Lue keskustelun säännöt.
Toimiko äitisi koskaan näin? Onko yleistä?
03.10.2008 |
Jos olit tuhma tai nousit äitiä vastaan, äiti meni pois tilanteesta. Menit perässä ja itkit anteeksipyyntöä, äiti ei puhunut mitään, ei ollut huomaavinaankaan? Asiaan ei koskaan palattu enää sanallakaan?
Kommentit (11)
Voin kuitenkin hyvin kuvitellut, että joku äiti on ottanut turhan kirjaimellisesti ohjeen "älä kiinnitä lapseen huomiota silloin, kun hän tekee jotain luvatonta, niin hän lopettaa". Eli välttämättä ei ole suinkaan taustalla jotain äitisi asenteessa sinua kohtaan, vaan vain jonkun kasvatusneuvon liian kirjaimellinen toteutus. Ehkä äitisi on ajatellut, että tämä on lempeämpi vaihtoehto ruumiilliselle kuritukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain ole tuo välinpitämättömyys rinnastettu väkivaltaan lasta kohtaan.... Eli jos et ole huomaavinasi itkevää lasta (itkuhan on aina merkki jostain hädästä) jätät lapsesi heitteille.
as-lapsi jatkoi ja jatkoi ja jatkoi jotain jankkaavaa riekkumista, kunnes multa paloi käämit ihan tyystin. Niin tyystin, että voinut muuta kuin mennä toiseen huoneeseen ja istua sohvalla käsieni päällä ihan hiljaa ja keskittyä hengittämiseen. Mitään muuta mä en voinut tehdä, sillä mä olisin varmasti huutanut ja lyönyt jos olisin tehnyt ylipäätään mitään.
se lapsikin, joka ei yleensä tajua mitään aste-eroja toisten suhtautumisessa eikä sitä, missä vaiheessa toisten raja on tullut ja mennyt, pelästyi tuolloin. Lopeti riekkumisesnsa ja tuli perässä katsomaan, mitä tapahtui. Mutta en mä edelleenkään voinut sanoa sille mitään tai edes katsoa, kun kaikki energia meni siihen, että rauhoituin.
Kuvaavaa on, että mä en enää muista, mikä juttu se oli mistä noin hermostuin, mutta muistan sen tunteen varmaan lopun ikääni.
kai hän satutti minua, löi tai puri tai jotain. Onneksi siitä on jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi, että hän poistui paikalta itkemään ja nyyhkyttämään jonnekin. Joskus hän saattoi heti perään soittaa jollekin tutulle ja kertoa minusta yliampuvan negatiivisia juttuja (tietenkin niin, että tiesi minun kuulevan).
Nykyisin olen joskus harrastanut ap:n kuvailemaa tapaa vain mieheni kanssa. Jos mies saa aivan silmittömät raivarit, niin poistun mitään sanomatta paikalta enkä edes keskustele, ennenkuin mies on rauhoittunut.
itkuhan on aina merkki jostain hädästä
Meilla lapsi (kohta 4 v.) itkee esim. kiukkuaan (jos ei saa mita haluaa). Ei se kylla ole mun mielesta rinnastettavissa hataan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovakin suuttuminen olisi jotenkin inhimillisempää.
Mutta muuten on EHDOTTOMASTI PAREMPI, PALJON PAREMPI tapa poistua huoneesta kun alkaa ärsyttää kuin alkaa vihastuspäissään satuttaa pienempäänsä (esim. antaa tukkapöllyä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehnyt noin mutta itse teen aika usein kun käämit palaa lasten kanssa. Parempi mennä pois kuin lyödä.
Meillä oli se perinteinen nykyään laiton tapa toimia, eli tukkapölly, itku ja anteeksipyyntö, ja sitten asia oli sovittu. Joskus tuli joku rangaistus.