Miltä kuulostaa? Riita miehen kanssa siivouksesta, TAAS.
Minä vihaan siivousta mutta pidän siisteydestä, varsinkin siksi, että kotona on 2,5-vuotias ja kymmenkuinen, ryömivä lapsi. Olen aina vihannut siivousta, ja mieheni tietää sen. Aiemmin hän haukkui rumasti minua laiskaksi, kun en siivonnut niin innolla kuin hän. Hän opetti minulle, että aina pitää pestä lattiat imuroinnin jälkeen yms. Hän jopa kanteli minusta äidilleen " nykynaiset ovat niin laiskoja." Lasten tultua kuvioihin valveuduin. Meillä siivotaan - siis lähes aina minä siivoan, viimeisilläni raskaana tai ranne kipsissä - kunnollinen siivous (imurointi, pölyt yms.) nyt n. kerran viikossa tai 1,5 viikon välein - ei siis kovin usein,
Mieheni joutuu viemään lapset ulos tai toiseen kerrokseen siksi aikaa, kun siivoan. Hän syyllistää minua lähes joka kerta, että hiillostan ja painostan siivoamistarpeella, kun vaadin että n. viikon välein pitää siivota (ja viikossa kämppä on jo kamalassa sotkussa). Ilmeisesti hän ajattelee, että siivous on minulle jotain nautinnollista itseni hemmottelua, omaa aikaa, eikä siksi haluaisi suoda sitä minulle. Minä olen siivouspäivinä kiukkuinen ja äksy, ja mieheni haukkuu minua, kun olen niin sika, että kiukustun siivoamisesta "kun vähän pitää lattioita pyyhkäistä". Meillä on n. 170 neliötä.
No asiaan. Tänään ilmoitin aamulla siivoavani. Mies vaati tietää, monelta. Annoin hänen päättää, monelta lähtisi lasten kanssa ulos ja minä siivoaisin. No, hän itse sitten myöhästyi laatimastaan aikataulusta, mistä minä kiukkuisena huomautin hänelle. Hän pisti syyn niskaani ja sanoi, että ei ollut puhetta siitä, että hän yksin pukisi lapset - kyllähän hän itsensä olisi saanut aikarajaan mennessä ulos. Tällaisesta ei ollut puhetta aiemmin. Sitten hän vielä haukkui minua, kun joka kerta kiukkuilen, kun pikkuisen joudun siivoamaan, ja jokaisen siivoamisen yhteydessä ahdistan häntä ja heti siivouksen jälkeen aloitan pelottelun uudella siivouksella. Sanoin vihaavani siivousta, ja että hänkin sen kyllä tietää, muttei silti siivoa. Hän vastasi, että ei voi siivota koska, minä en uskalla lähteä yksin lasten kanssa pihalle siksi aikaa!!! Haloo, minä olen ollut äitiyslomalla, kun mies käy 150 kiometrin päässä työssä. Välillä hän on tosin siivonnut, mutta se tarkoittaa toisen kerroksen imurointia, ei pölyjen pyyhkimistä, vessojen pesua saati lattioiden pyyhkimistä - ja siksi on usein selvää, että minun on siivottava, sillä en voi antaa levän kasvaa vessanpöntössä - omaa perfektionismiani siis.
No ehdotin, että seuraavalla kerralla minä menen lasten kanssa ja hän saa siivota. Hän saa jopa päättää itse, milloin haluaa tämän tapahtuvan. Siihen hän vastasi, että sopii, jos minä sitten hoidan ulkohommat = pihatyöt. Minä siihen, että alkujaan on sovittu, että hän hoitaa ne, koska halusi muuttaa taloon, jossa on piha. Minä en kaipaa pihaa enkä pihatöitä, joten olisin mieluusti muuttanut kerrostaloon. Olen kuitenkin useasti tehnyt lumitöitä, kastellut kukkia ja ruohoa, lakaissut tms. - miehelle on kyllä jäänyt nurmikon istutus, lannoitus ja ruohonleikkuu. Sanoin, että näinhän on sovittu. Siihen hän, että minun pitää sitten hoitaa myös autoasiat. Minä siihen, että kyllä minä tankkaan, laitan pissapoikanestettä tms. Siihen hän, että minun pitää sitten viedä auto pesuunkin. Sanoin, että voin vaikka tänä iltana ajaa auton pikapesuun. Mies: Mutta näin kesällä ei ole tarkoitus viedä pikapesuun, vaan mennä tädin luo pesemään auto käsin. Minä: Kyllä minä voin mieluusti maksaa sen muutaman euron ja ajaa auton pikapesuun, vai onko tarkoitus tehdä kaikkia vaikeasti???
