Parisuhde kuolee lapsiperhearjen takia
Lapset on haluttuja ja molemmat tiedettiin, että lapset vie aikaa ja energiaa. Kuitenkin tässä menee kaikki aika lapsille, ja parisuhde on lähinnä tiimityötä että saadaan palveltua lapset.
Päälle vielä häpeä siitä että ”lapset” pilasi kropan, joka ei tule palautumaan ilman kirurgin veistä.
Mites muilla? Helpottuuko tämä ikinä, vai pitäisikö vaan hyväksyä se että ollaan kavereita ja parisuhde on kuollut.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti nyt nautit ja on nautinnollista että siihen päälle kroppa pilattu:3 ah,kyllä musiikkia korville näiden lapsiperheiden itkut:3
Näin ilkeitä ihmisiä ei vaan voi olla! No, kusì lainehtii ja pasķa tekee patoja noissa aivoissa.
Luontoäiti teki teille jäynän.
Sitä se lisääntyminen on.
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi, on lisääntyä ja toisena tulee pariutuminen.
t: sinkku vela
Sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen. Eikö yhtään hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Kyl se helpottuu, mutta avain on siinä, ette anna toistenne ajautua liian kauaksi.
Kotona asuvista 18–24-vuotiaista nuorista aikuisista noin puolella vanhemmat ovat edelleen naimisissa keskenään ja asuvat saman katon alla.
Joten homma on fifti fifti, valitettavasti tuo tilasto on kääntynyt jyrkkään alamäkeen ja yhä harvempi vaikkapa teini-ikäisen vanhemmista on enää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Luontoäiti teki teille jäynän.
Sitä se lisääntyminen on.
Sinäkin olet jonkun lisääntymisen tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No mutta miten sitä sit hoidetaan? Väkisin illalla 10 aikaan keskustellaan? "
Kyllä. Näin se on valitettavasti tehtävä. Ja parhaassa tapauksessa vielä yhdentoista jälkeen vähän hellitään toista peiton alla. Aamulla väsyttää mutta on silti parempi vaihtoehto kuin ero.
Niin että äidit kestää mitä vaan, jotta isät saa s*ks. Ihan sama vaikka yöllä joutuu heräämään monta kertaa ja kuudelta ylös.
No, kyllä se isäkin voi olla se, joka ei jaksa. Meillä on ollut puolin ja toisin haluttomuutta nimenomaan lapsiperhearjen väsymyksen ja kuormituksen vuoksi. Ymmärretään toisiamme, joten tämä vähäinen seksielämä tällä hetkellä ei ole mikään kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tärkeää järjestää välillä ihan vain kahdenkeskistäkin aikaa
Miten te järjestätte sitä?
Meillä ei ole tukiverkkoa, ainut on päiväkoti ja siitäkin syyllistetään jos siellä on.
Me ollaan etsitty Sitlystä lapsenvahti. Ei maksa kauheesti ja pari kertaa vuodessa käydään treffeillä.
Minä en luottaisi ihan päiväkoti-ikäisiä pikkulapsia, saati vielä pienempiä tuollaisten hoiviin.
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi, on lisääntyä ja toisena tulee pariutuminen.
t: sinkku vela
...joka ei tiedä kummastakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No mutta miten sitä sit hoidetaan? Väkisin illalla 10 aikaan keskustellaan? "
Kyllä. Näin se on valitettavasti tehtävä. Ja parhaassa tapauksessa vielä yhdentoista jälkeen vähän hellitään toista peiton alla. Aamulla väsyttää mutta on silti parempi vaihtoehto kuin ero.
Niin että äidit kestää mitä vaan, jotta isät saa s*ks. Ihan sama vaikka yöllä joutuu heräämään monta kertaa ja kuudelta ylös.
Olen nyt vihdoin nelikymppisenä tajunnut ja hyväksynyt sen asian, että miehille ei keskimäärin tarvitse antaa parisuhteessa muuta kuin SITÄ. Eli siinä missä minä haluan tasa-arvoa, kumppanuutta, toisen jakamaan arkea, puolisoni haluaa vain säännöllisesti sksiä. Eikä tää ole edes harvinaista. Eli kun minä saan kaikkia noita haluamiani asioita, mieheni saa säännöllisesti SITÄ. Ihan hyvä diili minusta. En minäkään jaksaisi sellaista, etteivät omat toiveeni ja odotukseni täyty.
Hyvä huomio. Miehen suhdetarpeissa seksi tulee ensimmäisenä. Se kannattaa hyväksyä, eikä yrittää väkisin muuttaa sitä, kuten moni palstanainen yrittää.
