Miten jakaisitte kulut tässä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kulut edelleen puoliksi ja eletään sen vähemmän tienaavan tulojen mukaisesti, työssäkäyvä voi vaikka sitten säästää rahaa itselleen sen ajan kun eletään ns niukasti.

Tässä nyt en siis tarkota sitä etteikö työssäkäyvä voisi joskus kustantaa jotakin huvituksia kun hänellä tällä hetkellä on enemmän rahaa mutta pääsääntöisesti hän voisi laittaa nuo rahat säästöön.

T. Mies

Näin järkevät ajattelisi. Kaikki ei.

Jos ovat avioliitossa, siinä on lain mukaan yhteistalous. Kunpikin vastaa kykyjensä mukaan yhteisistä menoista. Kumpikin on myös elatusvelvollinen toisen suhteen. Jos suhde toimii, yleensä talousasiatkin hoituu.

Se maksaa, kummalla on varaa, on aina omassa parisuhteessani ollut periaate.

Jonkun mahdollisen tulevaisuuden perinnön huomioiminen kulujen jakaantumisessa tuntuu erikoiselta ajatukselta. Tilanteet elävät, eikä se joskus tuleva perintö lämmitä, kun laskut pitää maksaa tänään. Eihän sitäkään voi varmuudella koskaan tietää, tuleeko sitä perintöä ollenkaan tai voittaako toinen joku päivä vaikka lotossa miljoonia.

Mutta jokainen pariskunta toki tekee niin kuin parhaaksi näkee niillä perusteilla kuin haluaa, ei tähän ole "oikeaa" vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kulut edelleen puoliksi ja eletään sen vähemmän tienaavan tulojen mukaisesti, työssäkäyvä voi vaikka sitten säästää rahaa itselleen sen ajan kun eletään ns niukasti.

Tässä nyt en siis tarkota sitä etteikö työssäkäyvä voisi joskus kustantaa jotakin huvituksia kun hänellä tällä hetkellä on enemmän rahaa mutta pääsääntöisesti hän voisi laittaa nuo rahat säästöön.

T. Mies

Näin järkevät ajattelisi. Kaikki ei.

No tuossa nyt ei ole mitään järkeä, että ihan reilua pieni tuloinen laittaa kaikki roposensa yhteiseen asumiseen ja toinen vain kasvattelee omaisuuttaan?

Kuinka saatanan itsekästä porukkaa täällä on???

Mikähän sen perinnön määrä on, vuoden nettopalkka vai miljoona? Ja ei kai työttömyyden ole tarkoitus kestää loppuelämää? Ehkä kannattaisi miettiä vaikka ensin 6 kk suunnitelma mihin molemmat voivat sitoutua ja katsoa asiaa sitten uudestaan. Vuokralla kun olette niin ei ole omaisuutta samalla tavalla kuin omistusasunnossa. 

Miettikää kumpi on parempi, joku prosenttiosuus vai se että toinen maksaa vuokran ja toinen vaikka isommat kauppaostokset kerran tai kaksi viikossa. Tässäkään ei tule eturistiriitaa kuten siinä että toinen maksaa omissa nimissä olevan asunnon lainaa ja toinen vastikkeet, sähköt, ruokakaupan ja parhaassa (siis pahimmassa) tapauksessa vielä lasten vaatteetkin (kun "saa" lapsilisät tililleen). 

Mutta siis edelleen lähtisin siitä että tilanne ei ole kiveen hakattu vaan voi muuttua nopeastikin. 

Minusta reiluinta olisi aina jyvittää kiinteät menot tulojen mukaan.

Jos toinen on työtön ja saa käteen vaikka 1000€/kk ja toinen 3000€/kk, niin silloin tietenkin laskisin esimerkiksi niin, että kumpikin maksaisi yhteisiä menoja (asuminen ym) vaikka 1/3 omista, käteen jäävistä tuloistaan. Tässä tapauksessa esimerkiksi työssäkäyvä laittaisi 1000€/kk ja työtön 333€/kk yhteiselle tilille, josta maksettaisiin yhteisiä laskuja (asuminen, kodin hankinnat, yhteiset tekemiset, mahdolliset lasten kulut, muut yhteiset kulut). Tuossa tilanteessa jäisi työssäkäyvälle tietenkin enemmän omaan kulutukseensa. Harkinnan varaista olisi, maksettaisiinko tuosta yhteisestä potista myös ruokamenot, ainakin niiltä osin, milloin syödään kotona yhdessä. 