Ja riita jatkui ja mies käski minun miettiä käyttäytymistäni sekä väitti, että minulla on ongelmia sosiaalisissa suhteissa esim. kavereiden ja tuttujen kanssa. On totta, että parisuhteemme ei ole paras mahdollinen, mutta kavereiden kanssa kyllä tulen erinomaisesti juttuun.
Lapsellista kinastelua, kyllä. Ärsyttää suunnattomasti se, että mies vaikeuttaa muutenkin ikävää hommaa eli siivousta syyllistämällä minua siitä, että on pakko siivota. Hän ei myöskään koskaan kiitä, vaan paremminkin vähättelee tekemiäni töitä. On totta, että minäkin provosoin ja narisen, kun homma napsahtaa aina minulle, mutta miksi hän ei sitten tartu itse ongelmaan ja ala siivota enemmän? Onko ukon käytös mielestänne ok?
Kommentit (29)
ei ihme, että joudutte riitelemään siivouksesta.
Sorry mutta tavallaan huvittaa lukea "tilitystä"... tietää itsekin sen fiiliksen, kun on ihan pinnassa jostain ja se on maailman suurin juttu - ja sitten taas jossain toisessa kohtaa asiat saa oikeaa mittasuhdetta - esim. siivousasiat kuitenkin vain "normaalielämään" kuuluva tylsä juttu.
Sorry, mutta fakta tuntuu olevan, että miehet vaan KÄYTTÄYTYY välillä tyhmästi ja laukoo tyhmiä juttuja - niin meilläkin lauantaina, itkin raskaushormoneista herkkänä pari tuntia sen typeriä kommentteja ja haukkumisia... Mutta niin ne miehet näköjään muutkin sitten käyttäytyy :-).
Nää mun vinkit voi olla teillä toimimattomia, mutta kokeilla ehkä voi?
- voiko yrittää kuitenkin siivota kaikki yhdessä, ja lapset roikkukoon siinä mukana? Jakaa työt jotenkin - mies imuroi ja pesee lattiat ja sinä pyyhit pölyt ja peset vessat tms.? Meillä tehtiin yhdessä vaiheessa niin. (Lapset mukana - tosin isoimmat meillä jo osaa auttaa, ja yhdestä taaperosta ei ollut paljon haittaa.)
- lattioita ei kyllä ole pakko pestä joka viikko. Meillä pestään eteinen ja keittiö joka viikko, muuten pyyhkäistään rätillä jos on näkyviä tahroja muualla. Kaikki laittait pestään kerran kuussa.
- ottaaa vakiosiivouspäivä - esim. perjantai-ilta tai lauantai tai vaikka sunnuntai, niin se on aina tiedossa molmemilla, että varaatte aikaa
- teillä on aika iso talo - oisko mitenkään mahdollista palkata siivousapua? Jos ei joka viikko, niin edes kerran kuussa tekemään isompi siivous (se lattioidne pesu)? SUOSITTELEN - siivojaan käyttöö nykyisin on säästänyt meiltä monta riitaa. Kustannus vain n. 12-13 eur/tunti verovähennyksen jälkeen. Meillä käyttävät 120 neliön siivoukseen 3-3,5 tuntia/kerta. ON SEN ARVOISTA.
Meillä siis siivottavaa neiliöitä 250m2.
Mies imuroi ja pesee lattiat, minä teen muut. No näin siis on pyritty. Meillä yläkerta on se mihin ei niin hirveästi panosteta siivoksessa.
Ja siivous kannattaa aina keskittää TORSTAILLE ja jos mies on reissussa, koita itse saada ainakin aloitettua siivous tuolloin. Ihanaa sittenkun miehellä alkaa viikonloppu ja perheen yhteinenaika, niin on siistiä, sitten perjantaina voi tehdä vaikka ruokaostokset ja viikonloppuna ei tarvitse trehdä muuta kuin nauttia toisistaan.
kun otettiin siivooja.
