaisesti ole kokenut tuollaista aikaisemminkaan. Ihanteeni olisikin ollut olla ihminen, joka ei tunne mitään seksuaalista. Olen myös aina likoillut paljon ja ollut karvainen. Kaikkia vaihdevuosiin liittyviä oireita ihminen voi siis kokea aikaisemminkin elämässään ja oireet voivat liittyä vaikka mihinkä muuhunkin kuin varsinaisesti vaihdevuosiin. Yllättävää, jos joku kokee tuollaisia oireita vasta olleessaan vaihdevuosissaan tai jos ylipäätään kiinnittää niihin huomiota vasta tässä vaiheessa. varmasti jo aikaisemmassakin vaiheessa näille oireille olisi löytynyt joku syy tai selitys, jos asiaa olisi selvitetty. Sitten tietyn ikäisenä ne ovatkin yllättäen selvästi vaihdevuosien syytä, eikä mitään muuta selitys voi edes harkita.

Oliko kirjassa kokemuksia naisista, joilta kohtu poistettu? Ovatko he selvinneet ”vähemmällä” vaihdevuosioireiden kanssa?