****Heinäkuiset rohkeasti kesäkuulle****
Hei mä ehdin ekana!
Uusi pino kesäkuulle. Kuinkahan moni muuttaa heinäkuunsa h-hetken jo tälle kuulle...
Iloista loppuodotusta meille!
Kommentit (63)
No, nyt meistæ heinækuisista taitaa neljæ olla kesækuisia. Ei kun Onnihan oli toukokuinen! Kuitenkin siis jo todennækøisesti kuusi vauvaa tullut onnellisesti ulos.
Tæællæ vauvat syø ja kasvaa tohinalla. Pieni nopea vinkki: Ælkææ syøkø mansikoita, jos haluatte nukkua yønne hyvin!
kunpavauva, joka ei voi enææ syødæ mansikoita ;(
Hurjasti onnea Tarulle ja rutistus tytöntyllerölle!
Kiva huomata, että kaikilla menee kivasti =)
Niin täälläkin¿tosin ohjelmaa ja kiirettä riittää. Vauvat ovat kasvaneet jo hurjasti. Olimme eilen kättärillä kontrollissa (täytyy myöntää, että tutkailin uteliaana näkyisikö pientä viimeisillään olevaa joalinia missään¿=) ) Mutta meillä kaikki mennyt hyvin senkin jälkeen kun nenämahaletkut poistettiin reilu viikko sitten. Poika painaa nyt 3065g ja pituutta on 50,5cm ja tyttömme 2900g ja pituutta on 49,5cm. Hyvin ovat siis kasvaneet ja taas alkaa kuulua jo pientä ähinää, että parempi alkaa valmistautua ruokailuhetkeen!
Tsemppiä kaikille viimeisiin päiviin enää on todella vähän jäljellä- hui!
Onni
Tarulle ja tyttöselle paljon onnea! Olipas ihana uutinen!
Inka76 (36+3)
Niin sitä vaan pikkuhiljaa yksi jos toinen saa pienokaisen syliinsä.
Täällä on alkanut nyt sitten vihdoinkin se loma. Töitä en ota enää itselleni vastaan ollenkaan ja alan tässä pikkuhiljaa valmistautua kodin kunnostamisella vauvan tuloon.
Joku kodinrakentamisvietti tässä on iskenyt, kun on pitänyt shoppailla huonekaluja ja ommella uusia verhoja ja tekstiilejä kotiin....toisaaltaan ihana tunne saada taas olla kotona ja pesiä ihan rauhassa.
Tänään oli neuvola, jossa kaikki oli taas hyvin. Vauva edelleen raivotarjonnassa ja laskeutunutkin lähtökuoppiinsa, eli nyt saadaan vaan odotella.
Joalin ajatuksissa...ja kaikki muutkin loppuvatsakkaat ;)
Weimari ja Himpula 39+2
Tumpelo lähetin viestini ennen kuin ehdin enempää kirjoittaa... no eipä oikeastaan ole kummempaa kertomista itsestä. Pari viikkoa olisi h-hetkeen eikä ole kummempia tuntemuksia, että neiti olisi pian tulossa. Vointi ollut edelleen hyvä ja maha vasta näin lopussa kasvanut omasta mielestä niinkuin muilla mammoilla on näyttänyt olevan jo aiemmin.
Vaatteita olen ostellut ja mietin kovasti millaisia vaatteita kannattaisi varata vaaville kotiinpaluuta varten, jos sattuu olemaan heinäkuun helteitä. Help me te kokeneemmat! (Kotimatka ei ole kovin pitkä). Jos olisi kylmä ilma, niin olisi helpompaa...
Viimeviikon synnytystapa-arvioinnin tehnyt lääkäri alkoi ottaa päähän kympillä. Olin päivän viimeinen asiakas ja viimeinen hänelle ennen kesälomaa. Taisi äijällä olla kiire lomille kun homma hoidettiin kauhealla kiireellä. Aika kovakouraisesti ronkki ja sanoi vain, että mahtuu! Ei puhunut mitään kokoarviosta, enkä sitten muistanut sitä kysyäkään kun olin niin hämmentynyt. Eikä siltä saanut kunnon vastausta muihinkaan kysymyksiin mitä kyselin, ajoi vain nopeasti ulos huoneesta... Ärsyttää aina vaan kun mietin asiaa! No, kyllä mä pärjään ilman sen äijän sanomisiakin.
