Oletteko valehtelijoita?
Kommentit (45)
Varmaan kaikille seurustelukumppaneilleni olen valehdellut, että olen tyytyväinen sänkypuuhien jälkeen tai ylipäätään suhteen fyysiseen tasoon ja määrään. En välttämättä ole oma-aloitteisesti sanonut suoraa valhetta muutakuin silloin kun mies tyydyttää omat tarpeet 2 viikon välein 15 sekunnin pikasessiossa " noooo, ei se haittaa, ymmärränhän mä että oot väsyny" Kyllä se oikeasti haittasi, se todellakin vitut ti, harmitti ja suretti. Muutoin ehkä enemmänkin annoin ymmärtää että ei tässä mitään.... mitäs sitä nyt suotta mitään arjen hellyyttä ja läheisyyttä tässä kaunis terve nainen tsrviiskaan, riittää kun joku on läsnä ja taputtaa olalle pari kertaa viikossa ja yhden pusun saa joskus. Juu, ei riitä, ei!
Kaikki ovat. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Erikseen sitten se, mihin törkeänä pidettävän tietoisen valehtelun raja vedetään tyylin, määrän, aiheen ym. mukaan ja mihin vertaamalla toteamme jonkin valheeksi. Myös havaintomme maailmasta ja tulkintamme näistä havainnoista poikkeavat toisistaan, joten "todellisuus" ei ole mikään yksiselitteinen ja paikallaan pysyvä vertauspiste.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on ikävä taipumus kysyä asioita, joihin eivät kestä kuulla rehellistä vastausta.
"Kulta, olenko minä mielestäsi lihonut?"
Olet ymmärtänyt sosiaalisen tilanteen ja sen mitä itse asiassa kysytään väärin.
Syitä totuuden muunteluun tai valkoisiin valheisiin on yleisemmin mm: en halua huolestuttaa muita, en ilkeä sanoa miten asia/ asiat oikeasti on, en halua kertoa jotain mutta joku ns vatii yksityiskohtia myöten selontekoa ja se ärsyttää niin saatan valehdella, haluan päästä tiettyyn lopputulokseen tai siis saavuttaa jotain sillä että muutan totuutta tai sanon jotain mikä ei nyt ihan pidä sellaisenaan paikkaansa tai en vaan halua loukata kuulijaa.
Miksen minä kun kaikki muutkin?!
"Kyllä, tutkimusten mukaan kaikki ihmiset valehtelevat jossain määrin, mutta valehtelun tyypit ja määrät vaihtelevat suuresti.
Mitä tutkimus sanoo?
• Pienet valheet: Ihmiset valehtelevat keskimäärin 1–2 kertaa päivässä. Suurin osa näistä on niin sanottuja "valkoisia valheitä", joilla suojellaan toisen tunteita tai helpotetaan sosiaalista kanssakäymistä.
• Hyöty ja suojelu: Ihminen valehtelee useimmiten silloin, kun siitä on hänelle jotain hyötyä tai kun hän haluaa antaa itsestään paremman kuvan. Myös itselleen valehtelu on yleistä.
• Sosiaalinen taito: Pieni valehtelun taito on osa ihmisen kehittynyttä sosiaalisuutta ja auttaa ihmisiä tulemaan toimeen keskenään"
Vierailija kirjoitti:
2 viimeisintä työpaikkahaastattelua oli kyllä melkosta teatteria, ja tuli lipsauteltua jotain mikä ei joko kokonaan sellaisenaan tai ollenkaan pidä paikkaansa. Sain molemmat työt ja hyvin niissä pärjäsin (pärjään yhä). Viimeisimmässä haadtsttelussa editin niin kiinnostunutta firmasta ja julkisesta sektorista että meinasi vatsan sisältö kääntyä ympäri itsellänikin, mutta se upposi ihan täydestä molempiin haastattelijoihin.
Luulet vain. Oikeasti haastattelijat todennäköisesti pelasivat ihan samaa peliä mutta olivat vielä uskottavampia.
koira haisee pahalta mutta väitän että tuoksuu ihanalta. miksi vutusa minä niin tekisin. puoliso kysyy näyttääkö mekossa lihavalta siihen voin sanoakin että näyttää ihanalta. valhe sekin tavallaan on. toisaalta lihava ilman mekkoakin on ja eipä se minua haittaa. enemmän haittaisi jos täällä olisi se vutun koira haisemassa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kaikille seurustelukumppaneilleni olen valehdellut, että olen tyytyväinen sänkypuuhien jälkeen tai ylipäätään suhteen fyysiseen tasoon ja määrään. En välttämättä ole oma-aloitteisesti sanonut suoraa valhetta muutakuin silloin kun mies tyydyttää omat tarpeet 2 viikon välein 15 sekunnin pikasessiossa " noooo, ei se haittaa, ymmärränhän mä että oot väsyny" Kyllä se oikeasti haittasi, se todellakin vitut ti, harmitti ja suretti. Muutoin ehkä enemmänkin annoin ymmärtää että ei tässä mitään.... mitäs sitä nyt suotta mitään arjen hellyyttä ja läheisyyttä tässä kaunis terve nainen tsrviiskaan, riittää kun joku on läsnä ja taputtaa olalle pari kertaa viikossa ja yhden pusun saa joskus. Juu, ei riitä, ei!
Eikö tuossa ole riski etteivät asiat koskaan parane, ja seuraavassa suhteessa taas sama? Hienotunteinen tuollaisten aiheiden kanssa toki täytyy olla, rehellisyydeksi väitetty töksäyttely ei ole se tapa lähteä avaamaan solmua. Mutta jotain kai pitäisi kuitenkin tehdä.
Täytyypä opetella valehtelemaan, ehkä siten pärjäisi ihmisten kanssa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valehtelen. Varsinkin tällä palstalla. Voin valehdella nytkin.
Olit paska
Vierailija kirjoitti:
Olen häikäilettömän ovela mies.
Et ole. Mitään.
Phyihhh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valehtelen. Varsinkin tällä palstalla. Voin valehdella nytkin.
Olit paska
Se on vale!
Parempi sanoa, että olen pelaaja, sillä elämähän on vain suuri ja mielenkiintoinen peli. Pelaan tietenkin voittaakseni tai voittaaksemme tai esim joku kaverini voittaisi
Vierailija kirjoitti:
Parempi sanoa, että olen pelaaja, sillä elämähän on vain suuri ja mielenkiintoinen peli. Pelaan tietenkin voittaakseni tai voittaaksemme tai esim joku kaverini voittaisi
Tuo on hyvin sanottu. Valehtelu on usein liian vahva sana. Pelaaminen on elämässä todella järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Minä en valehtele melkein koskaan.
Sinä olet väärässä! Ihmiset valehtelevat joka päivä, kun siis olemme tarkkoja ja laskemme kaiken:
- Ainakin sata ihmistä änki bussiin siellä.
- Olin kyllä alkkareita myöden märkä siitä sateesta.
- Mun kädet venyi metrillä, niin painavat ne laukut oli kyllä.
- Mä voisin tehdä villapaidan mun kissan tiputtelemista karvoista.
- Olin kyllä paikalla mutta asiakas soitti just enkä voinu tulla nopeemmin meetingiin, sorry.
- Mun äiti räjäyttää mun pään teko-ongelmillaan.
Vähän valkoisia valheita joskus, pääasiassa olen rehellinen. Miksi valehdella edes, en mä ainakaan muista mitä olisin valehdellut, mieluummin pysyn totuudessa niin pysyy sydänkin puhtaana.
Samalla ollaan Ihan tavallisia persuja.