koulupsykologi vastaa viiteen kysymykseen

levottoman, tarkkaavaisuushäiriöisen ja itsetuhoisen 7vuotiaan tueksi?

sosiaalista kehitystä ryhmässä? Jos lapsi ei uskalla puhua kavereille, tehdä alotteita jne...sanoisin että mahdoton tehtävä puuttua lasten luonnollisiin verkostoihin...vai onko?



ujon äiti

Levoton ja tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi tarvitsee usein erityisryhmää oppimisensa tueksi ja hyötyy todella siitä. Mutta kun mainitset, että lapsi on myös itsetuhoinen, epäilen, että erityisluokka sinänsä ei riitä lasta tukemaan, koska taustalla saattaa olla myös masennusta ym. mikä vaatisi lastenpsykiatrista hoitoa. Erityisluokka voi kyllä olla tällaisessakin tilanteessa _yksi_ tukitoimi. Usein masentunut lapsi ei jaksa isossa yleisopetuksen ryhmässä ponnistella.

ap

ope

lapsi sai jo psykiatriselle polille hoitokontaktin. Yritämme vaan miettiä hänelle sopivaa koulumuotoa nyt, vuosi on jo lykätty aloitusta. Erityisluokka se tulee joka tapauksessa olemaan, mutta jätimme nyt psykiatrin harteille valinnan siitä onko sos sopeutumattomat oikea, vai joku vielä pienempi ryhmä.

Mielenkiintoinen ja haastava kysymys. Kaverit ovat lapsen kehityksen kannalta oleellinen juttu ja useimmat ujotkin lapset haluavat kuulua joukkoon ja saada ystäviä, vaikka eivät itse uskaltaisi tehdä aloitteita.



Lapsen kanssa kannattaa tietenkin jutella ja käydä läpi erilaisia tapoja lähestyä kavereita. Joskus voi auttaa, jos piirtää vaikka lapsen kokemia vuorovaikutustilanteita sarjakuvan muodossa paperille, jos lapsen on vaikea saada niitä sanoiksi. Myös tunteista kannattaa keskustella, mikä tilanteessa pelottaa, miten pelkoa voi oppia käsittelemään jne.



Tärkeää olisi painottaa ujolle lapselle, että monet muutkin ihmiset ovat ujoja ja silti pärjäävät elämässä. Ujolle ja yksinäiselle voi herkästi syntyä se kokemus, että hänessä on jotain vikaa, vaikka kyse onkin vain hänen synnynnäisestä taipumuksestaan, joka sinänsä ei ole sen paremmin huono kuin hyväkään ominaisuus vaan ainoastaan piirre muiden joukossa.



Kyllä opettajakin voi luokassa auttaa lapsia ryhmäytymään ja pyytämään mukaan ujompia ja hiljaisempia lapsia. Mutta se vaatii jonkin verran panostusta luokkahengen luomiseksi ja sosiaalisten taitojen opettamiseksi koko porukalle. Oletko puhunut tästä avoimesti lapsen opettajan kanssa?



ap

Tarkoitit kysymykselläsi ilmeisesti sitä, miten valitsen asiakkaaksi tulevia?? Otan asiakkaaksi ilmoittautumisjärjestyksessä kaikki, jotka haluavat vastaanotolleni tulla. Jos tilanne on hyvin akuutti, pyrin järjestämään pikaisesti ajan. Muuten jonot ovat n. 2 - 3 viikkoa. Keväällä tutkimusten ruuhkautuessa vastaanotolle pääsyä voi joutua odottamaan kauemminkin.



Jos tilanne kuulostaa jo puhelimessa siltä, että kyseessä on enemmänkin perheen kriisitilanne tms. asia, joka ei suoranaisesti liity lapsen koulunkäyntiin tai sosiaaliseen ympäristöön koulussa, niin saatan ohjata jo siinä puhelimessa ottamaan yhteyttä esim. perheneuvolaan. Joskus voin tavata tällaisiakin lapsia ja perheitä muutaman käynnin merkeissä, mutta varsinaista hoidollista työtä ja perheterapiaa en pysty tekemään.



Koulumaailmassa usein lakisääteiset asiat vievät leijonanosan koulupsykologin ajasta eli nämä erityisluokkasiirtokuviot ja muut HOJKS-päätökset. Joissakin kunnissa koulupsykologit tekevät myös kouluvalmiustutkimukset. Nämä on pakko tehdä, oli aikaa tai ei, joten sillion muut (valitettavasti) joutuvat jonon hännille.

Meidän kaupungissa ryhmä olisi sopeutumattomien ryhmä, mutta joissakin kaupungeissa voi olla myös muita, tilanteeseen paremmin soveltuvia ryhmiä. Kannattaa jutella omaa lasta tutkivan henkilön kanssa siitä, mikä olisi hänen suosituksensa.

ap

tiedätkö, mitä odottaa? ts. oletko tietoinen adoptoitujen psykologisista erityispiirteistä?

Pieni ekaluokan syksyllä aloittava poika pääsi koulupsykologin suosituksesta erityisluokalle, jossa on 10 oppilasta. Lapsi on syntynyt loppuvuodesta, fiksu ikäisekseen (ja filmaattinen tietysti myös:-) ja osaa lukea, ilmiömäisen hyvä muisti ja sanallisesti hyvin lahjakas. Ainoa tuen tarve on aikuisen tarve, että saa tehtävät tehdyksi, kun ei oikein malta vielä keskittyä eikä olla kovin tarkkaavainen koko aikaa.