Tässä sitä vaan toivotaan, että pääsisi pian teidän onnellisten jo vaavinsa saaneiden joukkoon. Onnea vaan kaikille vieläkin ja lykkyä pyttyyn meille tuleville " maratonille" menijöille!
t. Oikku rv 38+1
Onnittelut Tarulle!!!! :) Käynnistettiinkö synnytys vai kuinka? Onpas jännittävää...tosiaan heinäkuisista on tullut jo monista kesäkuisia...:P Eiköhän Joalin olisi käynyt kertomassa, jos sektio olisi siirretty/peruutettu joten vaavi on varmaankin jo syntynyt!! Nyt vaan odotellaan, koska tulee kuulumisia...:)
Inka: onnistuiko kääntäminen? Saas nähdä tuleeko sinustakin kesäkuinen...yhdellä tutulla kun yritettiin kääntää vaavia niin lapsivedet meni seuraavana aamuna. En tiedä oliko sattumaa, vai johtuiko siitä kääntämisyrityksestä...toivottavasti et sitä raskausmyrkytystä saa ja sitä varmaan nyt seuraillaankin tarkasti?
Tänään kävin lääkärissä ja hieman oli jo paikat pehmenneet ja kohdunkaula lyhentynyt. Lääkäri ennusteli, että vaavi syntyisi hyvin mahdollisesti hieman etuajassa...että tuskin ainakaan yliajalle mennään (vaikka eihän sitä koskaan tiedä). Kylläpä alkoi jännittämään!! :P
Hyviä vointeja kaikille! :)
Inka-Mari rv 36+2
Tulethan kertomaan synnytyksestäsi, kun ehdit ja jaksat. Tsempit Inkalle, toivottavasti hankala tilanne muttuu parempaan.
Oman navan alla elettiin jännittäviä hetkiä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Oltiin palailemassa iskän möksältä, kun puolivälissä matkaa tuli paha oli ja vietinkin sitten Tampereen lähistöllä pari tuntia huoltoaseman vessassa oksentamassa (en voi suositella:( ) Kun olo helpottui, lähdettiin jatkamaan matkaa ja jo autossa supisteli 6-7 minuutin välein. Kotiin päästyä supistelu yltyi 4-5 minuuttiin ja olo alkoi olla jo tosi levoton. En todellakaan ollut vielä valmis synnyttämään. Puolen tunnin suhkussa seisomisen jälkeen soitin Kättärille. Kätilö neuvoi ottamaan panadolia ja makaamaan sängyssä puoli tuntia ja tulemaan, jos supistukset vielä jatkuu samanlaisina. Lupa saada lähteä huojensi oloa niin paljon, että panadolin, kaurapussin ja selkähieronnan avulla onnistuin rentoutumaan ja supparit lieveni ja harventui hiljalleen. Nukahdin ja heräsin vasta aamulla. Oli kyllä metka olo todeta, että vielä ollaan yhtenä kappaleena. Mieskin oli kuukahtanut viereen ja asunnossa oli täysvalaistus yön jäljiltä...
Supistelut on kyllä jatkuneet melko säännöllisinä 2-3 kertaa tunnissa, joten saas nähdä kuin meidän käy. Neuvolalääkäri on vasta ensi ke, aikaisemmin ei ollut aikoja, vaikka olisin halunnut mennäkin.
Vointeja kaikille!
BB76, rv 35+2
Hei kaikille
24.6. syntyi meille pieni prinsessa rv 37+2. 47cm ja 2885g.
Tosi nopeasti kaikki tapahtui. Sunnuntaina aamulla viiden aikoihin tajusin, että yön aikana on tullut muutama kipeä supistus. En saanut enää unta vaan pakkasin sairaalakassin ja menin suihkuun. Ihan vain varmuuden vuoksi. Koko ajan olin varma, että supistukset vielä tästä laantuvat.
