Lue keskustelun säännöt.
En pysty vastuun ottamiseen tässä elämässä. En käymään töissä tai tekemään juuri muutakaan hyödyllistä. Kivittäkää.
06.10.2026 |
En vain pysty. Olen tuhansia kertoja yrittänyt eri tavoin ottamaan vastuuta omasta elämästäni. En pysty pitämään kiinni ihmissuhteista, en kykene pitämään kiinni työpaikoista vaikka ahkera ja tunnollinen olenkin mutta koska koen, että en riitä niin en vain saa pidettyä kiinni siitä mitä vaaditaan ja uuvun, sitten karkaan koko työpaikalta. En kykene pitämään itsellenikään hyvistä asioista kiinni säännöllisesti vaikkapa liikunnasta ja terveellisestä syömisestä tai fiksusta rahankäytöstä. Päihteitä en käytä enää, joka olikin luojan lykky, että edes siihen kykenin, että lopetin. Yritän liikkua, yritän syödä terveellisesti, yritän pitää tämän elämän kasassa mutta lopulta aina minä katoan omaan sisäiseen maailmaani, uuvun ja luovutan. Uhriudun nyt, tiedän. Tunnen olevani paska koska en kykene ottamaan vastuuta tai jos otan, niin en kykene pitämään siitä kiinni vaikka yritän oikeasti parhaani. Olen ihan erilainen kuin muut ympärilläni, en jotenkin sovi tänne. En tiedä mikä minussa on vikana että en vain pärjää.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene junan alle kun se voisi ratkaista ongelmasi?
Sinun jälkeesi, pyydän.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisit huomionhaun ja uhriutumisen sijaan johonkin rakentavampaan? Eli lopeta ulina ja mene vaikka lenkille. Ai niin, ethän sinä osaa ottaa sitä vastuuta, voi voi kyllä sinun täytyy nyt sitten pyöriä vauvalla loppupäivä, voi sinua raukkaa ja parkaa kun pitääkin olla niin kurja elämä :(
Haista oikein iso paska. Jooko.
Sopisit vaimoksi liittoon jossa mies vie ja sinä vikiset. Mikä on ikäsi ja ulkonäkö?
Kuka sun pyykit pesee ja käy sulle kaupassa?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että olet mantrannu päähäsi: ei ole pakko jos ei tahdo.
Kyse ei oikein tunnu olevan tahdosta. Koska tahdonhan minä pärjätä, olla hyvä, tehdä asiat oikein, toimia oikein. Minä TAHDON TAHDON TAHDON TAHDON TAHDON olla tarpeeksi. Silti jokin vain takkuaa ja pakottanut olen itseni niin monta kertaa vain menemään, kestämään ja pärjäämään mutta en jaksa enää. Ei sillä ole merkitystä enää, kaikelta putoaa pohja jos koko ajan itsensä pakottaa asioihin. Söisitkö sinä paskaa koko ajan sen takia, että on pakko? Kyllä siinä alkaa taistelutahto jossain kohtaa kadota ja sitä ihmettelee, että miten se sama paska voi maistua niin monelle muulle, että minäkin tahtoisin, että se maistuu mutta ei se maistu, ei toimi, ei vain kykene enkä osaa selittää miksi näin on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Uhriudun nyt, tiedän."
:D Ei vaan sanot noin koska luulet saavasi sillä hyväksyntää. Jos tajuaisit kunnolla millä tasolla uhriutumisesi on, tekisit jotain uhrin rooliin jumahtamiselle. Sitä voi lässyttää loputtomiin mutta konkreettiset teot on ne joilla elämä oikeasti muuttuu.
Söin juuri keksiä. Voin heittää sinua keksinmurulla ja sinä voit kuvitella, että se on kivi. En tosin usko, että se kohentaa mielialaasi, mutta nyt sinut on "kivitetty".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa keskittyisit huomionhaun ja uhriutumisen sijaan johonkin rakentavampaan? Eli lopeta ulina ja mene vaikka lenkille. Ai niin, ethän sinä osaa ottaa sitä vastuuta, voi voi kyllä sinun täytyy nyt sitten pyöriä vauvalla loppupäivä, voi sinua raukkaa ja parkaa kun pitääkin olla niin kurja elämä :(
Tätäkin on niin hankala selittää. Voin minä lenkkeillä. Yleensä lenkkeilenkin kunnolla sitten ja pidän itsestäni huolta. Säännöllisyys tässä on se ongelma, en pysty pitämään asioista kiinni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos valitset kerta toisensa jälkeen pään seinäänhakkaamisen niin se on voi voi.
"Yhyy olen niin paska, kivittäkää sitten vaan kun kuitenkin haluatte! Olen niin huono ja epäonnistunut, nyyh!"
Tyypillinen ohutnahkainen narsku. Aina uhrin viitta päällä, mikään ei saa henkistä kehitystä aikaan, impulsiivisuus vie 6-0, ihmissuhteista ei tule mitään, työpaikat vaihtuu, niin uuvuttaa voi minnuu, voi minnuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuo kyllä moukkamaista jos et yhtään vastuuta pysty ottamasn etkä tekemää mitään hyödyllistä?
Itsekin olen työtön. mutta ollut töissä 20 vuotta.
Olen myös selvittänyt sellaisia rikoksia mitä suurin osa ei olisi samoilla tiedoilla tajunnut. Valitettavasti enpä voi niitä todistaa ja kun mukana valtaapitäviä niin mitenköhön menee uskottavuus?