Eihän miehetkään yritä kapinoida, muuttaa ja kiukutella sitä, että hellyys ja turvallisuus on naisille niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tärkeää järjestää välillä ihan vain kahdenkeskistäkin aikaa
Miten te järjestätte sitä?
Meillä ei ole tukiverkkoa, ainut on päiväkoti ja siitäkin syyllistetään jos siellä on.
Me ollaan etsitty Sitlystä lapsenvahti. Ei maksa kauheesti ja pari kertaa vuodessa käydään treffeillä.
Minä en luottaisi ihan päiväkoti-ikäisiä pikkulapsia, saati vielä pienempiä tuollaisten hoiviin.
Jos viittaat teinityttöihin, niin me löydettiin Sitlystä esimerkiksi vaka-opettaja, joka tekee lisätuloja lapsenvahtikeikoilla. Kyllä hänellä on enemmän lapsikokemusta kuin minulla... Teinityttöjä ei mekään sieltä rekrytoitu.
Parisuhdetta tulee hoitaa molempien, ihan niin kuin lapsiakin. Lapset on "palveltavina" vain hetken. Pian he oppivat omatoimisiksi, opiskelevat ja lentävät pesästä omaan kotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämäsi, on lisääntyä ja toisena tulee pariutuminen.
t: sinkku vela
Sinäkin olet pilannut vanhempiesi parisuhteen. Eikö yhtään hävetä?
En ole tuo kenelle vastasit. Mutta kyllä ihmisten ihan oikeasti etukäteen kannattaisi miettiä, että onko lapsiperhe-elämä itseä varten. Nykyään on niin paljon tietoa saatavilla, että kyllä mä ihmettelen että monille tulee ihan yllätyksenä että pienet lapset ihan kirjaimellisesti vievät kaiken ajan ja raskaus voi vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti kehoon.
Tuntuu että monet lisääntyy miettimättä yhtään mitään ja sitten ulistaan kun on niin kamalaa, ei ole omaa aikaa, ei parisuhdeaikaa eikä rahaa mihinkään.
Pikkulapsivaiheessa samassa rapussa asui perhe samassa elämäntilanteessa. Lapsemme olivat keskenään pihaleikkikavereita. Muistan eräänä raukeana lauantaiaamuna miettineeni, että miksi emme tekisi ko. perheen kanssa diiliä, että lapset voivat tällaisena hetkenä tulla heille leikkimään. Puolin ja toisin. Todellista laatuaikaa pariskunnalle ruuhkavuosien keskellä! Tunnin päästä rentoutuneet vanhemmat tulisivat hakemaan lapsensa, posket punaisena ja hymyillen :)
Mutta mutta, se ei ikinä toteutunut ): Ei ollut rohkeutta kysyä, häpeä- ja yksinpärjäämisen kulttuurin kasvattina.
Olisiko se parisuhde sitten muka jotain auvoisaa rakkaudessa ja toisen hyviin puoliin keskittymisessä lillumisen aikaa esim. vielä 7-10 vuoden päästä, jos niitä lapsia ei ollenkaan tulisi? Eiköhän se muuttuisi siinäkin tapauksessa erilaiseksi kuin mitä se ihan alussa oli.
Itsellä ero auttoi jaksamaan kun sai viikon vapaan lapsista.
Vierailija kirjoitti:
No mutta miten sitä sit hoidetaan? Väkisin illalla 10 aikaan keskustellaan? Kun tietää että yö menee heräillessä ja aamulla pitää nousta klo 6
Jokainen tyylillään. Itse menen nukkumaan klo21, koska herätys klo5. En todellakaan hoida parisuhdetta klo22 illalla.
Ukolle pullo vodkaa ja vähän viagraa, niin johan toimii!
Erityislapsen vanhempina parisuhde vetelee viimeisiään. Voimat menneet lapsen asioiden hoitamiseen. Lapsi asuu nyt muualla ja kaksi toisistaan vieraantunutta ihmistä ihmettelee että mitä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhempina parisuhde vetelee viimeisiään. Voimat menneet lapsen asioiden hoitamiseen. Lapsi asuu nyt muualla ja kaksi toisistaan vieraantunutta ihmistä ihmettelee että mitä nyt.
Buhahahahaa ihanaa,kuin musiikkia korville toisen kärsimys:3
Me ollaan etsitty Sitlystä lapsenvahti. Ei maksa kauheesti ja pari kertaa vuodessa käydään treffeillä.