Puoli seiskan maissa supistukset säännöllistyi ja siitä laskettiinkin sitten synnytys alkaneeksi. Vetkutin kuitenkin sairaalaan lähtöä. Veljeni oli tarkoitus tulla lapsia hoitamaan ja hän oli ollut juuri sen yön yövuorossa. En olisi raaskinut herättää. Puoli kahdeltatoista supistuksia tuli n. 5min välein ja ajattelin, että nyt on pakko veli herättää. Sanoin vielä, että ei mikään kamala kiire ole. Puoli tuntia meni ja olo alkoi muuttua sietämättömäksi ja supistuskipu jo todella kova. Soitin veljelle ja hoputin sitten kuitenkin. Tulivatkin sitten vauhdilla. Onneksi.
Klo 13 minut kirjattiin sairaalaan sisään ja typy syntyi klo 13.18. Koko puolituntisen matkan tuntuikin siltä kuin pitäisi pidätellä syntymästä. Perillä kätilö sanoi, että paikat täysin auki ja ainoa mikä oli estänyt syntymästä matkalla oli, ettei lapsivedet olleet menneet. Kalvot siis pidättelivät.
Tällä kertaa olin ajatellut, että saan puudutuksen ja kaiken muunkin kivunlievityksen, kun viimeksi en ehtinyt saamaan kuin ilokaasua, mutta tällä kertaa en ehtinyt edes sitä hönkäillä. Ensi kerralla sitten ;).
Viisi päivää sairaalassa oltiin, kun sokerit ihan alussa laski ja typy vielä kellastui lopuksi. Nyt kuitenkin kotona ollaan ja vielä tuntuu tosi mukavalta. Typy syö valtavasti ja sitten taas nukkuu. Isot sisaruksetkin ovat ottaneet vauvan hienosti vastaan.
Tarulle ja muillekin vauvautuneille onnittelut!
Kaikille muille tsemppiä loppurutistukseen!
Niistä kotiin lähtö vaatteista helteillä en oikein tiedä. Eilen, kuin päästiin illalla lähtemään oli niin viileää, että ihan kunnolla sai pukea päälle.
Peerit ja typy 5vrk
Siis, onnea pienen prinsessan vanhemmille ja sisaruksille.
Itsekin pakkasin tänään sairaalakassia valmiiksi, kun mies kyseli koska laittaisin hänelle sen survivalkassin valmiiksi, jotta tietää ottaa mukaan. Ajattelin sitten samalla laittaa itselle otettavia rasvoja ja pesuaineita kassiin valmiiksi. Mulla kun on noita iho-ongelmia, joten kaikki rasvat ja pesuaineet eivät mulle sovi, vaan tulee allergisia reaktioita. Laitoin sitten samalla vauvallekin kotiutumista varten vaatteita valmiiksi. Saanpahan sitten vaihdella tavaroita vielä moneen kertaan. Tosin pari yötä on ollut aikas vaikeita ja supistellutkin on epäsäännöllisesti. Tänään sitten mies katseli kun irvistellen nousin ruokapöydästä. Vauva oli varmaankin taas juntannut päänsä tuonne alapäähän niin etten meinannut ylös päästä saati kävelemään. Tuo kipu onneksi menee aikas nopeasti ohi. Sen verran huolissaan mies kuitenkin oli, että käski töihin lähteissään ottamaan puhelimen aina mukaan kun kotoa poistun. Mun tuurilla vauva syntyy yli la:n, ehkä juuri kassin pakkaamisella varmistin senkin.
Meillä tapahtui tänään suuri ihme, kun pojat halusivat vapaaehtoisesti nyppiä rikkaruohoja. En tiedä mihin olisin iiiison rastin piirtänyt. Aika pian meinasivat kyllästyä, mutta saivat intoa lisää kun lupasin palkkioksi vihdoinkin tilata molemmille kaksi uutta soittoääntä puhelimiin, kunhan poistavat kaikki rikkaruohot aikas isolta alueelta. Ovat jo vähän aikaa kärttäneet soittoääniä, kun ovat varmaankin kavereilta kuulleet sellaisestakin mahdollisuudesta. No, soittoäänet tuli tilattua ja äiti on taas 12 euroa köyhempi. Oli niin mukava palkita poikia, kun kerrankin pyytämäti itse ehdottivat niinkin tylsän homman tekemistä.