Työssäkäyvän osuudessa tulisi ottaa huomioon työssä käymisen kustannukset, vaikkapa auto tai julkisen liikenteen kulut.

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat avioliitossa, siinä on lain mukaan yhteistalous. Kunpikin vastaa kykyjensä mukaan yhteisistä menoista. Kumpikin on myös elatusvelvollinen toisen suhteen. Jos suhde toimii, yleensä talousasiatkin hoituu.

Tämähän se on.

Jos jatketaan vielä tuosta ap:n tilanteesta, jossa työtön saa mahdollisesti (ison) perinnön; silloin tekisin niin, että sovittaisiin työttömän maksuosuutta ehkä jonkin verran ylöspäin, sillä oletuksella, että työtön sijoittaa perintönsä ja saa siitä tuottoja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta reiluinta olisi aina jyvittää kiinteät menot tulojen mukaan.

Jos toinen on työtön ja saa käteen vaikka 1000€/kk ja toinen 3000€/kk, niin silloin tietenkin laskisin esimerkiksi niin, että kumpikin maksaisi yhteisiä menoja (asuminen ym) vaikka 1/3 omista, käteen jäävistä tuloistaan. Tässä tapauksessa esimerkiksi työssäkäyvä laittaisi 1000€/kk ja työtön 333€/kk yhteiselle tilille, josta maksettaisiin yhteisiä laskuja (asuminen, kodin hankinnat, yhteiset tekemiset, mahdolliset lasten kulut, muut yhteiset kulut). Tuossa tilanteessa jäisi työssäkäyvälle tietenkin enemmän omaan kulutukseensa. Harkinnan varaista olisi, maksettaisiinko tuosta yhteisestä potista myös ruokamenot, ainakin niiltä osin, milloin syödään kotona yhdessä. 

Työssäkäyvän osuudessa tulisi ottaa huomioon työssä käymisen kustannukset, vaikkapa auto tai julkisen liikenteen kulut.

Meinaat että 1333€ pitäisi kuukausi pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä epäsuosittu mielipide, mutta kyllä se jolla on enemmän rahaa käytössä voi mielestäni maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Jos siis ollaan oikeasti aikuisia ja tarkoitus olla yhdessä aina. Kyllä ne rahat ja kulut siinä vuosikymmenten aikana tasaantuvat ja perheessä (myös kahden aikuisen perheessä) eletään kuitenkin yhdessä.

Jelpata voi jossain hankalassa vaiheessa hetken aikaa, mutta lähtökohtaisesti aikuiset maksavat omat kulunsa ihan itse.

Entä jos tilanne on se, että toinen tienaa vaikka 8000 e/kk ja toinen on pysyvästi työelämän ulkopuolella? Pitäisikö edelleen asua halvassa kaksiossa jotta sen toisenkin rahat riittävät puolikkaaseen vuokraan? Miksi se varakkaampi ei voi kustantaa haluamaansa elintasoa molemmille?

No ei tietenkään, se on minä minä minä. Tää paremmin tiennaava voi kasvatella omaisuuttaan ja elellä mukavasti. toinen sit kituuttelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä epäsuosittu mielipide, mutta kyllä se jolla on enemmän rahaa käytössä voi mielestäni maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Jos siis ollaan oikeasti aikuisia ja tarkoitus olla yhdessä aina. Kyllä ne rahat ja kulut siinä vuosikymmenten aikana tasaantuvat ja perheessä (myös kahden aikuisen perheessä) eletään kuitenkin yhdessä.

Jelpata voi jossain hankalassa vaiheessa hetken aikaa, mutta lähtökohtaisesti aikuiset maksavat omat kulunsa ihan itse.

