Parisuhde kuolee lapsiperhearjen takia
Lapset on haluttuja ja molemmat tiedettiin, että lapset vie aikaa ja energiaa. Kuitenkin tässä menee kaikki aika lapsille, ja parisuhde on lähinnä tiimityötä että saadaan palveltua lapset.
Päälle vielä häpeä siitä että ”lapset” pilasi kropan, joka ei tule palautumaan ilman kirurgin veistä.
Mites muilla? Helpottuuko tämä ikinä, vai pitäisikö vaan hyväksyä se että ollaan kavereita ja parisuhde on kuollut.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain pumpulissa kasvanu pikkukakkosessa elävä pinnallinen ja turhamainen suomalainen nainen kokee lapset raskaana asiana ja kulueränä, jotka on vaa tiellä, ku elämäntarkotus on käydä frendien kaa festareilla viel 2080-luvulla ja viikonloput menee viiniä litkiessä, irttareita mässyttäessä, Woltatessa ja sarjamaratoneja katsoessa.
Ite miehenä aikoinaan mm. pyöritin naisystävän sairastuessa vakavasti neljän pienen lapsen taloutta ja samalla hoidin naisystävä, eikä se ollu henkisesti mitenkään erityisen raskasta. Tein mitä piti. Kattokaa ku mua ei kasvatettu viihtymään, vaan kantamaan vastuuta ja huolehtimaan läheisistäni, ja saan siitä suurimman osan onnen ja onnistumisen tunteista. Vtt mitä luusereita se leipä elättää, huhhels. Ei ihme, et perussuomalaisia äänestetään niin paljon, ku älykkyys ja henkinen kypsyys ja vahvuus on tommosta luokkaa.
Loistava kirjoitus.
- NAINEN JA ÄITI
Molemmille teille:
Ihminen ei ole synnytyskone ja se että mies r aiskaa naisesta 4 lasta ja nainen kuormittuu kuolemansairaaksi asti kertoo jo siitä että perheellä on täysin sairas mentaliteetti. Elämä ei ole suorittamista ja r aiskaamista, vaikka mies "jaksaisikin" repiä naisesta 4-20 lasta.
Jumala on tehnyt elämän toki velvoittavaksi siinä mielessä, että ihmisen täytyy palvella jumalaa ja toisiaan, mutta tuollainen sairaalloinen rääkkääminen ja naisen r aiskaaminen henkihieveriin ja sillä vieläpä kehuskelu on kyllä erittäin kaukana siitä, mitä jumala haluaa.
Ihmisen on tarkoitus myös kehittyä, pehmentyä ja sivistyä. Ei vaan suorittaa ja r aiskata menemään.
Tsemppiä teille molemmille ihmisenä kehittymiseen ja esimerkiksi myötätunnon opettelemiseen, joka on erittäin vaativa kognitiivinen prosessi, mutta teilläkin on se ihmisen keho joka siihen teoriassa kykenee.
Kokemus päinvastainen. Yhdessä , lapsista iloiten ja toisistamme nauttien. Lastenkin kanssa kiva reissata. Ja tarpeenmukaan lastenhoitopalveluja käyttäen kahdenkeskistä aikaa .
Vierailija kirjoitti:
Vaikea järjestää kahden keskistä aikaa jos sukulaisetkaan ei suostu vahtimaan lapsia,loma aikakin menee lasten ehdoilla
Eikö se ole aika itsestään selvää, että perheellisellä ihmisellä lomat tosiaan menee lasten ehdoilla? Välillä ihmettelen näitä aivopieruja, liikkuuko ihmisten päässä yhtään mitään kun alkavat lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin että äidit kestää mitä vaan, jotta isät saa s*ks."
Kaikki naiset eivät ole seksikielteisiä kuten sinä. Kyllä nainenkin voi edelleen haluta seksiä vaikka on äiti.
Ja olla sitä mieltä että seksiä ei kannata päästää unohtumaan suhteessa.
Jos parisuhde,liitto yms perustuu vain siihen paljonko sukupuolielimiä hinkataan niin ei hyvin mene,suhde ei ole pelkästään vain seksiä seksiä seksiä,vaatii syvällisempiä tunteita toisen ymmärtämistä,aitoa rakkautta.
Perustuu vain? Onko teille kaikki mustavalkoista? Joko suhteessa ei ole seksiä ollenkaan tai sitten se perustuu vain siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea järjestää kahden keskistä aikaa jos sukulaisetkaan ei suostu vahtimaan lapsia,loma aikakin menee lasten ehdoilla
Eikö se ole aika itsestään selvää, että perheellisellä ihmisellä lomat tosiaan menee lasten ehdoilla? Välillä ihmettelen näitä aivopieruja, liikkuuko ihmisten päässä yhtään mitään kun alkavat lisääntymään.