-Masuasukkiko (rv 35+4)
kaikkiko synnyttävät kesäkuussa....:D Onnea myöskin Peeritille kovasti!! :) Ja saas nähdä pääseekö BB76 heinäkuun puolelle, vai onko sieläkin jo vaaveli kainalossa! ;) Alkaa käymään jännäksi..vielä ei vissiin kukaan ole päässyt la asti? Minä varmaankin sitten saan odotella (tilastojen tasaamiseksi) elokuun puolelle...:P No...tulee se sieltä joskus, ennemmin tai myöhemmin.
Niin moni on jo synnyttänyt, että kait se olisi ihan viisasta pakata pikkuhiljaa sitä sairaalakassia valmiiksi...on se sitten valmiina tuli se lähtö huomenna tai kuukauden päästä. Mitähän kannattaisi pakata vai löytyykö netistä jotakin hyvää valmista listaa??
Inka-Mari
Inka-Mari, minä ainakin pärjäsin hyvin, kun otin mukaan äitiysneuvolakortin, shampoot, rasvat & muut sellaiset, imetysliivit, liivinsuojia, terveyssiteitä kotimatkalle ja kotiintulovaatteet. Ainiin kameraa ei passaa unohtaa ja kännykän laturiakin tarvitsin, kun useamman päivän sairaalassa olin. Varmaan, jos synnytys kestää kauemmin voisi ottaa mukaan jotain musiikkia jne. saliin.
Vielä on tämä kotona olo leppoisaa. Vaave syö ja nukkuu ja mies seurustelee isompien kanssa. Voi olla aikamoista paluu arkeen sitten viiden viikon päästä, mutta täytyy kyllä nyt nauttia tästä.
Voikohan se liittyä näihin hoitotaustoihin, että näinkin moni synnyttää ennen laskettua?
Piti jo viimeksi laittaa, että aika hurjaa, kun sinä Weimar pystyt tekemään töitä melkein la:n asti. Minulta olis jäänyt jo parit keikat lopusta tekemättä ;).
Peerit ja typy 6 vrk
Joskos tuo meidän tyttö malttaisi vielä hetken nukkua, niin äiti saisi naputella rauhassa kuulumiset... Huomaa kyllä, että tytön hereilläoloaika lisääntyy päivä päivältä. Maanantaina tuleekin täyteen jo kaksi viikkoa! On ollut tässä vähän enemmän työtä sopeutua kotonaoloon, kun mies lähti muutama päivä takaperin reiluksi pariksi viikoksi työmatkalle. Kurjaa, mutta olemme olleet tietoisia tästä jo raskaustestin tehtyämme. Täytyy kyllä myöntää, että on ollut pienoinen shokki hoitaa vauva, pari kissaa ja vielä itsensäkin. Tuppaa nuo omat syömiset yms. jäädä unohduksiin. Toistaiseksi kaikki on mennyt mielestäni ok ja toki mulla on pitkä lista ihmisiä, jotka ovat luvanneet tulla auttamaan tarvittaessa.
Mutta siis parin viikon takaiseen, kun jäi kertomatta itse synnytystapahtuma. Eli menin 18.6., jolloin tyttö syntyi, Hyvinkäälle kätilön kontrollikäynnille. Siellä sydänäänikäyrä oli sen verran huolestuttava, että pääsin/jouduin heti lääkärin pakeille. Lekuri totesi, että jään sisään sairaalaan ja lähes jatkuvaan käyräseurantaan. Samalla hän totesi, että voin henkisesti ruveta varautumaan leikkaukseen alatiesynnytyksen sijaan. Samalla hän ennusti, että vauva syntynee parin päivän sisään.