Se on jo aikamoista vastuun ottamista. Huvittavinta että osa niistä jotka syyllisiä näihin rikoksiin ovat ilkkumassa uhreille siitä, että heille on tehty järkyttäviä rikoksia.
Niitä on pystytty toteuttamaan vain. koska kyseisillä henkilöillä on resurssit, röyhkeys ja idiootti joukko apuna. Outoa että niin avoimesti ovat voineet toimia tuolla terveydenhuollossa. Luulisi että joku olisi tehnyt siitä suuremman jutun? Siis niistä, ketkä tajuavat että kyseesdä rikokset, eikä millään muotoa voida pitää vain jonain pelleilynä, näyttelemisenä tai näpäytyksenä jostain. .
Ei siinä ole mitään älykästä ysi vastuullista toteuttaa tuollaisia. .
Toiminnanohjauksen ongelmia tai persoonallisuuden kehityksen häiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ollaan eri laisia, älä liikaa koe huonommuutta, olet kuitenkin yrittänyt <3
Tämä elämä on lyhyt, sen suorittamisia ei kannat liikaa murehtia. Oleellisinta on, missä vietät ikuisuutesi. Toivottavasti tulet tuntemaan rakastavan Jeesuksen, Hän rakastaa sinua, vaikka kaikki muut haukkuisivat. Mitä emme kaikki tee, mutta vaikka =)
Olet arvokas ja Luojallesi rakas, ja vaikket tänne sopisikaan, niin taivaaseen ainakin!
Vierailija kirjoitti:
Kuka sun pyykit pesee ja käy sulle kaupassa?
Pystyn pitämään tuollaisista asioista huolta kunhan elän niin, että en kuormitu liikaa arjessani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toiminnanohjauksen ongelmia tai persoonallisuuden kehityksen häiriö
Hän varmaan itsekin tietää diagnoosejansa.
Vierailija kirjoitti:
"Uhriudun nyt, tiedän."
:D Ei vaan sanot noin koska luulet saavasi sillä hyväksyntää. Jos tajuaisit kunnolla millä tasolla uhriutumisesi on, tekisit jotain uhrin rooliin jumahtamiselle. Sitä voi lässyttää loputtomiin mutta konkreettiset teot on ne joilla elämä oikeasti muuttuu.
Ei kun minulla menee niin hermot jo itseenikin, että pakko avautua tästä. Tiedän siis täysin miltä tämä kuulostaa ja jotenkin olen miettinytkin, että olen niin paska ihminen, että ansaitsen sen kivityksen. Eli se kun ei ymmärrä tätä ja hermostuu itseensä. Sitten kuitenkin tässä elämässä olisi niitä vaatimuksia ja vastuita mutta koen huonommuutta, kun en sitten olekaan vastuullinen tai pidä asioista kiinni, jotka olisivat hyväksi tai vaatisivat sitoutumista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä minua vaivaa? Ap
Nepsyhän sinä olet. Ei mitään ihmeellistä. Hakeudu tutkimuksiin.
Minusta enemmänkin kevyesti masentunut itsesäälissä kieriskelevä luuseri. Tuollainen elämänvaihe kuuluu monenkin elämään nuorena aikuisena.
Hanki jotain kivaa tekemistä, itsenäistä puuhastelua jos et kaipaa kavereita tai seuraa. Tulee muuta ajateltavaa kuin itsensä surkuttelu. Kuuntele äänikirjoja tai musiikkia, sivistyt samalla.
Laskut on maksettava ja itsensä elätettävä kuitenkin. On ihan kivojakin työpaikkoja olemassa ja jos pärjäät vähällä niin voit tehdä vain osa-aikatyötä. Mieti, että sinulla on kaksi tervettä jalkaa ja kättä ja se on enemmän kuin monella muulla, jotka mielellään ottaisivat turvallisen ja mukavan elämäsi. Lopeta turha voivottelu ja säälittely! Elämässä tulee vielä oikeita ongelmia vastaan joten nauti nyt kun niitä ei vielä ole.
Olisin aikanaan voinut kirjoittaa jotain tällaista, sama ihmettely että mikä minua vaivaa ja miksi olen tällainen. Tutkisin tuota nepsyvaihtoehtoa myös, mutta oma solmuni aukesi kun jouduin palaamaan viikoittaisen kontaktiin vanhempieni kanssa, näin sen dynamiikan aikuisen silmin ja ymmärsin kristallinkirkkaasti miten minusta tuli tällainen. Herkkä temperamentti + toisen vanhempani toimintatavat. Yritän nyt ratkaista ongelmaa sellaisen yrittäjyyden kautta, jossa olen vastuussa vain itsestäni. Voin aiheuttaa vahinkoa vain itselleni ja vaikutukseni asiakkaan elämään on mitätön. Olen vasta alkumetreillä joten en ole varma saanko tämän toimimaan, mutta ainakin ahdistuksen määrä on tässä vaiheessa jo huomattavasti pienempi.
Jospa keskittyisit huomionhaun ja uhriutumisen sijaan johonkin rakentavampaan? Eli lopeta ulina ja mene vaikka lenkille. Ai niin, ethän sinä osaa ottaa sitä vastuuta, voi voi kyllä sinun täytyy nyt sitten pyöriä vauvalla loppupäivä, voi sinua raukkaa ja parkaa kun pitääkin olla niin kurja elämä :(