Onko muita, jotka eivät enää viitsi kysellä ystäviään illanviettoon, kylään jne, syystä että he kieltäytyvät aina.

ja lähden, jos tiedän ajoissa



mutta teatterit ja leffat ex tempore ei (enää) lastenhoidon takia onnistu- kuten ei varmaan ap:lläkään

Sen vuoksi kirjoitinkin, että jos lastenhoitohommat ovat kunnossa - tyyliin, että mies ei ole samaisena iltana tai seuraavana aamuna lähdössä jonnekin tms., ja voi näin ollen jäädä hoitamaan lapsia.



Tuntuu, että moni äiti kokee itsensä jotenkin " vastuuntunnottomaksi" , jos iltaa ei ole suuniteltu etukäteen, vaan lähtö tulisikin ex-tempore.



Eipä sillä, onhan se hyvä suunnitella kaikkien kannalta menot etukäteen, mutta kai sitä voi silloin tällöin lähteä suunnittelematta asiaa sen kummemmin.



ap

koska ne on sellaisia reissuja, jotka saa aina järjestettyä, kun niihin ei tarvita lapsenvahtia.

en minä ainakaan jaksa lähteä enää illanviettoihin raskaan työviikon jälkeen. Mieluummin vietän aikaa perheen kanssa jos mies on kotona. Mies tekee vuorotyötä ja jos meillä on yhteistä aikaa niin kyllä mies vie voiton ex-tempore illanistujaisista.

En vain enää jaksa kysyä, kun vastaus on aina ei käy.



Itselläni on lapsia ja vaativa työ sekä melko aikaa vievät harrastukset. Mutta silti jos joku ystävä kutsuu kylään tms., se menee aika monen asian edelle. Yleensä se on vain järjestelykysymys. Kyse on myös siitä mitä arvostaa. Jos ei arvosta ystäviään ja heidän tapaamistaan niin sitten varmaan sanookin joka kerta ei ja jää mieluummin kotiin lasten ja miehen kanssa. Itselleni ystävien tapaaminen olisi aivan yhtä rentouttavaa kuin perheen kanssa oleminenkin, mutta nykyisin se on siis kovin vaikeasti järjestettävissä. En ymmärrä miten joku voi nähdä ystävien tapaamisen sellaisena rasitteena, että " sitä ei jaksa enää työpäivän jälkeen" .

lakkasin pyytämästä yhtä läheistä perhettä meille jo vuosia sitten. Kummalliseksi asian tekee, että tämä perhe on aina tosi hämmästynyt, kun kerron, että meillä on ollut ystäviä kylässä tai me olemme olleet kylässä. Heillä kun ei käy ketään, eikä kukaan heitä pyydä minnekään. Itse odottelin turhaan kyläkutsua heille vuosikausia.