No tästä "lasten ehdoilla" ajatuksesta on aika erilaisia toteutuksia. Kaikille se ei tarkoita sitä että ihan jokainen minuutti tehdään juuri sitä mitä lapset haluavat. Minulle ainakin "lasten ehdoilla" tarkoittaa vain että ei tehdä mitään sellaista joka ei sovi ollenkaan lapsille tai jonka takia lapsilla on kurjaa.
Kyllä osa asioista voi olla enemmän aikuisille kunhan lapsetkin riittävästi huomioidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No mutta miten sitä sit hoidetaan? Väkisin illalla 10 aikaan keskustellaan? "
Kyllä. Näin se on valitettavasti tehtävä. Ja parhaassa tapauksessa vielä yhdentoista jälkeen vähän hellitään toista peiton alla. Aamulla väsyttää mutta on silti parempi vaihtoehto kuin ero.
Niin että äidit kestää mitä vaan, jotta isät saa s*ks. Ihan sama vaikka yöllä joutuu heräämään monta kertaa ja kuudelta ylös.
Olen nyt vihdoin nelikymppisenä tajunnut ja hyväksynyt sen asian, että miehille ei keskimäärin tarvitse antaa parisuhteessa muuta kuin SITÄ. Eli siinä missä minä haluan tasa-arvoa, kumppanuutta, toisen jakamaan arkea, puolisoni haluaa vain säännöllisesti sksiä. Eikä tää ole edes harvinaista. Eli kun minä saan kaikkia noita haluamiani asioita, mieheni saa säännöllisesti SITÄ. Ihan hyvä diili minusta. En minäkään jaksaisi sellaista, etteivät omat toiveeni ja odotukseni täyty.
Hyvä huomio. Miehen suhdetarpeissa seksi tulee ensimmäisenä. Se kannattaa hyväksyä, eikä yrittää väkisin muuttaa sitä, kuten moni palstanainen yrittää.
Eihän miehetkään yritä kapinoida, muuttaa ja kiukutella sitä, että hellyys ja turvallisuus on naisille niin tärkeää.
Jos toi on suhteen perusta miehille niin eipä kannata niiden hankkia pysyvää parisuhdetta, anteeksi vaan mutta whatta fuck
Miksei? Perusta toki on rakkaus, mut siinä missä minä haluan treffi-iltoja, matkoja, romantiikkaa, mun mies haluaa vain sksiä. Se tekee noita muita vain mun mieliksi.
Meidän ruuhkavuosien pyörät pysyy pyörimässä kun molemmat saa mitä haluaa.
Kukin tietenkin tavallaan mutta kyllä ainakin minusta olisi aika ankeaa jos tietäisin että mieheni lähtee treffi-iltaan tai matkalle vain minun mielikseni. En odota hänen tykkäävän kaikesta yhtä paljon kun minä mutta kyllä niiden minusta kannattaa olla edes jollain tavalla mukavia hänellekin.
Palveltua lapset on mielenkiintoinen sanavalinta.
Meillä ei palvella lapsia asioissa, jotka kykenevät tekemään itse.
siis minä en ymmärrä eroja pikkulapsiaikana, ellei sitten kyseessä ole jomman kumman vanhemman päihdeongelma tai väkivalta. Millä tavalla se arki helpottuu sillä lähivanhemmalla tai jos on vuoroviikkosysteemi (eihän vuoroviikkosysteemiä edes suositella alle kouluikäisille), verrattuna siihen, että eletään ydinperheessä? Eli jos sä elät ydinperheessä ja kumpikin vanhemmista osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoon ja maksaa asumisen ja laskuja, niin miten se sun arki helpottuu sillä, että sinusta tulee yksinhuoltaja tai vuoroviikkovanhempi ja sä alat hoitaa kaikki asiat yksin ja maksat kaiken yksin yhden ihmisen palkalla?
Jos parisuhde on tasa-arvoinen, niin ei se kuole pikkulapsiarjessa. Jos parisuhde on sitä, että vain toinen kantaa 80-90% vastuun (tai enemmän) koko perheen toimivuudesta ja kotitöistä, niin sitten takuulla kuolee.
Meillä on hyvä suhde ja tasa-arvoinen ja ei pikkulapsiarki (7v ja 4v) ole sitä keikuttanut mihinkään suuntaan. Seksiäkin on ollut kokoajan monta kertaa viikossa, tokikin vasta kun lapset menneet nukkumaan. Mieheni on minusta edelleen ihana ja kuuma jne. Mutta tämä vaatii sen, että hänkin osallistuu lasten hoitoon ja kotitöihin, enkä pelkästään minä. Molemmat myös kunnioittavat ja arvostavat toisiaan ja tehdään paljon yhdessä, eikä vain liihoteta omilla menoillamme ns.läpsystä vaihtaen.
minulle yksi nelikymppinen mies, jolla oli aikuinen lapsi, jonka hän oli saanut nuorena ja joka itse oli eronnut lapsen ollessa 3-vuotias, sanoi, että väistämättä kun vauva syntyy, niin siinä pakosti laitetaan se parisuhde tauolle muutamaksi vuodeksi. Niin se vain on. Koska jos molemmat vanhemmat käy kokopäivätyössä niin ei siinä vaan yksinkertaisesti riitä energia ja aika hoitaa parisuhdetta. Harvalla edes on vaikka isovanhempia, jotka voisivat ihan yhtenään ottaa lapsenlapsia hoitoon, eikä sitä paitsi joku 1-3-vuotias mielellään edes ole kovin kauaa erossa äidistä/isästä.
