Oletteko valehtelijoita?
Kommentit (45)
Joo esin jokin aika sitten kun yritin kannustaa ja zempata mun työtävieroksuvaa elämäntaoasaikuttaja ja -kuormittujaa, muka joka työpaikassa kiusattua ja syrjittyä tuttavaani. Haukuin sujuvasti hänen kanssaan ja häntä lohduttaakseni kaikki ne pomot ja työkaverit jotka ovat häntä kiusanneet ja myötäilin häntä että he vain kokevat sinut uhkaksi ja ovat heikkoitsetuntoisia / ammattitaidottomia ym ym.
Oikeesti oon sitä mieltä että kannattais katsoa peiliin ja miettiä omaa käytöstä, työmoraalia ja kommunikointikykyä, oikeesti olen sitä mieltä että pitää jäädä pois työelämästä kokonaan jos kaikki on niin vaikeeta, kurjaa ja ankeeta, eikä mikään kiinnosta. Kuka jaksaa aina märistä kun aina on väärät työvuorot eikä mikään ole hyvä ja vaikkei ole mitään tapahtunutkaan niin ennakoidaan jo konfliktia ja kuka sano jotain ja mitä ja ketä se oikee tarkotti. Ihan loputonta valitusta. En halua loukata joten en sanonut mitä ajattelen vaan kannustin positiiviseen ajatteluun ja elämänmuutoksen ITSE etsimiseen.
Mua ärsyttää kun töissä osa porukkaa on niin uteliaita että ne kyselee vähän väliä jotain henkilökohtasuuksia. Joka vit...n kerta kun edes varaan romaa tai loma lähestyy tsi olen jäämässä lomalle se kuulustelu alkaa lähdenkö reissuun ja jos sanon että jooo, mihin meet, meettekö miehen kans vsi meetkö ydtävien kans, onks se joku hyvinvoi timatka vai ihanko vaan muuten meette, millanen hotelli, mitä mitä mitä. Kun loma on ohi, samat /samantyyliset kysymykset. Eikö kukaan oikreesti huomaa etten ole kovinkaan hanakka kertomaan omista asioistani ja hox hox, minä en kysele koskaan keltään mitään henkilökohtaisia. Olen töissä, en mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kun töissä osa porukkaa on niin uteliaita että ne kyselee vähän väliä jotain henkilökohtasuuksia. Joka vit...n kerta kun edes varaan romaa tai loma lähestyy tsi olen jäämässä lomalle se kuulustelu alkaa lähdenkö reissuun ja jos sanon että jooo, mihin meet, meettekö miehen kans vsi meetkö ydtävien kans, onks se joku hyvinvoi timatka vai ihanko vaan muuten meette, millanen hotelli, mitä mitä mitä. Kun loma on ohi, samat /samantyyliset kysymykset. Eikö kukaan oikreesti huomaa etten ole kovinkaan hanakka kertomaan omista asioistani ja hox hox, minä en kysele koskaan keltään mitään henkilökohtaisia. Olen töissä, en mitään muuta.
Jatkuu.... niin siis valehtelen millon mitäkin pientä ihan huvikseni työkavereille. Esim meen yksin patikointireissulle täysin tuntemattoomien kanssa, mut sanon et mies lähtee tietysti mukaan tai jotain muutakin omasta elämästäni sanon toisin kuin mitä todellisuus koska en tykkää että ihmiset utelee kun ei olla mitään kavereita ja oon ollu vadta vähän aikaa ko firmassa.
Jossain määrin joo mikäli siihen on tarve eikä ole vaaraa että jää kiinni. Lähinnä ehkä tilanteissa joissa haluan päästä eroon epämiellyttävästä tilanteesta tai en halua loukata tai huolestuttaa ketään.
Joskus oli tilanne että ystäväni alkoi kovasti kehuskella itseään, kun kerroin jotain, hän pisti aina paremmaksi, aina kaikki oli ollut matkoilla hienompaa ja kalliimpaa ja hehän ovat vain niin hienoissa hotelleissa, heillä on kotona sitä ja tätä ja tuota. Pistin sitten kerran oikein reilusti vettä myllyyn, kun alkoi vit..aa se hänen jatkuva leveily omilla rahavaroillaan ja vanna be elitistisyydellään. Ja jotenkin mulle oli ihan sama vaikka ois tajunnu mun valehtelevan, mitta tuli vaan täyteen ja provosoin oikein huolella.
Tuossahan on kyse eräänlaisesta komiikasta liioittelemalla, mikä on ihan ok. Tuskin tuttavasi menevät kertomaan tosissaan eteenpäin, että ensin sen kädet venyivät metrillä, sitten sen pää räjähti, jolloin se valitettavasti menehtyi.
Vähän eri asia kuin esimerkiksi sellainen valehtelu, mikä aiheuttaa muille ihmisille ongelmia heistä sepitetyn valheellisen sisällön takia.
Tai sellainen valheellisuus, että esittää muiden hyvät tekemiset ominaan tai omat mokailut muiden tekeminä.