Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koira ottaminen elämänhallinan tueksi?
04.10.2026 |
Mulla on ollu koira ja rakas olikin. Nyt vuodet ovat vierineet ja haaveilen koirasta jälleen, taloudellinen tilanne hyvä. Käyn työssä. Mutta olen alkoholisoitunut yksinäisyyden vuoksi. Olen pohtinut, saanko elämään iloa ja tsemppiä koiran myötä.
Kommentit (23)
Se oliskin paras vaihtoehto saada koirakaveri lenkille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota. Hoida ensin itsesi kuntoon. Alkoholismi on parannettavissa ja siihen saa apua. Koira ei sinua pelasta.
Koira helposti pelkää humalaista omistajaansa kun ei ymmärrä tämän muutoksia käytöksessä.
Oli tyttären koira päivän hoidossa. Keskikokoinen, joku spanieli. Tosi kiva koira, alle vuoden ikäinen. Häntä heilui ja oli innokas kaikkeen. Vähän se kaipasi omistajaansa, mutta sen kanssa kyllä pärjäsin. Mutta kun lähdettiin lenkille metsään, oli aivan mahdottoman innoissaan. Kaikkea piti päästä nuuskimaan ja kiskoi hihnasta ensimmäisen puolen tunnin ajan. Hyvä että jaksoin pitää hihnasta kiinni. Rauhoittui sitten kun väsyi hieman, ja takaisin päin tultiin jo melkein rauhallisesti, koira enimmäkseen rinnalla kulkien. Välillä piti tietysti merkata joka kolmas puu. Tuon rotuiset ovat kuulemma pentuja pari vuotiaiksi asti.
Mutta sitä mietin, että kun tuollainen koira vaatisi varmaan vähintään viiden kilometrin lenkkejä päivittäin, siihen pitäisi sitoutua todella. Lenkille on lähdettävä satoi tai paistoi. Ja pienet koirat taas ovat minun makuuni aika ressukoita. Mieluummin kissa...
Mutta on se kyllä niin kiva koira, että vähän sitä tuli ikävä jo päivän tutustumisen jälkeenkin. Taas joskus myöhemmin yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Kyllä, koira olisi varmasti mukava piristys arkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistille ei koiraa!
Päihteiden käyttäjille ei mitään hoidettavaa! Ei koiraa ei kissaa ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oli tyttären koira päivän hoidossa. Keskikokoinen, joku spanieli. Tosi kiva koira, alle vuoden ikäinen. Häntä heilui ja oli innokas kaikkeen. Vähän se kaipasi omistajaansa, mutta sen kanssa kyllä pärjäsin. Mutta kun lähdettiin lenkille metsään, oli aivan mahdottoman innoissaan. Kaikkea piti päästä nuuskimaan ja kiskoi hihnasta ensimmäisen puolen tunnin ajan. Hyvä että jaksoin pitää hihnasta kiinni. Rauhoittui sitten kun väsyi hieman, ja takaisin päin tultiin jo melkein rauhallisesti, koira enimmäkseen rinnalla kulkien. Välillä piti tietysti merkata joka kolmas puu. Tuon rotuiset ovat kuulemma pentuja pari vuotiaiksi asti.
Mutta sitä mietin, että kun tuollainen koira vaatisi varmaan vähintään viiden kilometrin lenkkejä päivittäin, siihen pitäisi sitoutua todella. Lenkille on lähdettävä satoi tai paistoi. Ja pienet koirat taas ovat minun makuuni aika ressukoita. Mieluummin kissa...
Mutta on se kyllä niin kiva koira, että vähän sitä tuli ikävä jo päivän tutustumisen jälkeenkin. Taas joskus myöhemmin yökylään.
Ei kissaa alkoholistille, ehdoton ei. Akvaario on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelitko, että jos ryyppykaveriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistille ei koiraa!
Päihteiden käyttäjille ei mitään hoidettavaa! Ei koiraa ei kissaa ei mitään.
Myös päihteiden käyttäjä on ihminen.
Kyllä! Ota Pomeranian. Se ei tarvitse paljon liikuntaa, niin kun vaikka Sakemanni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin kannattaa. Pakottaa liikahtamaan sohvalta lasin vierestä.
Minusta oman koiran ottaminen tuossa tilanteessa on riskialtista, vaikka koirasta olisikin varmasti hyötyä ja iloa. Olen itse kärsinyt viime vuosina niin uupumuksesta kuin fyysisistäkin sairauksista ja on ollut hyvin tärkeää saada puolisolta apua koiranhoitoon ja ulkoilutuksiin, kun olen itse ollut huonona. Sinänsä koira on ollut tukena kuntoutumisessa, että ulos tulee lähdettyä, jos suinkin pystyy ja pienet pissalenkit olen pystynyt hoitamaan itsekin kaiken aikaa. Se lohtu, jonka koirasta saan, on parasta mitä olen koskaan kokenut, omalla tavallaan koira on paljon läheisempi kuin yksikään ihminen koskaan. Jos siis sinulla on joku, joka voi tarvittaessa auttaa, ota koira, mutta jos olet täysin yksin, harkitsisin vielä. Kaikkea hyvää sinulle!
Ei ole oikein lemmikkiä kohtaan, jos huolehtijalla ongelmia alkoholin kanssa. Minun koirani ainakin pelkää alkoholisteja. Käytös on erilaista kuin selvällä omistajalla. Arvaamattomampaa, äkkipikaisempaa, koira vaistoaa, että toiseen ei saa "yhteyttä", voi kompuroida päälle, otteet liian rajut, voi purkaa koiraan kiukkuviinaansa jne.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistille ei koiraa!
Tuntemani alkoholistit, jopa rapajuopot pitävät hyvää huolta koiristaan. Niin tavallaan outoa kuin se onkin.
Koiranruoka on esillä, vaikka rahaa ei olisi edes pariin kaljatölkkiin.
olisihan se kiva jos baarin ulkopuolella olisi odotamassa oma koira
Jos et pysty huolehtimaan itsestäsi, et pysty huolehtimaan koirastakaan. Hoida ensin itsesi kuntoon, vasta sitten voit harkita, pystytkö ottamaan vastuullesi eläimen.
Alue: Aihe vapaa
Kokeile ensin jotain tukiryhmiä ja apua alkoholismiin, sitten yritä tutustua johonkin kenellä on koira jota voisit kokeeksi jonkin aikaa hoitaa, niin näet jaksatko huolehtia.