Miksi olo on niin tyhjä?

Tultiin just tyttären kuudennen luokan kevätjuhlista jotka meni ihan hyvin...haikeaa tietysti kun kiva opettaja jää sinne ja tytölle jännää siirtyä yläasteelle...

Mutta tää tyhjä olo.... niin ja itse asias oli kuten ennenkin tunsin itseni yhtä ulkopuoliseksi kun aiempinakin viitenä kouluvuotena...minä joka olen niin avoin ja sosiaalinen niin tähän muottiin en ole koskaan sopinut...suurin osa kun on ylemmän luokan snobeja ja minua vähintään 10 vuotta vanhempia...liekö kateellisuutta siitä että minä olen tehnyt lapseni nuorena vai onko minussa jotain vikaa...

Pari viikkoa nyt ollut tällainen oudohko tyhjä olo... masennuksen tunnistan sen jo kertaalleen kärsineenä ja siltä tämä ei tunnu vai...onhan niitäkin eri muotoa.



Kaikenhan pitäisi olla hyvin mies, kolme lasta koira hyvä työ terve jne.

Vai onko nyt tullut se piste että; taisteltuani hyvästä ja tasapainoisesta elämästä yli 6 vuotta tunnevammaisen mieheni kanssa ja yrittänyt ymmärtää häntä. Ja taisteltuani vanhempieni huomiosta siskopuoleni kanssa joka tekee elämässään aina oikeat ratkaisut ja minä aina ne väärät ja miksi minä en voisi olla kuten hän ( äitipuoleni suusta kun hehkutin hänelle että olin vihdoinkin saanut mahdollisuuden aloittaa kampaajan opinnot);

ehkä en enään jaksa!

Ehkä minä puolestani kaipaisin ymmärrystä ja hyväksyntää juuri sellaisena kuin olen.



Olo on todella kun olisin aivan tyhjäksi imetty...