No, tuo tapahtui puolen päivän aikaan. Siinä sitten makoilin iltapäivää käyrälaitteessa ja lääkärin käydessä hän totesi, että sydänäänet ovat sen verran heikot, että synnytys tapahtuu vielä tämän päivän aikana. Sitten mulle laitettiin tipalla ainetta, joka aiheutti supistuksia. Sillä haluttiin kokeilla, että jaksaako vauva syntyä alateitse. Jokaisen supistuksen jälkeen vauvan sydänäänet heikkenivät, joten lopputulos oli, että päädyttiin leikkaukseen.
Illalla syntyikin sitten pikkuinen tyttö (1896g). Sen verran riskisynnytyksestä oli kyse, että mies ei päässyt mukaan leikkaussaliin, vaikka olikin paikalla. Samoin minä näin vauvan vasta seuraavana päivänä, kun hän joutui lastenosaston teholle. Kaikesta huolimatta pieni tyttö voi hyvin, hengitti ja söi itse. Liekö raskausviikkojen määrästä (37+5), että kaikki muut elintoiminnot toimivat lääkäreiden mielestä loistavasti paitsi verensokeriarvot. Tyttö oli sokeritipassa 5 vrk:tta ennen kuin ne tasaantuivat. Nyt käymme viikottain neuvolassa tarkistuttamassa, että paino nousee varmasti. Toissapäivänä menikin 2kg jo rikki! Eli kova syömäri se on täälläkin.
Kertomus saattaa vaikuttaa hieman hurjalta, mutta tunsin koko ajan olevani varmoissa käsissä ja vauva sai loistavaa hoitoa. Samoin olin tyytyväinen, että vauva oli tehohoidossa sen aikaa, että pääsin itse jaloilleni leikkauksen jälkeen. Nyt haava on jo lähes parantunut, vaikka vielä pitää parisen viikkoa varoa raskaita nosteluita yms. Samoin minua ei haitannut lainkaan leikkaus, koska kolmen keskenmenon jälkeen minulle oli ihan sama, että mitä kautta vauva tulee maailmaan, kunhan on hengissä. Eli kaiken kaikkiaan mieliinpainuva ja positiivinen kokemus!
Nyt vaan odotellaan sitä kesää alkavaksi, että päästään ulkoilemaan. Täällä nimittäin satanut joka päivä ja lämpöä ollut n. +12.
Taru ja tyttö 12 vrk
ps. Peeritille onnea juhannusvauvasta!
Moikka kaikille, kiva että olen ollut ajatuksissa;)
Ensiksi onnittelut Tarulle ja Inkalle, pitää lukea synnytyskertomuksenne ajan kanssa (jos sitä aikaa enää tulee).
Meidän neiti siis syntyi suunnitellulla sektiolla 26.6. klo 11.01 ja pituutta oli 50cm ja painoa 3,3kg elettiin siis rv39.
Maito nousi eilen rintoihin ja tytön kovan painon laskun takia, jouduimme olemaan 1,5vrk lisämaidolla, mutta onneksi tilanne korjaantui ja pääsimme tänään kotiin. Meidän neiti on todella kiltti, jos massu on vaan täysi ei paljoa äitiä ja isiä itkulla kiusaa. Nytkin nukkunut jo 2h ja voisi pikku hiljaa herätä tyhjentämään aidin rinnat.
Kerron kokemuksen myöhemmin, mutta vaikka sektio oli suunniteltu oli tilanne mielestäni erittäin pelottava, koska esim neuvolassa ei ole sitä käyty ennalta mitenkään läpi jne. Haava on kuitenkin parantunut todella hyvin ja pitää yrittää muistaa, että ei rehki liikaa.
t. joalin ja neiti 4vrk
Onnea Peeritille ja Joalinille! Näin vain yhä suurenee joukko heinäkuisia jotka päättävätkin olla kesäkuisia :) Onkohan meitä heinäkuun loppupuolella enää ketään jäljellä???
Täällä tosin toissapäivän lääkärikäynnin perusteella ei ole pelkoa, että vauveli olisi ihan heti syntymässä. Kohdunsuu oli kyllä pehmennyt, mutta mitään muuta merkkiä ei ollut havaittavissa. Toivon kuitenkin, että kovin paljon yli laskettua aikaa ei menisi - poika on kuulemma jo nyt lähes 3-kiloinen ja syntymäpainoksi veikattiin 3,8kg...