Mutta teilla taitaa olla aika inhottava tapa kommunikoida noin yleisesti, toinen narisee ja toinen vetaa vyon alle :(
minä tuossa manasin omaa miestä, kun on niin hankala ja tuppaa murjottamaan turhista. Mutta ap muistutti, että voisi se olla tuollainenkin... Ihana, fiksu ja aikuinen mieshän minulla on, vaikka joskus päähän ottaakin!! Kiitos muistutuksesta!
Ja taitavat ap ja miehensä olla toisensa ansainneetkin. Tosi ikävän kuuloista narinaa. Varmaan tuntuu oikeutetulta omassa piirissä pyöriessä, mutta näin puun takaa tulevana niin väsyneen ja kaunaisen kuuloista.
Hyvanen aika jos noin iso talo ja noin vaikeaa kaikille siivoaminen niin tottakai silloin kannattaa ostaa ulkopuolista apua!
Ma myos inhoan siivoamista, siis imurointia, polyjen pyyhkimista seka lattioiden pesua, yli kaiken. Meilla mina hoidan kodin ma-pe tiskaan, pidan keittion siistina, kokkaan kaikki ruoat koko viikon ja pidan lelut ojennuksessa, seka pesen pyykit, katson etta talo on suht koht jarjestyksessa ja siina samalla hoidan omat ja muiden lapset (olen pph).
Ainut mita odotan miehelta on etta tama ainakin imuroisi kerran viikossa. Mutta siitakin valittaa ja inisee etta oloen niin sotkuinen ihminen, ja etta han joutuu vapaa paivinaan aina vain siivoamaan. (Teen viikonloppuna muuta tyota ja nukun paivat!) Silti loydan keittion kaaoksena ja kaikki vahan siella taalla sunnuntai iltaisin... Meilla ei ole varaa siivoojaan, mitakohan me voitaisiin tehda...
No narinaa nimenomaan, mutta kummasti helpotti, kun sain tuon tänne purettua. Sinusta varmaan on parempi pitää nätisti hiljaa omassa mielessään kaikki, mikä ärsyttää?
ap
Kyllä meilläkin on riita joskus ollut juuri tuollaista, vähätellään toisen tekemisiä jne. Miehesi on kyllä epäreilu, omanikin on kyllä suustaan tuollaisia lapsuuksia päästellyt, että ei sen puoleen.
Yritä ehdottaa, että siivoaisitte puoliksi, toisin sanoen mies tekisi edes joskus jotain ;) Ja yritä jättää miehen typerät kommentit omaan arvoonsa, olet fiksumpi eikä niihin tarvitse kommentoida, hymähdät vain ja vaihdat huonetta jos aloittaa uudelleen moiset höpinät. Kyllä se siitä, välillä riidellään enemmän ja välillä vähemmän, se on elämää, toisissa perheissä sanaillaan aina enemmän kuin toisissa, mutta jos sinua ahdistaa ja mieli on kovin matala niin koita ottaa asia miehesi kanssa puheeksi joltain toiselta kantilta.
Ymmärrän hyvin harmisi, monella meillä on juuri tuollaista, ainakin meillä ja ystävilläni.
Ihmetyttää myös miksi pitää olla iso talo ja iso puutarhakin ihmisillä, jotka saavat riidan aikaan näistä kotitöistä.
helpottaa omaa oloa kuulla, että muillakin mättää samassa asiassa kuin meillä! Yleisin riidanaihe meillä nimenomaan on siivoaminen, kun keskustelen ja yritän laatia pelisäännöt siivoukseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, niin teoriassa saamme kaiken toimimaan, mutta käytäntö on aina eri juttu. Ja tätä on jatkunut jo vuosikausia, enää en kertakaikkiaan jaksa sanoa samoista asioista, jotka ei kuitenkaan ikinä toteudu (= mies ei siis auta kotitöissä tai siivoa itse). Ja minäkin inhoan siivoamista, joten meillä siivotaan siis paaaaljon harvemmin kuin ap:llä, ja olen silloin tällöin hommannut myös siivoojan meille. Se olikin taas yksi riidanaihe, kun ilmoitin ekaa kertaa miehelle, että olen kutsunut meille firmasta siivoojan, otti pultit siitä! Mikään ei siis ikinä ole hyvä! No, meillä kyllä mies ei hirveemmin tunnu häiriintyvän epäsiisteydestä eikä hauku minua siitä, mutta rasittaa kyllä että näinä lähes 20 vuotena jotka ollaan yhdessä asuttu, en muista kertaakaan hänen ehdottaneen, että siivotaanko tänään tai huomenna. Minun pitää aina tehdä siinä(kin) aloite, ja kommentti on aina jotain, että ei nyt ehdi, on niin paljon muuta kiirettä, ja että ei meillä tarvii niin siistiä ollakaan... Huoh, helpotti tuo purkautuminen!