Entä jos tilanne on se, että toinen tienaa vaikka 8000 e/kk ja toinen on pysyvästi työelämän ulkopuolella? Pitäisikö edelleen asua halvassa kaksiossa jotta sen toisenkin rahat riittävät puolikkaaseen vuokraan? Miksi se varakkaampi ei voi kustantaa haluamaansa elintasoa molemmille?

Voi kustantaa jos haluaa, mutta ei ole pakko jos hänelle riittää vähempikin. Se tuloton ei voi päättää mihin työssäkäyvän rahat hassataan eikä vaatia enempiä kuin pystyy itse maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä epäsuosittu mielipide, mutta kyllä se jolla on enemmän rahaa käytössä voi mielestäni maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Jos siis ollaan oikeasti aikuisia ja tarkoitus olla yhdessä aina. Kyllä ne rahat ja kulut siinä vuosikymmenten aikana tasaantuvat ja perheessä (myös kahden aikuisen perheessä) eletään kuitenkin yhdessä.

Jelpata voi jossain hankalassa vaiheessa hetken aikaa, mutta lähtökohtaisesti aikuiset maksavat omat kulunsa ihan itse.

Entä jos tilanne on se, että toinen tienaa vaikka 8000 e/kk ja toinen on pysyvästi työelämän ulkopuolella? Pitäisikö edelleen asua halvassa kaksiossa jotta sen toisenkin rahat riittävät puolikkaaseen vuokraan? Miksi se varakkaampi ei voi kustantaa haluamaansa elintasoa molemmille?

Voi kustantaa jos haluaa, mutta ei ole pakko jos hänelle riittää vähempikin. Se tuloton ei voi päättää mihin työssäkäyvän rahat hassataan eikä vaatia enempiä kuin pystyy itse maksamaan.

Parisuhteessa nyt kai harvemmin muutenkaan vaaditaan toiselta mitään eivätkä normaalit asumiskulut ole mitään hassaamista.

Vierailija kirjoitti:

"Avioliitto tasaa omaisuuden, ellei avioehtoa ole, mutta jos avoparina asutaan, niin 50/50 on normaali tapa jakaa kiinteät kulut. Varakkaampi voi sitten maksella lomamatkoja, ravintolaruokia ja muita huvituksia kumppanilleenkin."

 

Jos kuitenkin toiselle voi maksaa jotain, en oikein ymmärrä mitä eroa on maksaa yhteisiä elinkustannuksia kuin huvituksia? Onko niissä joku käytännön ero vai onko kyse jostain moraalisesta säännöstä?

Ero on siinä että huveja ei ole jatkuvasti ja ne on harkinnanvaraisia, mutta elinkustannuksia maksetaa joka päivä pakosta. Kiinteät menot pitää jokaisen mitoittaa niin että niistä selviää omilla tuloillaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Jelpata voi jossain hankalassa vaiheessa hetken aikaa, mutta lähtökohtaisesti aikuiset maksavat omat kulunsa ihan itse."

 

Omat kulunsa kyllä. Mutta ei yhteisiä kuluja. Vuokra ei parisuhteessa ole mikään "oma kulu" vaan yhteisen elämän kulu.

Jos vuokra ei ole oma elämisen kulu, niin mä haluan kanssa vuokralle asuntoon josta ei tarvi maksaa mitään.... Ai ei onnistu?

Vierailija kirjoitti:

"Jelpata voi jossain hankalassa vaiheessa hetken aikaa, mutta lähtökohtaisesti aikuiset maksavat omat kulunsa ihan itse."

 

Omat kulunsa kyllä. Mutta ei yhteisiä kuluja. Vuokra ei parisuhteessa ole mikään "oma kulu" vaan yhteisen elämän kulu.

Missähän tää rahaton sitten asuu kun sponsori potkaisee tyhjää tai vaihtaa puolisoa?

Jaatte asumiskulut tulojen suhteessa nykytilanteen mukaan.

Jos toinen saa esim. ansiosidonnaista käteen 1200e ja toinen palkkaa nettona 2400e, niin asumiskuluista työtön maksaa 267e ja työssä käyvä 533e. 

