En pysty vastuun ottamiseen tässä elämässä. En käymään töissä tai tekemään juuri muutakaan hyödyllistä. Kivittäkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä minua vaivaa? Ap

Nepsyhän sinä olet. Ei mitään ihmeellistä. Hakeudu tutkimuksiin.

Minusta enemmänkin kevyesti masentunut itsesäälissä kieriskelevä luuseri. Tuollainen elämänvaihe kuuluu monenkin elämään nuorena aikuisena. 

Hanki jotain kivaa tekemistä, itsenäistä puuhastelua jos et kaipaa kavereita tai seuraa. Tulee muuta ajateltavaa kuin itsensä surkuttelu. Kuuntele äänikirjoja tai musiikkia, sivistyt samalla. 

Laskut on maksettava ja itsensä elätettävä kuitenkin. On ihan kivojakin työpaikkoja olemassa ja jos pärjäät vähällä niin voit tehdä vain osa-aikatyötä. Mieti, että sinulla on kaksi tervettä jalkaa ja kättä ja se on enemmän kuin monella muulla, jotka mielellään ottaisivat turvallisen ja mukavan elämäsi. Lopeta turha voivottelu ja säälittely! Elämässä tulee vielä oikeita ongelmia vastaan joten nauti nyt kun niitä ei vielä ole. 

Jopa osa-aikatyöläinen voi uupua. Ihmiset eivät selvästikään ymmärrä näitä asioita yhtään. 

Tunnen huonoa omatuntoa. Minun pitäisi jotain keksiä mutta en tiedä vielä mitä. Olen miettinyt jos kokeilisin vielä uutta ammattia, ehkä jokin soveltuisi itselle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä minua vaivaa? Ap

Nepsyhän sinä olet. Ei mitään ihmeellistä. Hakeudu tutkimuksiin.

Samaistun Ap:hen, mutta en 100%, olemme omat ihmisemme ja minulla on omat kokemukseni ja ongelmani.
Ihan kiva kuulla, jos se minun suhteenikin saattaisi nepsyyttä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sun pyykit pesee ja käy sulle kaupassa?

Pystyn pitämään tuollaisista asioista huolta kunhan elän niin, että en kuormitu liikaa arjessani. Ap

Nykyelämä on outoa kun jokaisen tulisi elää jossain omassa kuplassa toteuttamassa samoja säännönmukaisuuksia kuin kaikkien muidenkin, samassa tahdissa jne. Itse elän sykleissä ja sinnittelen työelämässä ansiosidonnaisen varassa. Inhoan ajatusta kokopäivätyöstä ja teen töitä erikseen töihin kutsuttavana. 

 

Minulla on kaksivuotias lapsi ja teen osa-aikatyötä siksi. Tai niin siis selitän kaikille, itseni mukaanlukien. Oikeasti haluaisin itsenäisen työn mutten ole saanut kuin tiimityötä. Se taas syö voimavarat, koska olen tunnollinen ja sellaisten niskaan kaadetaan liikaa. 

 

Olen itsekin palanut viime aikoina loppuun. Haluaisin vain laittaa lapsen tarhaan ja maata kotona. Ajatus tuntuu kauhealta. Tosin töissä tulee hiljainen aika joten se voi onnistuakin. Vihaan sitä tyhjänpäiväistä paskaa. 

Juu kuulostaa haasteelliselta ja ymmärrän hyvin tuntemuksiasi vaikka yksin elänkin. Toivottavasti asiat vielä selviävät eduksenne. Itse olen joutunut myöntämään tämän, että en jaksa samanlailla kuin monet muut ja on siinä ollut hyväksymistä. Joskus on kausia, että olen sujut itseni kanssa enemmän ja toisinaan tulee sitten taas se, että tunnen harmitusta kun ei vain suju vaikka on yrittänyt. Päätän nyt kuitenkin mennä niihin tutkimuksiin, laitan heti huomenna asian eteenpäin, en siinä voi mitään hävitäkään varmaan. 

Kiitos kaikille ketjussa mukana olleille muutenkin, kiva kun näistä asioista voi keskustella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sun pyykit pesee ja käy sulle kaupassa?

Pystyn pitämään tuollaisista asioista huolta kunhan elän niin, että en kuormitu liikaa arjessani. Ap

Nykyelämä on outoa kun jokaisen tulisi elää jossain omassa kuplassa toteuttamassa samoja säännönmukaisuuksia kuin kaikkien muidenkin, samassa tahdissa jne. Itse elän sykleissä ja sinnittelen työelämässä ansiosidonnaisen varassa. Inhoan ajatusta kokopäivätyöstä ja teen töitä erikseen töihin kutsuttavana. 