Minäkin inhoan siivoamista yli kaiken, meillä imuroidaan vähintään 2krt/viikossa, lattiat pesen kerran viikossa, vessan kaks kertaa viikossa... No neliöitä meillä on onneksi vähemmän. Ja minulla on lapset mukana. 2,5v roikkuu lahkeessa ja haluaa imuroida ja vauva on kantoliinassa tai sitterissä. isompi levittää tavaroita lattialle sitä mukaa kun saan tyhjennettyä... Todella nautinnollista. Mies on töissä 05-18 eli eipä oo tuosta hyötyä. Myös pesutupaan raahaan lapset mukana. Meillä ei ole edes tiskikonetta eli 2-4krt päivässä tiskaan taaperon kanssa.
Olisin onnellinen jos joku veisi lapset pois siivouksen ajaksi, mut elämä on nyt näin...
Mua ei haittaa siivoaminen yksin, kunhan mies on sillä aikaa lapsen kanssa. En tykkää siivoamisesta mutta se lopputulos motivoi. Pyysin miestä viemään lapsen siksi aikaa yläkertaan tai ulos että saan pestyä lattiat, ja sanoi että 15 min päästä nousee. Aika kului ja mies vaan makoili, ja kun sitten pyysin uudestaan niin vastaukseksi sain vaan syyllistävää mutinaa. Kun kysyin mikä on hätänä, mies sanoi että on pää kipeä eikä millään jaksaisi hoitaa lasta. Siihen mulla meni hermo, koska tuntuu että aina miehellä on joku syy miksi ei voi tehdä juttuja mitä pyydän.
Siitä se riita sitten lähti, ja läpi käytiin kaikki asiat vapaapäivistä ja kotitöistä raha-asioihin (mä opiskelen ja mies on töissä). Meidän kaikki riidat lähtee siivouksesta. Meillä ei todellakaan siivota usein, ja mua häiritsee se sotku. Nyt kun molemmilla on tiukka rupeama muualla, miehellä töissä ja mulla koulussa, on se sotku vielä viimeinen pisara joka vetää hermot kireälle.
Eilen vielä mies sanoi, että mun täytyy tehdä enemmän kotitöitä koska oon nainen. Että mies hoitaa kaikki autoon liittyvät ja muut sellaiset "miesten työt", ja mä hoidan kotia. Räjähdin, että ei oo yhtään sama asia viedä auto kerran vuodessa huoltoon kun tehdä päivittäin kotona hommia, mutta mies ei tajunnut sitä yhtään. Mies on kyllä tosi paljon lapsen kanssa, ja ihmettelinkin noin vanhanaikaista kommenttia. Mutta kyllä otti aivoon!
Eipä mulla mitään kummempaa ratkaisuehdotusta oo, ajattelin vaan sanoa että meillä on välillä ihan samanlaista!
Mustakin tuntuu, että mies vaan on sitä mieltä, että mun KUULUU tehdä ne kotityöt. Aika usein musta tuntuu myös, että mies alkujaan muutti mun kans yhteen ihan vain saadakseen kotihengettären - se kun vielä kehtasi ojentaa, arvostella ja neuvoa mua silloin kotitöiden teon suhteen.
ap
siivoaminen ei ole riidan arvoista.
Eikö ole kohtuullista, että saisit pidettyä kodin jokseenkin siistinä kun mies käy töissä?
Miksi suhtaudut siivoamiseen niin inhoavasti, jos kuitenkin rakastat siisteyttä? Miten teillä jaettiin kotihommat kun olit lapsi? Kannattaisiko kiinnittää enemmän huomiota siisteyden ylläpitoon, ettei siitä tule liian isoa urakkaa kerralla. Sitten on mukavampi muutenkin olla, kun ei anna sotkujen kertyä...
