Jos ei sure omaa kuollutta vanhempaansa

Isä kuoli 75 v iässä reilut 20 v sitten ja häntä surin ja kaipasin. Ei varmaan ole mennyt päivääkään ettei hän olisi käynyt mielessä.

äiti on 99 ja nyt vihdoin jo hoivakodissa, kun muistisairaus on edennyt. Hän oli koko elämäni marttyyri ja kyttääjä, joka kiusasi kaikkia perheenjäseniä. Nyt muistisairaana hän on mukavampi kuin ikinä eläessään. Olen koko ajan odottanut että hän hautaa vielä meidät lapset ja tulee vaatimaan perintöä. En kaipaa häntä jos hän heittää lusikan nurkkaan ennen minua,  olen vain helpottunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten ne jotka märisee vielä kolmekymppisinäkin vanhempiaan jotka on kuolleet heidän ollessaan lapsia?

Vanhemman lapsena menettäneet on vahvempia kuin kukaan muu. Ei voi olla mitään kauheampaa kuin se että menettää liian aikaisin vanhempansa.

Mitä enemmän kauheuksia ihmisen kohdalle osuu, sitä vahvempi hän on?

Ei se kuule niin mene.

Ja toiseksi, maailmassa on paljon kauheampiakin asioita kuin vanhempien kuolema, vaikka se tapahtuisi lapsena.

Ei ole, vanhemman kuolema kun itse on vielä lapsi on kamalinta mitä voi olla eikä kukaan joka ei ole kokenut tätä voi sitä ymmärtää. Valitettavasti kaikki eivät osaa arvostaa vanhempiaan vaan valittavat pikku asioista. Vanhempansa menettäneet lapset ovat vahvempia koska heillä on kokemusta elämästä ja oikeista vastoinkäymisistä.

Kun äitini kuolee, laitan valkosipulikranssin oveen.

Mutsin kuolema tulee olemaan elämän paras päivä. Määräilijä, jomentaja, narsisti, täysi sekopää. Oksettava ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten ne jotka märisee vielä kolmekymppisinäkin vanhempiaan jotka on kuolleet heidän ollessaan lapsia?

Vanhemman lapsena menettäneet on vahvempia kuin kukaan muu. Ei voi olla mitään kauheampaa kuin se että menettää liian aikaisin vanhempansa.

Mitä enemmän kauheuksia ihmisen kohdalle osuu, sitä vahvempi hän on?

Ei se kuule niin mene.

Ja toiseksi, maailmassa on paljon kauheampiakin asioita kuin vanhempien kuolema, vaikka se tapahtuisi lapsena.

Ei ole, vanhemman kuolema kun itse on vielä lapsi on kamalinta mitä voi olla eikä kukaan joka ei ole kokenut tätä voi sitä ymmärtää. Valitettavasti kaikki eivät osaa arvostaa vanhempiaan vaan valittavat pikku asioista. Vanhempansa menettäneet lapset ovat vahvempia koska heillä on kokemusta elämästä ja oikeista vastoinkäymisistä.

Voi itku, on heillä sitten ollut niin rankkaa ja vaikeaa että uuh.