Nyt mietityttää, teimmekö sittenkään oikean päätöksen, jos nimittäin samalla luokalla on sitten 10 samanlaista vilkasta vipeltäjää, tuleeko keskittymisestä ja tarkkaavaisuudesta sitäkään vähää?

Mitä mieltä on toinen koulupsykologi?

Itse olen 4h/vko ollut koululääkärinä tässä loppukeväästä, ja kokenut itseni a) vähän sellaiseksi viimesijaiseksi konsultiksi, jonka ainakin pitäisi tietää mitä tehdään (no, en aina tiedä, olen vain nuori tk-lääkäri vaikka vähän aikaa taannoin nuorisopsykalla töissä olinkin) ja b) läheteautomaatiksi, jonka ei muka tarvitse koko lasta edes tavata..

On tietenkin yksittäisiä perheitä, joiden asioiden puiminen ei ole herkkua (uhkauksia, syytöksiä, " teen ilmoituksen sinusta, olet rikkonut vaitiolovelvollisuuttasi, soitin sinne ja tänne ja otin selvää ja olet väärässä, äänitin puhelusi" jne.) On opettajia, joiden kanssa ei yhteistä säveltä löydy. Ehkä vaativinta on yhteistyöryhmissä toimiminen, erilaisten näkemysten yhteensovittaminen, esim. jos koulu syyttää kotia ja koti koulua. Raskasta myös se, jos huomaa, että lapsen vanhemmat tai opettaja eivät ymmärrä asioita lapsen kannalta lainkaan...

ap

En ole kovin hyvin tietoinen. Yrittäisin kuunnella perheen näkemyksiä ja kokemuksia avoimesti sekä etsiä itselleni lisätietoa.

ap

Vaikea sanoa lasta tuntematta. Yleisesti ottaen voi sanoa, että tarkkaavaisuusongelmista (vaikka lievistäkin) kärsivä lapsi hyötyy pienemmästä opetusryhmästä ja aikuisen antamasta tehostetusta huomiosta. Yleisesti ottaen voi myös sanoa, että erityisluokilla on hyvä työrauha ja opettajilla ammattitaito erityisesti tämäntyyppisten lasten kohtaamiseen. Toki poikkeuksiakin aina on. Mielestäni erityisluokkaa ei pidä kuitenkaan nähdä minään " tuomiona" vaan mahdollisuutena saada hyvä startti koulun alkuun. On tosi tärkeää, että lapselle tulee heti alkuunsa sellainen kokemus, että pystyy oppimaan ja toimimaan ryhmässä eikä saa vain pelkästään negatiivista palautetta osakseen. Erityisluokalta voi siirtyä myös takaisin yleisopetuksen ryhmään, jos se yhteisesti katsotaan hyväksi vaihtoehdoksi, esim. kahden ensimmäisen kouluvuoden jälkeen voi olla hyvä sauma siirtyä. Yhteistyötä kodin kanssa tehdään yleensä tiiviisti, joten tuokaa avoimesti esille omia käsityksiänne siitä, miten lapsen koulunkäynti etenee.

ap

Ei ole todellakaan selkeää, kuka ohjautuu minnekin. Ala-asteella se on ehkä selkeintä, koska siellä ei kuraattori toimi. Oppilashuoltoryhmässä käsitellään oppilaiden asioita ja sovitaan työnjaosta, jos on tarvetta toimia. Yhteyden lapsen kotiin ottaa tyypillisimmin opettaja, sitten edetään yhteisen palaverin kautta mahdollisesti psykologin tutkimuksiin tai muihin tapaamisiin.



Yläasteella oppilaat ohjautuvat usein ensimmäiseksi kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Osaavat itsekin hakeutua luontevimmin sinne ja opettajat lähettävät " juttelemaan" kuraattorin kanssa esim. koulupinnauksesta tai järjestyshäiriöistä. Kuraattori tai th sitten ehkä toivoo psykologin tapaavan oppilasta tai tekevän tutkimuksia tilanteen tarkemmaksi kartoittamiseksi. Aloite voi tulla myös luokanvalvojalta, erityisopettajalta tai suoraan kotoa. Perheen kanssa sovitaan aina erikseen, jos tutkimuksia tehdään. Tukikäynnit voivat joskus tapahtua myös kotiväeltä " salassa" .



Itsekin kaipaisin selkeämpää yhteistyötä lääkäreiden kanssa. Usein toivoisin lähetettä eteenpäin ja se jää sitten " herran haltuun" tekeekö lääkäri jotain vai ei. Selvää on sekin, ettei lääkäri voi olla mikään läheteautomaatti, joka tekee vain jotain, mitä joku muu käskee. Parasta olisi, kun pääsisi aitoon yhteistyöhön ja neuvottelemaan asioista, oikeasti miettimään nuoren parasta kussakin tilanteessa. Lääkärit vaihtuvat ja vilahtavat koululla vain silloin tällöin. Se lienee suurin syy siihen, että yhteistyö jää ontuvaksi.

ap

Vierailija:

Erityisluokalta voi siirtyä myös takaisin yleisopetuksen ryhmään, jos se yhteisesti katsotaan hyväksi vaihtoehdoksi, esim. kahden ensimmäisen kouluvuoden jälkeen voi olla hyvä sauma siirtyä. Yhteistyötä kodin kanssa tehdään yleensä tiiviisti, joten tuokaa avoimesti esille omia käsityksiänne siitä, miten lapsen koulunkäynti etenee.

ap

Vai miten näitä asioiden etenemisiä tarkkaillaan?