Hurjasti onnea kaikille jakaantuneille! Mukavasti tiputellut vauvauutisia näköjään.
Mun oli tosiaan pakko ottaa aikalisä, ja jättää koko vauva-palsta. Mulla oli loppuun asti aivan kauheat pelot ja ahdistus päällä, että menetämme vauvan. Mitään en laittanut juuri valmiiksi, vaunut on edelleen liikkeessä, sänky koottu eilen, hoitopöytä laittamatta... En siis ole avannut yhtään vauvapalstaa kahteen kuukauteen. Jokainen paikka tuntui olevan täynnä jotain ikäviä vauva-uutisia, telkkari, netti, lehdet, ihmiset puhui... apua. Sai tehdä töitä että pysyi järjissään.
Mutta siis ilolla ilmoitan, että Sisu syntyi 28.6 rv 39+6 terveenä ja hyvävointisena vajaan 3 tunnin rutistuksen päätteeksi. Tänään päästiin kotiin, pikkuisen hän on kellertävä mutta toivottavasti ei jouduta takaisin meneen vaan korjaantuisi maidolla. Niin ja siis poika tuli =) Nyt on mieli kiitollinen ja nöyrä. Ja tässä nämä meidän lapset sitten varmaan on, enempää raskauksia ei pää kestä.
T:Ipanapiina kera pesueensa, kaksoset 3v ja " Sisu" 2,5 vrk
Oikein paljon onnea Joalinille ja Ipanapiinalle vauvoista. Onpas tosiaan moni jo synnyttänyt ennen la:ta. Sanonnan mukaan poikkeus vahvistaa säännön, joten meikäläisen tuurilla mulla menee elokuulle, koska la:kin on vasta 30.7.
Ipanapiina; Mua on kans alkanut taas kerran pelot vaivaamaan pitkästä aikaa. Ihmettelin kun kaverini ei tuonutkaan mulle viimeisintä Meidän perhe-lehteä luettavaksi, kun yleensä saan sen häneltä lainaksi. Kysäisin sitten ohimennen onko hän jo ehtinyt lukea lehtensä ja saisinko sitä taas lainaksi. Hän sitten sanoi empien ettei ole tarkoituksella tuonut sitä mulle kun siinä on yksi ikävämpi juttu raskaana olevan luettavaksi. Siitäkös mielenkiinto taas lisääntyi ja luin kuitenkin lehden. Siinä oli juttu perheestä, jonka kolmas lapsi oli kuollut viikolla 36 kohtuun. Itkin juttua lukiessani ja kirosin omaa uteliaisuuttani. Sen jälkeen olen puoli hysteerisenä vähän väliä kuulostellut josko vauva liikkuisi, jotta tiedän hänen olevan hengissä. Onneksi aina tulee kiukkuisen tuntuinen ilmoitus olemassaolosta, joka saa minut hymyilemään.
Tän uuden pelon lisäksi mua on melkein koko raskauden kiusanneet painajaiset palanneet entistä inhottavimpina. Melkein jokaisessa painajaisessa meidän pojista jommalle kummalle sattuu jotakin ikävää, esim. viimeksi toinen poika putosi mitä ihmeellisemmän vuoristoradan kyydistä. Heräsin kun itkin ääneen ja isäntä herätteli vieressä. Loppuyönä ei meinannut uni tulla silmään. Toisaalta joskus on aivan ihaniakin unia. Yhtenä aamuna heräsin ja isäntä ihmetteli olemuksestani, josko taas näin painajaista. Oli pakko myöntää kuinka ihanaa unta näin ja minua ainoastaan harmitti kun se ei ollutkaan totta. Toisaalta taitaa vaan tuntua siltä kuin unet olisivat lisääntyneet, vaikka syy onkin siinä, että muistan niitä enemmän koska heräilen pitkin yötä vessaan ja vaihtamaan nukkuma-asentoa kankun puutumisen takia. Eikös ne unitutkijat ole joskus väittäneet, että ihminen näkee joka yö unia, mutta muistaa vain ne, jotka ovat juuri heräämisen aikaan " aktiivisia" .