Työttömälle jää näin käyttövaraa 933e ja työssäkäyvälle 1867e.

Vierailija kirjoitti:

Jaatte asumiskulut tulojen suhteessa nykytilanteen mukaan.

Jos toinen saa esim. ansiosidonnaista käteen 1200e ja toinen palkkaa nettona 2400e, niin asumiskuluista työtön maksaa 267e ja työssä käyvä 533e. 

Työttömälle jää näin käyttövaraa 933e ja työssäkäyvälle 1867e.

Jatkan vielä:

Kun työtön saa perinnön, niin sitten kulut jaetaan uusiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jeesus että voi ihmisillä olla hankalaelämä. Pitääkö kaikki aina laskea että menee varmasti puoliksi???

Jos yhdessä asutaan eikö sitä olla niin kuin samassa konkurssissa?  Jos on toisella vaikka kaupassa käynti vuoro eikä olekkaan rahaa ollaanko sitten syömättä?

No jos noin kävisi, niin menee koko parisuhde harkintaan. Liian epäluotettava puolisoksi.

Kun asutiin minun vuokrakämpässä, niin poikakaveri maksoi vuokran ehkä joka kolmas kuukausi kun nyt kuitenkin siinä epävirallisesti asui. Sitten asutiin jokunen vuosi yhteistä vuokrakaksiota ja molemmilla oli oma vuokrasopimus, eli puoliksi vaikka toinen oli hetken työtön, ei kuitenkaan rahaton. Sitten olikin jo lapset kuvioissa, sitten myös omistusasunto, työttömyyttä, opiskelua, naimisiin mentiin, perintöjäkin on saatu jne. Pääasiassa enemmän tienaava maksaa isompia kuluja niin että molemmat kerryttää omaisuutta, mutta mitään ei lasketa, kaikki on kuitenkin yhteistä tai vähintään jää aikanaan lapsille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ehkä epäsuosittu mielipide, mutta kyllä se jolla on enemmän rahaa käytössä voi mielestäni maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Jos siis ollaan oikeasti aikuisia ja tarkoitus olla yhdessä aina. Kyllä ne rahat ja kulut siinä vuosikymmenten aikana tasaantuvat ja perheessä (myös kahden aikuisen perheessä) eletään kuitenkin yhdessä.

Jelpata voi jossain hankalassa vaiheessa hetken aikaa, mutta lähtökohtaisesti aikuiset maksavat omat kulunsa ihan itse.

Entä jos tilanne on se, että toinen tienaa vaikka 8000 e/kk ja toinen on pysyvästi työelämän ulkopuolella? Pitäisikö edelleen asua halvassa kaksiossa jotta sen toisenkin rahat riittävät puolikkaaseen vuokraan? Miksi se varakkaampi ei voi kustantaa haluamaansa elintasoa molemmille?

Voi kustantaa jos haluaa, mutta ei ole pakko jos hänelle riittää vähempikin. Se tuloton ei voi päättää mihin työssäkäyvän rahat hassataan eikä vaatia enempiä kuin pystyy itse maksamaan.

Parisuhteessa nyt kai harvemmin muutenkaan vaaditaan toiselta mitään eivätkä normaalit asumiskulut ole mitään hassaamista.

Josta päästään määrittelemään niitä normaaleja. Rahaton ajattelee että puolisonsa tuloilla voi asua kattohuoneistossa vuokralla eikä suostu vähempään eikä halua maksaa siitä mitään. Rahallinen ajattelee että lähiökaksio on ihan riittävä.

Lähtökohtaisesti 50-50, jos asumismenot ovat halvat. 400e asumisesta on halpaa ja siihen on työttömälläkin varaa. Työtönkään ei Suomessa ole tuloton. En näe että työssäkäyvän pitäisi kustantaa työttömälle humputtelurahaa ja huvittelurahaa. 

Eri asia sitten, jos asumismenot ollaan katsottu isommalle tulotasolle eikä esim. ansiosidonnaista saa.