Lue keskustelun säännöt.
En pysty vastuun ottamiseen tässä elämässä. En käymään töissä tai tekemään juuri muutakaan hyödyllistä. Kivittäkää.
06.10.2026 |
En vain pysty. Olen tuhansia kertoja yrittänyt eri tavoin ottamaan vastuuta omasta elämästäni. En pysty pitämään kiinni ihmissuhteista, en kykene pitämään kiinni työpaikoista vaikka ahkera ja tunnollinen olenkin mutta koska koen, että en riitä niin en vain saa pidettyä kiinni siitä mitä vaaditaan ja uuvun, sitten karkaan koko työpaikalta. En kykene pitämään itsellenikään hyvistä asioista kiinni säännöllisesti vaikkapa liikunnasta ja terveellisestä syömisestä tai fiksusta rahankäytöstä. Päihteitä en käytä enää, joka olikin luojan lykky, että edes siihen kykenin, että lopetin. Yritän liikkua, yritän syödä terveellisesti, yritän pitää tämän elämän kasassa mutta lopulta aina minä katoan omaan sisäiseen maailmaani, uuvun ja luovutan. Uhriudun nyt, tiedän. Tunnen olevani paska koska en kykene ottamaan vastuuta tai jos otan, niin en kykene pitämään siitä kiinni vaikka yritän oikeasti parhaani. Olen ihan erilainen kuin muut ympärilläni, en jotenkin sovi tänne. En tiedä mikä minussa on vikana että en vain pärjää.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko vain vastuuton vätys? Sitten yritän taistella kun voimat ovat taas kertyneet mutta väsyn uudelleen ja lopulta taistelutahtokin alkaa hiipumaan. On niin kyllästynyt itseensä. Ap
Kuulostat herkältä ihmiseltä. Onko nepsyjutut tutkittu?
Nuorellani on samankaltainen tilanne. Kaikenlaista on yritetty, jotain vielä kokeilematta. Tämä nykyinen maailmanmeno ei sovi kaikille.
Kenties et jaksa taistella koska sisäisesti et koe sitä työtä taistelun arvoiseksi? Tai ehkä se on pari päivää sitä, mutta sitten se lakkaa kiinnostamasta?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat herkältä ihmiseltä. Onko nepsyjutut tutkittu?
Nuorellani on samankaltainen tilanne. Kaikenlaista on yritetty, jotain vielä kokeilematta. Tämä nykyinen maailmanmeno ei sovi kaikille.
Olen herkkä, olen aina ollut. Lapsenakin kiihdyin nollasta sataan. Oli minulla kyllä paljon ystäviä eikä luonteeni vuoksi ole tullut ongelmia ystäväsuhteissa siksi, että olisin epäasiallinen tai inhottava mutta minulle itselleni tilanteet ovat kuormittavia oman herkkyyden vuoksi. Käsittelen niin paljon asioita pinnan alla ja vaikka olen todella vahva ulospäin, niin sisäisesti olen kuormittunut lähes jatkuvasti. Ihmiset, ympäristö, työelämä, en vain kykene sietämään jatkuvaa kaaosta ja paljon erilaisia tilanteita jatkuvalla syötöllä. Tarvitsen omaa rauhaa ja aikaa tai muuten masennun. Masennuksena tätä on aina hoidettu vaikka koen, että kyse on jostain muusta. Pitäis varmaan yrittää päästä johonkin tutkimuksiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenties et jaksa taistella koska sisäisesti et koe sitä työtä taistelun arvoiseksi? Tai ehkä se on pari päivää sitä, mutta sitten se lakkaa kiinnostamasta?
Sitäkin muunmuassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kenties et jaksa taistella koska sisäisesti et koe sitä työtä taistelun arvoiseksi? Tai ehkä se on pari päivää sitä, mutta sitten se lakkaa kiinnostamasta?
Tähän liittyen: Luitteko uusista tutkimuksista, joiden mukaan ADHD-lääkkeet eivät itse asiassa paranna ihmisen tarkkaavaisuutta, vaan lisäävät palkitsevuuden tunnetta. Tämän vuoksi ihminen sitten jaksaa keskittyä asiaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olet syntynyt maahan, jossa et menehdy kun et pysty hankkimaan itsellesi elatusta. Sehän on ihan luksusta.
Mutta sitten pro tip: Se mitä töissä [tehdään] on paljon tärkeämpää kuin se [tekijä = sinä]. Voit siis unohtaa itsesi kokonaan ja keskittyä vaan siihen, mitä juuri siinä työpaikassa tehdään. Se voi helpottaa oloasi.