-Masuasukkiko (rv 35+5)
Ihanaa on kyllä lukea vauva kuulumisia.
Minä taidan olla sitten se joka saa vauvansa reilusti yliaikiasena...tasapainoitan vaakakupin ;)
Meillähän tosiaan esikko syntyi 41+4, joten tällä veijarilla tuskin sen aikaisempaa kiirus pois ole.
Mulla on ihan kamala tekemisen puute koko ajan. Onneksi tyttö jäin 3 viikon lomalle, joten sen puolesta tekemistä riittänee. Ja onhan noita kotihommia aina....(ikävä kyllä).
Mitään synnytykseen ennakoivaa ei ole, ne tutuiksi tulleet kiristykset vatsalla, jotka onneksi ovat sen verran auttaneet, että vauva oli jo viime neuvolan mukaan kiinnitynyt lähtökuoppiinsa. Ja silloin 37 ultrassa kanavaa oli 2 senttiä jäljellä, suu sormelle auki ja pehmeä....joten jotain siellä oli jo tapahtunut.
Lisää vauvauutisia!
Weimari ja Himpula 39+6 (huomenna siis se la)
Paljon onnea Ipanapiina, Peerit ja Joalin!!! Siis niin liikuttavaa lukea ja miettiä, että teillä on jo nyytit valmiina elämänsä alussa kohdun ulkopuolella.
Omaa napaa... Olen ollut torstaista alkaen osastolla tarkkailussa toksemiaoireitteni kanssa. Nyt vain odotellaan, että vauvalla keuhkot kypsyy valmiiksi ja sitten suunniteltu sectio. Huomenna minulle tehdään pg-punktio, josta näyte lähetetään tutkittavaksi ja tiistaina saadaan tulokset keuhkojen kypsyydestä, jota siis tuosta lapsivesinäytteestä tutkitaan. Koska verenpaineet on korkeat, tätä ipanaa ei käännetäkään. Perätilassa en suostu isohkoa esikoistamme synnyttämään, joten yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa päädyttiin sectioon synnytystapana. Toivottavasti pienokaisen keuhkot pian ovat valmiit ja " päästään" turvallisesti leikkaukseen ja saadaan vauva syliin terveenä.
terveisin Inka rv 37+0
Ihanaa kuulla että kaikki maailmaan syntyneet voivat hyvin ja kaikilla on mennt hienosti! Tästä eteenpäin sitten heinäkuiset ovatkin virallisesti heinäkuun lapsia. :)
Nyt alkaa vihdoin tuntua että maha on ISO. Tähän asti kaikki ovat vaan kummastelleet että miten se maha ei kasva, mutta nyt on komea meloni paidan alla. :) Kävin viime viikolla synnytyspelkopolilla juttelemassa ja tapaamassa lääkäriä. Oli oikein hyvä tapaaminen ja tuli hiukan lohdullisempi olo kun sai keskustella kahden kesken kunnolla ja nähdä synnytysosastonkin privaattiesittelyllä. Lisäksi oli ihanaa nähdä ultrassa että pienellä oli kaikki hyvin ja alatiesynnyttykselle on hyvät edellytykset. Painoarvioksi tuli 2800 g ja syntymäpainoksi arvioitiin n. 3500-3700 g eli varsin kohtuullisen kokoinen kaveri. Nyt vaan toivotaan että kaikki sujuu hyvin loppuun asti ja että poju tulisi mieluummin vähän ennen kuin jälkeen la:n.
Ihanaa kun ensi viikoksi on luvattu vähän kesäisempää säätäkin! Toivottavasti olo ei muutu kovin tukalaksi....
Kirsu 36+4
Paljon, paljon onnitteluja pienen tyttövauvan johdosta. nyt ei enää tarvitse jännittää raskausmyrkytyksen kanssa, kun koko " homma" on onnellisesti ohi. Pienihän tyttö vielä on, mutta todennäköisesti sitäkin " pippurisempi" .
Olisikohan Joalinillakin jo nyytti kainalossa?
-Masuasukkiko