Ennen sai lastenhoitoa, kun vei ilmoituksen lukion tai kaupan ilmoitustaululle. Reippaita nuoria, jotka päästivät meidät vanhemmat teatteriin, elokuviin, illallisille. Pitkiä, monivuotisia hoitosuhteita, Lapsilla oli kivaa , nuori sai rahaa ja kokemusta, vanhemmat yhteistä aikaa. Pelkästään hyviä kokemuksia. Ja otettiinpa lastenhoitaja mukaan matkoillemmekin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ero auttoi jaksamaan kun sai viikon vapaan lapsista.
no niin, sieltä tuli rehellinen vastaus. Mutta aika moni kuitenkin hankkii lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. Sen jälkeen ei ole lainkaan lapsivapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No mutta miten sitä sit hoidetaan? Väkisin illalla 10 aikaan keskustellaan? "
Kyllä. Näin se on valitettavasti tehtävä. Ja parhaassa tapauksessa vielä yhdentoista jälkeen vähän hellitään toista peiton alla. Aamulla väsyttää mutta on silti parempi vaihtoehto kuin ero.
Niin että äidit kestää mitä vaan, jotta isät saa s*ks. Ihan sama vaikka yöllä joutuu heräämään monta kertaa ja kuudelta ylös.
Kuulepa, kyllä ne naisetkin sitä seksiä haluaa! Itse olen aina halunnut usein seksiä (voi toki johtua siitäkin, että meidän suhteessamme seksi on hyvää) ja jopa useammin kuin mieheni. Pisimmät ajat meillä ilman seksiä on olleet synnytysten jälkeen, kun on ollut toki pakko palautua siitä. Mutta ei meillä vauvavuodetkaan mitään seksittömiä aikoja olleet. Ja olemme olleet yhdessä kohta 14vuotta.
Terveisin tuo 4v ja 7v lasten äiti.
Vierailija kirjoitti:
minulle yksi nelikymppinen mies, jolla oli aikuinen lapsi, jonka hän oli saanut nuorena ja joka itse oli eronnut lapsen ollessa 3-vuotias, sanoi, että väistämättä kun vauva syntyy, niin siinä pakosti laitetaan se parisuhde tauolle muutamaksi vuodeksi. Niin se vain on. Koska jos molemmat vanhemmat käy kokopäivätyössä niin ei siinä vaan yksinkertaisesti riitä energia ja aika hoitaa parisuhdetta. Harvalla edes on vaikka isovanhempia, jotka voisivat ihan yhtenään ottaa lapsenlapsia hoitoon, eikä sitä paitsi joku 1-3-vuotias mielellään edes ole kovin kauaa erossa äidistä/isästä.
Riippuu kai aika lailla siitä minkä asioiden kokee olevan sitä parisuhdetta. En oikein itse ymmärrä tätä "tauolle" laittoa. Eikö näillä ihmisillä ole enää koskaan seksiä, eikö koskaan enää halta, pussata, olla lähekkäin, tehdä mitään kivaa, jutella aikuisten asioita?
Tietekin nämä asiat vähentyvät mutta että ne laitettaisiin tauolle, miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Palveltua lapset on mielenkiintoinen sanavalinta.
Meillä ei palvella lapsia asioissa, jotka kykenevät tekemään itse.
Vauvat ja alle nelivuotiaat eivät kauheasti pysty tekemään itse.
Odotapa sitten kun lapsi sairastuu vakavasti ja pysyvästi. Siinä kohtaa vasta parisuhde koeponnistetaan. Voin sanoa että tässä on käytännössä kaksi elämää: elämä ennen sairautta, ja uusi normaali sen jälkeen. On ihan turha ajatella että parisuhde enää palaisi ennalleen tämän jälkeen. Voin joko hyväksyä tämän elämän näin, tai ottaa eron, joka olisi lapselle ja itsellenikin vielä vaikeampaa.
moni nainen väittää, että erosi lapsen isästä siksi, kun isä oli vätys, joka ei osallistunut lapsen hoitoon eikä kotitöihin. Kuitenkin usein nämä miehet hankkivat lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. Ilmeisesti muita naisia tämä miehen saamattomuus ei häiritse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ero auttoi jaksamaan kun sai viikon vapaan lapsista.
no niin, sieltä tuli rehellinen vastaus. Mutta aika moni kuitenkin hankkii lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. Sen jälkeen ei ole lainkaan lapsivapaata.
Kuvastaa nykyihmisten tyhmyyttä. Erotaan kun ei jakseta lapsiarkea ja kuitenkin uuden kumppanin kanssa väännetään taas uusi kakara.
Eiköhän siinä suhde mene