 

Minulla on kaksivuotias lapsi ja teen osa-aikatyötä siksi. Tai niin siis selitän kaikille, itseni mukaanlukien. Oikeasti haluaisin itsenäisen työn mutten ole saanut kuin tiimityötä. Se taas syö voimavarat, koska olen tunnollinen ja sellaisten niskaan kaadetaan liikaa. 

 

Olen itsekin palanut viime aikoina loppuun. Haluaisin vain laittaa lapsen tarhaan ja maata kotona. Ajatus tuntuu kauhealta. Tosin töissä tulee hiljainen aika joten se voi onnistuakin. Vihaan sitä tyhjänpäiväistä paskaa. 

Juu kuulostaa haasteelliselta ja ymmärrän hyvin tuntemuksiasi vaikka yksin elänkin. Toivottavasti asiat vielä selviävät eduksenne. Itse olen joutunut myöntämään tämän, että en jaksa samanlailla kuin monet muut ja on siinä ollut hyväksymistä. Joskus on kausia, että olen sujut itseni kanssa enemmän ja toisinaan tulee sitten taas se, että tunnen harmitusta kun ei vain suju vaikka on yrittänyt. Päätän nyt kuitenkin mennä niihin tutkimuksiin, laitan heti huomenna asian eteenpäin, en siinä voi mitään hävitäkään varmaan. 

Kiitos kaikille ketjussa mukana olleille muutenkin, kiva kun näistä asioista voi keskustella. Ap

Kiitos sinulle ja jaksamista sinnekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä minua vaivaa? Ap

Nepsyhän sinä olet. Ei mitään ihmeellistä. Hakeudu tutkimuksiin.

Oletko sinä myös? Onko lääkitystä ja onko se auttanut? Olisi tosi kiva kuulla tästä ja jos myös muilla olisi tähän jotain sanottavaa, niin lukisin mielelläni :) Ap

Ota viinaa,se on helppoa eikä ole vastuuta mistään.

Vierailija kirjoitti:

Ota viinaa,se on helppoa eikä ole vastuuta mistään.

No kyse ei ole siitä, että en haluaisi olla vastuullinen tai etteikö minulla olisi sellainen puoli. Oikeastihan olen hyvin vastuullinen ja moraalin omaava mutta se mikä tuottaa ongelmia, niin kuormitun hyvin herkästi ja jotenkin minun on vaikea pitää kiinni itseäni asioissa. Toivottavasti saisin tuohon muutosta, tiedän, että minussa kuitenkin olisi oikeasti potentiaalia hyviin asioihin kunhan keksin tavan joka olisi kestävä minulle ja muille. 

Alkoholi oli minulle joskus ongelma mutta en sitä tahdo enää elämääni, se ei auta mihinkään. Ap