Rupea vittuillen rähisemään ja ala Persuksi. Siten olet edes fassareille hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties et jaksa taistella koska sisäisesti et koe sitä työtä taistelun arvoiseksi? Tai ehkä se on pari päivää sitä, mutta sitten se lakkaa kiinnostamasta?
Tähän liittyen: Luitteko uusista tutkimuksista, joiden mukaan ADHD-lääkkeet eivät itse asiassa paranna ihmisen tarkkaavaisuutta, vaan lisäävät palkitsevuuden tunnetta. Tämän vuoksi ihminen sitten jaksaa keskittyä asiaan paremmin.
Se voisi hyvin selittää miksi "kaikilla on nykyään adhd".
Olet varmaan nainen joka on kasvatettu pumpulissa. Mene kadulle niin opit oikeaa elämää sanoin aikanaan Cisse Häkkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet syntynyt maahan, jossa et menehdy kun et pysty hankkimaan itsellesi elatusta. Sehän on ihan luksusta.
Mutta sitten pro tip: Se mitä töissä [tehdään] on paljon tärkeämpää kuin se [tekijä = sinä]. Voit siis unohtaa itsesi kokonaan ja keskittyä vaan siihen, mitä juuri siinä työpaikassa tehdään. Se voi helpottaa oloasi.
Työpaikassa olen se joka tekee ja haluaakin nimenomaan keskittyä siihen tekemiseen. Kaikenlainen muu häiriö saa lähes raivon partaalle kun jotkut pölisevät koko elämänsä ja minä näen kaiken sen työn mitä täytyy tehdä ja haluan tehdä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Lopulta näen kaiken mikä ei toimi ja saatan tehdä aika impulsiivisia päätöksiä tai sitten saatan uupua ja masentua. Se on tosi outoa ja reaktiivista vaikka en tahtoisi sen olevan niin. Pitäisi jotenkin oppia olemaan zen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan nainen joka on kasvatettu pumpulissa. Mene kadulle niin opit oikeaa elämää sanoin aikanaan Cisse Häkkinen.
Kaikkea muuta kuin pumpulissa kiitos kuitenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama homma. Olen tehnyt kaikkeni, mutta silti koko ajan elämä meinaa lähteä lapsesta, en meinaa selvitä töistä ja arjesta. En minäkään tiedä oikein, että mikä minua vaivaa.
Mulla paljon samoja tuntemuksia Ap. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, etten välittäisi vaan välitän myös liikaakin, olen ylitunnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olet syntynyt maahan, jossa et menehdy kun et pysty hankkimaan itsellesi elatusta. Sehän on ihan luksusta.
Mutta sitten pro tip: Se mitä töissä [tehdään] on paljon tärkeämpää kuin se [tekijä = sinä]. Voit siis unohtaa itsesi kokonaan ja keskittyä vaan siihen, mitä juuri siinä työpaikassa tehdään. Se voi helpottaa oloasi.
Mutta ehkä kannattaisi nimenomaan miettiä juuri toisinpäin. Jos on ongelmia jaksamisessa meinaan. Asia voi olla mielekkäämpää kun ajattelee "minä teen" sen sijaan että "pitää tehdä".
Muutenkin näin tekoälyn aikana se kuka tekee on kokoajan tärkeämpää kuin mitä itseasiassa tehdään. Niin kauan kun tekijä on ihminen.
Kuulostaa siltä että olet mantrannu päähäsi: ei ole pakko jos ei tahdo.
Vierailija kirjoitti:
Mikä minua vaivaa? Ap
Nepsyhän sinä olet. Ei mitään ihmeellistä. Hakeudu tutkimuksiin.
Itsellä samat fiilikset. En tiedä miten oppisin luottamaan paremmin itseeni ja osaamiseeni, mulla kaiken lisäksi on todella vahva huijarisyndrooma koko ajan päällä.
Kyse ei ole myöskään siitä, että olisin välinpitämätön. Kyse on enneminkin siitä, että välitän todella paljon ja tunnen kaiken niin vahvasti ja yritän niin paljon mutta en siltikään onnistu. Tai koen että olen niin surkea, että en vain jaksa pitää kiinni siitä vaatimustasosta minkä asetan tai muut asettavat. Minä en pärjää tässä elämässä. En jaksa taistella. Olen ihan helvetin hukassa kun en jaksa taistella. Sitten jäänkin yksinäiseksi, minua pidetään epäluotettavana tai lusmuna tai heikkona. Ja haluan eristäytyä. Tämän pään kanssa eläminen on ihan outoa kun välittää niin paljon, että lakkaa välittämästä. Ap