Ihme tiukkistouhua. Tyhmä, kivikautinen mies syyllistämisineen tekee taas elämän vaikeaksi...
kun mun aiti aina valitti siivoamisesta muttei kuitenkaan kukaan muu osannut tehda sita oikein. Isa yritti sanoa etta otetaan sitten siivojaa muttei kelvannut, ja narina jatkui.
Miehen kanssa yhteenmuutettuamme sain kuulla miehen siivoamista ja samalla raivoamista, mika toi lapsuusmuistot pintaan ja arsyynnyin.
Nyt meilla on siivooja eika tarvitse tapella.
Mutta kuulostaa ap silta etta teilla on muitakin ongelmia kun tuo siivoaminen, silla kaikki tuollainen syyllistaminen ja luonteiden arvosteleminen ei kylla kuulu siivoamiskinaa yhtaan vaan on merkki jostain ihan muusta.
Mun käy sääliks sun miestä. Teet riidanaiheen tavallisesta kotihommasta, vaikka voisit käyttää saman energian siivoamiseen... ja keskittyä sitten viettämään yhteistä aikaa koko perheen kanssa, siistissä kodissa.
Mieti jos sinä kävisit töissä ja mies olisi kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Sinulla olisi pitkät työmatkat mikä veisi sekin aikaasi. Ja sitten kun tulet kotiin ja haluaisit levätä sekä nauttia yhdessäolosta perheesi kanssa, niin siellä olisi vastassa nariseva mies joka puhuu syyllistämisestä... En ymmärrä miksi haukut miestäsi, kun et käyttäydy itse yhtään sen mukavammin. Yrittäkää yhdessä miettiä miten siivoushommasta tulisi helpompaa - mutta ei kinastelemalla, se ei juuri hyödytä.
Mustakin tuntuu, että mies vaan on sitä mieltä, että mun KUULUU tehdä ne kotityöt. Aika usein musta tuntuu myös, että mies alkujaan muutti mun kans yhteen ihan vain saadakseen kotihengettären - se kun vielä kehtasi ojentaa, arvostella ja neuvoa mua silloin kotitöiden teon suhteen.
ap
No eikö kuulu? Pitääkö miehen käydä töissä ja sen lisäksi siivota kotikin? Toki omia jälkiään voi jokainen itse korjata ja ylläpitää siisteyttä, mutta jos toisella on enemmän aikaa kotona, miksei sitä voi hyödyntää kotitöitä tekemällä? Ainakin jos jaksaa, ei ole koliikkivauvaa tms. Mutta ongelma onkin asenteessasi: jos tarkoitus on että lopputuloksena saadaan siisti koti, miksi hyvät neuvot eivät kelpaa? Sehän auttaisi sinua!
Harmi jos tuntuu siltä, että mies olisi ottanut sinut lähinnä kotihengettäreksi... Jutelkaa suhteestanne! Siis rakkaudesta ja toiveistanne, asian ytimestä eikä mistään lattian pesusta...
Juuri viikonloppuna mies natisi miten epäsiistiä oli ja mä poltin päreeni. Mielestäni yritän kovasti pitää paikat inhimillisinä,mutta kun lapset mellastavat päivän niin kaaoshan se aina on....
Ok, mies on töissä mutta eikö voisi edes kerran pari kuussa siivoilla vaikka puoli tuntia. Ja lasten kanssa ulosmeno siivouksen ajaksi on munkin ukolla tosi vaikeaa....Ei tässä kauheasti pyydellä, vain että joskus pikkuisen jelppaisi tai edes veisi lapset jonnekin....
Meilläkin mies laiska siivoamaan mutta alkaa auttaa aina kun huomaa että minua käy kiukuttamaan kun saan itse siivota kaikkien sotkuja. Ollaan vielä molemmat töissä niin ei ole reilua että toinen on pelkästään siivoajana. Jos olisin kotona lasten kanssa niin voisin siivouksen yksinäni hoitaakin.
Ja tuo on miehesi puolelta lapsellista että riitaan vedetään kaikki mahdolliset asiat joita sinussa on vikana. Exällä oli taipumusta samaan, kertoa kuinka olen moukka tai hankala ihminen, kukaan ei tule kanssani toimeen jne.. Vaikka tulen toimeen mainiosti ystävien/sukulaisten ja muiden ihmisten kanssa, ainoastaan exän kanssa jokainen asia meni hankalan kautta tai riitelyksi.