Minulle ei ole niin vakavia tapahtumia käynyt kuin teille, mutta samankaltaisia juttuja.
Tuntuu, että olen sopivasti saanut juuri ne epäideaalit kokemukset tukemaan kotikasvatusta. Uskoisin, että sekin olisi auttanut paljon, jos olisi ollut terveellisiä kaverisuhteita turvallisten ihmisten kanssa, esimerkiksi. Tai erilainen koululuokka. Tai erilainen luonne :D
Kokemukseni eivät edes ole raskaita, täältä saisin vain pilkkaa osakseni.
Joskus kuitenkin on niin väsynyt ja toivoton olo, liian moni asia elämässä pielessä, mikä pitäisi korjata.
Itsetarkkailustakin vaikea päästää irti, en tiedä miksi. Olen kyllä raskas ihminen, kaikki nolottaa ja vaivaannuttaa niin helposti, ihan pikkuasiatkin. Ei pysty aina peiliinkään katsomaan, koska hävettää niin paljon ne kasvot, jotka sieltä tuijottavat takaisin. Ympärillä on ollut aika tuomitsevia ihmisiä, eikä oikeastaan sellaisia hetkiä, jolloin olisin ollut siisti, sanonut jotain osuvaa keskustelussa, ollut taidokas, näyttävä...
Negatiiviset tunteetkin olen lapsesta asti pitänyt itselläni, koska vanhemmille avautumisesta on aina tullut surkeampi kuin parempi olo. Ja samaan aikaan vanhemmat ovat olleet hieman helikopterimaisia, suojelevaisia eli nykyään kaupassa käyminen jännittää, sosiaaliset tilanteet, koska aina vanhemmat ovat olleet puhumassa puolesta. Ja tästähän saan taatusti paskaa niskaan suurimmassa osassa netin kolkissa, koska onhan maailmassa niin paljon pahempia asioita kuin vähäpätöinen kaupassa käyminen.
Ihmisten kasvot ja ilmeet näyttävät pelottavilta, uhkaavilta omissa silmissä, vaikka perusilme heillä olisikin. Ja helposti sitä käyttäytyy alisteisesti sosiaalisissa tilanteissa, ääni pienenee, katsoo lattiaan, kun tulee epävarma olo. Pienet asiat tuntuvat rintakehässä epämukavasti, vaikkapa leikkimielinen syytös, riippuen toki päivästä, ihmisestä, millaista on ollut viimeaikoina. Ilkeistä kommenteista tulee vihlaiseva kipu, kuin joku löisi puukolla rintakehään, ja tämän myöntäminenhän ei ole hyvä idea, koska joku saattaa saada ideakseen kirjoittaa tähän niitä ärsyttäviä "Itkettääkö? Oletko masentunut" kommentteja vaikkapa. Helposti sitä itkisikin. Mukavuusalueelta pois lähteminen on pelottavaa, koska pelottaa, että koko systeemi romahtaa. Mutta toisina päivinä on helpompi haastaa itseään kuin toisina, joten ei tämä mahdotonta ole.
Ja sekin vielä, että itse ei edes ole hyvä ihminen, ei itse osaa hehkua lämpöä ja toivottaa muita ihmisiä tervetulleiksi, ja silti kuitenkin muilta kaipaisi sellaista, kaipaa turvallisuutta. Olo on kuin muumien möröllä välillä.
Itsekin olen ollut tunnollinen, herkkä, arka lapsi. Hirveä epävarmuus painaa. "Mutta et ole kuitenkaan liian ahdistunut/epävarma kirjoittamaan tänne/tekemään asiaa x"
Pyrin asioita parantamaan, ja on tässä ollut edistystä. Ennen en ole edes luokkahuoneessa uskaltanut vaihtaa epämukavaa asentoa. Ja todellakin on luuseriolo, monet ikäiseni ovat yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, on ystäviä, mutta en ole edes McDonaldsissa käynyt kavereiden kanssa, en ostoskeskuksissa. Minua pelottaa julkinen liikenne, kaupat. En osaa edes kysyä kuulumisia ilman hirveän vaivaannuttavaa oloa, koska pelottaa, että sitä kuulostaa aivan liian väkinäiseltä, koska kerran kävi samankaltainen asia.
Joskus olisi vain helppo tehdä se nopea ratkaisu, mutta sitä en aio tehdä.

Tällasta se ainakin mullakin on kuin AP:n kuvaus. Päälle nelikymppisenä selvisi nimikin, AuDHD. Olen kyllä ollut aina töissä mutta se on ihan hirveää. Ei vaan ole vaihtoehtoja. Monia työpaikkoja nähty ja missään nykyistä aiemmassa kukaan muu ei välitä mistään. Nykyisessä alkaa olla tylsää mutta kokemus kertoo jo ettei parempaakaan ole.

Jos siis sattuu olemaan autismi niin ADHD samalla on aika yleinen mikä tarkoittaa vaikkapa että on perfektionisti muttei silti meinaa jaksaa aloittaa mitään eikä myöskään tehdä asioita loppuun, tekisi mieli saada nopeasti valmiiksi mutta samalla silti pakko tehdä mahdollisimman varovasti ja huolella ja huomioiden kaiken, ja vähän mikä vaan kuormittaa niin ettei jaksaisi mitään. Lääkkeet eivät välttämättä juuri muuta mitään. Esimerkiksi jos kirjoittaa viestin vaikka tänne niin tulee pitkä vaikealukuinen vuodatus kun on hankala ilmaista itseään ja tuntuu (kokemuksesta) että muut ymmärtävät väärin ellei selitä kaikkea auki täsmällisesti.

Onneksi synnyit Suomeen, jossa sinunkin kaltaisiasi paapotaan kehdosta hautaan.

Mulla musertuu aina terveys, mitä hyvänsä "normaalia" yritän. Ainoa, missä olen pystynyt ottamaan vastuuta, on traumatyö.

===

🔴Upea ketju, 

kiitos.

Luen myöhemmin,

jakoon itsellein..

!C H E E R S &

B L E S S E D!

===x

Olen täysin samanlainen. Sain autismin kirjon diagnoosin kunnalliselta puolelta muutama vuosi sitten. 

N53

Minäkin. N87

Liittyykö tähän fyysisiä oireita? Vatsan ja aivojen välillä on suora yhteys. Mietin tuota vaihtelua että kun välillä toimii, välillä ei.

Eikö tuo ole ihan normaali ihmisen elämää? On ala-ja ylämäkijä ja ylämäenkin jälkeen tulee vielä yksi mäki. On onnen hetkiä, elämän iloa, nautintoja, rakkautta ja sit ryminällä alas. 

ADHD on helppo ratkaisu. Liian helppo. Se johtaa harhaan.

Kiva kuulla, että tästä ketjusta ja avoimesta keskustelusta on hyötyä ja iloa muillekin. Ap